Klassikkohaaste: Irene Mendelin: Koivikossa

Irene Mendelin on merkittävä suomalainen runoilija sen takia, että hän on ensimmäinen naisrunoilija Suomessa, joka on julkaissut omia runokokoelmia. Siksi mielestäni hän on myös klassikon asemassa.

Koivikossa sisältää Mendelinin ensimmäisen runokokoelman Koivikossa vuodelta 1893 ja Koivikossa 2 runokokoelman vuodelta 1899.

Mendelinin runot ovat hyvin isänmaallisia ja kansallismielisiä. Näistä paistaa se läpi kilometrien päähän. Nähdäkseni se on hyvin tuolle ajalle tyypillistä, 1800-luvun loppu ja haaveet itsenäisestä Suomesta.

Runoissa on hyvin paljon luonnon kuvausta, uskonnollisuutta, isänmaallisuutta. Ne myös kuvaavat erilaisia ihmisiä ja elämänkohtaloita. Jäi mieleen muutama runo, joissa äiti suree kuollutta lastaan. 

Kiitos Ntamo, että julkaisit nämä uudelleen!

Arielle Twist: Disintegrate / Dissociate & Miranda Paul & Sija Hong: Beyond - Discoveries from the Outer Reaches of Space

Naistenviikko ja koska Olgaa ja Oilia ei nyt löytyny lukemistani kirjoista, niin laitamma tilalle jotain ihan muuta.

Arielle Twist: Disintegrate / Dissociate

Oh, mikä runokirja! Runot kuvaavat Twistin elämä transnaisena ja muutama oli sellainen, että meni ihan sydämeen asti. Mulla ei oo sanoja. Voin vain lämpimästi suositella tätä kaikille.

Sitten vielä toinen runokirja!

Miranda Paul & Sija Hong: Beyond - Discoveries from the Outer Reaches of Space

Lapsille suunnattu opettavainen runokirja avaruudesta. Runojen lisäksi kirjassa oli pieniä tietoiskuja erilaisista avaruuden jutuista. Kuvitus oli upea! Tykkäsin kokonaisuudesta

Kaksi ihanaa lasten runokirjaa ja yks aikuisten

 Naisten viikko ja tänään kaksi eri Reettaa! 

Mariska, Reetta Niemensivu & Aapo Ravantti: Mää ja muut - runoja eläimistä ja ihmisistä

Tää oli kiva lasten runokirja. Tykkäsin Mariskan runoista ja tykkäsin Niemensivun ja Ravanttin kuvituksesta. Miksi en oo tätä aiemmin lukenut? Aion lukea sen toisenkin runokirjan, jonka nämä tyypit ovat tehneet.

Reetta Niemelä & Anna Seppälä: Yksisarvinen potkii palloa

Tämä oli vähän tummasävyisempi lasten runokirja. Tästäkin pidin yhtä paljon kuin edellisestä. Ihanaa, että törmäsin tähän!

Reetta Niemelä & Pete Revonkorpi: Kun kiipeän kirsikkapuuhun

Tää ei nyt ehkä varsinaisesti ollut täysin lapsille suunnattu runokirja. Käsittelee kuitenkin kasvamista ja vanhemman ja lapsen välistä suhdetta. Oli ihana tämäkin!

Anna Ahmatova: Valitut runot & Tarita Ikonen: Puhun niin kuin itsemurhakirjeissä puhutaan

Hyvää pääsiäistä kaikille sitä viettäville!

 Tänä vuonna on tullut luettua ihan liian vähän runoja! Alkuvuoden kaksi ainokaista tässä.

Anna Ahmatova: Valitut runot

suomentanut Marja-Leena Mikkola

Anna Ahmatovan runoihin olen halunnut jo kauan tutustua. Nyt viimein sain tartuttua tähän kokoelmaan. Tykästyin kyllä Ahmatovan runoihin. Kaikkea en ehkä tajunnut, mutta niinhän se aina runojen kanssa menee. Jotkut runot oli tosi koskettavia. Tän perusteella haluan kyllä lukea enämpikin Ahmatovaa. Eli jatkoon menee.

