Lynn Messina: Murha paremmissa piireissä & Valentina Morelli: Kuolema joella & Anneli Meriläinen: Sininen silkkiviitta

 Oon nyt löytäny viihdyttäviä dekkareita! 

Lynn Messina: Murha paremmissa piireissä

suomentanut Nelli Hietala

Jostain syystä olin ennakkoluuloinen tätä sarjaa kohtaan. Kaiketi se klassinen, se on suosittu, en varmasti tykkää. Huokaus. Onneksi silti tartuin tähän! Ihastuin ihan täysiä Beatriceen ja hänen maailmaansa. 

 

Beatrice on orpo nuori nainen (26-vuotias), joka asuu setänsä perheen luona. Perhe lähtee Englannin järviseudulle lomailemaan ylhäistön kanssa ja siellä sitten tapahtuukin murha. Beatrice löytää ruumiin ja alkaa tutkia tapausta Kesgraven herttuan kanssa. Tietenkin salaa tädiltään, ku eihän semmonen sovi hienolle nuorelle naiselle. Tästä tietysti seuraa kaikenlaisia mutkia ja muuta. Sitä kaikkea oli hauska seurata ja ahmin kirjaa menemään. Kirja ku loppu ni varasin kirjastosta kakkososan heti.

 

Suosittelen kaikille tätä! Tää on semmonen pehmodekkari, joten ei oo raaka, mutta on viihdyttävä, varsinkin kun Beatrice ja herttua sanailevat toisilleen. 

 

Valentina Morelli: Kuolema joella 

 suomentanut Anne Kilpi

 

Oon tykänny tästä Italiaan sijoittuvasta dekkarisarjasta. Mikäs sen kivempaa, ku nunna ratkomassa murhia!? Tässä osassa murha tapahtuu asuntovaunussa joen rannalla. Sisar Isabella Matteo -poliisin kanssa alkaa ratkua mukavan vanhuksen murhaa. Lisäksi Gaetanon, tämän vanhuksen, koira on kadonnut. Tapaus oliki aikamoinen ja vanhuksen elämästä paljastui kaikkea uskomatonta! 

 

Tämä sarja on kyllä kiva. Lyhyet kirjat ja silti ei tunnu kiireiseltä tarinat. 

Anneli Meriläinen: Sininen silkkiviitta

Yllätyslöytöni! Ensin luulin tän olevan romantiikkaa. Mutta ei nyt ihan! Ihan on dekkarimainen sellainen, ku on tässä nyt sitä romantiikkaakin, mutta on myös murha ja sen ratkominen.

 

"Kesä Kuddnäsin kartanossa tuo mukanaan suuria tunteita ja vaaran tuntua.

Katarina Lithen palaa lapsuuden maisemiinsa Uuteenkaarlepyyhyn ja aloittaa kesätyön idyllisessä Kuddnäsin kartanossa. Kartano toimii museona, jossa työskentelee Katarinan lisäksi värikäs joukko työtovereita: On Tosse, sydämellinen museonjohtaja. Lotte ja Mats, joiden kanssa aika kuluu töissä nopeasti. Ja tietenkin Stefan, temperamenttinen ja komea nuorukainen, jota kohtaan Katarinan tunteet syvenevät kuin huomaamatta.

Kesätaivaalle alkaa kuitenkin pian kerääntyä pilviä. Katarina oppii, että Stefanin hurjalla luonteella on myös varjopuolensa, ja yllättäen välit kiristyvät myös Lotten kanssa. Kesän on määrä huipentua kartanon kuuluihin tanssiaisiin, mutta vesittävätkö suhdesolmut kaiken?"

 

Tää oli ihan todella ahmittava tarina. Jotenkin tän kirjan tunnelma vetäisi mut niin mukaansa ja kaikki nämä ihmissuhdekiemurat. Lisäksi tuo tuo paikka on ihan mahtava lisä tähän tarinaan! Yritän miettiä, että oonko käynyt koskaan Uusikaarlepyyssä. Vieressä kyllä, ku oon käyny Larsmossa, Kruunupyyssä ja Kokkolassa. No, kuitenkin. Vetävä tarina, ihana merellinen miljöö ja kivat ihmissuhdekiemurat. Suosittelen lämpimästi lukemaan!

Maika Moulite & Maritza Moulite: The summer I ate the rich & Blessing Musariri: Kaikki mitä kaipasimme

 Kaksi nuortenkirjaa, jotka käsittelevät surua, pelkoa, vaikeita tapahtumia ja myös itsensä tuntemista ja löytämistä.

Maika Moulite & Maritza Moulite: The summer I ate the rich

 

Tää oli kirja zombista, Briellestä, joka rakastaa kokkaamista ja hmm, haluaa syödä ihmisiä? Kun Briellen äiti menettää työnsä, Brielle alkaa tehdä salaa extratöitä, että heidän kahden hengen perhe selviäisi. Paljon tapahtuu ja Brielle kokkaa rikkaille ja sekoittaa ruokaan ihmislihaa ja kaikki rakastavat hänen ruokiaan, tietämättä mitä syövät. Mutta sitten...

