28 huhtikuuta, 2022

Heli Järnefelt: Hyvän unen avaimet - opas unettomuuden itsehoitoon

Tää on kolmas kirja unettomuudesta, jonka oon lukenut.



 

Tästä en enää saanut mitään sen kummempia vinkkejä tai apuja oman unettomuuteni taklaamiseen. Käytännössä oli vanhan kertausta. Ihan hyvä oli silti kerrata. Yksi käyttökelpoinen vinkki tässä kirjassa oli kuitenkin se, että miten saa ajatustulvan loppumaan. Valitsee jonkun neutraalin sanan (esim. se tai rentoudu) ja sanoo sen mielessään tasaisin tihein väliajoin (parin sekunnin välein), jolloin muut ajatukset eivät pääse nousemaan ja vaeltamaan mielessä ja sitä kautta rupeaa rauhoittumaan. Tämä on niin sanottu ajatuseste.

Tää kirja oli tämmönen perustietopaketti unettomuudesta ja sen hoidosta. 

27 huhtikuuta, 2022

Pirjo Suhonen: Vapaus valita

22 naisen tarinat siitä, miten valinnat ovat vaikuttaneet heidän elämiinsä.




Tarinat olivat tosi mielenkiintoisia. Ne antoivat mulle uskoa siihen, että löydän itsekin oman tieni, joka tuntuu olevan aikamoisen sumun keskellä juuri nyt. 

Parhaiten näistä kaikista tarinoista jäi mun mieleen Marja-Sisko Aallon ja Ujuni Ahmedin tarinat.

 Tuntuu, etten osaa oikein sanoa mitään kummempaa tästä kirjasta muutakuin: Suosittelen lukemaan!

26 huhtikuuta, 2022

Katja Klengel: Girlsplaining

Mitähän tästä sarjakuvasta osais sanoa? Monia asioita tunnistin omasta elämästäni. Toisia taas en niinkään.




Tässä oli seitsemän eri tarinaa, joissa Klengel kertoo asioita elämäänsä liittyen. Niistä varmasti suurin osa on kaikkien naisten tunnistettavissa. Asioita käsiteltiin karvoituksesta ja lisääntymiseen ja siltä väliltä. Välillä hyvinkin osuvaa asiaa. Esim. karvoituksen suhteen muistan, ku aloitin säärikarvojen ajelemisen 15-vuotiaana, koska uskoin, että niin pitää tehdä. Voi voi. Monesti oon ollut ärtynyt siitä kuinka paljon vaivaa siinä on ja kuinka sääret ei pysy sileänä kuin hetken, kun jo sänkeä pukkaa. Nyttemmin oon ollu jo yli 3v ajelematta karvojani. Oon siitä onnellisessa asemassa, että mun karvat on tosi vaaleita ni ei sitä oikeastaan edes huomaa, etten enää aja esim. säärikarvoja. Kainalokarvat taas mulla on kummat, kun niitä ei juurikaan edes ole, joten tarve niiden ajeluun on vähäinen. Ja silti niitäkin vähiä ajelin vuositolkulla, koska niin nyt vaan piti tehdä. Argh. Ja kukaan ei vaadi näitä miehiltä, vaikka aihetta oiskin siinä mielessä, että heillähän niitä karvoja vasta onkin! Toinen argh. Mutta joo, kyllähän tää sarjakuva-albumi herätti tällaisia ajatuksia hetkittäin paljonkin. Karvarauha ois erittäin suotavaa kaikille ihmisille, oli niitä karvoja sitten paljon tai vähän. Samaten rauha kasvaa ilman tällaisia kummia paineita ois hyvä kaikille lapsille ja nuorille.

25 huhtikuuta, 2022

Marko Vapa & Päivi Peltoniemi: Kehon kuuntelun opas

Tää oli lyhyt ja selkeä opas kehon kuunteluun. 



 

Tässä oli tosiaan lyhyesti ja selkeästi kerrottu asiat kehon kuunteluun liittyen. Oli myös harjoituksia ja ohjeita, miten se tapahtuu. Sanosin, että kattava kirja, vaikka sivuja ei paljoa ollutkaan. Jotain kummaa jäin silti vielä kaipaamaan ja en osaa sanoa, että mitä se on. 

22 huhtikuuta, 2022

Emilia Laatikainen: Kadonneet & Zara Slattery: Coma

Parit sarjakuvat tähän väliin. Nää kaks ihan erilaisia.