Tarita Ikonen: Puhun niin kuin itsemurhakirjeissä puhutaan

Ikosen runokirjaan sai tämä kokoelman nimi tarttumaan! Ja ai että mikä helmi tämä olikaan! Sain näistä runoista kyllä ihanasti vertaistukea ja ymmärrystä. Kun tämä postaus tulee julki niin omista itsemurhayrityksistäni tulee 24 vuotta. Se oli pääsiäinen silloinkin.

Vasta tähän tarttuessa huomasin, että tämä on trilogian osa. Tapojeni vastaisesti luin tämän silti, vaikka tää ei ookaan se eka osa. Aion ne toisetkin osat lukea vielä tänä vuonna.

Kaye Umansky & Ben Mantle: Dick the delightful duck

 Tää oli semmonen aika hauska lorukirja. Tai lasten runokirja.

Pidin tästä todella paljon siihen asti, että homma vähän plörähti. Siinä kohti mulla tuli seinä vastaan, ku tää Dick päätti olla koskaan enää suuttumatta, ettei kavereille tuu paha mieli. Oikiasti!? Ei tuossa oo järjen hiventäkään. Jos vaikka opettais Dickille miten käsitellä tunteita ni se ois se oikea hyvä paras vaihtoehto. Nih! Eikä mikään tunteiden tukahduttaminen, joka vie terveyden... Dickin kaverit taas toimi tosi ihanasti, ku Dick oli pahalla tuulella. Se oli parasta tässä kirjassa.

Kuvitus oli tässä kirjassa ihanaa ja siitä pidin kyllä tosi paljon!

Pauli Tapio: Varpuset ja aika

Heräsin auringonnousuun, muu on eskapismia,

pieni lintu ikkunalla laski jäljellä olevat päiväni,

onneksi en kuulu lintujen ymmärtäjiin.

Oli vain ikkuna, armoton ikkuna,

josta päivisin näki sisään ja ulos,

iltaisin itsensä läpi.

Tämä Pauli Tapion runokokoelma yllätti mut täysin. Hyvällä tavalla! En tiennyt yhtään mitä odottaa, joten se oli ehkä paras lähtökohta rueta lukemaan tätä kirjaa. Tapion runot jotenkin yhtäaikaa soljuivat ja nytkähtelivät eteenpäin. Vähän kuin kalat, kun etenevät kutumatkallaan jokea ylös ja vastaan tulee pato. Sitten pitääkin tajuta etsiä kalaportaat, joita pitkin pääsee padon toiselle puolelle. Pato onkin vain hidaste etenemiselle. 

Ehkä jo arvasit, että tykkäsin tästä todella paljon! Ai että! Ei turhaan ole tämä runokokoelma saanut Bridges of Struga -palkintoa.

Kaksi saamelaista runokirjaa

 Hyvää itsenäisyyspäivää! 

Sen kunniaksi kaksi saamelaista runokirjaa Suomesta. Molemmat runoilijat sellaisia, joilta haluaisin lukea lisää runoja.

Anni Sarre: Spejâlistem = Heijastus

inarinsaameksi kääntänyt Anni Sarre

Tämä kokoelma sisälsi lyhyitä runoja, rinnakkain suomeksi ja inarinsaameksi. Pidin paljon. Yllättävän lähellä on muuten kielinä suomi ja inarinsaame! 

Sarren runot olivat kauniita, tuokiokuvia, hetkiä, ajatuksia, tunteita.

Rauni Magga Lukkari: Äitejä, tyttäriä = Árbeaadni

suomentanut Kaija Anttonen

Nämä runot olivat kuin yhdenlainen tarina. Soljuivat rinnakkain suomeksi ja pohjoissaameksi. Luin yhdeltä istumalta. Pidin. Monissa runoissa oli surua, kaipuuta, menetyksen tuskaa.

