Välillä sitä tarvii lukea tällaisia kevyempiä kirjoja, jotka viihdyttävät ja eivät ole liian raskaita lukea.
Karoliina Tervonen: Kirjokansi
Tästä mää tykkäsin paljon, kunhan ensin pääsin kirjaan sisään!
"Kirjokansi kumartaa tyylillään romantiikan ajalle ja kansanperinteen tarinoille. Se kertoo turhamaisesta neiti Holmbergistä, joka on keplotellut viehätysvoimallaan tiensä seurapiireihin, vaikka onkin vain hienostunut taskuvaras ja petkuttaja.
Kun kotikaupunkiin hyökkäävät sudenturkkiset pedot, neiti pakenee fantastiseen seikkailuun, jossa viimeisetkin hattuhöyhenet haihtuvat.
Neiti Holmberg viihtyy ylellisyyksien täyteisessä elämässään loistavasti. Hän osaa taitavasti pyörittää laajaa ja anteliasta kosijakaartia lupaamatta mitään, mutta antaen kaikkien olla toiveikkaassa uskossa yhteisestä tulevaisuudesta, ainakin niin kauan kuin rahapussissa riittää roposia tai povitaskusta löytyy pihistettävää.
Kurjenpahkan seuraelämä tuntuu olevan kaukana sudenturkkisten vihollisten leimuavista taisteluista, kunnes koittaa päivä, jolloin mystinen paha saapuu satamakaupunkiin. Ja vie neiti Holmbergilta kaiken.
Alkaa huima kostoretki Pohjolaan, Tuonen valtakuntaan, kun nuori nainen seurueineen lähtee vaatimaan omaansa takaisin. Kätkeytyvätkö onni ja vauraus alisen maailman tuntureille?"
En oikein tykännyt neiti Holmbergista. Oli jotenkin ärsyttävä ja rasittava hahmo. Tarinan edetessä hänestä alkoi kuoriutua esiin myös jotain ihan muuta. Onneksi! Neiti Holmbergin matkakumppanit, jotka näkyvät kirjan kannessakin olivat aika makeita tyyppejä. Heistä pidin kaikista heti!
Kirjan juoni oli monin paikoin aika odottamaton. En osannut arvata, että mihin tämä tarina vie ja mitä sudenturkkisten tyyppien tarina pitää sisällään. Kun kirja loppui, olin ihan äääääää. Kirjan maailma oli sen verran viehättävä, että haluaisin ehdottomasti Tervosen kirjoittavan tähän jatko-osan tai ainankin uuden kirjan tähän samaan maailmaan.
Satu Tähtinen: Seikkailijalordin paluu ja muita yllätyksiä
Aah, vihdoin pääsi Tähtisen kirjojen maailmaan takas! Tätä kirjaa ehti odottaa tovin jos toisenkin!
Jennyn kanssa luettiin yhdessä tämäkin.
Tämän kirjan päähenkilönä on neiti Adalmina Lockhart,
edellisen kirjan päähenkilön Josephinan ystävä.
"Viettelevän kuuman historiallisen viihdesarjan toisessa osassa viktoriaaniset moraalikäsitykset eivät ole este vaan hidaste.
Seikkailijalordiksi kutsuttu Sir Henry Spencer on palannut Lontooseen ympärillään vellovien skandaalinkäryjen laskeuduttua. Hän on päättänyt asettua aloilleen ja ottaa itselleen vaimon.
Kunnianarvoisa neiti Adalmina Lockhart on lukinnut sydämensä sen jälkeen, kun Henry Spencer sen heidän nuoruudessaan särki. Siksi Adalmina järkyttyy, kun Henry ilmestyy samaan kartanoon, jossa Adalmina on vierailulla.
Kun Henry päättää jälleen hurmata Adalminan, tukahdutetut tunteet alkavat kipinöidä. Kartanojoulun lähestyessä Adalminan on yhä vaikeampi vastustaa Henryn vetovoimaa..."
Kirja vastasi täysin odotuksia! Oli ihanaa upota tähän maailmaan ja vain seurata tuleeko romanssia vai ei, kun kipinät siihen malliin lentelivät. Oli ihanaa myös, että edellisen kirjan henkilötkin olivat kirjassa mukana, sivuosassa, mutta kuitenkin. Olisi tullut ikävä heitä!
Nautin Adalminan ja Henryn kipinöinnin seuraamisesta ja kirja loppuikin aika ihanasti.
Nyt jäin vaan odottelemaan, että seuraavan osan saan näppeihini. Se onneksi tulee jo alkuvuodesta!
Julia Barrett: The third sister
Sitten vielä tämä ristiriitainen kirja, jonka luin
Kirjahillan kanssa. Kirjan lukeminen vähän takkuili, kun OpenLibrary joutui doss-hyökkäyksen kohteeksi ja tuli yli kuukauden tauko kesken lukemisen.
Tää siis on jatko-osa Jane Austenin Järki ja tunteet -kirjalle ja kertoo siitä kolmannesta sisaresta, Margaretista. Tää oli kyllä paikoin viihdyttävä kirja, mutta täytyy myöntää, että enimmäkseen tylsä. Pahalla sisulla luettiin tämä loppuun. Kirjan loppu oli onneksi tosi hyvä ja viihdyttävä ja palkitsi pahan sisun.
Kirja oli mun mielestä vähän sekava, kun välillä hypättiin seuraamaan Margaretin siskojen elämää ja Margaret unohtui kirjailijalta ties minne hyväksi toviksi. Margaret oli tässä kirjassa itse myös tylsä ihminen kaikessa täydellisyydessään. Argh ja plääh.
En voi suositella kirjaa kenellekään, mutta tulipahan luettua.
