Näytetään tekstit, joissa on tunniste 2026. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 2026. Näytä kaikki tekstit

10 marraskuuta, 2026

Täräyttäviä sarjakuvia

 Sitten se viimeinen lukemani viime vuodelta ja parit alkuvuodesta!




Taneli Kemppi: Kerrosten välissä 
(luettu 2025)
 
Tää Kempin sarjakuva ei oo turhaan saanu paljon huomiota! Onhan tää niin ajankohtainen, kun kertoo lihavuudesta ja laihdutuskulttuurista. Laihdutuskulttuuri on niin terveydelle vaarallinen ja aiheuttaa myös vakavia haittoja ihmisille.
 
Kemppi kertoo ja kuvaa niin samaistuttavasti monia asioita. Tää pitäis lukea uudelleen ja makustella lisää tätä kaikkea.


   



Jonathan Luna & Sarah Vaughn: Alex + Ada, vol. 1-3
(luettu 2026)
 
Tää olikin aika hurja ja ajankohtainen sarjakuva. Alex saa syntymäpäivälahjaksi tollasen ihmisrobotin, Adan, ja siitä alkaakin kehkeytyä kaikenlaista. Koukutuin ihan täysin tähän ja ahmin nämä kolme osaa, mitkä käsiini sain. Haluan tietää, miten Alexin ja Adan käy. Tälle on käsittääkseni tulossa vielä jatkoakin (tai sitten se on mun toiveajattelua) ni pitääkin nyt mennä tsekkaamaan tilanne.
 



Julia Quinn & Violet Charles: Miss Butterworth and the mad baron
(luettu 2026)
 
Tää olikin hauska sarjakuva! Ai että! Tää oli yhtäaikaa rakkaustarina, tarina ryysyistä rikkauksiin, huumoria ja mitähän vielä. Eritoten tykkäsin tän kuvituksesta! Se oli jotenkin niin hauskaa ja osuvaa tähän tarinaan, että semmosta ihan ajatteli. Päähenkilö Priscilla ei oo mikään avuton tyttönen, vaan pistää toimeen, kun keksii ratkaisun ongelmiinsa. Siitä seuraa paljon hauskoja tilanteita. Tää oli nautinnollista luettavaa ja en voi ku suositella!
 



Pinja Meretoja: Tissilogia 
(luettu 2026)
 
Tietosarjakuva tisseistä! Ai että! Tähän oli pakko tarttua! Tykkäsin tästä kovasti, oli niin hyvällä tyylillä kerrottu kaikenlaista tietoa rinnoista. Tää pitäis kyllä omaankin hyllyyn saada. Haluan lukea tän uudelleen vielä.

09 marraskuuta, 2026

Kim Edwards: Unien järvi & Camila Sosa Villada: Yöeläimiä & Jane Austen: Arkaileva sydän

Alan olla loppusuoralla tässä viime vuoden lukemiston postaamisessa. Tässä postauksessa on yks ja seuraavassa vielä yks ja loput jo tän vuoden lukemistoa.
 



Kim Edwards: Unien järvi
suomentanut Susanna Tuomi-Giddings 
(2025 luettu)
 
Viimeinen romaani viime vuodelta! Tää olikin sitte jännä tapaus. Tässä oli jotenkin tosi hidas ja viipyilevä tunnelma. Semmonen jännä. 
 
No, Lucy palaa kotiinsa vuosien poissaolon jälkeen. Parisuhde on käännekohdassa. Elämä on käännekohdassa. Selvittämättömät asiat vaivaa. Ja sitte vielä kohtaa ensirakkautensa ja jotain taas käynnistyy. Lisäksi Lucy törmää sukunsa salaisuuksiin.
 
Tämä oli tämmönen kasa asioita. Jännä kirja. Se tunnelma. Lukemisen arvoinen! 
 
 



Camila Sosa Villada: Yöeläimiä 
 suomentanut Emmi Ketonen
(luettu 2026)
 
Tämä taas oli tunnelmaltaan ihan kaikkea muuta. Täräyttävä kirja! Tää kertoo travestista, Camilasta, ja muiden hänen kaltaisten elämästä Córdobassa. Ja kuinka he löytävät vauvan ja näin perustavat perheen. Kaikki tämä, raaka elämä, sen keskellä vauva ja hellyys ja perhe. Oli kyllä lukukokemus ja hyvällä tavalla. Jäin koukkuun tähän Sosa Villadan tyyliin kirjoittaa.
 



Jane Austen: Arkaileva sydän 
suomentanut Kersti Juva 
(luettu 2026)
 
 Tää oli ehkä parhaita Austenin romaaneista, jotka oon nyt lukenu kaikki. Joo, olihan tääki täynnä raivostuttavia henkilöitä, niistä ei kait Austeneisssa pääse eroon. Austen selvästi kuitenkin kehittynyt kirjoittajana!
 
Nuoruuden rakastavaiset kohtaavat jälleen vuosien jälkeen ja jotain liikahtaa. Tunnevyyhti on melkoinen kaiken jälkeen. Saavatko he selvitettyä välinsä? Ja mikä ylipäätään tuli heidän välilleen?
 
Sitte ois enää yks Austen lukematta! 

31 heinäkuuta, 2026

Kirjabloggaajien klassikkohaaste: Jane Austen: Neito vanhassa linnassa

Jotakin syötäväksi kelvotonta -blogissa tämän kertainen klassikkohaaste! 
 
  
 
 
 Tämä postaus on Austenin romaanista, josta oon tykänny eniten.
 
 
 
 
 
Tää oli kunnon seurapiiridraamaa! Käänteitä riitti ja välillä päähenkilö Catherine oli ihan sivuosassa tässä meiningissä. Hahmot on melkoisia. On tyhjäpäisyyttä, omiin oletuksiin vankasti uskovia, rahaa naimalla haluavia, jäätäviä juonittelijoita, mutta onneksi myös niitä järkeviäkin tyyppejä. Ystävyys loppuu, kun hyöty loppuu. On petoksia. On kaikkea! Olipahan menot! Saatikka sitte lopun draamat, kun Catherine-neito on käynyt linnassaan ja rakastunut prinssiin ja se avioliittohan ei sovi kaikille!
 
Tää oli siis sangen viihdyttävä kirja! Väliin jotkut henkilöt sai raivon pintaan lukiessa, väliin nauratti paljon eri asiat, sitte vaan ootti, että neito ja prinssi saisivat toisensa. 
 
Suosittelen lukemaan! Oli lukukokemus tosistaan! Austen upeasti pisti seurapiirien menot pilkaksi ja sitä oli kyllä nautinto lukea.