2 suomenruotsalaista kirjaa

 Olenpas löytänyt pari mainiota kotimaista kirjaa luettavakseni!

 

Bultande hjärtan: lättlasta berättelser om livet och kärleken

Jolin Slotte toim., Michaela von Kügelgen toim., Kira Nalin toim., Maria Sandin toim. 

Helppolukuinen novelli- ja runokokoelma. Tykkäsin tästä paljon! Kivaa löytää ruotsinkielisiä helppolukuisia asioita, kun koitan palauttaa ruotsia käyttööni takaisin vuosien jälkeen. Tykkäsin novelleista ja runoista kaikista, osa oli jopa jännittäviä. Plus sain lukulistalleni uusia nimiä!

 

"Följande författare har bidragit med texter: 

Henrika Andersson, 

Ann-Helen Attianese, 

Thomas Brunell, 

Otto Donner, 

Lena Frölander-Ulf, 

Sara Jungersten, 

Kjell Lindblad, 

Heidi Sjöblom, 

Lars Strang, 

Heidi von Wright, 

Axel Åhman."

Rosanna Fellman: Pietarsaari, jota kukaan ei halua

suomentanut Jaana Nikula

 

 Ihastuinpa satasella tähän runokirjaan! Ai että! Jotenkin kaikki: tunnelma, asiat, asioiden sanoittaminen, kieli, samaistuminen... Miten joku osaakaan niin hyvin kaiken tän!?!?!?

 

 Pakko saada päästä lukemaan lisää Fellmanin runoja!

Runokirjoja 3

 Parit runokirjat lisää kehiin!

Akwaeke Emezi: Content warning: everything 

Mun kirjallisuusrakkaus Emezi! Kuten odottaa saattoi, myös nämä hänen runot on ihan yhtä loistavia ku romaaninsa! Mulla ei oo sanoja, on vaan tunnetta. En ymmärrä miten Emezi osaa niin hyvin sanoittaa asioita. Suosittelen tätä lämpimästi kaikille!

 

Wisława Szymborska: Täällä

suomentanut Martti Puukko

 

Mun tavoite on lukea Nobel-voittaja naisilta edes yksi teos. Siksi luin tämän Szymborskan runokirjan. 

 

En ihan odottanut tällaista. Nää Szymborskan runot oli kuin tarinoita. Tuokioita tavallisista asioista ja kaikesta muustakin. Heräs kyllä mielenkiinto Szymborskan tuotantoon ja uskon lukevani häntä vielä lisää.

Terhi Forssén: sinä olet ääni minä olen hiljaa

Esikoisrunokirja. Ihastuin. Jotenkin tämä kosketti mua monin tavoin, joihin mulla ei oo sanoja. Taaskaan. Mää vaan luen ja koen ja sanat katoaa. Kaiken lisäksi tää oli semmonen runokirja, että tuli ajatus siitä, että haluan lukea tän vielä uudelleen.

Adam Mansbach: Nyt vittu nukkumaan & Leena Ravantti & Reetta Niemensivu: Ketunhäntä kainalossa

 Runoja aikuisille ja lapsille.

Adam Mansbach: Nyt vittu nukkumaan 

kuvittanut Ricardo Cortés

suomentanut Kaj Lipponen

 

 Tässä kirjassa on hauskoja runoja siitä, kuinka vaikeaa lapset on saada nukkumaan. Multa kyllä meni puolessa välissä jo maku, ku nää toistaa itteensä lopuissaan niin pahasti. Mutta samaistuin silti näihin! On tuota tullu nukutettua elämänsä aikana niin paljon lapsia! Ja ehkä oon iteki ollu joskus lapsi samoine keinoineni.

Leena Ravantti & Reetta Niemensivu: Ketunhäntä kainalossa

Nää runot on suunnattu lapsille. Nää oli kivoja! Mielestäni just soppeleita lapsille pituuden ja kuvituksen puolesta. Mukavaa lukea välillä tällaisiakin runoja.

