30 maaliskuuta, 2019

Muistojen kirja

Astu harhaan- blogin Smagardi kirjoitti viime vuonna Petina Gappahin Muistojen kirjasta blogiinsa ja se jäi jotenkin niin mieleen, että kun kirjastossa sitten tämä kirja tuli vastaan, ni tartuin siihen ja lainasin. Aika samaa mieltä olin Smagardin kanssa tästä kirjasta.




Memory on albiinonainen, joka istuu vankilassa Hararessa ja odottaa kuolemantuomiotaan toimeenpantavaksi. Häntä syytetään kasvatti-isänsä murhasta. Sellissä istuessaan hän kirjoittaa tarinaansa amerikkalaiselle toimittajalle siinä toivossa, että kuolemantuomio saataisiin kumottua.

Tarina ei alkuun ihan vedä, mutta sitten kun se lähtee liikkeelle, sitä on mennyttä. Memory kertoo tarinaansa ja lukijana sitä ihmettelee vain, että mitä ihmettä tapahtuu. Vankilan olot ovat melkoiset ja Memoryn tarina on melkoinen. Vähä vähältä paljastuu, että mitä on tapahtunut ja miksi ollaan päädytty siihen pisteeseen, että Memory istuu vankilassa. 

Kirja pistää miettimään ihmisen mieltä ja muistoja. Kuinka tulkinta asioista voi olla ihan väärä ja saa ihmisen uskomaan jotain, mikä ei ole kuitenkaan totta, vaikka se tulkitsijalle itselleen onkin totta. Kirja pistää miettimään elämää, sen tarkoitusta ja määrää. Se pistää miettimään traumatisoitumista ja sitä miten se vaikuttaa omaan elämään ja myös jälkeläisten elämään. Kirjassa on niin monia pohjavirtoja, syviä ja runsaita. Kirjan loppu sai myös miettimään sitä, että kun hyväksyy elämänsä sellaisena kuin se on, niin kuinka paljon mukavempaa se sitten voisikaan olla. Kirja on täynnä toivoa, vaikka se on täynnä karuutta ja vääryyttä. 

Tämä kirja on niin hyvä, että uskon lukevani tämän vielä toisenkin kerran joskus. Toisella lukukerralla saa varmasti irti vielä lisää.

28 maaliskuuta, 2019

Saga: toinen kirja

Jatkoa Vaughanin ja Staplesin Saga- sarjalle!




Marko ja Alana pakenevat Hazel- vauvansa kanssa. He päätyvät Markon vanhempien alukselle, mutta matkaan tulee mutkia mutkia. Tarina etenee kuitenkin ja mielenkiinnolla odotan, että san tarttua seuraavaan osaan. En kuitenkaan osaa tästä osasta sanoa kauheana mitään, mikä ei olis edellisen toistoa.

26 maaliskuuta, 2019

Kiroileva siili

Milla Paloniemen Kiroileva siili on varmaan kaikille tuttu. Lehdistä on tullut luettua näitä sarjakuvastrippejä. Senpä vuoksi tartuin viimein myös tähän albumiin!




Kiroileva siili on kyllä varsinainen persoona. Asiat ovat välillä vähän mustavalkoisia ja välillä sitten ihan päinvastoin. Aina kuitenkin pitää kirota niin maan perkeleesti! Kiroileva siili tuo hyvä mieltä ja hihitystä elämään. Sen takia aion lukea muutkin Kiroileva siili- albumit. Tykkään myös tän sarjakuvan vähäeleisestä mustavalkoisesta kuvituksesta. Se sopii siiliin niin hyvin!

24 maaliskuuta, 2019

Kaukainen puutarha

En ole aiemmin tainnut lukea Katri Valan runoja. Siksikin tartuin kirjastossa hänen runoteokseensa Kaukainen puutarha.




En ihan hirveästi lämmennyt Valan runoille. Muutama hyvä kyllä löytyi seasta, mutta jotenkin nämä runot eivät vain iskeneet minuun. Eivät olleet minun tyylisiäni. Ne muutamat hyvät runot pelastivat aika paljon tämän runokirjan kohdalla.

En oikein tiedä, mitä tästä ajatella. En vakuuttunut ja taitaa jäädä Katri Vala minun kohdallani tähän.

22 maaliskuuta, 2019

Nanna 2 & 3

Voihan Nanna! Tyytyväisenä olen lukenut lisää Tuuli Hypénin Nanna-sarjakuvaa.