 

Tämä on sellainen fantasian ja kauhun sekoitus tää kirja. Oli kyllä koukuttavaa luettavaa! Upposin lukemaan Briellen elämästä ja touhuista ja oli kyllä melkoista. Se hänen zombiutensa syntyperä tulee myös esille tarinassa ja oli kyllä melkoinen sekin. Ehdottomasti aion lukea lisää Mouliteitten kirjoja.

Blessing Musariri: Kaikki mitä kaipasimme 

suomentanut Helene Bützow

 

 Tää on tarina kolmesta sisaruksesta, joitten äiti on kuollut. Siitä on vaikeaa päästä yli ja isäkin on ihan vetäytynyt kuoreensa. Kaikki he, Chichi, Tana ja Mati, oireilevat tuota vaikeaa kokemusta omalla tavallaan. Sitten tilanne menee siihen, että isä päättää raijata koko perheensä Zimbabween. Lapset haluais pysyä kotona Lontoossa, mutta ei auta. Niinpä matkaan lähdetään ja mukaan lähtee myös Matin näkemä henki Meticais. Zimbabwessa surun käsittely jatkuu ja alkaa edistyä.

 

Tää oli musta oiva teos surusta ja sen käsittelystä. Siinä on ihan oma prosessinsa ja lapsilla se saattaa näyttäytyä erillain kuin aikuisilla. Pidin tästä, oli juonen käänteitä ja oli kaikkea. 

Salli Kari: Vedestä ja surusta & Nella Larsen: Irene ja Clare & Auli Viitala: Kahtia halkaistu kansalainen

 Kolme ajatuksiaherättävää kirjaa!

Salli Kari: Vedestä ja surusta

 

Tämä kirja oli ohhoh ja vau. "Pako" Islantiin residenssiin, siellä pintaan nousee pahalaatuisen syövän sairastamiseen liittyvät asiat. Jotenkin Kari on kirjoittanut sen kaiken näille sivuille niin taiten, että sitä vaan luki, hengitteli, luki, ajatteli, luki ja eli mukana. Islanti ja Suomi. Nykyhetki ja muistot. Koko elämä sielä ja täälä. Miten tästä nyt eteenpäin?

 

Toivottavasti Kari kirjoittaa vielä paljon lisää! 

Nella Larsen: Irene ja Clare

suomentanut Tuija Tuomaala

Tää on tarina lapsuudenystävistä, jotka molemmat ovat mustia, mutta joista toinen käy valkoisesta. Clare on päättänyt elää valkoisena ja ei ole kertonut asiasta edes aviomiehelleen, joka on aikamoinen rasisti. Kirja kuvaa sitä ristiriitaa, kun toinen elää omana itsenään ja toinen ei ja mitä siitä seuraa. Tää oli todella ahmittava kirja. Oon somessa joskus törmännyt tähän white-passing -termiin ja tässä kirjassa se konkretisoitu täysin. 

Auli Viitala: Kahtia halkaistu kansalainen 

Tää on Viitalan muistelmat. Käsittelee mielenterveyttä, toimeentuloa yms. Ei ollu niin hyvä ku Viitalan eka kirja, mutta samaa Viitalaa kuitenkin. Luen Viitalan kolumneja Yleltä ja tässä on sitä samaa.

Sarjakuvakasa 5

 Taas parit sarjakuvat!

Keski-Suomen sarjakuvaseura: Sound of Comics

 

Tää oli antologia. Ihan jees. Muutapa sanottavaa ei nyt oo. 

 

En oo tämmösten antologioiden suuri ystävä, ku kaipaan yhtenäisyyttä niin kerronnassa ku taiteessa. 

Vera Brosgol: Plain Jane and the mermaid 

Tää taas oli niin mun sarjakuva! Päähenkilö Jane on kaikkien mielestä tosi tavallisen näköinen eli tylsä tai jotain. Hän saa kuulla siitä jatkuvasti. Niinpä Jane tekee pakosuunnitelman: hän kosisi prinssiä, joka toivottavasti sanoo kyllä ja näin Jane pääsisi pakoon isäänsä ja perhettään. Mutkia tuleekin matkaan, kun merenneito kidnappaa kyseisen prinssin. Jane päättää pelastaa prinssin ja siitä kehkeytyykin mainio seikkailu.

 

Jane oli niin samaistuttava! Kun on ikänsä saanut kuulla olevansa tietynlainen niin tottakai siihen alkaa uskoa. Silti hän yrittää edes jotenkin taistella sitä vastaan. Tää oli ihana tarina monin tavoin. Janen kasvu ja rohkeus ja kaikki. 

Akane Shimizu: Solut työssä 01

suomentanut Kim Sariola

 

No, tää taas ei ollu mun juttu. Mielenkiinnolla lähin tätä lukemaan, mutta ei, jotenkin liikaa toisti itteään nää tarinat ja mun into lopahti tän sarjan suhteen. Idea on tosi mielenkiintoinen, eli solujen työt, mutta siihen se jäi. 

