Kaksi hienoa runokirjaa

 Jotenkin on niin tööt, ettei saa näitä blogikirjotuksiakaan tehtyä. Näitä on hirveä pinkka odottamassa mua ja mun näppistä. Luen kyllä edelleen paljon. Joo ja yritän saada tenttikirjojen lukemisesta kiinni. Mutta aika jotenkin venyy ja vanuu kaikkeen muuhun, ku blogin kirjoittamiseen nyt. Ja se harmittaa mua!

Mutta joo, näihin runokirjoihin sitten. Nämä molemmat oli iloisia yllätyksiä mulle!

Eeva Heilala: Ikkunasta avautuu maailma

"Mutta eikö ihminen ole kirja,

toiset sivut tarkkaan luettavia

toiset selattavia.

Ja jotta selattavat sivutkin

tulisivat ymmärretyiksi,

lukutaito on ehdoton."

ja

"On yhdentekevää

muistatko ystäväsi

hänen puhtaista portaistaan

vai hänen tekemästään tutkimustyöstä.

Tärkeintä on

että hän kirjoitti itsensä sinuun."

Osa runoista oli suoraan sanottuna tylsiä. Sitten sieltä pulpahteli esiin yllämainitun kaltaisia helmiä! Kokonaisuutena Heilalan runokirja oli positiivinen yllätys minulle. Siksi haluan lukea vielä lisää Heilalan runokirjoja. Nämä on arkisia, maanläheisiä runoja. Siellä täällä syvällisiä oivalluksia, jotka saa mielen sykkimään.

Arja Kuisma: Rubiinilamppu

Tää runokirja kolahti muhun enemmän ku Heilalan. Erilaisia ovat, mutta tykkäsin molemmista paljon! Asioita kun voi sanoa niin erilaisilla tavoilla ja silti kaikilla tavoittaa toinen ihminen.

En osannu päättää, että mitkä runot laitan tähän esimerkiksi, joten alla neljä kuvaa, jotka on lisäksi sikinsokin, koska mulla meni hermot sen suhteen miten vaikeaa nuo kuvat on asetella tähän sillain nätisti. Joten luovutin, etten nakkaa läppäriä seinään ja nyt äkkiä vaan julkaisen tän.