Hih! Nannan ottamukset ovat kivaa luettavaa. Tykkään tästä ihmiselämään sopeutumisesta ja sen tuomista mutkista. Tykkään Ritun mummosta, joka on kyllä melkoinen mummo, huh huh. Tykkään Nannan pikkuveljestä Veikasta, joka vaan tuumaa väh asioihin. Tykkään jopa Missestä, joka on melkoinen kolli ja hänen naisestaan Lamiausta!




Nannat on sopivaa aivot narikkaan luettavaa ja mukavan viihdyttäviä juttuineen. Onneksi on vielä pari Nanna-albumia lukematta!

20 maaliskuuta, 2019

Värittömän miehen vaellusvuodet

En oo aiemmin lukenut yhtään Haruki Murakamin kirjaa. Lukuoppaan suosituksesta sitten tartuin Värittömän miehen vaellusvuosiin. 




Kirja kertoo Tsukurusta, joka alkaa tapailla Saraa. Sara pyytää/vaatii Tsukurua selvittämään menneessään tapahtuneen ystävien tekemän hylkäämisen ja sen myötä tulleet tunnesolmut, jotta heidän suhteensa voisi jatkua. Niinpä Tsukuru matkaa menneeseen ja käy läpi asiat ja tapaa ystävänsä.

Kirja oli jotenkin niin ihana. Kieli oli kaunista ja rauhallista. Kirjan tunnelma oli jotenkin niin hyvä ja se jää mieleen vielä leijumaan kirjan loputtuakin. Upposin kirjaan, kun pääsin vauhtiin. Juoni oli sopivan rauhallinen. Pystyin samaistumaan monissa asioissa Tsukurun ajatuksiin ja kokemuksiin. En yhtään ihmettele, että Murakami on suosittu! Huh, mikä kirja! Ihastuin kyllä Murakamin tyyliin ja todellakin aion lukea hänen muutkin kirjansa. 

18 maaliskuuta, 2019

Surunhauras, lasinterävä

Voi! Enpä tiennyt mihin tartuin, ku aloin lukemaan Siiri Enorannan Surunhauras, lasinterävä- kirjaa. 




Ensimmäinen huomioni oli se, että kirjassa on todella pitkiä lauseita. Niin pitkiä, että välillä piti lukea lause uudelleen, että pysyi varmasti sen perässä. Toinen huomioni oli se, että kirjan kieli on todella kaunista. Sitä oli nautinnollista lukea ja se vei minut ihanasti mennessään.

Juonesta sanoo Risingshadow- sivusto näin:
"Sarastuksen palatsi kuhisee valtapelejä ja pieni paholaislapsi keittelee myrkkyjään. Prinsessa Sadeialla on pakkomielle, joka uhkaa koko valtakuntaa. Sarastuksen Lasinkirkas Sadeia on vasta kuudentoista, mutta hän on hallinnut vuosia yksinvaltiaana maataan. Hänen on pidettävä kaikki langat käsissään ja kaikkien on taivuttava hänen tahtoonsa. Valtameren takana elää Surukauriin kansa, jolle surukauris kertoo, kuinka paljon surua kukin joutuu elämänsä aikana kantamaan. Pieni Uli-poika saa suuremman lahjan kuin kukaan aikaisemmin ja kirjoittaa viestin, joka kantautuu liiankin kauas."

Kirja on väkevä kuvaus rakkaudesta ja menetyksestä ja ihmisen mielen kiemuroista sekä tasa-arvosta. Kirjassa tulee myös hyvin esiin meidän maailmamme tilanne ns. päinvastaisena, kun Sidrineian naiset ovat arvokkaita ihmisiä ja miehet eivät. Mehän itse elämme maailmassa missä miehet ovat niitä arvokkaita ja parempia ja kaiken määrittäviä ihmisiä ja naiset vähempiarvoisia. Esim. kun erikseen pitää mainita, että uranainen, mutta ei ole uramiehiä eli mies on se oletus. Surukauriin saarilla taas on tasa-arvo, mikä on omituista kirjan muussa maailmassa ja johon onneksi meidän maailmassa tähdätään edelleen.

Tämä kirja oli ensimmäinen, jonka olen Enorannan tuotannosta lukenut. Aion aivan ehdottomasti lukea hänen kirjojaan lisää.

