Arnaldur Indriðason: Sameissa vesissä & Jyrkänteen reunalla

Tässäpä kaksi Arnaldurin kirjaa, joissa toisessa pääosassa on Elínborg ja toisessa Sigurður Óli. Erlendur ei oo mailla halmeilla, koska hän otti lomaa ja lähti kotikonnuilleen. Kukaan ei saa häntä kiinni ja kukaan ei tiedä, missä hän tarkalleen ottain on.

Tässä osassa Elínborg selvittelee tyrmäystippojen avulla tehtyjä raiskauksia ja niihin liittyvää nuoren miehen murhaa. Siinäpä onkin pähkinä purtavana! Elínborgin perhettäki esitellään tässä kirjassa ja se on mukavaa vaihtelua, kun aiemmissa Erlendur on ollut pääosassa. Enivei, Elínborg pääsee jäljille ja lopputulos olikin mukavan kimurantin rikostutkinnan takana. 

Se mikä ärsytti tässä kirjassa oli se, miten raiskauksia pidetään suunnilleen kuoleman tuomiona ihmiselle. Kun ei se ole! Ei ihmisen elämä ole pilalla tai mitään. Tottakai vakava trauma aiheuttaa pitkäksikin aikaa elämään vaikeuksia, mutta niistä voi toipua niin, että elämä on taas elämisen arvoista. Vituttaa suoraan sanottuna tää raiskauksien uhrien tuomitseminen kylmään ja pimeään. Perkele.

 

Jyrkänteen reunalla oli sitten Sigurður Ólin elämää ruotivaa. Hän joutuu yllättäin todistamaan pahoinpitelyä ja siitä alkaa kiristysvyyhden setvintä. Vyyhti onkin melkoinen ja yllättäväkin. Matkassa ovat mukana myös Sigurður Ólin vanhemmat ja entinen avopuoliso Bergþóra, jonka kanssa Sigurður Óli vielä yrittää setviä välejään. Sigurður Óliin ottaa yhteyttä myös laitapuolenkulkija Andres, jonka lapsuutta hän päätyy selvittämään, saatuaan videonpätkän, jossa Andresia hyväksikäytetään lapsena.

Joo, pauhaanpa vähän lisää tästä seksuaalisen väkivallan seuraamuksista. Tässäkin kirjassa Andresin osalta oikein alleviivataan ja leimataan, miten noista traumaoista ei voi selvitä ja näin päätyy pultsariksi ja ties mitä. Kun se ei mene niin! Ei! Alkoholismi, kodittomuus ja huumeidenkäyttö ovat vain mahdollisia seurauksia vakavista traumoista. Niin voi käydä, jos ei saa apua. Niin voi käydä missä vain vakavissa traumoissa. Tässä oli hyvää se, että tuotiin esiin, että myös miehet kokevat seksuaalista väkivaltaa. Silti vituttaa tuo järjetön toivottomuus, joka asian ylle on laskettu. Traumoista voi toipua. Piste.

No, molemmissa kirjoissa oli mukaansa tempaava juoni, vaikka nuo muutamat asiat ärsyttiki paljon. Tykkään näistä Arnaldurin dekkareista paljon. Varasin seuraavan osan ja se on ilmeisesti viimeinen suomennettu osa tässä sarjassa. Sitte mun pitää siirtyä muiden Arnaldurin dekkareiden pariin. Vähän on snif- olo sen takia.

Arnaldur Indriðason: Hyytävä kylmyys

Tästä se taas lähti putki päälle! Nimittäin Arnaldur- putki. Luin vuosi sitten viimeksi Erlendurin tutkimuksista ja nyt taas tartuin näihin kirjoihin.

Tässä kirjassa Erlendur selvittää naisen itsemurhaa ja kauan sitten kadonneiden ihmisten tapauksia. Tapaukset vievät Erlendurin mietteisiin hänen kadonneesta veljestään, joka sekään ei ole selvinnyt. Tutkittavat tapaukset ovat mutkikkaita ja mielenkiintoisia. Kirjassa mukana myös Erlendurin lapset ja hänen tyttärensä kova halu saada vanhempansa puheväleihin.