Álvaro Mutis: Araucaíman kartano ; Lecumberrin päiväkirja & Jeet Thayil: Nämä virheet ovat oikein

 Pari positiivista yllätystä tässä postauksessa! Nämä kaks kirjaa olikin mahtavia uusia tuttavuuksia.

Álvaro Mutis: Araucaíman kartano ; Lecumberrin päiväkirja

suomentanut Satu Ekman

Tässä kirjassa on sisällä kaks novellia.

"Araucaíman kartano on Mutisia omimillaan, kolkkoa ahdistusta rehevässä, aistikkaassa tropiikissa. Suljetun kartanon epäsovinnaista järjestystä tulee järkyttämään lähiseudun mainoskuvauksiin osallistunut nuori näyttelijätär Ángela, jonka seksuaalisuus punoo kohtalokkaan intohimoverkon kartanon aavemaisten asukkaiden ympärille. Unenomaisessa tilassa kaikki säännöt rikkoutuvat ja uskaliaimmatkin toiveet täyttyvät – peloista puhumattakaan."

Tää oli aika wau! Kartanon tunnelma, ihmisten väliset suhteet, kaikki kietoutuneena mielenkiintoisiin verkkoihin. Lukiessa myös tuntu, kuin oisin ite ollu siellä kartanossa kärpäsenä katossa.

"Lecumberrin päiväkirja on kirjailijan tuskallinen, väkevä, realistinen tilitys viidentoista kuukauden tuomiosta Lecumberrin vankilassa Meksikossa."

Tää oli aika koskettava kuvaus vankilaoloista. Huh!

Jeet Thayil: Nämä virheet ovat oikein

suomentanut Aki Salmela

"Intian Keralassa vuonna 1959 syntynyt Jeet Thayil on kirjailija, jonka tuotanto käsittää runoutta, proosaa ja kaksi oopperalibrettoa. Runoilijana Thayil on yksi sukupolvensa omaperäisimmistä kirjoittajista. Hänen neljä kokoelmaansa ja niistä laajennetusti koottu The Collected Poems käsittää tyylillisesti monipuolista, kokeiluille altista ja liikkuvaa runoutta, joissa eteläaasialainen perinne yhdistyy maailmanrunouden virtauksiin. Thayil kirjoittaa yhtä luontevasti niin gaseeleja kuin sonettejakin, mutta myös pitkiä, virtaavia kollaaseja ja kertovia proosarunoja. Hänen tuotantonsa läpäisevät teemat liittyvät menetykseen, kaipaukseen, suruun, addiktioon ja tiettyyn kosmopoliittiseen juurettomuuteen. Vaikka runojen teemat ovat vakavia, on kirjoituksen sävy usein huumorintajuista ja ironista tavalla, joka resonoi monien viime vuosikymmenten länsimaisten virtausten kanssa. Intian sijasta Thayilin runouden konteksti tuntuukin olevan ennen kaikkea oman aikamme kosmopoliittisessa kokemuksessa. Teoksen jälkisanoissa suomentaja Aki Salmela luonnehtii Thaylin runoutta seuraavasti: Itselleni Thayil on kaikista tuntemistani intialaisista runoilijoista läheisin. Hänen kirjoituksensa ei ole liiaksi sidoksissa Intiaan, eikä se myöskään ole vähimmissäkään määrin tendenssimäistä kuten monilla intialaisilla runoilijoilla on tuntunut olevan tapana. Runot eivät myöskään ole sen paremmin sisällöltään kuin ilmaisutavaltaan korrekteja tai sovinnaisia. Niistä ei voi läheskään aina johtaa selvää tarinaa tai tehdä mielekästä parafraasia. Sen sijaan Thayilin runot ovat tyyliltään ja muodoltaan varsin moninaisia, ja ne osoittavat monipuolista maailmanrunouden tuntemusta. Teos sisältää suomentaja Aki Salmelan jälkisanat."

