Anu Vähäaho: En voi sua unhoittaa poies

Kirjojen pyörteissä -blogin Jennyn kans luettiin tää ihana 1820-luvun Ouluun sijoittuva romanttinen kirja. Ja mää olin myyty tälle!

Vähän ennakkoluuloisesti lähdin lukemaan tätä, koska romanttiset kirjat ei oo mun suosikkilukemistoa. Onneksi tää kirja ei ollut sellainen ollenkaan, mitä pelkäsin!

Emerentia Brant on 25-vuotias, naimaton, varakkaan perheen tytär. Hän on sellainen tyyppi, että olisi kiva tutustua häneen. Puhuu ruotsia, koska äitipuoli pakottaa, mutta vaihtaa suomeen heti kun äitipuoli katoaa näköpiiristä. Kohtelee tasavertaisesti palkollisia ja huolehtii heistä koko sydämellään. Emerentia käy myös opettamassa köyhäintalossa asuvia ihmisiä lukemaan. Niin ja Sara Wacklinin koulussa lapsia myös! Tän kaiken hän tietysti pystyy tekemään, koska on etuoikeutetussa asemassa perheen varakkuuden tähden. Lisäksi Emmi yrittää vältellä äitipuolen naittamisyrityksiä, jotka eivät kiinnosta häntä pätkääkään.

Sitten on tukholmalainen Laurence Van Rosen, varakas aatelismies, joka pakenee naimisiinmenoa kotikaupungissaan lähtemällä laivalla pohjoiseen ja Ouluun. 

Emerentia ja Laurence kohtaavat Oulun kerman juhlissa ja kiinnittävät toistensa huomion. Siitä juttu lähtee sitten hiipien etenemään. Ja se, miten tämä romanssi etenee, oli minusta niin hienosti kirjoitettu, eikä ollut mitään siirappista ällyä lällyä, että se vei minut ihan mennessään. Upposin tähän taiten kirjoitettuun maailmaan ja näiden kahden väliseen romanssiin ihan täysin. Oikein janosin lukea eteenpäin kirjaa. Toki lopussa ärsytti, ku piti olla klassinen juonen käänne väärinymmärryksineen kaikkineen, mutta ohitin sen koska kirja oli muuten niin mahtava.

Kirjassa tapahtuu myös Oulun palo! Se oli ihan jännää, vaikka jäikin enämpi sivurooliin romanssin rinnalla. Kirjaa lukiessa myös mietin, että oispa ollut kartta, mistä olis voinu kattoa näitä paikkoja. Yritin googlettaa, mutten löytäny sopivaa karttaa. Lisäksi mietin Emmin kotitilan sijaintia. Törmä on ehkä sijainnut Muhoksella asti? Mielenkiintoista mietti näitä!

Kirja oli niin mahtava, että toivon totisesti, että Anu Vähäaho kirjoittaa tälle jatkoa. Sukusaaga ehkäpä? Jotenkin kiinnyin Emmiin niin paljon, että haluaisin tietää miten hänen elämänsä tästä jatkuu.