Emilia Laatikainen: Kadonneet 

Tää oli kirja Suomessa kadonneista ihmisistä. Jokaisesta oli tehty sivun mittainen tarina, tuntomerkkejä, katoamisen tapahtumat, pohdintaa asiasta jne. Sinänsä ihan mielenkiintoinen, mutta ei kauheasti liikuttanut mua suuntaan taikka toiseen. Vaikka ainahan ihmisten katoamiset pohdituttaa. Vielä ei oo omalle kohdalle sattunut sellaista, mutta sekin on aina mahdollista.





Zara Slattery: Coma

Coma on tarina Zaran elämästä, kun hänen kurkkunsa tulee kipeäksi ja hän päätyykin sairaalaan ja koomaan, koska saa niin pahan bakteeri-infektion ja taistelee elämästään. Tarina kuvataan hänen puolisonsa kautta, joka kertoo itse tapahtumat ja Zaran kautta, kun hän kuvaa omia koomapainajaisiaan. Tää oli mielenkiintoinen ja koskettavakin tarina. Kuvitus oli hienoa ja varsinkin painajaisia kuvatessa toi tunnelman hyvin esiin.



Sellaisia.

21 huhtikuuta, 2022

Charlie Mackesy: Poika, myyrä, kettu ja hevonen

Tää kirja osu ja uppos muhun. En osannu ees oottaa, että tää tällain tekee vaikutuksen muhun.



 

Nää pojan, myyrän, ketun ja hevosen tuumailut oli vaan niin osuvia ja ihania, että mää ahmin tän kirjan yheltä istumalta. Kuvitus oli tommosta nättiä ja kirjotus tolla kaunolla, mitä kannessakin. Tekstit oli lyhyitä, mutta ajatuksella tehtyjä. Otin kuvia varmaan puolesta kirjasta, ku halusin talteen niitä ajatuksia ja palata niihin myöhemmin. 

Iso ja lämmin suositus tälle kirjalle! Iteki olin tapani mukaan ennakkoluulonen tän kirjan suhteen, ku tätä niin hehkutettu. No, olinpa taas väärässä.

20 huhtikuuta, 2022

Carolina Garcia-Aguilera: Kuuma häpeä

Oli niin mukavaa lukea taas tällainen totaalisesti aivot narikkaan- dekkari. Lupe Solanot ovat hyvin viihdyttäviä! 



 

Lupea pyydetään tutkimaan asiaa, jossa varakasta kauppiasta syytetään murhasta. Sen tiimoilta alkaakin sitten melkoinen pyöritys ja jopa hänen ystävänsä Margarita soittaa ja kertoo tietävänsä jotain. Margarita kuitenkin kuolee ennen kuin pääsee kertomaan asiasta. Niin lupee ratkoo murha-asiaa ja ystävänsä kuolemaa ja hän itsekin joutuu siepatuksi ennen kuin kaikki ratkeaa. Melkoinen seikkailu!

Tää oli todellakin viihdyttävä dekkari! Ja tässä näkyy myös kirjoittamisen ajankohta 20 vuoden takaa. Jostain syystä oon tykännyt näissä kirjoissa siitä.

Harmini on iso, ettei Lupe Solanoja ole suomennettu enempää! Ääh vaan. Googlasin niin tän sarjan jatko-osat löytyis e-kirjoina ja ekaa kertaa harkitsen vakavasti alkavani lukea e-kirjoja. En nimittäin ole niitä lukenut kuin ihan muutaman vaivaisen. Ja nämä on niin viihdyttäviä ja aivot narikoittavia kirjoja, että tosissaan on vakavan harkinnan paikka mulla nyt. Yks ongelma on se, että pitäis varmaan hommata tabletti, niin ois mukavampaa lukea e-kirjoja siltä ku läppäriltä. Puhelimelta en ala lukea, kun sen akun kesto on nykyään niin onneton. Saas nähä miten tää homma ratkeaa.

19 huhtikuuta, 2022

Zadie Smith: Aavistuksia - kuusi esseetä eristysajasta

Tää on toinen kirja, jonka oon lukenu Zadie Smithiltä.



 

Tää esseekokoelma ei oikein mua napannu. En tavoittanut esseiden juttua kuin paikoin. En saanut kiinni niistä. En tiedä johtuiko se aiheen läheisyydestä, vai oliko ne mulle liian abstrakteja vai mikä oli ongelma. Tunnistin kyllä Smithin kirjoittamisesta sen hienouden, miten hän osaa sanat asettaa ja saa jutun etenemään vaivattomasti. Mua harmittaa, että tää ei ollu mulle napakymppi, varsinkin kun pidin Swing timesta niin paljon.