Tämä runokirja oli iloinen yllätys! Thayilin runot oli jotenkin tajunnan räjäyttäviä, hän tarttuu niin moneen asiaan ja tuo niin erilaisia näkökulmia niihin. Jotenkin tuntui kuin ois lukenu hyvää romaania, eikä runoja ollenkaan. Runot eteni ja soljui ja minä seurasin perässä. 

Tätä runokirjaa voin lämpimästi suositella!

Aulikki Oksanen: Helise, taivas! Valitut runot 1964-2014

 Luin tän Oksasen kootut runot -kokoelman kesän aikana. Tää olikin melkoinen kattaus hänen runoistaan.

Pidän Oksasen runoista. Niissä on monissa niin paljon samaistuttavaa, kosketuspintaa, koskettavaa. Hän myös kirjoittaa niin monenlaisista aiheista. Ei tunnu pelänneen tarttua yhtään mihinkään. Se on aika wow! Ihastelin hänenen sanankäänteitään, rytmiä, myös jonkinlaista letkeyttä, jolla hän sanoo sanottavansa. 

Oksanen meni heittämällä yhdeksi suosikkirunoilijostani. Haluan lukea myös muita hänen runokirjojaan, tässä kokoelmassa ei ollut todellakaan kaikki. 

Runokirjoja

 Tässäpä muutama kesän aikana luettu runokirja! Ovat ihan erilaisia keskenään.

Rimma Erkko toim.: Lohikäärme ja neito - suomalaisia spefirunoja arkistoista

"Nuori neito tuomitaan lohikäärmeen kitaan. Hiitolassa tanssitaan häitä ja noidat mittelevät voimiaan. Hauen vatsasta syntyy poika ja Kuopiosta kuuluu kummia: jotain hyvin outoa lentää sen yllä. Tämän tuopin juojaksi edes Väinämöisestä ei ole!

Tolkieniakin inspiroineet Suomen parhaat maagiset kansanrunot nyt vihdoin yksissä kansissa!

Rimma Erkko (FM) on väitöskirjatutkija, joka tutkii suomalaisia uskomustarinoita. Häneltä on aiemmin ilmestynyt kokoelma suomalaista kauhuteemaista kansanrunoutta, kolme omaa kaunokirjallista teosta ja yksi tietokirja."

Nämä runot oli aika herkullisiakin! Monet tosi kiinnostavia. Mahtavaa, että Erkko on tehnyt tällaisen työn ja koonnut näitä meijän kansanrunoja tällaisen kokoelman.

Sylvia Plath: Ariel

suomentanut Kirsti Simonsuuri

Nyt luin viimein Plathilta myös runokirjan! En kauhean hyvin päässyt näihin runoihin kiinni. En jotenkin vaan ymmärtänyt niitä, en saanut oikein otetta niistä tai löytänyt mitään tarttumapintaa näihin. Hämmentävää! No, onpahan nyt luettu myös runoja Plathilta, eikä vain huippuhyvää romaania Lasikellon alla. Se kirja kukkuu vieläkin mun mielessä.

No, saatan vielä kokeilla jotain muuta Plathin runokirjaa. Sanantuojat kuulostaa hyvältä.

Aija Andersson: Ehjä 

"Syksyllä 2023 vain 40-vuotiaana edesmenneen kirjailijan viimeisen runokokoelman aiheena on rakkaus – mielen ja ruumiin tila. Teos kysyy, miten olosuhteet ja odotukset tulevasta määräävät elämäämme tässä hetkessä. Mitä ovat kohtaaminen ja kohtaamattomuus? Millaisia ovat romanttiset ihmissuhteet kuoleman lähestyessä? Onko rakkaus lopulta silkkaa mielikuvitusta, yksinäisen mielen ja ruumiin kaipuuta toista vasten?

Aija Andersson (o.s. Typpö) (1983–2023) oli äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettaja, kirjailija ja Kulttuurivihkojen runoblogisti. Hänen aiemmat teoksensa ovat Amputaatio (2021), Eutanasia (2022) ja Pii (2023)."

Luin tämän Anderssonin neljännen ja viimeisen teoksen. Aiemmat kolme olen jo lukenutkin (Amputaatio, Eutanasia ja Pii) ja täytyy todeta, että en ole ehkä koskaan aiemmin lukenut 1,5v aikana keltään runoilijalta kaikkia hänen teoksiaan. Anderssonin runoissa on mulle sitä jotain.

Erityisesti tämä runo oli koskettava:

(Muistamme)

Me, jotka jäämme,

tunnemme lähteneet

Jäämme lähtöjen luo

Mutta lähtijät eivät lähde

He sammuvat niin kuin syttyivät

kerra, pienet auringot

Yhdessä kohdassa hämärtyy

Tässä, missä valostui,

lämmin

Tunnemme sen

Unohtanut postata näistä

 Oon ihan järkyttyny, ku mulla on jääny näitä kirjoja postaamatta. Mitä mitä mitä!?!? Vissiin on pää niin täynnä opiskeluista ja kaikesta, ettei pysy enää perässä. Nämä kaks kirjaa oon kuitenni lukenu alkuvuodesta jo.

TJ Klune: Wolfsong

Tän tokan osan oon muistanut kuitenkin postata, hehee. Tästä kirjasta tarina alkaa. Ox on lapsena isältään oppinu, ettei hän ole mitään ja ettei kukaan ymmärrä häntä. Sitten isä katoaa. Kun Ox on 16, naapuriin muuttaa Bennettin perhe. Bennettien kuopus Joe alkaa yhtäkkiä puhumaan Oxin seurassa ja vain Ox saa hänen painajaiset rauhoittumaan. Tästä alkaa Oxin tarina ihmissusien parissa ja rakkaustarina Joen kanssa sitten kun Joe on täysi-ikäinen. Pidin tästä tarinasta ihan hirmuisen paljon.

Helvi Juvonen: Sanantuoja

Viluinen puisto. Lehden kahinaa.

Tyhjän ympärillä aita on.

Tiet ovat täynnä poissaolevaa.

Muistikirjaan piirtää sade runon.

Juvosen runokirja oli aika hyvä. 

Harmonia

Uupumuksen harmonia

harmaa yhtäkaikkinen,

yllä sen,

ettei taivas pirstoutuisi,

ettei pirstat lokaan uisi,

pylväät sitä kantaen

yllä sadepilvien.

Tuuli niin kuin lähimmäinen

tartttuu lehteen punervaan,

vie myötään kauneutta maan.

Sade alkaa. Kulkijoita

silmät täynnä pisaroita

pilven alla vaeltaa,

ettei vaate koskettaisi,

ettei pylväät tahraa saisi.

Harmonia sateinen,

harmaa, yhtäkaikkinen.

#naistenviikko2024: Kohise, villi aalto - Isa Aspin runot

Tällaiseen aarteeseen törmäsin! Isa Asp on meijän varhaisia kirjailijoitamme itseasiassa ensimäinen suomenkielinen taidelyyrikko. Olen saattanut tipahtaa googlaamaan varhaisia naiskirjailijoitamme ja heitä on muuten paljon!!! 

 

"Ensimmäisen suomenkielisen naispuolisen taidelyyrikkomme Isa Aspin (1853-1872) koko runotuotantoa ei ole aikaisemmin julkaistu. Teokseen sisältyvät 92 ruotsinkielistä aikaisemmin julkaisematonta runoa, jotka Toivo Hyyryläinen on suomentanut. Runoilijan tuotannosta vain suomenkieliset runot (14 kpl) on aikaisemmin julkaistu."

Junassapa tietenkin luin tätäkin. Junamatkoilla kerkiää lukea paljonkin, jos siltä tuntuu. No, itse asiaan.

En ollut aiemmin kuullutkaan Isa Aspista, ennen kuin törmäsin tähän runokokoelmaan. Mielenkiinnosta tartuin tähän ja se kyllä kannatti. Pidin Aspin runoista. Hengellisistä runoista en niin välittänyt, mutta en välitä niistä kenenkään tekemänä. Asp myös kuoli nuorena ja sekin välittyy runoissa, se lähestyvä kuolema. 

Kyyneleet (Tårarna)

Unelmoin nyt yksin tässä,

lailla ruusun laaksossa:

kuka tietää sisimmässä

mitä ruusun nupussa?

Ehkä sinä avaat kuoren,

näet kastepisarat,

unet kyyneleissä nuoren

silmistänsä vuotavat.

1870

Runohaaste: Aija Andersson: Amputaatio

 Ankin kirjablogissa runohaaste. Päätin osallistua tähän Aija Anderssonin runokokoelmalla Amputaatio. Olen kovasti tykästynyt Anderssonin runoihin.

Aiemmin olen lukenut Anderssonilta hänen runokokoelmansa Eutanasia ja piensäeromaanin Pii. Olen myös varannut kirjastosta hänen postuumisti ilmestyvän runokokoelmansa Ehjä.

Andersson kirjoittaa kokemastaan amputaatiosta, mitä oli ennen sitä ja mitä on ollut sen jälkeen. Nyt harmittelen, etten kirjoittanut ylös yhtään runoa tästä kirjasta. Tämä kokoelma oli koskettava, hämmentävä ja hetkittäin hämmästyttävä, että näinkin voi ajatella, näinkin voi nähdä tämän kokemuksen. 

Anderssonin runojen lukemista voin suositella kaikille. Ne ovat niin monenlaisia. Uskon, että tulen lukemaan hänen kaikki runokokoelmansa vielä moneen kertaan.

Kaksi minulle ristiriitaisen lukukokemuksen antanutta runokirjaa

 Tänä vuonna ei näköjään mee runoja samaa tahtia ku viime vuonna meni. Tässä kuitenkin muutama, jotka oon lukenut.

Terttu Jurvakainen: Yön kukat

Tää oli jännä lukukokemus. Välillä ihastelin Jurvakaisen sanankäänteitä, välillä tipahin kärryiltä, että missä mennään. Ristiriitainen kokemus. Sen verran jäi hampaan koloon, että haluan lukea jonkun toisenkin Jurvakaisen runokirjan.

Una Reinman: Eritysiherkkyyksiä

Jos Jurvakaisen runokirja tuntui ristiriitaiselta ni tämän oli vielä pahempi. Nämä runot oli kirjoitettu sellaisella naiivilla tyylillä, etten oikein saanut otetta näistä. Lisäksi puuttu kaikki pisteet ja pilkut, joten sekin esti mulla sisään pääsyn ja en päässyt tämän kaiken takia sellaiseen rytmiin runojen lukemisessa. Tää oli mulle vain sellainen katkonainen kasa sanoja. Onneksi sielä oli myös yksi kolahtava runo seassa:

Olen kasvanut pois

kiltin tytön roolistani

siksi toisinaan

osoitan mieltäni

näyttäen maailmalle kieltäni

Mutta kuule

jos et ole filosofi

annan minun olla

oman elämäni katastrofi

Runokirjoja tammikuulta

 Luin viime vuonna 34 runokirjaa! Ihan samaa tahtia ei oo vielä lähteny runojen lukeminen. Jotain kuitenkin oon lukenut.

Vanamo Karhupuro: Vain minä saan kutsua itseäni hulluksi.

Tää oli kyllä mahtava runokirja! Paljon samaistuttavaa ja paljon ei niin samaistuttavaa. Teki ymmärrettäväksi asioita, joita en oo ymmärtäny. 