Runokirjoja

Runojakin välillä! Kaikki nämä runoilijat on sellaisia, että haluan lukea lisää heidän runojaan.

 

 

 

Nancy Morejón: Where the island sleeps like a wing

kääntänyt Kathleen Weaver

Tämä kuubalaisen Nancy Morejónin runokirja oli hieno! Jotenkin hän on osannut kuvata runoissaan asioita niin tuntuvasti ja koskettavasti, ei mulla oo ees sanoja kuvata sitä, mitä koin hänen kokemuksiaan lukiessa. Vaikutuksen teki hän ja haluan lukea lisää Morejónin runoja.

 

Aunimarjut Kari: Ja kuolema laulaa tuutulaulun 

Runoja kuolemasta. En voinut vastustaa! Enkä pettynyt. Lue ja koe siis. 

 

Pidin Karin runojen poljennosta, ja miksen olisikaan pitänyt kun rakastan Harmajaa ja monia muita loppusoinnuilla ja rytmillä kirjoittavia. Karin runot herättivät kiinnostuksen lukea lisää hänen runojaan ja hän onkin runokirjoja paljon julkaissut.

 

Lars Huldén: Yhä mennään eteenpäin 

suomentanut Pentti Saaritsa

 

Iloinen positiivinen yllätys on Huldénin runot! Onneksi on lukuhaasteita, sillä sen kautta löysin nämä runot ja tykästyin tosi paljon. Nämä runot ovat jotenkin niin ajattomia, pieniä pilkahduksia asioista ja täynnä jotain, rauhaa, rentoutta, jotain. En osaa kuvata. Haluan lukea tän runokirjan uudelleen ja muitakin Huldénin runokirjoja. Ihana löytö tämä suomenruotsalainen runoilija!

Suheir Hammad: Born palestinian, born black 

Palestiinalainen runoilija Suheir Hammad osui ja upposi. Kaikki se kipu ja taistelutahto ja muu, joka kumpusi näistä runoista esiin, tärähteli minuun. Olin vain wow ja mitä ja ahmin. Eikä se kipu ole poissa, vaikka on syntynyt maahanmuuttajien lapsena kaukana kotimaasta. Se kipu on verenperintö, se on halu taistella vääryyttä vastaan, halu puolustaa ihmisoikeuksia. Tätä kaikkea ja vähän myös muuta tästä runokirjasta kumpusi mun silmiin ja sydämeen. En voi ku suositella.

Leila Alieva: Avattu ikkuna & Helena Anhava: Maininki ennen aaltoja & Anni Sinnemäki & Milka Alanen: Sokeana hetkenä

Runoja ei tuu liian usein luettua! Tässäpä muutama kuitenkin. 

Leila Alieva: Avattu ikkuna

suomentanut Taira Djafarova

 

Tämä azerbaizanilainen runoilija löyty suomentajansa kautta. Alievan runot oli samaan aikaan ihanan arkisia ja sitten ei kuitenkaan yhtään arkisia. Jos häneltä suomennetaan lisää runoja niin ehdottomasti luen ilolla ne!

Helena Anhava: Maininki ennen aaltoja

 

 Kauan oon aikonu lukea Anhavan runoja ja nyt vihdoin sain aikaseksi sen! Pidin näistä, sen muistan, vaikka mitään muuta ei oo jäänytkään mieleen. Aion lukea Anhavalta vielä jonkin toisen runokirjan.

Anni Sinnemäki & Milka Alanen: Sokeana hetkenä 

Näistä runoista voin sanoa sen, että ei oikein uponnu minuun. Olihan näissä tuttujakin laulujen sanoituksia, mutta muuten ei vaan ollu mun juttu tää. Alasen kuvat kuitenkin sopivat hyvin näiden Sinnemäen runojen kuvitukseksi.