Tän kyllä ahmas. Ja kun tän oli lukenut, oli pakko saada seuraava tähän sarjaan kuuluva kirja luvun alle. Mulla semmonen dekkarinhimo päällä. Niiden avulla saa aivot ihanasti narikkaan, kun muuten on paljon asioita elämässä stressaamassa.

Talvikaupunki

Aah, lisää Arnalduria ja kylmää rikostutkintaa.

"Tammikuun viima lennättää lunta kuoliaaksi puukotetun kymmenvuotiaan pojan ylle vuokrakerrostalon pimeällä pihalla Reykjavikissa. Lapsen äiti on Thaimaasta, joten syntyy epäilyjä teon rasistisista motiiveista. Rikospoliisit Erlendur, Elínborg ja Sigurður Óli saavat ajatuksia herättävän tehtävän talvisessa kaupungissa, joka voi olla kova ja kylmä." GoodReads

Tässä oli kyllä omanlaisensa tarina. Mun mielestä kirjan loppuratkaisu oli vain ja ainoastaan surullinen ja sitä paljastamatta sen kummemmin, myös itsekäs. Äääää. En tykännyt siitä. Kirja muuten oli juoneltaan hyvä ja meni eteenpäin ja en osannut aavistaa loppuratkaisua. Pieni läkähdys tähän sen lopun takia.

Erlendurin elämän käänteet ovat aina mukavaa seurattavaa ja niin tässäkin kirjassa, kun ne menivät eteenpäin. Pakko saada jo senkin takia pian seuraava tän sarjan osa luvun alle. Toivottavasti Elínborgistaki kerrottais pian enempi. Erlendur ja Sigurður Óli ovat saaneet estradia jo hyvästi.

Mies järvessä

Jotenkin näistä Arnaldurin dekkareista on tullu mulle semmosia kirjoja, joihin tartun kun tarvii aivot narikkaan, mutta seura on taatusti hyvää ja tylsää ei tuu.

"Kleifarvatnin pinta laskee ja pohjalta paljastuu luuranko, johon on sidottu radiolaite. Rikospoliisit Erlendur, Elínborg ja Sigurður Óli joutuvat kaivautumaan kylmän sodan aikaisiin tapahtumiin ja vuosikymmenten takaisiin selvittämättömiin katoamistapauksiin.

Itä-Saksa, 1950-luvun puolivälissä. Islantilaisia nuoria opiskelee Leipzigissa DDR:n valtion stipendillä. Joidenkin silmät avautuvat kriittisyyteen, jotkut säilyttävät uskonsa järjestelmään. Mutta onko joku heistä Stasin avustaja?

Erlendurin oma menneisyys ja nykyinen elämäntilanne kiertyvät auki yhdessä luurangon arvoituksen kanssa, ja menneessä maailmassa alkanut kertomus haihtuneista unelmista ja kadonneista ihmisistä sulkeutuu." Juoni GoodReadsista.

Tää kirja vei kyllä mennessään. Jotenkin vain upposin lukemaan juonen käänteitä, jotka olivat kyllä mielenkiintoisia ja joista en DDR:n osalta tiennyt käytännössä mitään. Vaikka sinänsä nää dekkarit on tyypillisiä poliisi ratkoo- dekkareita, niin jotenkin oon kovasti tykästynyt Erlenduriin ja hänen kollegoihinsa ja heidän kaikkien elämän käänteisiin. Joo ja nää kirjat ei auta yhtään mun matkahaaveita. Haluaisin käydä Islannissa joskus. Nähdä ne laava-aavat ja kaikki.

Ääni kuin enkelin

Muhun iski pieni ahdistusblokki päälle ja tartuin siksi seuraavaan Arnaldur Indridasonin dekkariin. Ääni kuin enkelin sai mut irti pahimmasta ahdistuksesta tarinallaan.