Eeva Kilpi: Animalia

Tää oli jännä. Osa runoista oli niin mahtavia ja osa plääh. Kilpi kyllä osaa sanoittaa asioita mahtavasti ja liikuttaa tunteita runoillaan. Luin tän e-kirjana ja puhelimen näytöltä. Oli jännää lukea sillain runokirjaa.

Tässä muutama kuvakaappaus runoista. (onkohan laitonta?)

Eeva Kilpeä haluan kyllä lukea vielä lisää.

Runokirjoja viime vuoden puolelta

 Loppuvuodesta luin vielä kaks runokirjaa loppuun. Aika erilaisia nämä kaks! Ja yllättivät myös!

Hanna Ekola: Sanoja valoksi ja voimaksi

En ollut tiennyt, että Ekola on myös kirjailija ja runoilija. Tiesin nimen vain Villihevosia -kappaleesta. Niinkuin varmaan suurin osa. 

Tässä runokirjassa oli runoja ja aforismeja, jotka olivat tuttuja. Ekolan kirjoittamia, en ollut tiennyt sitäkään! Tykkäsin monesta. Hengellisyys paistoi välillä läpi ja siitä en oikein välitä. Muuten oikein hyvä kokonaisuus! Kirjan kuvat olivat Ekolan itsensä ottamia ja ne olivat kauniita.

My heart is a poem: poetry about feelings

Kansainvälinen runo-antologia lapsille. Tässä oli tosi monta kirjoittajaa ja kuvittajaa. Tykkäsin paljon! Eritoten kuvitus oli ihanaa! Runot kuvasivat hyvin erilaisia tunteita.

kirjan runoilijat:

Mandy Coe - Iso-Britannia

Debjani Chatterjee - Intia/Iso-Britannia

Nikki Grimes - Yhdysvallat

Kate Wakeling - Iso-Britannia

Laura Mucha - Iso-Britannia

Coral Rumble - Iso-Britannia

John Agard - Guyana/Iso-Britannia

Karl Nova - Nigeria/Iso-Britannia

Naomi Shibab Nye - Palestiina/Yhdysvallat

Janet Wong - Yhdysvallat

Kenn Nesbitt - Yhdysvallat

Jay Hulme - Iso-Britannia

Ruth Awolola - Iso-Britannia/Jamaika/Nigeria

Joseph Coelho - Iso-Britannia

Jack Prelutsky - Yhdysvallat

Nikita Gill - Irlanti/Intia

James Carter - Iso-Britannia

Rachel Plummer - Iso-Britannia

Elaine Laron - Yhdysvallat

kirjan kuvittajat:

Annalise Barber - Yhdysvallat

Masha Manapov - Azerbaidžan/Israel/Iso-Britannia

Mariana Roldán - Meksiko

Nabila Adani - Indonesia

Oletko lukenut kumpaakaan näistä tai jotakuta runoilijoista?

Aila Meriluoto: Lasimaalaus

 Olipas ihastuttavia nämä Aila Meriluodon runot! 

Mää jostain syystä tykkään tällaisista mun päässä Saima Harmajan tyylisistä runoista tosi paljon. Niissä on jotakin niin viehättävää ja vanhahtavat sanat ja sanan käänteet ja kaikki tekee mut onnelliseksi. Siispä pidin tästä runokokoelmasta sen takia paljon. Ei kaikki aiheeltaan miellyttäneet, mutta tuo tyyli aina iskee muhun. Täksi aion lukea lisää Meriluodon runoja ja olla onnellinen. Osaispa itekin kirjottaa tällä tyylillä! 💛

Katri Vala: Paluu & Laura Tressel: Hengitys

Pari runokirjaa lisää. Pitääpä laskea, että montako oon lukenu tänä vuonna! Enemmän ku aiempina vuosina, siitä oon varma.