Jennifer Dugan & Kit Seaton: Full shift 

Nooh, tää taas sitte oliki paljo enämpi mun juttu. Ihmissusia, kyllä kiitos. Tessa on ihmissusi, mutta hän ei pysty tekemään muutosta kuin osittain, toisin kuin muut perheensä jäsenet. Se kaivelee häntä. Lisäksi Tessalla on tunteita parasta ystäväänsä kohtaan. Kaiken päälle seudulla ihmissusien metsästäjät ovat keksineet keinon, jolla parantaa ihmissudet. Tessa aattelee, että se vois olla ratkasu hänen ongelmiin ja lähtee etsimään näitä metsästäjiä. No, sieltä paljastuukin jotain ihan muuta ja siitäpä se seikkailu sitten alkaakin kaikin tavoin!

 

Tää oli vetävä tarina. Just mun juttu! Tämmösiä sarjakuvia rakastan. 

Adam Mansbach: Nyt vittu nukkumaan & Leena Ravantti & Reetta Niemensivu: Ketunhäntä kainalossa

 Runoja aikuisille ja lapsille.

Adam Mansbach: Nyt vittu nukkumaan 

kuvittanut Ricardo Cortés

suomentanut Kaj Lipponen

 

 Tässä kirjassa on hauskoja runoja siitä, kuinka vaikeaa lapset on saada nukkumaan. Multa kyllä meni puolessa välissä jo maku, ku nää toistaa itteensä lopuissaan niin pahasti. Mutta samaistuin silti näihin! On tuota tullu nukutettua elämänsä aikana niin paljon lapsia! Ja ehkä oon iteki ollu joskus lapsi samoine keinoineni.

Leena Ravantti & Reetta Niemensivu: Ketunhäntä kainalossa

Nää runot on suunnattu lapsille. Nää oli kivoja! Mielestäni just soppeleita lapsille pituuden ja kuvituksen puolesta. Mukavaa lukea välillä tällaisiakin runoja.

Elämäkertaa ja tietoa!

 Kaksi elämäkertaa ja yksi tietokirja tänään kehiin.

Jaana Suorsa: Mie, Taivaanjaara

Tää on sarjakuvaelämäkerta Reidar Särestöniemestä. Tässä tuli esiin Särestöniemen kipuilu oman homoutensa kanssa, kuinka hän tunsi itsensä sen takia oudoksi ja erilaiseksi. Hieman ollu eri ajat tuolloin! Pidin Suorsan värikkäästä kuvituksesta, josta tuli jollain tavoin mieleen Särestöniemen itsensä maalaukset.

 

 

 

Fern Brady: Vahva naishahmo 

suomentanut Inka Parpola

 

 Bradyn elämän tarina, vaikea lapsuus ja nuoruus ja aikuisuus ihan vain diagnosoimattoman autismin takia, joka käytännössä aiheutti melkein kaikki ongelmat hänen elämässään. Itsellä on sama kokemus ku Bradyllä, että en saanu lähetettä autismitutkimuksiin sen takia ku pystyin kattoon lääkäriä silmiin. 

 

Bradylla ollu vielä vähä hankalempaa kuormituksen yms takia, koska hän on työpäivien jälkeen säännöllisesti hajoittanut huonekalujaan. Kuormitus ollu niin kovaa ja purkautunut sitten yhtä kovaa. Plus se, ku maskaa eli peittelee omaa kuormitustaan ja autismioireitaan ni se sitten kertautuu pahasti. 

Anyway! Oli todella kiinnostava elämäkerta henkilöstä, josta en ollu aiemmin kuullu. Samaistuin tosi paljon Bradyn kokemuksiin.

 

Cynthia Enloe: Feminismi ja sota

suomentanut Eva Isaksson

Olipas herättelevä teos sodasta ja sodankäynnistä! Yleensä ajatellaan, että miehet maksaa sen suurimman hinnan sodasta, koska he ovat siellä rintamalla ja he sotivat. Mutta eipä se nyt ihan niin meekään. Tätä Enloe avaa tässä kirjassaan 12 eri oppitunnin kautta. 

 

Rintamoilla on aina ollut naisia. Heitä on ollut siellä sotimassa, sairaanhoitajina ja lääkäreinä, sekä tyydyttämässä miesten seksuaalisia haluja/tarpeita. Ns. kotirintamalla taas naiset ovat joutuneet tekemään ihan kaiken omien töidensä lisäksi. Tämän päälle he ovat vielä joutuneet kestämään vihollisten tekemät sotarikokset: seksuaalisen väkivallan, fyysisen väkivalllan, kaikenlaisen tappamisen ja kotien tuhoamiset. Että ei voi ollenkaan sanoa, että kuka tässä kärsii eniten ja toisekseen ei oo mitään järkeä vertailla sitä. Ei ne oo vertailukelpoisia toisiinsa nähden.