Farzaneh Hatami Landi: Itkevä sade & Uni Ojuva: Onhan meillä linnut

 Lisää runokirjoja kesältä.

Farzaneh Hatami Landi: Itkevä sade

suomentanut Mikko Autere

Tässä runokirjassa oli paljon tunnistettavaa. Kaikkia tunteita. Kaikkia ajatuksia. E oikein ole edes sanoja sille kaikelle, mitä tää runokirja pisti mun pään sisällä kieppumaan. Pidin todella paljon.

Uni Ojuva: Onhan sentään linnut

Tästäkin runokirjasta pidin. Olin niin jännää kulkea näiden lintujen matkassa. Tunnistaa asioita. Miettiä, pohtia, lukea. Ja silti jäi myös asioita tunnistamatta runojen luomista kuvista. Kaikessa oli myös jotain utuista, niinkuin tuossa kirjan kannessakin. 

Ojuvan runoja voisin lukea lisääkin!

Aila Meriluoto: Kimeä metsä & Antonia Pozzi: Runoja iltahämärästä

 Kaks runokirjaa kesältä!

Aila Meriluoto: Kimeä metsä

Meriluodon runot ovat enemmän tai vähemmän mun makuun. Ei tästä kyllä oo jääny mieleen mitään, suoraan sanottuna. No, kesällä oli vähän kaikenlaista. Kohti seuraavaa Meriluodon kokoelmaa siis! Sen verran kuitenkin tykkään Meriluodon runoista!

Tän runokokoelman lopulla oli Meriluodon suomentamia Emily Dickinsonin runoja. Niistä en tajunnu vieläkään juuri mitään. Sen sentäs muistan. 😂

Antonia Pozzi: Runoja iltahämärästä

suomentanut Lauri Kaila

Tälle runokokoelmalle on käynyt samoin, ku Meriluodonkin runokokoelmalle. En muista tästä oikein mitään. Argh. Olin antanu tälle StoryGraphissa 3 tähteä, eli olin kuitenkin tykkäämisen puolelle jääny...

Klassikkohaaste: Irene Mendelin: Koivikossa

Irene Mendelin on merkittävä suomalainen runoilija sen takia, että hän on ensimmäinen naisrunoilija Suomessa, joka on julkaissut omia runokokoelmia. Siksi mielestäni hän on myös klassikon asemassa.

Koivikossa sisältää Mendelinin ensimmäisen runokokoelman Koivikossa vuodelta 1893 ja Koivikossa 2 runokokoelman vuodelta 1899.

Mendelinin runot ovat hyvin isänmaallisia ja kansallismielisiä. Näistä paistaa se läpi kilometrien päähän. Nähdäkseni se on hyvin tuolle ajalle tyypillistä, 1800-luvun loppu ja haaveet itsenäisestä Suomesta.

Runoissa on hyvin paljon luonnon kuvausta, uskonnollisuutta, isänmaallisuutta. Ne myös kuvaavat erilaisia ihmisiä ja elämänkohtaloita. Jäi mieleen muutama runo, joissa äiti suree kuollutta lastaan. 

Kiitos Ntamo, että julkaisit nämä uudelleen!

Arielle Twist: Disintegrate / Dissociate & Miranda Paul & Sija Hong: Beyond - Discoveries from the Outer Reaches of Space

Naistenviikko ja koska Olgaa ja Oilia ei nyt löytyny lukemistani kirjoista, niin laitamma tilalle jotain ihan muuta.

Arielle Twist: Disintegrate / Dissociate

Oh, mikä runokirja! Runot kuvaavat Twistin elämä transnaisena ja muutama oli sellainen, että meni ihan sydämeen asti. Mulla ei oo sanoja. Voin vain lämpimästi suositella tätä kaikille.

Sitten vielä toinen runokirja!

