En oo aiemmin lukenu Edith Södergranin runoja. Niinpä lainasin sitten tämän runokirjan, Kultaiset linnut, kirjastosta, että pääsin tutustumaan Södergranin runoihin.
En oikein tiennyt, että mitä odottaa. Alussa oli runoja, joista pidin todella paljon, mutta loppua kohti vähän kuin tylsistyin. Runot eivät enää iskeneet minuun. Jotenkin minusta silti tuntuu, että tämä ei vain ollut tässä Södergranin kohdalla. Ehkä myöhemmin kokeilen jotain toista Södergranin runokirjaa ja tutustun lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti