Tuuli Kalliainen: Harmauden lauluja

Löysin itseni tän runokirjan sivuilta, ajatuksen juoksusta, sanoista, tunteista.

Monet runot puhuttelivat mua:

 

Hankalaa on rakastaa

kun katsoo maailmaa

epätoivon linssin läpi

tai

Teen asioita

jotta en muistaisi

kipua

ilmassa väreileviä sanoja

sanoja rakkaudesta

ja sen puutteesta

tai

Savu kämmenelläni

solmu sisässäni

valun katkeraa naurua

tai

Viiltävä polte rinnassa

syövyttävä palo sielussa

minulla on tahto

vaan ei voimaa

tai

Syvä synkkä metsä

valoa vain murto-osa

pienen kasvin kasvaa

kuitenkin

se kukkii

loistaa hämärässä

puhuu omaa kieltään

ei antaudu olosuhteille

ei pakolle

Nämä Kalliaisen runot puhuttelivat minua monella tavalla. Tavoitin tuttuja tunteita ja ajatuksia. Tavoitin itseäni runojen sanoissa. Toivottavasti Kalliainen julkaisee vielä lisää runoja.