Miranda Paul & Sija Hong: Beyond - Discoveries from the Outer Reaches of Space

Lapsille suunnattu opettavainen runokirja avaruudesta. Runojen lisäksi kirjassa oli pieniä tietoiskuja erilaisista avaruuden jutuista. Kuvitus oli upea! Tykkäsin kokonaisuudesta

Kaksi ihanaa lasten runokirjaa ja yks aikuisten

 Naisten viikko ja tänään kaksi eri Reettaa! 

Mariska, Reetta Niemensivu & Aapo Ravantti: Mää ja muut - runoja eläimistä ja ihmisistä

Tää oli kiva lasten runokirja. Tykkäsin Mariskan runoista ja tykkäsin Niemensivun ja Ravanttin kuvituksesta. Miksi en oo tätä aiemmin lukenut? Aion lukea sen toisenkin runokirjan, jonka nämä tyypit ovat tehneet.

Reetta Niemelä & Anna Seppälä: Yksisarvinen potkii palloa

Tämä oli vähän tummasävyisempi lasten runokirja. Tästäkin pidin yhtä paljon kuin edellisestä. Ihanaa, että törmäsin tähän!

Reetta Niemelä & Pete Revonkorpi: Kun kiipeän kirsikkapuuhun

Tää ei nyt ehkä varsinaisesti ollut täysin lapsille suunnattu runokirja. Käsittelee kuitenkin kasvamista ja vanhemman ja lapsen välistä suhdetta. Oli ihana tämäkin!

Anna Ahmatova: Valitut runot & Tarita Ikonen: Puhun niin kuin itsemurhakirjeissä puhutaan

Hyvää pääsiäistä kaikille sitä viettäville!

 Tänä vuonna on tullut luettua ihan liian vähän runoja! Alkuvuoden kaksi ainokaista tässä.

Anna Ahmatova: Valitut runot

suomentanut Marja-Leena Mikkola

Anna Ahmatovan runoihin olen halunnut jo kauan tutustua. Nyt viimein sain tartuttua tähän kokoelmaan. Tykästyin kyllä Ahmatovan runoihin. Kaikkea en ehkä tajunnut, mutta niinhän se aina runojen kanssa menee. Jotkut runot oli tosi koskettavia. Tän perusteella haluan kyllä lukea enämpikin Ahmatovaa. Eli jatkoon menee.

Tarita Ikonen: Puhun niin kuin itsemurhakirjeissä puhutaan

Ikosen runokirjaan sai tämä kokoelman nimi tarttumaan! Ja ai että mikä helmi tämä olikaan! Sain näistä runoista kyllä ihanasti vertaistukea ja ymmärrystä. Kun tämä postaus tulee julki niin omista itsemurhayrityksistäni tulee 24 vuotta. Se oli pääsiäinen silloinkin.

Vasta tähän tarttuessa huomasin, että tämä on trilogian osa. Tapojeni vastaisesti luin tämän silti, vaikka tää ei ookaan se eka osa. Aion ne toisetkin osat lukea vielä tänä vuonna.

Kaye Umansky & Ben Mantle: Dick the delightful duck

 Tää oli semmonen aika hauska lorukirja. Tai lasten runokirja.

Pidin tästä todella paljon siihen asti, että homma vähän plörähti. Siinä kohti mulla tuli seinä vastaan, ku tää Dick päätti olla koskaan enää suuttumatta, ettei kavereille tuu paha mieli. Oikiasti!? Ei tuossa oo järjen hiventäkään. Jos vaikka opettais Dickille miten käsitellä tunteita ni se ois se oikea hyvä paras vaihtoehto. Nih! Eikä mikään tunteiden tukahduttaminen, joka vie terveyden... Dickin kaverit taas toimi tosi ihanasti, ku Dick oli pahalla tuulella. Se oli parasta tässä kirjassa.

Kuvitus oli tässä kirjassa ihanaa ja siitä pidin kyllä tosi paljon!

Pauli Tapio: Varpuset ja aika

Heräsin auringonnousuun, muu on eskapismia,

pieni lintu ikkunalla laski jäljellä olevat päiväni,

onneksi en kuulu lintujen ymmärtäjiin.

