Lastenkirjoja, ihastuttavia sellaisia

Tässäpä kolme lastenkirjaa, jotka sai mun sydämen lämpenemään!

Annika Welling & Olga Immonen: Biegga ja aapasuon sisarusten arvoitus

 

Rakastan näitä Wellingin Biegga-kirjoja. Nää on vaan niin ihania! Tykkään myös siitä, että joka kirjassa on ollut eri kuvittaja.

 

Tässä kirjassa Biegga kuulee tarinan aapasuon sisaruksista, jotka ovat kadonneet. Sitten hän törmää nuoreen poroon, joka etsii kadonnutta veljeään ja lähtee auttamaan häntä. Samalla aapasuolla alkaa kaikkien kadonneiden etsiminen ja katoamisten ratkominen.

Tämä oli taas ihana tarina! Tulispa näitä Biegga-kirjoja vielä paljon!

Maria Kuutti & Mirjami Manninen: Kolme kaverusta ja frisbeegolf

Kannen lapset päättää lainata kirjastosta frisbeegolfkiekkoja ja lähteä pelaamaan sitä. Pelaaminen ei ookaan ihan helppoa ja kaiken päälle kiekot alkavat kadota radalta. Siinäpä sitä on pulmaa kerrakseen!

 

Tykkäsin tarinasta ja siitä, että lajina on frisbeegolf, jota oon iteki harrastanu yli 10 vuotta. Tosin pari viime vuotta on jääny välistä, mutta kuhan terveyden saan paremmalle tolalle ni palaan kaipaamani asian pariin.

 

Tarinaan hauskuutta tuo tuo kannen koira, joka tekee lapsille kepposen. Tästä kirjasta ei siis voinu ku tykätä lajin ja lasten ja koiran takia! 

Sarthak Sinha: Farah loves mangos 

Tämä on ihana tarina Farahista, joka rakastaa mangoja ja jonka isoisän pihalla on valtava mangopuu. Mutta mitäs sitten, kun puussa ei ookaan mangon mangoa? Tämä on tarina siitä. Farah on ihanan sitkeä lapsi ja hänen isoisänsä ihanan lempeä ja ymmärtäväinen. Lisäksi Sinhan kuvitus on tosi kaunista. Ihastuttava kirja tää!

Sarjakuvia x4

 

Malin Falch: Harukan toive

suomentanut Jonna Joskitt-Pöyry

Tää on viimeisin suomennos tähän Pohjantuli- sarjaan! Oon kyllä tykännyt tästä, kuten voi nähdä, kun kyseessä on sarjan seitsemäs osa.

Sonja löytää keinon palata Peikkolaaksoon usean vuoden kuluttua kotiin palaamisesta. Sinne hän siis lähtee ja joutuu tietenkin seikkailuun ja saa tietää uusia asioita sedästään. Mitäpä tästä sen kummempaa sanomaan. Toivon, että vielä tulee lisää osia tähän sarjaan!

Jean-Marc Rochette: The last queen

kääntänyt Edward Gauvin

Tarina karhusta Alpeilla. Tää herätti tuttuja turhautuneita ajatuksia siitä, että miksi me ihmiset ollaan niin kamalia toisillemme ja eläimille ja kaikille. Huokaus.

"An epic, emotional tale, The Last Queen follows Édouard Roux, a veteran of World War I whose face is left disfigured from fighting in the trenches. Édouard takes refuge in the studio of animal sculptor Jeanne Sauvage, who gives him a new face in the form of a prosthetic mask. The pair embark on an intense romantic relationship. She introduces him to the artistic community of Montmartre, Paris, and Édouard shows her the majestic mountains of his homeland, the Vercors Massif. He tells her the story of the last queen to live in the region, a bear he saw killed as a child. In the heart of the Cirque d’Archiane valley, he reveals to Jeanne an amazing piece of art, seen by few others, which inspires her to create the masterpiece that will make her famous…"

Talia Dutton: M is for Monster

Tää on yhenlainen versio Frankensteinin hirviöstä. Kun Francesin sisko Maura kuolee, Frances päättää palauttaa hänet takaisin eloon. Ja onnistuukin siinä! Mutta! Maura ei herää henkiin samanlaisena kuin hän oli. Hän ei oikeastaan ole edes Maura vaan M. Hän on vain varjo siitä, mitä Maura oli, eikä Frances halua nähdä sitä. Tämä on tarina siitä, miten sitten käy. Tykkäsin tästä kovasti! 

Kazu Kibuishi: Pilvienetsijät

suomentanut Jouko Ruokosenmäki

Amuletti -sarjan kolmas osa! Emilyn ja Navinin seikkailut jatkuvat, kun he etsivät kadonnutta kaupunkia saadakseen apua legendaarisilta kivenvartijoilta. Homma on siinä rajoilla, että onnistuuko. Jännitystä lisää myös se, että ilkeä haltiakuningas jäljittää Emilyä ja yrittää estää onnistumasta. Mutta kuinkas käykään!?

Tää oli kiva seikkailu ja sen verta tykkään edelleen, että seuraava osa meni varaukseen!

Sarjakuvia x4

 Tässäpä taas setti sarjakuvia kehiin! Sarjakuvat on kyllä yks elämän suola.

  

Kazu Kibuishi: Kivenvartija & Kivenvartijan kirous

suomentanut Jouko Ruokosenmäki

Minäkin oon päässy tän Kibuishin sarjan makuun! Ensin olin kyllä ennakkoluuloinen, myönnän.

Ekassa osassa, Kivenvartija, homma lähtee käyntiin. Emilyn perhe on muuttanut isän kuoleman jälkeen ja siellä uudessa kodissa jokin olento sieppaa Emilyn ja Navinin äidin. Sisarukset syöksyy sieppaajan perään ja he päätyy toiseen maailmaan. Siellä he kohtaavat kaikenlaista ja Emilylle selviää, että hän on jokin ihmeen Kivenvartija. 

Kakkososassa seikkailu jatkuu. Sisarukset löytävät viimein äitinsä, mutta hän on koomassa. Siksi Emilyn pitää pyrkiä Kanalikseen, että saisi äidilleen apua. Lisäksi Emilyn amuletti johdattaa häntä ja myös varoittaa ja ohjailee. 

Jäin koukkuun tähän sarjaan!

Mae Korvensivu: Clownfish Twister 2

Marun saaga jatkuu. Maru jatkaa ystävänsä Renin kanssa tutkimuksia siitä, että miksi hän on muuttunut tytöksi. Maru yrittää myös piilotella sitä muilta, mutta hän onkin paljastunut. Lisäksi on kaikenlaisia tunteita ilmassa. 

Varasin äkkiä kolmannen ja neljännen osan, että pääsen lukemaan tarinan loppuun.

Sylvia Douyé & Paola Antista: Sorceline 4: Unelma ja painajainen

suomentanut Kirsi Kinnunen

Jee, ku saanu Sorcelinen tarinaankin jatkoa!

"Vaara uhkaa Sorcelinea! Häntä pitkään seurannut mielikuvituseläin onkin huono enne: ihminen, joka sen näkee, kuolee pian! Pystyykö Sorceline torjumaan uhkaavan kohtalon? Professori Balzar tekee kaikkensa pelastaakseen Sorcelinen, mutta uusi tulokas aiheuttaa sekasortoa oppilaiden keskuudessa. Eivätkä Vorninsaaren kaikki salaisuudet ole vieläkään paljastuneet…"

Sorcelinen parissa kyllä viihtyy. Tämä osa oli ehkä huonoin tähän mennessä, mutta vei kuitenkin tarinaa eteenpäin. Jään oottaan tähänkin jatkoa ja sitähän tulee ensi vuonna!

Françoise Vergès: Dekoloniaalinen feminismi & Layla AlAmmar: Silence is a sense

 Kaksi kirjaa, jotka monin tavoin jätti sanattomaksi, vaikka saivat mun päässä aikaan aikamoisen ajatuspyörteen. Molemmat semmoisia, että haluan lukea ne uudelleen.

Françoise Vergès: Dekoloniaalinen feminismi 

suomentanut Anna Tuomikoski

Instagramiin kirjoitin tästä kirjasta näin: "Tämä kirja posautti mun pään. Hyvällä tavalla. Miten voikin feminismistä kirjoittaa niin hyvin ja selkeästi, että on lukiessa vaan ooh ja wau ja kylläkyllä? Opin myös uuden sanan: femonationalismi. Varmaan arvaatte, ettei se oo mitään hyvää!"

Ja siihen jää mun sanomiset tästä kirjasta. Ku ei mulla oo sanoja! Paljon asioita jäi sisuksiin muhimaan ja sielä ne muhii edelleen, kuukausien jälkeen. On vain jano oppia lisää.

Layla AlAmmar: Silence is a sense

Tämä kirja kertoo naisesta, joka on traumojen myötä menettänyt puhekykynsä. Hän on paennut Syyriasta ja päätynyt Iso-Britanniaan. Siellä hän tarkkailee kerrostaloasuntonsa ikkunasta naapureiden menoa ja pääsee ja joutuu todistamaan monenlaista. Ja kun tulee tilanne, jolloin pitäisi pystyä puhumaan hänen nähtyään sellaista, että pitäisi puhua, niin mitäs sitten.

Tässä oli kyllä kuvattu traumaoireet todella hyvin. Ja mitä se päänsisäinen maailma on vakavien traumojen kanssa. Se on sitä täysin normaalia ja se on samaan aikaan sitä vaurioitunutta. Välillä jompaa kumpaa ja välillä vain toista. Semmosta se on traumojen kanssa, tunnistan oikein hyvin.

Oon miettinyt tätä kirjaa monesti tän lukemisen jälkeen. Miten ei elämä oo niin mustavalkoista, välillä se on sinipunaista, kuten kansikin. Välillä ihanaa, välillä jumalattoman kamalaa. En tiedä.

3 hyvin erilaista kirjaa menetyksistä

 Kolme kirjaa menetyksistä. Erilaisia asioita, ihmisiä menetetään, mutta yhtäkaikki, se sattuu.

Fríða Á. Sigurðardóttir: Kun yö kuluu

suomentanut Juha Peura

Tää on tarina tyttärestä, joka istuu äitinsä kuolinvuoteella. Siinä istuessa esiin alkaa nousta muistoja menneistä ja tytär alkaa kyseenalaistaa kaikkea, vaikka samaan aikaan yrittää työntää kaiken pois. Miten asiat lopulta menivätkään?

Tää oli mukaansavievä kirja. Jotenkin se tyttären vastahakoinen istuminen äidin vuoteen ääressä odottaessa äidin kuolemaa oli samaistuttavaa. Mieltä kaivelee asiat ja siinä kohti ne joutuukin kohtaamaan ja näkemään ne uudesta kulmasta. Pidin.

Chi Zijian: Puolikuu

suomentanut Rauno Sainio

Tämä kirja vei myös mennessään. Siirrytään ylläolevan kirjan Islannista Kiinaan, ihan toisenlaiseen maahan ja maailmaan. Kirjan päähenkilö muistelee menneitä, elettyä elämää muutosten tuulien puhaltaessa Kiinassa. Tarina on koskettava, pistää miettimään sitä miten erilaisia perinteisiä tapoja halveksutaan ja pidetään jotenkin huonona ja jopa kuvottavana, sivistymättömänä. Kun tapoja aukaistaan, niin voikin huomata osan olevan todella kauniita tarkoitusperiltään, kuten kirjassa tapahtuva tuulihautaaminen, jossa ihminen kuoltuaan nostetaan korkealla puussa olevalle lavalle, eikä haudatakaan maahan. Korkealle siksi, että eläimet eivät pääse raatelemaan ruumiita ja korkealle siksi, että sielu pääsee tuulen mukana tuonpuoleiseen. Tarinassa perinteinen ja moderni kohtaavat paikoin melkoisella rytinällä ja sen vaikutukset ihmisiin eivät ole aina kovin kauniita.

Kirjaa voin suositella lämpimästi kaikille! Tätä tarinaa mietin vieläkin välillä.

Katherine Pancol: Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin 

suomentanut Lotta Toivanen

Tämä kirja. En edes tiedä mitä sanoa. Asiat etenevät monien henkilöiden kautta ja välillä meno on melkoista. Edellinen kirja loppui (SPOILER), kun Josin sisko murhattiin ja tässä jatketaan elämää siitä. Kaikki enemmän tai vähemmän sekoilee. En tiedä mikä tässä pitää otteessaan. Joku kuitenkin. Ehkä olen vain tirkistelynhaluinen ja tässä kirjasarjassa totisesti pääsee tirkistelemään erilaisten ihmisten elämiin ja tunteisiin ja ajatuksiin. Kirjassa myös moni hahmoista menettää jotain ja jotkut saavat sen menettämänsä myös takaisin.

Tää trilogia jatkuu Mimmit-nimisellä trilogialla. Sen kimppuun seuraavaksi!

Sarjakuvia x4

 Muutama sarjakuva tähän väliin. Näitähän luen säännöllisesti.

Kaori Ozaki: Mermaid prince

kääntänyt Emily Balistrieri

Tää on tarina Mugin ja Matorin ystävyydestä. Ihan kiva tarina. 

Lisäksi tässä oli mukana myös kaks lyhyempää tarinaa. 

Tää ei oo jääny mitenkään erityisenä mieleen. Tulipahan luettua.

Eoin Colfer, Andrew Donkin & Giovanni Rigano: Global

Tästä pidin paljon! Kertoo tarinaa kahdesta nuoresta eri puolilla maailmaa ja kuinka ilmastonmuutos vaikuttaa heidän elämiinsä. Yuki elää Kanadassa tundralla ja Sami taas Intian valtameren rannalla Bengalinlahdella. Yuki yrittää todistaa jääkarhujen muutosta ilmastonmuutoksesta johtuvaksi ja Sami taas on menettänyt kotikylänsä meren alle ja yrittää vain selvitä isoisänsä kanssa.

Melkoinen tarina! Suosittelen lämpimästi lukemaan.

Queenie Chan: The dreaming

Tää kertoo kaksosista (identtisistä sellaisista), jotka lähetetään sisäoppilaitokseen, joka on keskellä ei mitään, Australian erämaassa. Jeanie ja Amber ihmettelevät paikkaa ja alkavat tutkia oppilaan katoamista, kun kuulevat siitä. Lisäksi heidän uusi ystävä katoaa ja löytyy lopulta kuolleena. 

Tää oli kyllä vähä outo tarina. Tähän ois pari osaa lisääkin, mutta ei ainakaan vielä nappaa jatkaa.

Hélène Aldeguer: After the spring - A story of tunisian youth 

kääntänyt Edward Gauvin

Tää on tarina Tunisiassa tapahtuneesta jasmiinivallankumouksesta. Kannessa olevat neljä nuorta sekoittuvat tavalla tai toisella vallankumoukseen. Ihan ok tarina. Ei mitenkään erityinen. Kuitenkin oli kiva saada näkökulmaa noihinkin tapahtumiin.

Jessi Jokelainen: Femokratia & Pauline Harmange: Miksi vihaan miehiä

 Vähän feminismiä syksyyn! Nyt ku se viimein on alkanut... 

Jessi Jokelainen: Femokratia

Jokelaisella on upea taito naulata teksteissään asiat. Niin myös tässä sarjakuvassa. Tykkään hänen piirrostyylistään ja kerrontatyylistään. Tässä sarjakuvassa tiivisty hyvin tämä Suomen meininki. Historia ja nykyhetki. Lähteet ja kaikki löytyy. 

Tää pitää kyllä omaan hyllyynkin hommata, että voi selailla tätä ja lukea uudemman kerran. Multa ei löydy nyt sanoja kuvaamaan tätä teosta, ku että se on 10/10.

Pauline Harmange: Miksi vihaan miehiä

suomentanut Saana Rusi

Vähän ennakkoluuloisena lähdin tätä lukemaan. Onhan tuo kirjan nimi vähä provosoiva. Pääsin yllättymään hyvällä tavalla! Harmange kertoo hyvin perustellen, että miksi on päätynyt vihaamaan miehiä. Vaikka hänen puolisonsakin on mies. Pystyin niin hyvin samaistumaan kaikkeen! Tämä olikin sitten hyvä pakkaus, vaikka vähän hankalalta tuntu tarttua tähän.

Shahad Al Rawi: The Baghdad clock & Marguerite Duras: Rakastaja

 Nämä molemmat kirjat herättivät paljon tunteita, tosin ihan eri syistä.

Shahad Al Rawi: The Baghdad clock

kääntäjä Luke Leafgren

Tämä irakilaisen Al Rawin kirja kertoo Persianlahden sodasta lapsen näkökulmasta. Mitä on kasvaa pommitusten ja pelon keskellä ja miten se kaikki vaikuttaa kaikkeen. Se, miten lapsi näkee sodan, eroaa monin paikoin täysin siitä, miten aikuinen näkee sen. Lapset voivat niin keskittyä mielikuvitusmaailmoihinsa ja leikkeihinsä ja sitä kautta paeta todellisuutta. Kirja kuvaa hyvin tätä ja kasvamista lapsesta aikuiseksi sodan keskellä, sitten sodan jälkimainingeissa puutteen ja kaiken keskellä. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta, häineen, hautajaisineen, tavallisine elämäntapahtumineen. Tämä oli kyllä vaikuttava kirja. Jäi ajatuksiin soimaan pitkäksi aikaa lukemisen jälkeen.

Marguerite Duras: Rakastaja

suomentanut Jukka Mannerkorpi

esipuhe Anne Fried

Sitten tämä kirja. Huhhuh! Jostain ihmeen syystä tätä pidetään rakkauskertomuksena, mutta minusta tämä on vain ja ainoastaan kertomus seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Päähenkilö on 15-vuotias ja hänen "rakastajansa" jotain 15 vuotta vanhempi. Mitä rakkautta se semmonen on? Ei mitään. Näen haavoitetun tytön, näen myös haavoitetun miehen, mutta se ei ole mikään syy tällaiseen suhteeseen. Puh ja pah.

Että tulipahan luettua. Taidokas joo, mutta ei mun kirja.

Sarjakuvia

 Uskollisesti oon lukenu myös sarjakuvia, niinku aina.

Marguerite Abouet & Clément Oubrerie: 

Aya : the secrets come out & Aya - Love in the Yop city

Mää oon ihan kunnolla mieltynyt tähän Aya -sarjakuvasarjaan. Tää on vaan jotenkin niin mainio! Ayan tarina jatkuu näissä ja minä vaan ahmaisin nämäkin. Jännää seurata eloa 1980-luvun Norsunluurannikolla.

Jeannette Arroyo & Ren Graham: Blackwater

"Riverdale meets Stranger Things in this debut queer YA graphic novel, developed from a hit webcomic. Set in the haunted town of Blackwater, Maine, two boys fall for each other as they dig for clues to a paranormal mystery.

Tony Price is a popular high school track star and occasional delinquent aching for his dad's attention and approval. Eli Hirsch is a quiet boy with a chronic autoimmune disorder that has ravaged his health and social life.

What happens when these two become unlikely friends (and a whole lot more . . .) in the spooky town of Blackwater, Maine? Werewolf curses, unsavory interactions with the quarterback of the football team, a ghostly fisherman haunting the harbor, and tons of high school drama."

Tämä oli tämmöinen mukava sarjakuva. Ihan kiinnostava ja mukavasti meni aika tän parissa. Mitään kummempaa tästä ei kyllä jääny mieleen.

Eunnie: If you'll have me

"Momo Gardner is the kind of friend who's always ready to lend a helping hand. She's introverted, sensitive, and maybe a little too trusting, but she likes to believe the best in people.

PG, on the other hand, is a bit of a lone wolf, despite her reputation for being a flirt and a player. Underneath all that cool mystery, she's actually quick to smile, and when she falls for someone, she falls hard.

An unexpected meet-cute brings the two together, kicking off the beginning of an awkward yet endearing courtship. With their drastically different personalities, Momo's overprotective friend, and PG's past coming back to haunt her, Momo and PG's romance is put to the test."

Tämä oli söpö romanttinen tarina! Mukavaa vaihtelua lukea lesboromantiikkaa. Tästä tykkäsin. Tästäkään ei oo kummempaa jäänyt mieleen.

Katherine Pancol: Kilpikonnien hidas valssi & Ayọ̀bámi Adébáyọ̀: Älä mene pois

Kaksi paljon ajatuksia herättävää kirjaa. Vaikuttavia erilaisilla tavoilla nämät.

Katherine Pancol: Kilpikonnien hidas valssi

suomentanut Lotta Toivanen

Sinin kanssa jatkettiin tätä kirjasarjaa. Tämä jatkui melkein siitä mihin jäätiin edellisessä osassa.

"Romaanissa Krokotiilin keltaiset silmät saimme tutustua Joséphineen, keski-ikäiseen historiantutkijaan, joka totuttelee avioeron jälkeiseen elämään ja itsenäisyyteen. Jatko-osassa Kilpikonnien hidas valssi Joséphine on ensimmäisen menestysromaaninsa julkaissut kirjailija. Hän on löytänyt oman tapansa elää: hän kirjoittaa, tekee töitä, miettii rakkausasioitaan ja kohtaa arjen päivä kerrallaan. Esikoinen Hortense tavoittelee muotiuraa Lontoossa, kuopus Zoey puolestaan on tullut murrosikään. Joséphine on muuttanut poroporvarilliselle asuinalueelle, jonka rauhan rikkoo naapurustoon iskevä sarjamurhaaja. Myös Joséphine yritetään tappaa. Kuka kumma on tuo mies, ja miksi hän haluaa murhata Joséphinen? Ja mitä merkitsee se, että Joséphine on näkevinään ihmisvilinässä edesmenneen exmiehensä Antoinen?"

Tässä oli kiinnostavaa tuo sarjamurhaajajuoni. Ja myös Josephinen äidin sekoilut kostonhaluissaan. Välillä ärsytti lukea itse kunkin sekoiluja, välillä vaan ahmi menemään. Jotain kummaa viehätystä tässä kirjassa on, vaikka tässä esiintyy ne samat ärsytyksen aiheet ku edellisessäkin osassa. Kirjan loppu oli aika odottamaton. Olin vaan että mitä häh täh täällä tapahtuu. Pieni tauko pitää pitää tästä sarjasta, mutta haluan kyllä lukea lisää näistä ihmisistä. Pancol kirjoittaa kyllä vetävästi ja viihdyttävästi. Sarjan kolmas kirja onkin sitten kunnon järkäles. Huhhei.

Ayọ̀bámi Adébáyọ̀: Älä mene pois

suomentanut Heli Naski

Tämä kirja oli aivan mielettömän hyvä! Huh huh!

Juonen idea tässä on se, että pari ei saa lasta, jota koko suku odottaa. Siksi anoppi hommaa pojalleen toisen vaimon ja siitä alkaakin sitten sotkut. Tätä kaikkea ihmissuhdesoppaa ei voinut ku ahmia. Sinin kans luin tänkin ja ihmeteltiin ja ahmittiin tätä yhdessä. Mulla ei oo oikein edes sanoja kuvaamaan omaa lukukokemusta. Kun jotenkin mikään ei ollut mustavalkoista, vaan esiin tuli kaikki harmaan sävytkin. Tää kirja oli niin wau.

Katherine Pancol: Krokotiilin keltaiset silmät

 Innostuinpa palaamaan näitten Pancolin kirjojen pariin! Luin nämä silloin kun nää ilmesty suomeksi, eli jotain 10-15v sitten.

Pikkasen näitä lukee nyt eri silmin kuin silloin! Huhheijaa! Voin sanoa suoraan, että isot varoitukset läskifobiasta ja misogyniasta. Nämä todellakin on aikansa tuotoksia (julkaistu alunperin 2000-luvun alkupuolella). Mutta. Onneksi tarina on todella vetävä! Mää luin ahmien tätä kirjaa, vaikka välillä pysähtyi kun alkoi niin ärsyttään läskifobia ja misogynia. Hngh. Ei jaksais niitä.

Kirja seuraa kahden siskoksen, Josephinen ja Iriksen ja heidän läheistensä elämää. Ihan kirjan alussa Josephinen mies Antoine jättää hänet toisen naisen takia ja muuttaa Keniaan pitämään krokotiilifarmia (mistä kirjan nimi tulee). Josephine jää yksin kaiken kanssa. Samaan aikaan hänen siskonsa Iris on keksinyt suunnitelman päästä takaisin parrasvaloihin ja saa puhuttua Jon kirjoittamaan kirjan hänen puolestaan. Iris saisi maineen, Jo kaikki rahat. Iris ei tarvi rahaa, koska puolisonsa Philippe on niin menestynyt lakimies. Samaan aikaan heidän äitinsä Henrietten (joka on ihan karsea tyyppi) mies (joka on taas kiltti ja ihana ja kutsutaan Pomoksi) on vaimonsa kylmyyden ja ilkeyden takia päätynyt rakkaussuhteeseen ja haaveilee tulevaisuudesta Josianen kanssa. Näiden ihmisten lisäksi seurataan Iriksen ja Philippen pojan Alexanderin elämää ja Josephinen ja Antoinen tyttärien Hortensen ja Zoen elämää. Jon ystävä Shirley ja poikansa Gary myös ottavat osansa tarinasta. Plus Antoinen uus nainen Mylene ja Pomon Josiane! Henkilöitä on kyllä paljon, mutta mulla se ei haitannut tarinaan uppoamista ollenkaan. Jotenkin niin taiten Pancol siirtyy hahmosta toiseen.

Tarinasta kumpuaa monenlaista. Josephinen surkea itsetunto, Iriksen ylimitoitettu itsetunto, Henrietten uskomaton ilkeys ja suuret luulet omasta arvostaan, Antoinen kuvitelmat itsestään ja kyvykkyydestään, Pomon kiltteys, lasten omat kuviot, Mylenen ja Josianen roolit toisina naisina ja heidän elämänsäkin.

Todella ahmittava soppa, joka ei ole liian sakea, vaan just soppeli ja ajatuksia paljon herättävä.

Tatiana de Rosnay: Viimeinen kesä & Nora Schuurman: Auringonkukkatalvi

 Pari minut yllättänyttä kirjaa.

Tatiana de Rosnay: Viimeinen kesä

suomentanut Leena Tamminen

Oon pitänyt de Rosnaylta aiemmin lukemistani Mokasta ja Nimeni on Sarahista. Tämä ei kyllä vetänyt vertoja niille sitten mitenkään.

Tää on tarina pariisilaisesta Antoinesta, joka yllättää siskonsa Melanien ja vie hänet synttäreiden kunniaksi heidän lapsuutensa kesäparatiisiin. Siellä Melanie muistaa jotain ja paluumatkalla sen takia ajaa kolarin. Se kolari alkaa keriä auki Antoinen ja Melanien lapsuutta ja heidän äitinsä kuolemaa ja jotain salaisuutta.

Kirjassa käydään läpi Antoinen ja Melanien lapsuutta ja paljon Antoinen avioeroa ja suhdetta lapsiinsa.

Tarina oli kyllä sinänsä kiinnostava, että loppuun asti tän luki, mutta kirjasta on jääny mieleen lähinnä Antoinen jatkuva vatvominen avioeron ja naisten suhteen. Onneksi hän sentään kasvaa tän kirjan aikana! Niin ja miksi yllätyin. No kirja ei ollu niin hyvä kuin odotin ja Antoinen ja Melanien äiti yllätti iloisesti kirjassa.

Nora Schuurman: Auringonkukkatalvi

Tää on kirja Emmasta ja hänen pikkusiskostaan Sannista, jotka muuttavat etäisen isän luo maalle, kun siskosten äiti kuolee. Siskokset käsittelevät surua tosi erillain. Emma painuu hevostallille ja Sanni taas sulkeutuu. Monenlaista ongelmaa on myös isän kanssa, joka on tottunut väistämään vastuuta lastensa suhteen. 

Kirja oli koskettava ja se yllätti mut, kun jotenkin olin aatellut tän olevan ihan erillainen. Ahmaisin tämän yhdeltä istumalta, vei niin mennessään.

Mary Westmacott: Yksinäinen kevät & Mirion Malle: This is how I disappear

 Kirja ja sarjakuva, joissa molemmissa on vahvasti teemana yksinäisyys ja näkymättömyyden kokemus.

Mary Westmacott: Yksinäinen kevät

kääntänyt Eva Siikarla

Ensimmäinen Christieni muuten!

Christie anto paljon ajattelemisen aihetta tässä kirjassa. Miten helppoa ihmisen onkaan huijata itseään, valehdella itselleen suut silmät täyteen? Hurjaa! Sen lisäksi myös se, että mitä kaikkea yksinäisyys tekee ihmiselle. Niin hyvässä kuin pahassakin. Niinkuin tässä kirjassa Joan kesken kotimatkansa joutuu olemaan pari päivää aavikkokylässä ja sen myötä kaikenlaiset ajatukset alkavat nousta loukoistaan ja väläytellä totuutta, jota itsepetos on peittänyt kaiken aikaa suojatakseen Joania. Mielenkiintoinen tarina! Mielen voima on ihan uskomaton!

Mirion Malle: This is how I disappear

kääntänyt Aleshia Jensen & Bronwyn Haslam

Koskettava sarjakuva traumoista ja siitä, kun ei saa tai hae apua ja mitä siitä seuraa. 

Clara ajattelee olevansa täysin yksin kokemansa kanssa ja kääriytyy yksinäisyyteen, jonka läpi kukaan ei pääse. Sitten tulee viimein seinä vastaan. Tämä on myös tarina mielen voimasta ja ihmisen sitkeydestä ja selviytymiskyvystä.

Dodie Smith: Linnanneidon lokikirja & Catherine Pozzi: Agnès

 Kaksi kirjaa: toinen romaani, toinen novelli. Molemmat kertovat nuorista naisista omana aikanaan. Kummastakaan en mitenkään suuresti tykännyt. 

Dodie Smith: Linnanneidon lokikirja

suomentanut Marja Helanen-Ahtola

"Päiväkirjamuotoon kirjoitettu romaani 17-vuotiaan Cassandra Mortmanin värikkäästä perheestä, joka asuu vanhassa, rappeutuneessa linnassa, jonka perheen kirjailijaisä osti silloin kun oli rahakas ja uransa huipulla. Nyt varat ovat lopuillaan ja ovella kolkutteleva köyhyys raastaa perheen mielialoja ja elintasoa. Cassandran haaveena on tulla kirjailijaksi ja hän harjoittaakin kykyjään päiväkirjaansa. Siihen hän kertoo kaiken perheestään, romantikko sisarestaan, äitipuolestaan joka on toiminut kauniina mallina, sekä isästään joka ei ole kyennyt luomaan mitään uutta viimekausina. Päiväkirjaan ilmestyy köyhyyden ja arjen pohdintojen lisäksi huomattavasti uutta sisältöä, kun läheinen kartano saa uusia asukkaita ja koko Mortmainin perhe paljon uutta ajateltavaa...

Romaani on julkaistu Yhdysvalloissa vuonna 1945 ja se oli omanaikansa menestysteos, joka on jäänyt elämään monen polven lukijoiden kestosuosikkina ja modernina klassikkona."

Tää oli ihan ok kirja. Jotenkin nää hahmot ei oikein tulleet läheisiksi ja kirja muutenkin oli jotenkin jännä. Juoni kuiteskin veti, joten sen voimin sain luettua kirjan loppuun. Silti en ymmärrä miksi tätä kirjaa on hehkutettu.

Catherine Pozzi: Agnès

suomentanu Juuso Kortelainen

"Yläluokkainen Agnès elää 1920-luvun Pariisissa menestyneiden, lahjakkaiden ja näkemyksissään varmojen ihmisten ympäröimänä. Hän havahtuu olevansa aikuisikää lähestyessään itse vielä kaikin puolin keskeneräinen ja kelpaamaton.

Agnès tarvitsee elämäänsä muutoksen ja käynnistää itsekasvatusprojektin, jonka tavoitteena on kehittyä tulevan rakastetun arvoiseksi. Samalla hän aloittaa kirjeenvaihdon tuon vielä tuntemattoman kanssa. Kirjoittamalla Agnès tutkii itseään, pohtii uskomuksiaan ja rakentaa maailmakuvaansa. Ja ehkä lopulta kelpaa, mutta kenelle?

Ranskalainen kirjailija Catherine Pozzi (1882-1934) kuvaa Agnès-novellissa pitkälti omaa elämäänsä ja kasvuaan. Tähän oman identiteetin etsimiseen, pyrkimykseen kasvaa täydeksi itsekseen ja tarpeeseen kelvata on helppo samaistua.

Novelli on itseironinen mutta myös itsetietoinen: se esittelee kuin ohimennen kirjailijan poikkeuksellisen laajaa lukeneisuutta ja eri tieteenalojen syvällistä tuntemusta. Muodoltaan novelli on tiivis, jokainen sana on tärkeä ja paljon on rivien välissä; sisällöltään se on rikas ja avaa monia kiehtovia maailmoita nykylukijalle.

Agnès on Catherine Pozzin ensimmäinen suomennettu teos. Tätä ennen se on ilmestynyt käännettynä vain saksaksi ja espanjaksi."

Tästä ei oo jääny oikein mitään edes mieleen. En päässy tähän sisään, enkä jotenkin tavoittanut ton Agnèsin mielenmaisemaa. Onneksi oli lyhyt, ku välttämättä halusin lukea tän Lukien läpi vuosikymmenten -lukuhaasteeseen.

Lasten sarjakuvia

 Näitä ihania lasten sarjakuvasarjojen uusia osia täällä taas luettuna! Ihanaa, että kaikkiin on tulossa jatkoa ens vuonna!

Gijé & Carbone: Soittorasia 5: Silkkikotkan sulat

suomentanu Jukka Heiskanen

Nolan tarina jatkuu. Taas oli hyvää luettavaa. Mukana myös teemoja erilaisuuden hyväksymisestä ja luonnon suojelusta!

"Nola on jäänyt ansaan Soittorasian maailmaan -- kotiin vievä portti ei aukea, sillä avain on tipahtanut sen toiselle puolelle. Atnon tietää sopivan loitsun, jolla tilanne ratkaistaan -- mutta yksi sen ainesosa on silkkikotkan sulka, ja sen hankkiminen ei käykään helposti."

Sarjan kirjat:

1. Pandorientin maailma

2. Cyprianin salaisuus

3. Menneisyyden varjot

4. Kummallinen katoaminen

5. Silkkikotkan sulat

Tim Probert: Lightfall 2: Linnun varjo

suomentanu Kati Valli

Täälläkin seikkailut jatkuvat. Melkoista menoa! Viihdyin.

"Lightfall-sarjan toisessa osassa rohkea kaksikko Bea ja Cad jatkaa etsintöjään pysäyttääkseen Kestin, myyttisen linnun, joka anasti auringon.

Sankarimme olivat menettää henkensä taistelussa, mutta ovat nyt päätyneet salaperäisten, tulevaisuuteen näkevien mirnaolentojen lymypaikkaan. Ennustus povaa Irpan maailmalle synkkiä aikoja, sillä levottomasta unestaan herännyt Kest Ke Belenus -lintu aikoo tuhota kaikki Irpaa valaisevat suuret Valot. Bea ja Cad pyytävät apua vedenhenki Lorgonilta, jonka muinainen viisaus voisi auttaa heitä pelastamaan Irpan täystuholta. Mutta riittääkö aika – ja mikä onkaan koko totuus valonsyöjälinnusta?"

Niin, kaikki ei tosiaan oo siltä miltä näyttää tai halutaan näyttää. Tämä tuodaan esiin hienosti.

Sarjan kirjat:

1. Viimeinen liekki

2. Linnun varjo

3. Synkkiä aikoja (tulossa 2025)

Giovanni Di Gregorio & Alessandro Barbucci: Sisarukset Grémillet 5: Kolme toivomusta

suomentanut Jouko Ruokosenmäki

Tämä ihana sarja näistä siskoksista! Tämä tarina olikin yllättäin jouluinen ja siskoilla kova homma hommata lahjoja toisilleen. 

"Grémillet'n siskot valmistautuvat joulun viettoon ja törmäävät salaperäiseen joulupukkiin, joka antaa jokaiselle tytölle yhden toiveen. Onko taikuutta oikeasti olemassa? Saako Cassiopée viimein nähdä yksisarvisen? Juhlatunnelman keskellä Lucillen kissa sairastuu vakavasti, voiko toive pelastaa kissaparan? Ikimuistoinen, upeasti kuvitettu joulutarina ilahduttaa, jännittää ja liikuttaa kaikenikäisiä lukijoita."

Oli kyllä taas ihana tarina ja pidän näitten kuvituksesta ihan todella paljon.

Sarjan kirjat:

1. Sarahin uni

2. Cassiopéen ihastus

3. Lucillen aarre

4. Komeetta ja vuorikauris

5. Kolme toivomusta

6. Salaperäinen kartano (tulossa 2025)

2 sarjakuvaa rakkaudesta ja parisuhteista

Tähän hetkeen sopivasti sarjakuvia rakkaudesta ja niihin liittyvistä ongelmista, mitä voi parisuhteessa tulla tai mitä voi vaikkapa oman maat lait vaikeuttaa.

 

Jane Deuxard & Deloupy: Iranian love stories

kääntänyt Ivanka Hahnenberger

Tässä sarjakuvassa käsiteltiin iranilaisten nuorten tilannetta, jossa ei voi seurustella kenen kanssa haluaa, ei edes heteroparit, ja jossa seksi ja suuteleminen ja muu, kaikki on kiellettyä. Pseudonyymien takana olevat sarjankuvantekijät ovat haastatelleet Iranin reissuillaan seurustelevia pareja ja näiden pohjalta sitten tehneet tämän sarjakuva-albumin, joka kertoo eri parien tarinat Iranissa, kun uskonnolliset säännöt määräävät kaiken rakkauden suhteen.

Tämä albumi oli koskettava ja myös kiukuttavaa luettavaa. Onhan se nyt ihan paskaa, kun ei itse voi päättää niinkin isosta asiasta, kuin tulevasta puolisosta.

Sophie Lambda: So much for love

kääntänyt Montana Kane

Tämä oli Lambdan omaelämäkerrallinen sarjakuva hänen kokemuksistaan lähisuhdeväkivallasta. Tämäkin aiheutti kaikenlaisia tunteita. Sopivan ajankohtainenkin nyt, kun ollaan tässä viikon aikana saatu kuulla ja lukea uutisia Janne Puhakan murhasta, jonka hänen ex-puolisonsa teki.

Koskettava tarina tämäkin. Tässä sai myös toivoa, koska tarinassa tulee myös esiin se, miten Lambda myös toipui kokemastaan apua saatuaan.

Nancy Springer & Serena Blasco: Enola Holmes - sarjakuvia Sherlock Holmesin siskosta

 Nancy Springerin kirjojen pohjalta Serena Blasco on tehnyt tämän sarjakuvasarjan ja sen on sitten kääntänyt englanniksi Tanya Gold. Tykkäsin tästä ideasta tosi paljon! Sherlock Holmesilla on pikkusisko, joka onkin yhtä nerokas, ellei jopa nerokkaampi, ratkaisemaan mysteereitä.

Tarinat sijoittuvat 1880-luvulle. Enola on 14-vuotias, kun hänen äitinsä katoaa tyttärensä 14-vuotissyntymäpäivänä. Katoaa kuin tuhka tuuleen. Enolan isoveljet, Sherlock ja Mycroft rientävät hätiin, mutta Enola pakenee heitä, koska he aikovat laittaa hänet sisäoppilaitokseen, jonne Enola ei missään nimessä aio mennä.

Tällä pakoreissulla Enola kohtaa monia mysteereitä, oppii naamioitumaan ja oppii pärjäämään aika itsenäisesti. Se ehkä himpun epäuskottavaa, koska tuo aika ja koska Enolan ikä. Annan se anteeksi, koska tämän ei ole tarkoituskaan olla täysin totuudenmukaista. Kuvitus on todella ihanaa ja ihastuin siihen hyvin paljon. Tykkään Blascon tyylistä todella. 

Näissä molemmissa kirjoissa oli kolme eri mysteeriä ja niiden myötä myös seurattiin Enolan taivalta, kun hän yrittää pärjätä ja piiloutua veljiltään ja samalla myös etsiä äitiään. Tarinat olivat kiinnostavia ja veljetkin esiintyvät niissä, koska sattumalta (?) Enola päätyy ratkomaan samoja tapauksia kuin Sherlock. Viimeisessä tarinassa selviää monia asioita. Toivon silti, että näitä tarinoita tulis vielä lisää sarjakuvamuodossa. Kirjoja on kuitenkin julkaistu ainakin 9.

Kaksi sarjakuvaa translapsien äideistä

 Sattumalta mun lukemistoon löysi tiensä kaksi sarjakuvaa, jossa molemmissa kerrotaan äidin tarina/ näkökulma, kun käy ilmi, että hänen lapsensa on trans.

Èlodie Durand: Transitions - a mother's journey

kääntänyt Evan McGorray

Kun ranskalainen Anne saa tietää, että hänen lapsensa on transmies, siitä alkaa matka. Hänen on vaikea ymmärtää asiaa ja se vaikuttaa tietenkin hänen ja lapsensa väleihin. Menee aikaa ja asioita tapahtuu. Tämä kertoo Annen matkan siihen, että hän pääsee asian kanssa sinuiksi, eikä enää kiellä lapsensa poikuutta/mieheyttä.

Mielenkiintoista luettavaa oli kyllä tämä. Voin suositella tän lukemista!

Pia Westerholm: Poikani Vimma

Tämä on suomalainen versio edelläolevasta tarinasta. Tämä oli siitä karsea, että tässä Vimman perhe käy läpi aikamoista paskaa, että Vimma saa apua ja hoitoa ja vielä lisää paskaa, että hän saa sukupuolensa todistetuksi. Erityisen karseaa mun mielestä oli se, että LAPSILTA siis alaikäisiltä kysytään masturboinnista ja seksifantasioista ja somen perusteella niitä ei muuten kysytä aikuisilta. Lapsia siis nöyryytetään ja häiritään seksuaalisesti transsukupuolisuuden takia ihan hoitotaholta. Muutenkin ne kuulustelut on tosi epäinhimillisiä, se tuli esiin tässä sarjakuvassa ja oon kuullu niistä paljon myös muualta. No, transpoli on kuuluisa siitä, että siellä pitää valehdella, että saa tarvitsemaansa apua ja hoitoa. Mun mielestä se on äärettömän väärin ja ei palvele ihan ketään. En muutenkaan ymmärrä tommosta sukupuolen todistelua. Miksi ei sana riitä? Miksi ei riitä, että elää oman sukupuolensa mukaan? Miksi sitä pitää todistella vielä lisää? Ihan niinku siinä ei ois tarpeeksi, että joutuu kohtaamaan kaikkialla paskaa oman transsukupuolisuuden takia ni sitten vielä hoitotaholtakin. Huoh. Vittu mitä paskaa.

Kannattaa siis lukea tämä, jos haluaa pahan mielen ja sen lisäksi vielä tietoa Suomen oloista näissä asioissa. Ei oo hyvät olot. Sarjakuva oli muuten oikeinkin hyvä.

Kaksi novellikokoelmaa

Pitkästä aikaa pari novellikokoelmaakin! Nämä olikin molemmat tosi kiinnostavia!

 

Eveliina Nieminen: Late bloomers - short stories of people overachieving without achieving

kuvitus: Cassandre Montoriol

Tän bongasin Marko Suomen kirjapodcastista, kun Suomi haastatteli Niemistä yhdessä jaksossa. Sen verran kiinnosti, että halusin lukea. Tää on kokoelma lyhyitä novelleja, joissa ihmiset vetävät yli tavalla ja toisella ja silti eivät saavuta tai saa aikaan mitään järkevää. Tykkäsin.

Radclyffe Hall: Neiti Ogilvy löytää itsensä

suomentanut Anna Laine

Tämä on sateenkaareva klassikko. Brittiläinen Hall on ollut uraanuurtaja sateenkaarikirjallisuuden saralla. Tässä kokoelmassa oli kolme hänen novelliaan. Ne oli erilaisia kaikki. Eniten pidin ensimmäisestä novellista

Hall herätti kyllä kiinnostuksen minussa. Hän on kyllä ollu aika karsea tyyppi läheisilleen niin se vähän mietityttää. En halua enkä jaksa semmosta lukea ja tukea, joten todennäköisesti tämä jää tähän. Hall on kyllä jo kuollut, mutta silti.

Sarjakuvia lapsille

 Mää oon näihin kahteen sarjakuvasarjaan tykästynyt niin paljon! 

Sylvia Douyé & Paola Antista: Sorceline 3: Tyttö, joka etsi itseään

suomentanut Kirsi Kinnunen

Tässä kolmannessa osassa Sorcelinen kryptoeläintieteen opinnot jatkuvat aiemmista osista (1 ja 2) tutulla Vornin saarella. Samaten jatkuu aiempien osien mysteerin ratkonta. Sorceline yrittää myös selvittää omaa alkuperäänsä, koska on saanut selville olevansa adoptoitu. Sen suhteen tuleekin yllätys! Minulle se yllätys oli ihan odottamaton. En nähnyt sen tulevan ja siksi olikin niin jännää.

Tykkään tästä sarjasta niin paljon! Odotan jo seuraavaa osaa... Jospa sellainen tulee.

Päivitys marraskuussa 2024 sarjan kirjoista:

1. Kryptoeläintieteen alkeet

2. Lasipatsaiden salaisuus

3. Tyttö joka etsi itseään

4. Unelma ja painajainen (tulossa 2025)

Miila Westin: Myyttiset 2: Vaarallinen uni

Vihdoin sain jatkoa tähän sarjaan! Eka osa oli ihana ja tästäkin pidin paljon. Tämä on sellainen, että tämä pitää itse lukea ja kokea. 💗

"10-vuotias Eevi näkee painajaista auringon pimenemisestä. Liittyykö uni menneisiin seikkailuihin tuonpuoleisessa myyttisten olentojen kanssa? Eevi herää siihen, kun maahisystävä Otso pölähtää huoneeseen. Otson sisko on sairas, ja hän tarvitsee apua. Eevillä on nimittäin väekäs koru, jota tarvitaan parannusloitsuun. Niinpä Eevin on matkattava maahisten maailmaan.

Pian käy ilmi, että Eeviä ja hänen koruaan jahtaavat niin Louhi, ajattarat kuin menninkäisetkin. Kaiken kukkuraksi Otso katoaa jonnekin. Nappasivatko Ajattarat Otson? Matkan varrelta löytyy onneksi monta ystävällistä auttajaa – sekä hiljainen, nimetön susipoika, jolla on aivan omat suunnitelmansa.

Seikkailun edetessä Eevi saa huomata, että unet ovat harvoin vain unia ja niiden kanssa täytyy olla hyvin, hyvin varovainen.

Myyttiset on muinaista itämerensuomalaista kansanperinnettä lapsille tutuksi tuova sarjakuvaromaanisarja, jonka toinen osa tutustuttaa lukijat pahoihin Ajattariin, veden emo Vellamoon, puheliaaseen Hiiteen sekä monenlaisiin maahisiin."