 

Tää kirja avas kyllä silmiä sodan suhteen ja pahasti. Sota on kaikin tavoin järjetön asia. 

Sarjakuvakasa 4

 Tässä postauksessa onkin tänään kaikki sarjakuvat sellaisia, joista tykkäsin paljon!

 

Mai K. Nguyen: Anzu and the realm of darkness

 

Tää on nuorten sarjakuva. Kannessa oleva Anzu on vasta menettänyt isoäitinsä ja muuttanut uuteen paikkaan ja siksi tuntee vaan apeutta Obonin juhla-aikaan. Sitten hän jahtaa kadulla koiraa ja löytääkin itsensä toisesta maailmasta. Siitä lähteekin seikkailu ja maailman pelastaminen käyntiin!

 

Tää oli tosi kiva sarjakuva. Anzu oli kiva hahmo ja muutenkin tarinan mytologia oli kiinnostavaa. Oispa jatkoa tälle sarjakuvalle!

Miila Westin: Sammuva valo 

 

Rakastan tätä Westinin sarjakuvasarjaa. Tässä osassa Eevi on mummulassa ja tulee tulva, joka saartaa kaiken. Sitten hän saa viestin siitä, että Louhi aikoo sammuttaa auringon. Ei auta ku rueta suunnittelemaan ja toteuttamaan maailman pelastusta! Olipa tarina siis! Tykkään. Ootan innolla jatkoa tälle! Pidän myös Westinin kuvituksesta älyttömän paljon.

 

Tiitu Takalo: Minä, Mikko ja Annikki 

 

Sitten mennäänkin Tampereelle! Kauas taikamaailmoista. Tää on Takalon omaelämäkerrallinen sarjakuva, jossa hän kertoo niin oman parisuhteensa tarinan kuin Annikki -nimisen korttelin tarinan. Takalo onnistu tässä kyllä upeasti limittään ja lomittaan nää kaksi tarinaa. Tykkäsin tosi paljon!

Rino Mizuho: Maaginen suklaapuoti

suomentanut Antti Kokkonen

 

Uusin mangarakkautteni! Vähä epäillen tartuin tähän. Tai oikeastaan aika paljonkin. Mutta tartuin! Ja rakastuin. 

 

Tässä tarinan keskiössä on pieni suklaapuoti metsän keskellä. Sen omistaja on kannessa oleva Shokora Aikawa. Ihmiset saapuvat puotiin saadakseen jotain haluamaansa ja hintana heidän pitää antaa itsestään jokin ominaisuus, joka on heille tärkeä. Ei siis rahaa. Kuinkas sitten käykään, kun sillä hinnalla syö suklaata? Ai että! Tää kyllä hiveli mun kirveleviä haavojani. Varasin vauhdilla seuraavan osan luettavakseni.

Sarjakuvakasa 3

 Huh, ku viime vuoden lukemisten postaaminen käy ihan työstä, ku luin niin järkyn paljon viime vuonna...

 

Mutta sarjakuvia! Mää rakastan niitä!

 

Kat Leyh: Thirsty mermaids

 

Tää oli mahtava! Kolme merenneitoa naamioituu ihmisiksi ja lähtee ryyppyreissulle merenrantakaupunkiin. Tää kertoo sen, mitä tapahtuu, kun he eivät osaakaan taikoa itteensä takaisin merenneidoiksi ja jäävät jumiin maalle. Tykkäsin tästä tosi paljon. Niin paljon, että toivoisin tälle jatkoa!

Katja Tukiainen: Pieni ja tylsä kirja : K50

Tää on sarjakuva vaihdevuosista! Ai että! Virkistävää lukea välillä tällaisestakin sarjakuvia! Tykkäsin Tukiaisen piirrostyylistä ja kerronnasta.

Fuse: Kun jälleensynnyin hirviönä 2

suomentanut Kim Sariola

Sitte vielä yks manga sekaan. Ykkösosa oli tosi hauska ja ihastuin tähän kovasti. No, tää kakkososa ei todellakaan enää viihdyttäny. Harmittaa! Idea tässä kuitenkin hauska! Luin tän loppuun vähä pettyneenä. Pöh.

Sarjakuvakasa 2

Muutama sarjakuva taas!

 

 

Gaby Dunn & Claire Roe: Bury the Lede

Tää oli jännä. Nuori reportteri Madison selvittää murhaa ja murhasta syytetty suostuu puhumaan vain hänen kanssaan. Tää oli synkkä myös, alusta loppuun asti. Jos tähän ois jatko-osa, saattasin lukea.

 

Mari Luoma: Matka Ejderhaan

Merirosvoseikkailuja! Teini merirosvokapteeni Freya ja noituudesta syytetty (teini myös) Eldi. Yhdessä he lähtevät etsimään tarun kulta-aarretta ja matkalla tietysti sattuu ja tapahtuu kaikenlaista! Tää oli oikein viihdyttävä ja ootan jo kovasti jatkoa tälle.