Oli vain ikkuna, armoton ikkuna,

josta päivisin näki sisään ja ulos,

iltaisin itsensä läpi.

Tämä Pauli Tapion runokokoelma yllätti mut täysin. Hyvällä tavalla! En tiennyt yhtään mitä odottaa, joten se oli ehkä paras lähtökohta rueta lukemaan tätä kirjaa. Tapion runot jotenkin yhtäaikaa soljuivat ja nytkähtelivät eteenpäin. Vähän kuin kalat, kun etenevät kutumatkallaan jokea ylös ja vastaan tulee pato. Sitten pitääkin tajuta etsiä kalaportaat, joita pitkin pääsee padon toiselle puolelle. Pato onkin vain hidaste etenemiselle. 

Ehkä jo arvasit, että tykkäsin tästä todella paljon! Ai että! Ei turhaan ole tämä runokokoelma saanut Bridges of Struga -palkintoa.

Kaksi saamelaista runokirjaa

 Hyvää itsenäisyyspäivää! 

Sen kunniaksi kaksi saamelaista runokirjaa Suomesta. Molemmat runoilijat sellaisia, joilta haluaisin lukea lisää runoja.

Anni Sarre: Spejâlistem = Heijastus

inarinsaameksi kääntänyt Anni Sarre

Tämä kokoelma sisälsi lyhyitä runoja, rinnakkain suomeksi ja inarinsaameksi. Pidin paljon. Yllättävän lähellä on muuten kielinä suomi ja inarinsaame! 

Sarren runot olivat kauniita, tuokiokuvia, hetkiä, ajatuksia, tunteita.

Rauni Magga Lukkari: Äitejä, tyttäriä = Árbeaadni

suomentanut Kaija Anttonen

Nämä runot olivat kuin yhdenlainen tarina. Soljuivat rinnakkain suomeksi ja pohjoissaameksi. Luin yhdeltä istumalta. Pidin. Monissa runoissa oli surua, kaipuuta, menetyksen tuskaa.

Álvaro Mutis: Araucaíman kartano ; Lecumberrin päiväkirja & Jeet Thayil: Nämä virheet ovat oikein

 Pari positiivista yllätystä tässä postauksessa! Nämä kaks kirjaa olikin mahtavia uusia tuttavuuksia.

Álvaro Mutis: Araucaíman kartano ; Lecumberrin päiväkirja

suomentanut Satu Ekman

Tässä kirjassa on sisällä kaks novellia.

"Araucaíman kartano on Mutisia omimillaan, kolkkoa ahdistusta rehevässä, aistikkaassa tropiikissa. Suljetun kartanon epäsovinnaista järjestystä tulee järkyttämään lähiseudun mainoskuvauksiin osallistunut nuori näyttelijätär Ángela, jonka seksuaalisuus punoo kohtalokkaan intohimoverkon kartanon aavemaisten asukkaiden ympärille. Unenomaisessa tilassa kaikki säännöt rikkoutuvat ja uskaliaimmatkin toiveet täyttyvät – peloista puhumattakaan."

Tää oli aika wau! Kartanon tunnelma, ihmisten väliset suhteet, kaikki kietoutuneena mielenkiintoisiin verkkoihin. Lukiessa myös tuntu, kuin oisin ite ollu siellä kartanossa kärpäsenä katossa.

"Lecumberrin päiväkirja on kirjailijan tuskallinen, väkevä, realistinen tilitys viidentoista kuukauden tuomiosta Lecumberrin vankilassa Meksikossa."

Tää oli aika koskettava kuvaus vankilaoloista. Huh!

Jeet Thayil: Nämä virheet ovat oikein

suomentanut Aki Salmela

"Intian Keralassa vuonna 1959 syntynyt Jeet Thayil on kirjailija, jonka tuotanto käsittää runoutta, proosaa ja kaksi oopperalibrettoa. Runoilijana Thayil on yksi sukupolvensa omaperäisimmistä kirjoittajista. Hänen neljä kokoelmaansa ja niistä laajennetusti koottu The Collected Poems käsittää tyylillisesti monipuolista, kokeiluille altista ja liikkuvaa runoutta, joissa eteläaasialainen perinne yhdistyy maailmanrunouden virtauksiin. Thayil kirjoittaa yhtä luontevasti niin gaseeleja kuin sonettejakin, mutta myös pitkiä, virtaavia kollaaseja ja kertovia proosarunoja. Hänen tuotantonsa läpäisevät teemat liittyvät menetykseen, kaipaukseen, suruun, addiktioon ja tiettyyn kosmopoliittiseen juurettomuuteen. Vaikka runojen teemat ovat vakavia, on kirjoituksen sävy usein huumorintajuista ja ironista tavalla, joka resonoi monien viime vuosikymmenten länsimaisten virtausten kanssa. Intian sijasta Thayilin runouden konteksti tuntuukin olevan ennen kaikkea oman aikamme kosmopoliittisessa kokemuksessa. Teoksen jälkisanoissa suomentaja Aki Salmela luonnehtii Thaylin runoutta seuraavasti: Itselleni Thayil on kaikista tuntemistani intialaisista runoilijoista läheisin. Hänen kirjoituksensa ei ole liiaksi sidoksissa Intiaan, eikä se myöskään ole vähimmissäkään määrin tendenssimäistä kuten monilla intialaisilla runoilijoilla on tuntunut olevan tapana. Runot eivät myöskään ole sen paremmin sisällöltään kuin ilmaisutavaltaan korrekteja tai sovinnaisia. Niistä ei voi läheskään aina johtaa selvää tarinaa tai tehdä mielekästä parafraasia. Sen sijaan Thayilin runot ovat tyyliltään ja muodoltaan varsin moninaisia, ja ne osoittavat monipuolista maailmanrunouden tuntemusta. Teos sisältää suomentaja Aki Salmelan jälkisanat."

Tämä runokirja oli iloinen yllätys! Thayilin runot oli jotenkin tajunnan räjäyttäviä, hän tarttuu niin moneen asiaan ja tuo niin erilaisia näkökulmia niihin. Jotenkin tuntui kuin ois lukenu hyvää romaania, eikä runoja ollenkaan. Runot eteni ja soljui ja minä seurasin perässä. 

Tätä runokirjaa voin lämpimästi suositella!

Aulikki Oksanen: Helise, taivas! Valitut runot 1964-2014

 Luin tän Oksasen kootut runot -kokoelman kesän aikana. Tää olikin melkoinen kattaus hänen runoistaan.

Pidän Oksasen runoista. Niissä on monissa niin paljon samaistuttavaa, kosketuspintaa, koskettavaa. Hän myös kirjoittaa niin monenlaisista aiheista. Ei tunnu pelänneen tarttua yhtään mihinkään. Se on aika wow! Ihastelin hänenen sanankäänteitään, rytmiä, myös jonkinlaista letkeyttä, jolla hän sanoo sanottavansa. 

Oksanen meni heittämällä yhdeksi suosikkirunoilijostani. Haluan lukea myös muita hänen runokirjojaan, tässä kokoelmassa ei ollut todellakaan kaikki. 

Runokirjoja

 Tässäpä muutama kesän aikana luettu runokirja! Ovat ihan erilaisia keskenään.

Rimma Erkko toim.: Lohikäärme ja neito - suomalaisia spefirunoja arkistoista

"Nuori neito tuomitaan lohikäärmeen kitaan. Hiitolassa tanssitaan häitä ja noidat mittelevät voimiaan. Hauen vatsasta syntyy poika ja Kuopiosta kuuluu kummia: jotain hyvin outoa lentää sen yllä. Tämän tuopin juojaksi edes Väinämöisestä ei ole!