Ps: Perustin uuden blogin vanhan Kynsitaideterapian tilalle. Uusi on nimeltään Kerroksia ja sitä saa tulla seuraamaan. Sinne kirjottelen lukuhommien ulkopuolisia juttujani.

16 maaliskuuta, 2019

Mummo 3

Mummo- sarjakuva tuli piristämään elämää! <3 Anni Nykäsen Mummo on ihan best!




Jos vituttaa, ni silloin kannattaa tarttua Mummo- sarjakuviin ehdottomasti! Mummon meno on niin hulvatonta ja vauhdikasta, ettei pappa tai lapsenlapsi pysy menossa aina oikein mukana. Kerran jos toisenkin minä oon pyrskähdellyt naurusta, ku tätäkin albumia luin. 




Iso ja lämmin suositus tälle sarjakuvalle! <3 Onneksi hyllyssä odottaakin jo kaksi seuraavaa albumia!

Ps: Nyt mulle selkis, että mummon nimi on Lyyli, papan nimi Sulo ja lapsenlapsi on Tytti.

14 maaliskuuta, 2019

Frau

Kirjaston hyllyssä törötti Terhi Rannelan Frau ja niinpä sitten vain tartuin siihen. Mitään kummempia odotuksia minulla ei ollut kirjan suhteen.




Kirja yllätti minut! Tarina oli niin mukanaan vievä, että luin tämän melkein yhdeltä istumalta. Teksti oli jotenkin niin helppolukuista, että sekin veti mukanaan. Oli todella mielenkiintoista lukea Lina Heydrichin elämästä ja hänen miehensä kuoleman ympärillä olevista olosuhteista. Kertojanääni vaihteli, mikä toi mielenkiintoa lisää, kun sai lukea Reinhard Heydrichin kuolemaan jotenkin osallisina olleiden henkilöiden versioita tapahtumien kulusta. Yllätys oli siinä, että minua ei kauheana kiinnosta lukea natsi-Saksaan liittyviä kirjoja ja olin jotenkin onnistunut ohittamaan, että tämä kirjan aihe liittyy siihen. No, ei harmita, että luin tämän!

Kirja oli hyvä. Rannelan teksti vakuutti minut ja heräsi kyllä kova mielenkiinto hänen muuta tuotantoaan kohtaan. Googlauksen mukaan hän on kirjoittanut pari muuta tällaista historiallista teosta.

Ps: Toivottakaa vielä lisää tsemppiä! :D Huomena tosiaan on meillä edessä muutto, jota en olisi halunnut tapahtuvan ja siksi vitutus on aika kova.

12 maaliskuuta, 2019

Kuoleman koura on kylmä

Luinpa pitkästä aikaa (tai siltä se ainakin tuntui) Roy Gracen tutkimuksia. Tää taitaa olla seitsemäs Peter Jamesin kirja tässä sarjassa.




Kirjan alussa tapahtuu onnettomuus, jossa pyöräilijä kuolee. Siitä lähtevät tapahtumat liikkeelle, kun selviää, että kuollut nuori mies on amerikkalaisen mafiaperheen jälkeläinen. Pojan äiti vannoo hirmuista kostoa. Hän tilaa palkkamurhaajan onnettomuudessa mukana olleen naisen ja miehen perään. On vain ajan kyse, että saadaanko uudet kuolemat estettyä.

Juoni oli kyllä jännä. Tykkäsin myös kovasti seurata Royn ja Cleon vauvanodotusta, jossa on tässä kirjassa stressiä. Ärsyttävää kirjassa oli Sandyn tarinan seuraaminen. Ääh ja plääh. En tykkää! Pysyis nyt vaan kadoksissa, perkele! En halua, että Sandy tulee hämmentämään ja sotkemaan Royn ja Cleon elämää. Sandy on kyllä vilahtanut aiemmissakin kirjoissa, joten olen tiennyt, että hän on elossa. Tässä kirjassa hän vain oli nyt enemmän esillä. Joo, Sandystä huolimatta lainasin jo seuraavan osankin, että pääsee seuraamaan Royn ja Cleon touhuja, vaikka en Sandystä haluakaan tietää.

Ps: Toivottakaa mulle tsemppia, ku ylihuomena meillä on muutto! 

10 maaliskuuta, 2019

Kamala luonto: Karhunvatukoita & Parasta elämässä

Mää oon kyllä niin ihastunut näihin Kamala luonto- sarjakuviin! Vuoden alussa tainnutin minin lukublokin ja pidin hermot kurissa kun valvoin unettomana, kun luin nämä kaksi sarjakuva-albumia.