 

Osamu Tezuka & Akira Himekawa: Astro boy 1

suomentanut Antti Kokkonen

 

Tästä scifimangasta en kauheana tykännyt. Jotenkin oli liian kliseinen pahiksineen kaikkineen. Plääh. No, tulipahan luettua ja koettua.

Anne Muhonen: Tyttö ja korppi

Tämä tarina oli ahmittava. Kannessa näkyy päähenkilö Ellen ja hänen sielueläimensä Edgar, joka on korppi. Ellen haaveilee seikkailuista ja Edgar taas ei yhtään. No, seikkailuun he päätyvät sattuman kautta. Ellen kun haluaisi siivet, että voisi lentää Edgarin kanssa, ja siipiä Ellen toivoo saavansa Uudispäivänä Uudistamosta. Kaikenlaista tapahtuu ja naapurin Poekin päätyy mukaan seikkailuun ja pakenemaan heidän kanssaan häämöttäjiä. Miten se Uudistamo ja siivet? Lue niin tiedät!

Linda Bondestam: Hopi hopi & Maami Snellman: Kuun lapsi & Joanna Ho & Khoa Le: Say my name

 Pari ihanaa lastenkirjaa taas!

 

Linda Bondestam: Hopi hopi: reippaan robotin tarina

suomentanut Päivi Koivisto 

 

Tää oli aika ihana kirja! Yhtäaikaa niin tätä päivää ja vähän dystooppinen. Pieni robotti painaa duunia yötä päivää ja kuinkas sitten käykään. En halua tän enempää kertoa, koska loppu oli liikkis, mutta myös dystooppinen. Pidin tästä ihan hurjan paljon!

Maami Snellman: Kuun lapsi

Jos edellinen oli ihana niin niin oli tämäkin! Ja myös jännittävä!  

 

"Kesäloma muuttuu todella jännittäväksi, kun kaksoset Otava ja Tylli lähtevät kahdestaan pohjoiseen Tuuliaisenpään kylään. Kaksosten isä lähtee, työmatkalle ja isän ystävä Niila on luvannut huolehtia Otavasta ja Tyllistä. Junamatkalla he kohtaavat saamenpukuun, gáktiin, pukeutuneen tummasilmäisen tytön. Tyttö ei puhu sanaakaan, ja hänen katseessaan on jotakin outoa. Hän myös katoaa merkillisesti junasta.

Tuuliaisenpään kylässä Otava ja Tylli törmäävät tyttöön jälleen. Tyttö näyttää seuraavan heitä, mutta katoavaa aina, kun Otava ja Tylli puhuttelevat häntä. Niinpä he ryhtyvät selvittämään, kuka tyttö oikein on. Miksi hän ei puhu? Ja mitä varten hän kulkee aivan yksin kesähelteellä paksussa saamenpuvussa? Pian he tutkivat vanhaa hylättyä sukutilaa, jossa tuntuu tapahtuvan jotakin kummallista. Ennen pitkää Otava ja Tylli ovatkin sotkeutuneet erikoiseen tapahtumaan ja joutuvat vaaraan. Kuka on staalo? Entä Kuun tytär Áhčešeatne? Liittyykö tummasilmäinen tyttö sukutilan tapahtumiin? Joka tapauksessa, jotakin hyvin erikoista ja aavemaista on tekeillä pienessä saamelaisessa kylässä."

 

Mää ahmin tän kirjan melkein yheltä istumalta. Tää vaan vei niin mennessään. Ihan mahtava tarina!

 

 

Joanna Ho & Khoa Le: Say my name

Tää oli kans ihana kirja! Tässä ideana on se, että miten nimet lausutaan oikein ja kuinka nimi on osa jokasen identiteettiä ja myös kulttuuritaustaa. Ite esimerkiksi inhoan, jos mun nimi sanotaan "loora", koska se ei oo mun nimi vaan "laura". Lisäksi loorasta saan aina vahvan mielleyhtymän pottulooraan jne. Että ei kiva.

 

"Names reveal generational ties and histories, weaving an intricate tale of the past. Names—and correctly saying them—are important. Each one carries the hopes, dreams, and traditions of those who came before us.

Six children connect with the reader and proudly celebrate their names and backgrounds: 

Hé Xiao-Guang, 

Ofa Kivaha Tupoumalohi, 

Bijan Hosseini, 

Nizhoni Yazzie, 

Xóchitl Luna, 

and Akosua Acheampong. 

These captivating kids of Chinese, Tongan, Persian, Navajo, Mexican, and Ghanaian descent also honor their ancestors and cultural histories. " 

 

 Pidin tarinasta ja kirjan kuvitus oli myös tosi kaunista.

Saila-Mari Kohtala: Kallan lapset & Ramona Emerson: Shutter & Sarah Pearse: Retriitti

 Mahtavia dekkareita taas tarjolla!