Tolkieniakin inspiroineet Suomen parhaat maagiset kansanrunot nyt vihdoin yksissä kansissa!

Rimma Erkko (FM) on väitöskirjatutkija, joka tutkii suomalaisia uskomustarinoita. Häneltä on aiemmin ilmestynyt kokoelma suomalaista kauhuteemaista kansanrunoutta, kolme omaa kaunokirjallista teosta ja yksi tietokirja."

Nämä runot oli aika herkullisiakin! Monet tosi kiinnostavia. Mahtavaa, että Erkko on tehnyt tällaisen työn ja koonnut näitä meijän kansanrunoja tällaisen kokoelman.

Sylvia Plath: Ariel

suomentanut Kirsti Simonsuuri

Nyt luin viimein Plathilta myös runokirjan! En kauhean hyvin päässyt näihin runoihin kiinni. En jotenkin vaan ymmärtänyt niitä, en saanut oikein otetta niistä tai löytänyt mitään tarttumapintaa näihin. Hämmentävää! No, onpahan nyt luettu myös runoja Plathilta, eikä vain huippuhyvää romaania Lasikellon alla. Se kirja kukkuu vieläkin mun mielessä.

No, saatan vielä kokeilla jotain muuta Plathin runokirjaa. Sanantuojat kuulostaa hyvältä.

Aija Andersson: Ehjä 

"Syksyllä 2023 vain 40-vuotiaana edesmenneen kirjailijan viimeisen runokokoelman aiheena on rakkaus – mielen ja ruumiin tila. Teos kysyy, miten olosuhteet ja odotukset tulevasta määräävät elämäämme tässä hetkessä. Mitä ovat kohtaaminen ja kohtaamattomuus? Millaisia ovat romanttiset ihmissuhteet kuoleman lähestyessä? Onko rakkaus lopulta silkkaa mielikuvitusta, yksinäisen mielen ja ruumiin kaipuuta toista vasten?

Aija Andersson (o.s. Typpö) (1983–2023) oli äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettaja, kirjailija ja Kulttuurivihkojen runoblogisti. Hänen aiemmat teoksensa ovat Amputaatio (2021), Eutanasia (2022) ja Pii (2023)."

Luin tämän Anderssonin neljännen ja viimeisen teoksen. Aiemmat kolme olen jo lukenutkin (Amputaatio, Eutanasia ja Pii) ja täytyy todeta, että en ole ehkä koskaan aiemmin lukenut 1,5v aikana keltään runoilijalta kaikkia hänen teoksiaan. Anderssonin runoissa on mulle sitä jotain.

Erityisesti tämä runo oli koskettava:

(Muistamme)

Me, jotka jäämme,

tunnemme lähteneet

Jäämme lähtöjen luo

Mutta lähtijät eivät lähde

He sammuvat niin kuin syttyivät

kerra, pienet auringot

Yhdessä kohdassa hämärtyy

Tässä, missä valostui,

lämmin

Tunnemme sen

Unohtanut postata näistä

 Oon ihan järkyttyny, ku mulla on jääny näitä kirjoja postaamatta. Mitä mitä mitä!?!? Vissiin on pää niin täynnä opiskeluista ja kaikesta, ettei pysy enää perässä. Nämä kaks kirjaa oon kuitenni lukenu alkuvuodesta jo.

TJ Klune: Wolfsong

Tän tokan osan oon muistanut kuitenkin postata, hehee. Tästä kirjasta tarina alkaa. Ox on lapsena isältään oppinu, ettei hän ole mitään ja ettei kukaan ymmärrä häntä. Sitten isä katoaa. Kun Ox on 16, naapuriin muuttaa Bennettin perhe. Bennettien kuopus Joe alkaa yhtäkkiä puhumaan Oxin seurassa ja vain Ox saa hänen painajaiset rauhoittumaan. Tästä alkaa Oxin tarina ihmissusien parissa ja rakkaustarina Joen kanssa sitten kun Joe on täysi-ikäinen. Pidin tästä tarinasta ihan hirmuisen paljon.