18 huhtikuuta, 2022

Mitä sain luettua pääsiäisen lukumaratonilla?

 Lukumaraton on taputeltu. Mulla se veny kaheksi vuorokaudeksi ja silti en saanu kovin paljoa luettua. Jotain kuitenkin!




Mun lukupino oli tämmönen:

Saku Tuominen: Kaikki on hyvin riippumatta siitä, miten kaikki on
Sanni Lehtinen, Amanda Pasanen, Silja Uusikangas: Huijareiden vallankumous
Johan Eklöf: Maailma ilman pimeää
Abir Mukherjee: A rising man
Angela Carter toim.: Pahoja tyttöjä & villejä naisia
Maarit Lassander: Rahaviisaus
Hanna Vilkka: Akateemisen lukemisen ja kirjoittamisen opas
Jia Tolentino: Trikkipeili
Laura Kolbe: Keho
Maaza Mengiste: Varjokuningas
Lolá Ákínmádé Åkerström: In every mirror she's black
Liu Cixin: Kolmen kappaleen probleema
Mielenterveyden ensiapu 1


Ja sain luettua tämän verran 2vrk:n aikana:

8h ja 37min
218 sivua


Ákínmádé Åkerstömin kirjan sain luettua loppuun. Ahmittava kirja!

Vilkan kirja edisty peräti 21 sivua. Oon koittanu tahkota tätä.

Cixinin kirja vei mennessään heti alusta asti. Kiinan kulttuurivallankumous on kyllä melkoinen aihe edelleen, vaikka useamman kirjan lukenu aiheesta tai sitä sivuten.

Kolben kirja edisty jonkin verran. Pitäis saada torstaihin mennessä luettua se.


Ei nyt ihan putkeen menny tää. Viime aikoina lukeminen ei oo ihan sujunu väsymyksen takia. 

Mietin, että pitäisköhän vapuksi järkätä seuraava lukumaraton? Tekis kyllä mieli lukumaratoonata taas piakkoin.

15 huhtikuuta, 2022

Kirjat pääsiäisen lukumaratonille

 Jiihaa! Pääsee taas lukumaratoonaan! Yöpöydän kirjoissa julkaistiin pääsiäisen lukumaraton ja minä uskollisen innoissani otan tietysti osaa.



Kirjapino on taas karsee ja 13 kirjaa sisällään:

Saku Tuominen: Kaikki on hyvin riippumatta siitä, miten kaikki on
Sanni Lehtinen, Amanda Pasanen, Silja Uusikangas: Huijareiden vallankumous
Johan Eklöf: Maailma ilman pimeää
Abir Mukherjee: A rising man
Angela Carter toim.: Pahoja tyttöjä & villejä naisia
Maarit Lassander: Rahaviisaus
Hanna Vilkka: Akateemisen lukemisen ja kirjoittamisen opas
Jia Tolentino: Trikkipeili
Laura Kolbe: Keho
Maaza Mengiste: Varjokuningas
Lolá Ákínmádé Åkerström: In every mirror she's black
Liu Cixin: Kolmen kappaleen probleema
Mielenterveyden ensiapu 1


Mun ainut tavoite on, että kuhan saan edistettyä näitä kirjoja ni hyvä. En vielä edes tiedä, että alotanko tänään vai huomena ja pidänkö yks vai kaks vuorokautta tätä maratonia. Katsotaan, katsotaan.

Tuuli Kalliainen: Harmauden lauluja

Löysin itseni tän runokirjan sivuilta, ajatuksen juoksusta, sanoista, tunteista.






Monet runot puhuttelivat mua:

 
Hankalaa on rakastaa
kun katsoo maailmaa
epätoivon linssin läpi


tai


Teen asioita
jotta en muistaisi
kipua
ilmassa väreileviä sanoja
sanoja rakkaudesta
ja sen puutteesta


tai


Savu kämmenelläni
solmu sisässäni

valun katkeraa naurua


tai


Viiltävä polte rinnassa
syövyttävä palo sielussa

minulla on tahto
vaan ei voimaa


tai


Syvä synkkä metsä
valoa vain murto-osa
pienen kasvin kasvaa

kuitenkin
se kukkii
loistaa hämärässä
puhuu omaa kieltään

ei antaudu olosuhteille
ei pakolle



Nämä Kalliaisen runot puhuttelivat minua monella tavalla. Tavoitin tuttuja tunteita ja ajatuksia. Tavoitin itseäni runojen sanoissa. Toivottavasti Kalliainen julkaisee vielä lisää runoja.