Just joulun alla hotellin kellarikerroksessa murhataan joulupukki. Hänet löydetään kirjaimellisesti housut kintuissa. Erlendur alkaa selvittää murhaa työkavereidensa kanssa joulun painaessa päälle. Murhatun joulupukin tarina paljastuu ja se onkin aika mielenkiintoinen ja surullinen. Kaikenlaista sitä ihmiset! Murhatutkinnan lomassa Erlendurin tytär käy tökkimässä isäänsä ja sitä touhuakin on hauskaa seurata. 

Vitsi mää tykkään näistä dekkareista, missä päähenkilön menneisyyden jutut kulkee tälleen kätevästi rinnalla toisena tarinana. Jokin tällaisessa tarinankerronnassa kiehtoo minua. Ehkä se on myös sitä, ettei pääse "tylsistymään" kirjan aikana, kun monta tarinaa menee yhtäaikaa.

Haudanhiljaista

Olen nyt vähän ihastunut Arnaldur Indrisasonin dekkareihin! Haudanhiljaista oli kyllä yhtä hyvä kuin edeltäjänsä Räme. 

Tässä kirjassa Erlendur pääsee tutkimaan luulöydöstä. Luut ovat olleet jo hyvän tovin maassa. Selviää, että luitten löytöpaikan lähellä on ollut talo ja talossa asunut perhe, jota isä terrorisoi väkivallalla. Mitä heille tapahtui? Entä kenen luut ovat? Erlendurin huolena on myös hänen narkkarityttärensä, joka on raskaana ja kadonnut. Tarina etenee kahdessa aikatasossa, Erlendurin ja kollegoidensa tutkimusten etenemissä sekä Erlendurin tyttären etsimisessä sekä löytöpaikan vieressä olleen talon menneissä tapahtumissa.

Hah, jotenkin tuntuu, ettei osaa sanoa mitään tästä. Minä vain luin onnellisena tarinaa. Kiinnostavaa kirjassa rikostutkimusten lisäksi oli tosiaan Erlendurin henkilökohtainen elämä ja mitä tyttären raskauden myötä sieltä kaivautui esiin. Ihmiset ovat niin monimutkaisia ja kiinnostavia otuksia!

Ps: Eihän kukaan arvannut, että seuraava osa tätä sarjaa jo odottaa mun hyllyssä lukemistaan?

Räme

Vihdoin ja viimein minäkin tartuin islantilaiseen dekkariin! On pitänyt jo kauan tehdä niin! Arnaldur Indridasonin Räme koukutti minut kyllä tiukasti.

Reykjavikin pohjoisosassa on kaupunginosa nimeltään Pohjoisräme. Sieltä löydetään kellariasunnosta kuolleena vanha mies. Ruumiin päälle on jätetty lappu, jossa lukee minä olen hän. Poliisit saapuvat paikalle ja rikostutkinta alkaa. Rikospoliisi Erlendur on ihanan rosoinen ja myös samaistuttava päähenkilö. Hänen kanssaan rikosta tutkivat Sigurdur Oli ja Elinborg. Pikkuhiljaa he saavat selville, että kyseessä on seksuaalirikollinen ja murha liittyy murhatun vanhan miehen, Holbergin, tekemiin raiskauksiin ja sitä kautta geenitutkimukseen, jossa kartoitetaan kaikki islantilaiset.

Kirjan tunnelma oli hyvin syksyinen ja vesisateinen. Ei mielestäni liian raskas kuitenkaan. Murhan selvityksen lomassa oli mukavaa saada lukea Erlendurin ja hänen työkavereidensa yksityiselämästäkin paloja. Minuun kirja kyllä upposi kuin veitsi sulavoihin. Haluan ehdottomasti lukea koko sarjan! Oli mukavaa saada jollain lailla erilainen dekkarisarja luettavaksi. Islanti tekee siitä erilaisen ja kutkuttavan. Pitää ottaa kyllä selvää muistakin islantilaisista dekkaristeista!