 

 

 

Saila-Mari Kohtala: Kallan lapset 

Ihastuin ihan kunnolla Kohtalan ekaan dekkariin Kannuksen kadonneet ja tää Kallan lapset sai mut sitte rakastumaan. Tässä dekkarissa Liza ja Nils koittavat toipua edellisen kirjan tapahtumista ja lähtevät sitte Kallaan, joka on saari Kalajoen edustalla merellä. Kalajoella sitte tapahtuukin kummia, kun teinipoika kuolee ja eihän tää kaksikko lopulta pysty pitämään näppejään erossa tapauksesta. Tutkimusten ja Lizan ja Nilsin suhdekiemuroiden seuraaminen oli viihdyttävää ja aikamoinen tää murhatapauskin lopulta oli!

Sarah Pearse: Retriitti

suomentanut Jenni Viljanen

 

 Olipas jännää lukea Pearsea suomeksi, kun tän ekan Elin Warner -sarjan kirjan luin englanniksi. Tuntu, että sain suomeksi tästä paljon enemmän irti. Siis ku vertaa ekaan osaan. Mun pitää varmaan lukea se suomeksi ja vertailla lopputulemaa.

No, Elin pääsee tutkimaan lomakeskuksessa tapahtunutta murhaa. Erityisen siitä tekee se, että se on saaressa, jolla on menneisyys. Tämä tapaus oliki aika kimurantti ja innolla luin menemään. Tarina koukutti pahasti! Lisäksi tuo saarimiljöö anto kyllä oman lisänsä kirjan vetävyyteen.

 

Sarjan kolmas osaki on suomennettu ja luen senki ehottomasti! 

 

  

 

Ramona Emerson: Shutter

 

Törmäsin netissä tällaiseen dekkaristiin, joka kuuluu alkuperäiskansaan Yhdysvalloissa. Kiinnostuin hänen kirjasta, koska tän kirjan päähahmo, Rita Todacheene, poliisin valokuvaaja ja lisäksi näkee kuolleita eli aaveita. Tän kykynsä ansiosta Rita pystyy ottaan tosi tarkkoja kuvia ja aaveiden vinkit auttaa ratkasemaan rikoksia. Mutta nyt, kun hän on mukana ratkaisemassa oletettua naisen tekemää itsemurhaa, naisen aave ei jätäkään Ritaa rauhaa ja tilanne alkaa riistäytyä käsistä. Rita joutuu pakenemaan isoäitinsä luo Navajo-reservaattiin että sais hetken rauhaa vihaisilta aaveilta, jotka kaikki nyt vaatii häneltä ratkaisua johonkin.

 

Tää tarina vei ihan mennessään! Oli jännää seurata Ritan kamppailua työn ja kiukkusten aaveiden keskellä. Tarinaan tuli tietysti myös mukaan alkuperäiskansojen viisautta ja keinoja suojella itteensä hengiltä. Tykästyin Emersonin kirjaan paljon ja onnekseni huomasin, että häneltä on tullut jatko-osakin tälle ekalle kirjalle! 

Sarjakuvakasa

 Sarjakuvat on myös mun ikirakkaus!

Tim Probert: Synkkiä aikoja 

suomentanut Kati Valli

 

Pikkuhiljaa oon lämmennyt tällekin sarjalle enemmän ja enemmän! Tässä osassa Bea ja Cad etsivät vastauksia siihen, että maailma on pimentynyt. He suunnistavat pimeän keskellä Tiedon linnakkeeseen löytääkseen tietoa ja apua siihen, että maailma saisi takaisin valonsa. Tää olikin suht jännittävä matka lukea! En ihmettele, että ystäväni lapsi tykkää tästä sarjakuvasarjasta niin paljon. Itekin ootan, että pääsen lukemaan neljännen osan.

Nagabe: The Girl from the Other Side: Siúil, A Rún 4 & 5

kääntänyt Adrienne Beck

 

Tämä Nagaben sarja eteni mulla viimein neljänteen ja viidenteen osaan. Viidennen osan kohdalla tuli olo, ettei tää tarina oikein nappaa mua enää. Katsotaan, jos jossain kohdin vielä jatkan tätä. Päähenkilö Shiva ja hänen huoltaja Opettaja ovat kuitenkin sangen mielenkiintoisia tyyppejä.

Taiyo Matsumoto: Cats of the Louvre

kääntäjä Michael Arias 

 

Tämä oli paksu sarjakuvaromaani, joka kertoi kadonneesta sisaruksesta, taiteesta ja kissojen salatusta elämästä Louvren pimeydessä aukioloajan jälkeen. Juonesta en muista juuri mitään, mutta sen muistan, että sivut kääntyi ja tykkäsin tarinan kissoista paljon. Tää on myös semmonen, että saatan lukea tän vielä myös uudelleen!