14 huhtikuuta, 2022

Paula Fox: The Eagle Kite

Tää oli ihana tarina Liamista, jonka isä sairastuu hiviin ja paljastuu homoksi.



 

Liam saa tietää isänsä sairastavan hiviä ja että kuolema ei ole enää kaukana. Paljastuu, että hänen isänsä on homo ja saanut taudin kumppaniltaan, joka on kuollut siihen. Kuitenkin Liamin vanhemmat ovat naimisissa edelleen. Näissä asioissa on paljon käsiteltävää ja kirja kertoo siitä. Tää oli ihana tarina, vaikka sisältö on aiheiltaan iso ja rankkakin. Jotenkin kaiken lävisti kuitenkin rakkaus ja kirja hetkittäin liikutti minua. Kirjassa ei ole kuin 127 sivua, mutta siinäkin sivumäärässä asioita käsiteltiin hyvin. Niin ja kirjan tapahtumat ovat 1990-luvulta, joka selittää monia asioita kirjassa. Suosittelen kyllä lukemaan!

13 huhtikuuta, 2022

Iiu Susiraja: Kuivakka ilo

Iiu Susirajan työt eivät olleet minulle tuttuja ja mielenkiinnosta lainasin tän kirjan hänen Kiasman näyttelystään. Susirajan valokuvat ovat kyllä vaikuttavia ja pistivät myös miettimään.



 

"Iiu Susirajan provokatiiviset omakuvat rikkovat monenlaisia sääntöjä. Niissä temppuillaan ruualla, käytetään arkiesineitä oudoilla tavoilla ja kyseenalaistetaan ahtaita kauneusihanteita. Kuvat käsittelevät naiseutta ja ihmissuhteita yhtä aikaa lämpimästi ja rehellisen raa’asti. ”Outo huumori tulee mukaan väistämättä”, taiteilija itse toteaa.

Kuivakka iloon ensimmäinen kirjamuotoinen esittely Iiu Susirajan omalaatuisista valokuva- ja videoteoksista. Se antaa läpileikkauksen taiteilijan koko tuotannosta, niin alkuvaiheen kotona otetuista kuvista kuin viimeaikaisista studiokuvistakin."

Kirja on nopeaa luettu ja kuvat katottu. Mutta se nopeus ei ole huono juttu. Kuvia on paljon ja osa puhutteli minua ja osa ei. Välillä nauratti, välillä vähän ahdisti. Jokatapauksessa Susirajan työt ovat mieleeni. Arvostan hänen tyyliiään tehdä taidetta. Se kolahtaa. Eniten tykkään siitä, että hän on lihava ja ei pyytele anteeksi olemassaoloaan, vaan on vain sitä mitä on. Susirajan meno on kiinnostavaa ja haluan nähdä sitä lisää.

12 huhtikuuta, 2022

Tiedenaiset: To do: terveys

Kun olin vielä somessa, seurasin Tiedenaisten instatiliä. Niinpä halusin lukea tän heijän tekemän kirjankin, kun hoksasin, että sellainen on tulossa.



 

Tää on selkeä tietokirja terveydestä ja mikä parasta: läpi kirjan kuului viesti armollisuudesta itseä kohtaan ja tekemisestä sen verran ku oikeasti pystyy. Kirja anto paljon miettimisen aiheita, alkaen oppimisesta, elämänhallinnasta päätyen syömiseen ja itsetuntoon ja kaikkea siltä väliltäkin. Kaikkia aiheita käsiteltiin hyvällä tyylillä ja todella tuo armollisuus kuului kaiken läpi ja sitä tuotiin myös esille. Armollisuus ittiä kohtaan ei oo mulle helppoa ja se oli erittäin hyvä muistutus ittelle tästä aiheesta taas kerran. 

Tää kirja kannattee lukea ja tää on muistutus siitä, miten kokonaisvaltainen asia terveys on.

11 huhtikuuta, 2022

Neil Gaiman: Unohdetut jumalat

Spefi-lukupiirin vuoden eka kirja oli tää. Siis mulle, kun mulla jäi Margaret Atwoodin Oryx&Crake kesken, kun se oli niin tylsä.