Molemmisa albumeissa on sama idea, eli Ilves ja Kärppä elävät ja pohtivat elämää kahdestaan ja yhdessä muiden metsän eläinten kanssa. Välillä sai tosissaan pidätellä ääneen nauramista, ettei avopuolisoni herää keskellä yötä uniltaan, kun luin näitä. Vitsi, että nää on hyviä ja hauskoja. Ilveksen ja Kärpän pohdinnat ovat välillä ihan loistavia ja oivaltavia. 




Nämä albumit olivat mustavalkoisia. Se ei kyllä menoa haittaa millään lailla.




Nämä sarjakuvat pitää kyllä haalia omaan hyllyynkin.

08 maaliskuuta, 2019

Nanna

Sainpa erään unettoman yön pimeinä tunteina luettua ihan ensimmäisen Nanna- sarjakuva-albumin Tuuli Hypéniltä




Kuten edellisessäkin lukemassa Nanna- albumissa, myös tässä on pääteemana sopeutuminen ihmiselämään citykettuna. Kommelluksia sattuu siis väkisin. Tästä albumista sanoisin hauskana lisänä Nannan kämppiksen Ritun mummun, joka on kyllä aika hulvaton mummu. Mummu esittää kilttiä ja perinteistä mummua ja sitten selän takana pistää ranttaliksi ja sekös minua huvitti. Nanna on kyllä hyvä sarjakuva! Seuraavat osat jo odottavatkin hyllyssä lukemistaan.


Sitten pohdintaa blogistani (kirjoitan tätä postausta 3.1):
Tämä oli muuten nyt viimeinen viime vuonna lukemistani kirjoista. Halusin ottaa selkoa lukemismääristäni ja tein vuositunnisteet vuoden vaihteessa. Sen mukaan olen vuonna 2018 lukenut 112 kirjaa. (Itseasiassa 114, koska Tulevaisuuden arabi ja Mummo- postauksissa on kaks sarjakuvaa.) Wau! Lukemassa siis romaanit, runokirjat ja sarjakuvat. Siksi lukemisteni postaukset ovat näin kovasti jäljessä, kun olen lukenut niin paljon, haha. Laitoin edellisten vuosien postauksiin vuositunnisteen sen mukaan, milloin postaus on julkaistu, kun en kertakaikkiaan enää muista, että mikä on milloinkin luettu, koska vuodet 2016 ja 2017 olivat niin rankkoja, että muistissa on paljon koloja ja voimat olivat nollissa ja sen takia olen tehnyt lukemisistani postauksia välillä kuukausia myöhemmin kirjan luvusta. Näin, koska joku haluaa, että kaikista lukemisistaan jää jälki tähän mun lukupäiväkirjaan eli blogiin. Lisäksi esim. Marco Vichin ekasta Komisario Bordelli- kirjasta en ole tehnyt postausta ollenkaan, vaikka olen lukenut sen. Se vain jäänyt elämän tuiskeessa ja vähän harmittaa. Muistan, että pidin kirjasta tosi paljon. Ehkä luen sen toiseen kertaan ja teen sitten postauksen siitä, koska en muista kirjasta muuta. Nythän on kolmaskin kirja siihen sarjaan tullut ni ois hyvä sauma.

06 maaliskuuta, 2019

Kevään yöt niin valoisat

Haluan laajentaa myös runoreviiriäni isommaksi, joten lainasin kirjastosta saamelaisen Nils-Aslak Valkeapään runoteoksen Kevään yöt niin valoisat. Valkeapään nimi oli tuttu, mutta runot eivät.




Valkeapäästä tuli uusi runorakkauteni. Jotenkin hänen runojensa poljento ja sanojen käyttö saivat minut kertakaikkiaan retkahtamaan häneen. Miten voikaan sanoa niin keveästi ja ilmavasti niin isoja asioita? Miten voi niin vähin sanoin ilmaista niin hirmuisen paljon? Jo kirjan ensimmäinen runo vei minut mennessään:

Viitsisinkö sanoa
että ajattelen sinua ja siksi kirjoitan

Lisäisinkö vielä
että pidän sinusta

Vaikka taidat sen kuulla
jo tuulen suhinassakin


Tästä runokirjasta jäi minulle vain jano lukea lisää Valkeapään runoja.