Helvi Juvonen: Sanantuoja

Viluinen puisto. Lehden kahinaa.

Tyhjän ympärillä aita on.

Tiet ovat täynnä poissaolevaa.

Muistikirjaan piirtää sade runon.

Juvosen runokirja oli aika hyvä. 

Harmonia

Uupumuksen harmonia

harmaa yhtäkaikkinen,

yllä sen,

ettei taivas pirstoutuisi,

ettei pirstat lokaan uisi,

pylväät sitä kantaen

yllä sadepilvien.

Tuuli niin kuin lähimmäinen

tartttuu lehteen punervaan,

vie myötään kauneutta maan.

Sade alkaa. Kulkijoita

silmät täynnä pisaroita

pilven alla vaeltaa,

ettei vaate koskettaisi,

ettei pylväät tahraa saisi.

Harmonia sateinen,

harmaa, yhtäkaikkinen.

#naistenviikko2024: Kohise, villi aalto - Isa Aspin runot

Tällaiseen aarteeseen törmäsin! Isa Asp on meijän varhaisia kirjailijoitamme itseasiassa ensimäinen suomenkielinen taidelyyrikko. Olen saattanut tipahtaa googlaamaan varhaisia naiskirjailijoitamme ja heitä on muuten paljon!!! 

 

"Ensimmäisen suomenkielisen naispuolisen taidelyyrikkomme Isa Aspin (1853-1872) koko runotuotantoa ei ole aikaisemmin julkaistu. Teokseen sisältyvät 92 ruotsinkielistä aikaisemmin julkaisematonta runoa, jotka Toivo Hyyryläinen on suomentanut. Runoilijan tuotannosta vain suomenkieliset runot (14 kpl) on aikaisemmin julkaistu."

Junassapa tietenkin luin tätäkin. Junamatkoilla kerkiää lukea paljonkin, jos siltä tuntuu. No, itse asiaan.

En ollut aiemmin kuullutkaan Isa Aspista, ennen kuin törmäsin tähän runokokoelmaan. Mielenkiinnosta tartuin tähän ja se kyllä kannatti. Pidin Aspin runoista. Hengellisistä runoista en niin välittänyt, mutta en välitä niistä kenenkään tekemänä. Asp myös kuoli nuorena ja sekin välittyy runoissa, se lähestyvä kuolema. 

Kyyneleet (Tårarna)

Unelmoin nyt yksin tässä,

lailla ruusun laaksossa:

kuka tietää sisimmässä

mitä ruusun nupussa?

Ehkä sinä avaat kuoren,

näet kastepisarat,

unet kyyneleissä nuoren

silmistänsä vuotavat.

1870

Runohaaste: Aija Andersson: Amputaatio

 Ankin kirjablogissa runohaaste. Päätin osallistua tähän Aija Anderssonin runokokoelmalla Amputaatio. Olen kovasti tykästynyt Anderssonin runoihin.

Aiemmin olen lukenut Anderssonilta hänen runokokoelmansa Eutanasia ja piensäeromaanin Pii. Olen myös varannut kirjastosta hänen postuumisti ilmestyvän runokokoelmansa Ehjä.

Andersson kirjoittaa kokemastaan amputaatiosta, mitä oli ennen sitä ja mitä on ollut sen jälkeen. Nyt harmittelen, etten kirjoittanut ylös yhtään runoa tästä kirjasta. Tämä kokoelma oli koskettava, hämmentävä ja hetkittäin hämmästyttävä, että näinkin voi ajatella, näinkin voi nähdä tämän kokemuksen. 

Anderssonin runojen lukemista voin suositella kaikille. Ne ovat niin monenlaisia. Uskon, että tulen lukemaan hänen kaikki runokokoelmansa vielä moneen kertaan.