Lämpenin vähän hitaammin tälle kirjalle, vaikka juoni vei aika heti mennessään. Päähenkilö Shadow oli aika jännä tyyppi, viilipyttymäinen ja jotenkin hyväksyi kaiken yllättävänkin tapahtuvaksi. Hän pääsee vankilasta ja hänen vaimonsa kuolee, hän haluaa pysyä erossa hankaluuksista, mutta päätyy oudon herra Wednesdayn apulaiseksi ja sitä myötä sotkeentuu vanhojen ja uusien jumalien sekasortoon ja välien selvittelyyn ja kaiken huipuksi hänen vaimonsa ilmestyy kummituksena Shadowin luo. Shadow saa myös itsestään selville ihan uusia asioita. 

Kirja oli kyllä ihan lukemisen arvoinen. Aikamoinen tarina. Olisin varmasti saanut tästä kirjasta paljon enemmän irti, jos olisin jaksanut googlata, että mikä jumala kukin on. Mutta en jaksanu ja se kyllä jonkin verran vaikutti lukumukavuuteen. Olis hyvä, ku olis joku tiedosto rinnalla, josta vois tsekata kaikki jumalat vaikka siinä järjestyksessä, missä ne tässä kirjassa esiinty sivuinumeroineen kaikkineen. Osan kyllä tunnisti tai ne kerrottiin kirjassa, mutta aika paljon mulla jäi pimentoon. Uudet jumalat oli suht helppo tajuta, esim. internetti, uutiset, some jne.

Semmonen kirja tää on. Nyt jälkeenpäin jääny tästä aika hämärä fiilis. Jos joskus luen tän uudelleen, niin sillä kerralla kyllä googlaan jumalat.

06 huhtikuuta, 2022

Emilie Pine: Tästä on vaikea puhua

Kiinnostuin tästä Emilie Pinen esseekokoelmasta, koska tässä luvattiin puhua kipeistä asioista. Sellainen puhe saa tuntemaan, ettei ole yksin tässä maailmassa. Eikä tämä kokoelma aiheuttanut pettymystä, päinvastoin!



 

Tätä lukiessa mietin, että miten joku osaa niin hyvin tuoda esiin ja ilmaista asioita? Tän kirjan ja näiden esseiden sivuilta löysin itseni, vaikka asiasta ei olisi kokemusta tai vaikka se asia (kuten vanhemmuus) ei minua kiinnostaisi. Pine osaa kirjoittaa tällaisistakin asioista niin, että minäkin jotenkin samaistuin kokemuksiin ja löysin jotain itseäni koskettavaa niistä. Kaikki se kipu, kaikki ne tunteet, kuten häpeä, suru jne. Ne tulivat lähelle. Siksi tämä esseekokoelma kolahti. Tää oli mulle viiden tähden lukukokemus ja jäin vain toivomaan, että Pine kirjoittaa lisää ja hänen kirjoituksiaan suomennettaisiin lisää. 

Lisäys 29.6.-22, kun löysin ylöskirjoittamani lainauksen esseestä Muistiinpanoja veren vuotamisesta ja muista rikoksista:

"Joskus urheinta on katsoa itseään ilman peilejä. Sellainen alastomuus vaatii paljon. Riisuuntumisessa ei ole lopultakaan kyse vain siitä, miltä näytämme, vaan myös siitä, että tunnustamme rehellisesti, miltä oma ulkonäkö tuntuu sisäisesti."

05 huhtikuuta, 2022

Mary Beard: Women & Power

Mielenkiinnosta lainasin tän kirjan, kun törmäsin tähän kirjaston sivuilla. Feminismi kiinnostaa aina!



 

Tässä oli kaksi esseetä, jotka oli muodostettu Beardin luentojen pohjalta. Niissä oli esitetty hyvin selkeästi asiat liittyen naisiin ja valtaan. Niitä oli mukavaa lukeakin jopa. Ne pisti miettimään naisia ja valtaa. Ja ne pisti myös haluamaan päästä Beardin luennolle kuulemaan asioista. Asia on kiinnostava! Ja vallassa olevat naisethan ovat mikroskoopin alla kaiken aikaa, eikä heille sallita pienintäkään virhettä. Samasta virheestä nainen joutuisi eroamaan ja mies ei välttämättä saa edes nuhteita. Tasa-arvoon on vielä hirmuinen matka, vaikka asiat ovat parantuneetkin paljon lähtöpisteestään. Mun pitää kyllä ettiä lisää kirjoja aiheeseen liittyen. Saa suositella myös!