 

    

 

Katri Vala: Paluu

Tämä tuli tämmösenä aikas vanhana painoksena mun hyppysiini kirjastosta. Kaivoivat sen ihan Ruskon varastokirjaston uumenista mua varten!

No, tästä ei nyt ihan hirveänä jääny mieleen mitään. GoodReadsiin annoin kolme tähteä, ni olin siis tykännyt kuitenkin.

 

Laura Tressel: Hengitys

Tästä tykkäsin hurjan paljon! Jotenkin nää Tresselin hengittämiseen ja sitä kautta elämiseen ja elämään liittyvät runot upposivat minuun. Nautin ja ahmin. Haluan lukea lisää runoja Tresseliltä.

Sekalainen setti luettuja

 Tässäpä tosiaan sekalainen setti. Kolme ihan erilaista luettua.

Heli Kolho & Tuula Turunen: Sinulle

Tässä oli Tuula Turusen runoja ja Heli Kolhon valokuvia. Kiva runokirja, kivat kuvat.

Lize Meddings: The sad ghost club 2

Jatko-osa The sad ghost clubille. Tää oli kans kiva. Käsiteltiin yksinäisyyttä ja sitä miten tutustua uusiin ihmisiin ja mistä heitä edes löytäis. Ja miten ylläpitää uusia suhteita.

Elina Backman: Musta joki

Backmanin pienoisromaani e-versiona. Oli kyllä ihan jännä! Jotenkin erilaista tekstiä, kuin Saana Havakset. Johtunee ehkä lyhyydestä. Oikein kiva välipala, kun halus taukoa opinnoista. Ja tällä heräs kyllä halu palata Saanan tutkimuksien pariin.

Tällaisia välipalakirjoja tässä kohen!

Kaksi hienoa runokirjaa

 Jotenkin on niin tööt, ettei saa näitä blogikirjotuksiakaan tehtyä. Näitä on hirveä pinkka odottamassa mua ja mun näppistä. Luen kyllä edelleen paljon. Joo ja yritän saada tenttikirjojen lukemisesta kiinni. Mutta aika jotenkin venyy ja vanuu kaikkeen muuhun, ku blogin kirjoittamiseen nyt. Ja se harmittaa mua!

Mutta joo, näihin runokirjoihin sitten. Nämä molemmat oli iloisia yllätyksiä mulle!

Eeva Heilala: Ikkunasta avautuu maailma

"Mutta eikö ihminen ole kirja,

toiset sivut tarkkaan luettavia

toiset selattavia.

Ja jotta selattavat sivutkin

tulisivat ymmärretyiksi,

lukutaito on ehdoton."

ja

"On yhdentekevää

muistatko ystäväsi

hänen puhtaista portaistaan

vai hänen tekemästään tutkimustyöstä.

Tärkeintä on

että hän kirjoitti itsensä sinuun."

Osa runoista oli suoraan sanottuna tylsiä. Sitten sieltä pulpahteli esiin yllämainitun kaltaisia helmiä! Kokonaisuutena Heilalan runokirja oli positiivinen yllätys minulle. Siksi haluan lukea vielä lisää Heilalan runokirjoja. Nämä on arkisia, maanläheisiä runoja. Siellä täällä syvällisiä oivalluksia, jotka saa mielen sykkimään.

Arja Kuisma: Rubiinilamppu

Tää runokirja kolahti muhun enemmän ku Heilalan. Erilaisia ovat, mutta tykkäsin molemmista paljon! Asioita kun voi sanoa niin erilaisilla tavoilla ja silti kaikilla tavoittaa toinen ihminen.

En osannu päättää, että mitkä runot laitan tähän esimerkiksi, joten alla neljä kuvaa, jotka on lisäksi sikinsokin, koska mulla meni hermot sen suhteen miten vaikeaa nuo kuvat on asetella tähän sillain nätisti. Joten luovutin, etten nakkaa läppäriä seinään ja nyt äkkiä vaan julkaisen tän.