04 maaliskuuta, 2019

Morriganin koetukset

Jessica Townsendin esikoiskirja Nevermoor: Morriganin koetukset tuli minun käsiini lukuoppaan suositusten kautta.




Morrigan Korppi on kirottu lapsi. Hän on syyllinen maansa kaikkiin ongelmiin ja tulee kirouksen takia kuolemaan 11-vuotissyntymäpäivänään. Yllättäin hän pelastuukin kuolemalta ja hänet viedään Nevermooriin, outoon maahan, kun Jupiter Pohjoinen tulee ja kaappaa hänet mukaansa kesken syntymäpäivien vieton. Nevermoorissa Morriganille selviää, että Jupiter on valinnut hänet omaksi kokelaakseen Meineikkaaseen seuraan. Kokelaan kuuluu suorittaa neljä koetusta ja hänellä tulee olla jokin erityiskyky. Mutta eihän Morriganissa ole mitään erityistä, eikä hänellä ole mitään kykyjä sen kummemmin. Jotain on tehtävä tai hän tulee karkotetuksi Nevermoorista takaisin kirottuun elämäänsä.

Ah! Tämä oli ihana ja jännä kirja, yhtä aikaa niin kevyt ja niin raskas lukea. Kirjassa aiheina ovat ainakin pakolaisuus, rakkaus, ystävyys ja itseluottamus. Niihin kosketaan ihanan kevyesti, mutta sen alle jää raskas pohjavirta. Luin tämän melkein ahmimalla. Jotain niin samaistuttavaa Morriganissa oli hänen ollessaan perheensä hylkimä ja hylkäämä ja ollessaan niin epävarma itsestään ja siitä onko hänestä mihinkään. 

Kirjassa ärsyttävää oli se, että Jupiter ei kerro Morriganille asioita, vaan jättää hänet ihan pimentoon ja sillä lailla yksin selviämään kaikesta. Se on minusta paskaa. Sekavaa taas oli nämä maat, Nevermoor ja se mistä Morrigan oli kotoisin. Niihin en päässyt sisään ja niitä en tajunnut.

Kuitenkin suosittelen kirjaa lämpimästi! Nevermoor-sarjaan ilmestyy kakkososa nyt huhtikuussa ja varasinkin sen jo kirjastosta.

03 maaliskuuta, 2019

Nörttityttöjen lukumaratonin kooste

Heh, aikomuksista huolimatta upposin tämän lukumaratonin aikana vain kahteen kirjaan.




Lauantai:
Klo:9.30-10.30 Putkonen s.121-148
Klo:11.30-12.15 Putkonen s.148-171 eli kirjan loppuun
Klo:12.20-13.30 Enoranta s.156-204
Klo:13.40-14.00 Enoranta s.205-215
Klo:14.10-14.30 Enoranta s.215-229
Klo:15.05-16.50 Enoranta s.230-306

Sunnuntai:
Klo:8.15-9.30 Enoranta s.306-358

Yhteensä:
6h35min
252 sivua


Tuo Enorannan kirja oli niin hyvä ja siihen vain upposi. Luin sen parissa tunnissa loppuun maratonin päätyttyä. Putkosen kirja taas oli hyvä ja ajatuksia herättävä.

Nää maratonit on niin kivoja, että aion osallistua vastedeskin näihin!

01 maaliskuuta, 2019

Luettavani nörttityttöjen 24h lukumaratonille

Osallistun Nörttityttöjen lukumaratonille tänä viikonloppuna. Mietin vain, että mikähän lukumaraton hulluus minuun iski? Tää on siis mulle jo kolmas lukumaraton tälle vuotta ja ennen tätä vuotta en oo koskaan aiemmin lukumaratoneihin osallistunut, saatikka edes kuullut sellaisten olemassaolosta.




Kirjani lukumaratonille:
Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous (lukuaikaa perjantaihin asti)
Jennifer Mathieu: Näpit irti!
Ante Aikio: Jänkäjärven syöverit (lukuaikaa perjantaihin asti)
Pablo Neruda: Andien mainingit
Leena Putkonen: Superhyvää keholle (Pakko saada luettua maanantaihin mennessä!)
Sara Ahmed: Tunteiden kulttuuripolitiikka (lukuaikaa 2,5 viikkoa)
Jason Goodwin: Janitsaaripuu


Kuka muu aikoo osallistua tälle lukumaratonille?