04 huhtikuuta, 2022

Third Culture Kids Suomi Finland

Kiia Beilinson, Mona Eid, Koko Hubara ja Caroline Suinner ovat koonneet kirjan, jossa kerrotaan nykypäivän suomalaisten tarinoita. Kuka on suomalainen? Mun mielestä hän, joka on Suomen kansalainen ja/tai hän, joka kokee olevansa suomalainen. Ihonväri ei kerro suomalaisuudesta yhtään mitään. Itehän sitä on oppinut olevansa suomalainen, koska sitä mulle on kerrottu pienestä pitäen. Mitä kokisin olevani ilman tuota "aivopesua"? En tiedä.


Tää on muuten iso kirja! Alemmasta kuvasta näkyy, ku laitoin vertailun vuoksi normaalin kokoisen kansion viereen.



Kirjan esittelyteksti kertoo kaiken olennaisen tämän kirjan sisällöstä:
"40 henkilökuvaa tämän päivän suomalaisista, jotka elävät kulttuurien risteyksissä.
Millaista on kasvaa ja elää usean kulttuurin todellisuuksissa samanaikaisesti? Tähän vastaavat suomalaiset, jotka luovat omaa identiteettiään ja määrittelevät uusia olemisen tapoja erilaisten kulttuuritaustojen keskellä. Nämä tarinat kertovat identiteeteistä, jotka ovat liukuvia ja hylkivät kaksinapaisia määrittelyjä. Samalla ne avaavat niitä kipeitä kokemuksia ja voimaantumisia, joiden keskellä yhä useampi suomalainen elää tänä päivänä."

Tarinat olivat mielenkiintoista luettavaa. Myös herätteleviä, koska itse elän hyvin valkoista elämää. Mun elämässä ei ole muita kuin valkoisia ihmisiä perheessä ja ystäväpiirissä. En oikeasti edes tunne ketään ei-valkoista ihmistä, mikä on mun mielestä surullista ja oon miettinyt sitä, että miten asian saisi muutettua. Miten tutustuisin muihinkin, kuin valkoisiin suomalaisiin?

Mutta tää kirja. Kaikkien kannattaa lukea tää ja miettiä näitä asioita, mitä ihmiset kertovat tässä kirjassa. Parhaiten jäi mieleen kirjan alun lapsi, joka kertoi olevansa afroprinsessa. Ihanaa, että saa vapaasti määritellä itsensä! Sen soisin kaikille.

01 huhtikuuta, 2022

Maaliskuun kooste

Oon lukenu maaliskuun aikana ku pöljä. Sain tietää asian, joka on iso suru mulle ja sain tietää toisen asian, joka oli aikamoinen shokki mulle samalla ku valtava helpotus. Nää asiat ja muutama muu ovat pistäneet mut pakenemaan kirjojen maailmaan.


Plaanaoja talviasussaan maaliskuun alkupuolella.


Luetut: 26

Third Culture Kids Suomi Finland
Mary Beard: Women & Power
Emilie Pine: Tästä on vaikea puhua
Neil Gaiman: Unohdetut jumalat
Tiedenaiset: To do: terveys
Iiu Susiraja: Kuivakka ilo
Paula Fox: The Eagle Kite
Takaaki Kugatsu: Ravintola maailmojen välissä 2
Jenni Sofia & Milla Paloniemi: Miksi siili kiroilee?
Tuuli Kalliainen: Harmauden lauluja
Zadie Smith: Aavistuksia
Minna Canth: Laulaja ja muita novelleja
Kei Sanbe: Poissa - Erased
Carolina Garcia-Aguilera: Kuuma häpeä
Emilia Laatikainen: Kadonneet
Zara Slattery: Coma
Charlie Mackesy: Poika, myyrä, kettu ja hevonen
Marko Vapa & Päivi Peltoniemi: Kehon kuuntelun opas
Katja Klengel: Girlsplaining
Mei Noguchi: Finlandia
Heli Järnefelt: Hyvän unen avaimet
Pirjo Suhonen: Vapaus valita
Åsa Larsson: Isien pahat teot
Tatsuya Endo: Spy x family 2


Katsotut: 2

Aatos ja Amine
2019, 1h13min

Captain America: the first avenger
2011, 2h4min


Haasteet: 1



Torinrannassa oli erilaista taidetta maaliskuun loppupuolella.


Että semmonen kuukausi. Mites teillä?