Janine Janssen & S. Al Sabado: Les normaux

Ai että tätä! Tähän ihastuin! Tää kertoo Sébastieniesta ja Eliasta, jotka tapaavat, kun Sébastien muuttaa samaan kerrostaloon kuin Elia. Tää on fantasiasarjakuva, joten Elia on vampyyri ja Sébastien noitien sukua. Monen mutkan ja ristiriidan kautta näiden kahden suhde etenee. Sébastienienilla ei ole helppoa, koska hän lähti ikään kuin ilman lupaa tavallisesta maailmasta taikamaailmaan opiskelemaan. Onneksi hän löytää uusia ystäviä ja myös sukulaisia uudesta maailmasta. 

 

Luen ehdottomasti jatko-osan tähän. Se onkin viimein ilmestyny ja tullu meijänkin kirjastoon. 

Dan Brown: Da Vinci -koodi & Joël Dicker: Villipeto & Saila-Mari Kohtala: Kannuksen kadonneet

 Lisää kauan luonnoksissa roikkuneita asioita.

Dan Brown: Da Vinci -koodi

suomentanut Pirkko Biström

Brownin kirjat on siitä ihanan ristiriitaisia, että ne on juoneltaan tosi vetäviä ja hyviä, mutta sitten on niin paljon seksismiä ja vastaavaa, että ihan huokasuttaa. Tän Da Vinci -koodin juonen käänteitä ei tarvinne kertoa sen kummemmin. Niin tunnettu taitaa tää olla. Sen voin sanoa, että keskeisin juonen käänne Jeesuksen jälkeläisistä oli todella tajunnan räjäyttävä sillon ku tää kirja ilmesty suomeksi ja joskus tuolloin tän ekan kerran luin. Nyt se ei enää räjäyttäny, mutta onhan se tosi kutkuttava ajatus edelleen! Kui siistiä ois ko nii ois.

Joël Dicker: Villipeto

suomentanut Kira Poutanen

Dickerin uusin suomennos. Tämä jätti vähä kylmäksi. Toki juoni oli mielenkiintoinen, mutta nää hahmot. En lämmenny heille juurikaan, joten ei kait siinä. Kirja meni osin kahdessa aikatasossa, mikä kyllä lisäs mielenkiintoa lukea tätä. Lisäksi paljastui odottamattomia asioita. Eli tää oli semmonen perushyvä Dicker. Eipä kyllä taida olla Harry Quebertin tapausta voittanutta Dickerillä ja tuleekokaanhan enää? Jokatapauksessa luen kyllä aina uusimman suomennoksen Dickeriltä ku sellainen tulee. 

Saila-Mari Kohtala: Kannuksen kadonneet 

Minun uusi suuri dekkari-ihastus Kohtala!

Instassa kirjoitin tätä näin:

"Suomalaiset naiset on niin hyviä kirjoittaan dekkareita! Rakastan! Tääki Kohtalan dekkari tuli ahmaistua päivässä. Pääosassa Liza, n.50v nainen ja kaverina tonkimassa asioita Nils, n.60v ex-vankilakundi. Tutkitaan outoja katoamisia, joista yksi on Lizan oma isä, joka katosi Lizan ollessa pieni. Monenlaista nousee esiin tutkimusten pyörteissä. En ollu vielä lukenu tätä ees loppuun, ku varasin kirjastosta jo tokan osan. Ja se loppu! Iik, selviääkö se todellinen murhaaja Lizalle ja Nilsille jossain vaiheessa!? Mikä koukku!?"

Rakastan sitä, ku tulee dekkari ja vie mielen ja jalat alta. Tämä sen teki.

Linnea Kuuluvainen: Metsän peitto & Octavia E. Butler: Aamunkoitto & Becky Chambers: Ylistys kainolatvoille

 Kolme hyvää lukukokemusta kehiin! Nää kaikki oli wow.

Linnea Kuuluvainen: Metsän peitto

Dystopia. Kun luonnolla menee hermot ihmisiin ja mitä sitten tapahtuu. Tää oli yllättävä, tunteisiin menevä, samaistuttava ja montaa muutakin.

Turku on vihaisen metsän ympäröimä. Kaupungissa on Ingrid ja on Edla. Heidän tarinansa avautuu pala palalta ja palat onkin sitten melkomoisia. Ja kun Ingrid lähtee metsään tutkimusretkelle kartoittamaan alueita, tapahtuu taas kaikkea. 

Kirjan loppu jäi varsinkin mieleen, kun mietin silloin ja mietin edelleen, että haluaisin tälle jatko-osan. Että mitä tapahtuu metsälle ja kaupungille ja näille ihmisille vielä. Saadaanko metsä lepytettyä?

Octavia E. Butler: Aamunkoitto 

suomentanut Matti Kannosto

Tää kirja kyllä ihan totaalisesti pyyhkäs mut mennessään! Wow! Alku oli vähän tahmainen mulla, ei tosin kirjan takia, vaan oman elämäni. Kun sain keskityttyä lukemiseen se oli sitten menoa. Ja kun kirja loppui, olin puulla päähän lyöty. En oo vieläkään pystyny jatkamaan tätä trilogiaa. En uskalla. Entä jos en tykkää seuraavasta osasta niin paljon kun tykkäsin tästä?

Ihmisten ja avaruusolioiden kohtaaminen. Valtasuhteet. Tutustuminen toisiinsa. Huh huh! Puistattaa, ihastuttaa ja vihastuttaa tää kirja monin tavoin. Viharakkaussuhde.

Becky Chambers: Ylistys kainolatvoille

suomentanut Kaisa Ranta

Mulla on jäänyt tästä kirjasta mieleen vaan rauha. Asiat tapahtuu ku tapahtuu ja menee ku menee. Ei auta ku roikkua mukana ja yrittää hyväksyä. Jotenkin tää munkki, sisarus Dex ja hänen robottimatkakumppaninsa Nukakas oli niin mainiota matkaseuraa mulle ittelleni. Tuli taas semmonen olo, että haluan itselleni robotin tai droidin, jolla on tollanen huumorintaju ja ymmärrys. Uuden eessä ollaan kirjassa ja niin myös tässä omassa elämässäni tekoälyn ja robottien ja kaiken teknologian kanssa. Miten se yhteiselo sitten lähtee sujumaan? Saa nähä! Kirjasta sen suhteen jäi toiveikas olo.

Colleen McCullough: Okalinnut & Lee Welch: Mr Collins in love & Jodi Picoult: Yhdeksäntoista minuuttia

 Tässäpä kolme lukupiireissä luettua kirjaa.

Colleen McCullough: Okalinnut

suomentanut Eva Siikarla

Tää oli hurja kirja! Outo, tunteisiin menevä, rankka, rakastava, vaikka ja mitä. Kunnon tiiliskivi ja todellakin lukemisen arvoinen! Suvun tarina ja se olikin kyllä tarina, huh. Viime kesänä luin ja vieläkin tää tulee välillä mieleen. Henkilöt oli mahtavia, osa kammottavia, osa ihania ja osa siltä väliltä. Mustaa ja valkoista ei juurikaan ollut, harmaata senkin edestä. Monin tavoin raakaa ollut elämä Australian takamailla luonnon armoilla.

Lee Welch: Mr Collins in love

Hehee! Tää oli spinoffi Jane Austenin Ylpeydelle ja ennakkoluulolle. Tai oikeastaan sen inspiroima tarina herra Collinsista, joka onkin homo ja tää on romanssi. Kiva suupala oli! Eipä siitä sen kummempia oo jääny mieleen.

Jodi Picoult: Yhdeksäntoista minuuttia

suomentanut Tytti Träff

Tää taas oli aika vavisuttavakin kirja. Yhdeksäntoista minuuttia, jonka aikana Peter kerkiää tappaa monia koulutovereitaan ja opettajan ja haavoittaa vielä useampaa. Tää on tarina tätä kouluammunnasta ja monen ihmisen näkökulmasta kerrottuna. Oli aika wow koko kirja! Tässä uidaan syviin vesiin, että miksi Peter teki sen ja kenen syy jne. Huh huh! 

Sarjakuvahulluus jatkuu x4

Purku-urakka jatkuu...

 

Terhi Ekebom: Kummituslapsi

Tää oli jotenkin ihana sarjakuva! Kertoo naisesta, joka muuttaa syrjässä olevaan taloon ja joka siellä auttaa henkiä valoon. Mutta sitten on kummituslapsi, joka ei halua valoon! Kummituslapsi haluaa kouluuun! Tästä tarinasta ei voinu ku tykätä.

Mae Korvensivu: Clownfish Twister 3

Viimeinen osa tähän tarinaan! Jää kyllä ikävä näitä höpsöjä tyyppejä! Maru ja Ren on selvittäneet Marun outoa muutosta ja ratkaisu asiaan saadaan. Mutta entäs ne ihastumiset toisiinsa?

Kazu Kibuishi: Vartijoiden neuvosto

suomentanut Jouko Ruokosenmäki

Tää on jo neljäs osa tähän tarinaan! Emily ja Navin ovat päässeet taivaskaupunkiin ja sielä kohtaavat uusia taistoja. Emilyn pitää kilpailla paikasta Vartijoiden neuvostossa. Taivaskaupunki on outo ja ihmiset tuntuvat pelkäävän jotain. Siinäpä onkin sitten selvitettävää. 

Seuraava osa ilmestyy nyt alkuvuodesta ja sen jo varasinkin.

Kayoru: Rakastunut robottiin

suomentanut J.J. Pensikkala

Tää oli outo tarina! En lämmenny tälle yhtään. Luin loppuun, mutta totesin, etten halua jatkaa sarjaa tän enempää. 

"Mariko löytää komean teinipojan lojumasta roskien keskellä, ja hänen huolestunut kosketuksensa saa pojan heräämään. Pian Mariko huomaa, ettei pääse eroon pojasta, joka seurailee häntä valmiina palvelemaan kaikin tavoin. Poika on täydellinen... paitsi että hän on androidi!"