Lynn Messina: Murha paremmissa piireissä & Valentina Morelli: Kuolema joella & Anneli Meriläinen: Sininen silkkiviitta

 Oon nyt löytäny viihdyttäviä dekkareita! 

Lynn Messina: Murha paremmissa piireissä

suomentanut Nelli Hietala

Jostain syystä olin ennakkoluuloinen tätä sarjaa kohtaan. Kaiketi se klassinen, se on suosittu, en varmasti tykkää. Huokaus. Onneksi silti tartuin tähän! Ihastuin ihan täysiä Beatriceen ja hänen maailmaansa. 

 

Beatrice on orpo nuori nainen (26-vuotias), joka asuu setänsä perheen luona. Perhe lähtee Englannin järviseudulle lomailemaan ylhäistön kanssa ja siellä sitten tapahtuukin murha. Beatrice löytää ruumiin ja alkaa tutkia tapausta Kesgraven herttuan kanssa. Tietenkin salaa tädiltään, ku eihän semmonen sovi hienolle nuorelle naiselle. Tästä tietysti seuraa kaikenlaisia mutkia ja muuta. Sitä kaikkea oli hauska seurata ja ahmin kirjaa menemään. Kirja ku loppu ni varasin kirjastosta kakkososan heti.

 

Suosittelen kaikille tätä! Tää on semmonen pehmodekkari, joten ei oo raaka, mutta on viihdyttävä, varsinkin kun Beatrice ja herttua sanailevat toisilleen. 

 

Valentina Morelli: Kuolema joella 

 suomentanut Anne Kilpi

 

Oon tykänny tästä Italiaan sijoittuvasta dekkarisarjasta. Mikäs sen kivempaa, ku nunna ratkomassa murhia!? Tässä osassa murha tapahtuu asuntovaunussa joen rannalla. Sisar Isabella Matteo -poliisin kanssa alkaa ratkua mukavan vanhuksen murhaa. Lisäksi Gaetanon, tämän vanhuksen, koira on kadonnut. Tapaus oliki aikamoinen ja vanhuksen elämästä paljastui kaikkea uskomatonta! 

 

Tämä sarja on kyllä kiva. Lyhyet kirjat ja silti ei tunnu kiireiseltä tarinat. 

Anneli Meriläinen: Sininen silkkiviitta

Yllätyslöytöni! Ensin luulin tän olevan romantiikkaa. Mutta ei nyt ihan! Ihan on dekkarimainen sellainen, ku on tässä nyt sitä romantiikkaakin, mutta on myös murha ja sen ratkominen.

 

"Kesä Kuddnäsin kartanossa tuo mukanaan suuria tunteita ja vaaran tuntua.

Katarina Lithen palaa lapsuuden maisemiinsa Uuteenkaarlepyyhyn ja aloittaa kesätyön idyllisessä Kuddnäsin kartanossa. Kartano toimii museona, jossa työskentelee Katarinan lisäksi värikäs joukko työtovereita: On Tosse, sydämellinen museonjohtaja. Lotte ja Mats, joiden kanssa aika kuluu töissä nopeasti. Ja tietenkin Stefan, temperamenttinen ja komea nuorukainen, jota kohtaan Katarinan tunteet syvenevät kuin huomaamatta.

Kesätaivaalle alkaa kuitenkin pian kerääntyä pilviä. Katarina oppii, että Stefanin hurjalla luonteella on myös varjopuolensa, ja yllättäen välit kiristyvät myös Lotten kanssa. Kesän on määrä huipentua kartanon kuuluihin tanssiaisiin, mutta vesittävätkö suhdesolmut kaiken?"

 

Tää oli ihan todella ahmittava tarina. Jotenkin tän kirjan tunnelma vetäisi mut niin mukaansa ja kaikki nämä ihmissuhdekiemurat. Lisäksi tuo tuo paikka on ihan mahtava lisä tähän tarinaan! Yritän miettiä, että oonko käynyt koskaan Uusikaarlepyyssä. Vieressä kyllä, ku oon käyny Larsmossa, Kruunupyyssä ja Kokkolassa. No, kuitenkin. Vetävä tarina, ihana merellinen miljöö ja kivat ihmissuhdekiemurat. Suosittelen lämpimästi lukemaan!

Jacqueline Winspear: Maisie Dobbs ja valkoisten höyhenten tapaus & Hanni Maula: Vintagea ja veritekoja & Eva Frantz: On lähtösi huoleton

 Sitten hyviä dekkareita! Kaikki näistä on päässyt suosikkilistalleni, siis kirjailijat.

Jacqueline Winspear: Maisie Dobbs ja valkoisten höyhenten tapaus

suomentanut Tuulia Tipa

Tässäpä mainio Maisie Dobbs -sarjan kakkososa! Tämäkin ihanasti vei mennessään.

 

 "Lontoossa eletään kevättä 1930, kun älykäs ja kekseliäs yksityisetsivä Maisie Dobbs palkataan etsimään kadonnutta perijätärtä. Ensi alkuun yksinkertaiselta vaikuttava tapaus mutkistuu, kun perijättären ystävä löydetään kuolleena. Ja sitten toinen. Ja kolmas. Onko katoamisen ja murhien välillä yhteys? Tutkiessaan asiaa uuden apulaisensa Billie Bealen kanssa Maisie huomaa, että jäljet johtavat sota-aikaan, jonka koko Englanti niin kipeästi haluaisi jo jättää taakseen"

 

Tää olikin mutkikas tapaus! Nautin lukea tarinaa ja jotenkin kirjan tunnelmakin on niin 1930-lukulainen, sellainen ku se mielikuvissani on. Just kiinnostava aika kirjan tapahtumille ja juonikin on otteessaan pitävä. Tykkään myös siitä, kun Maisiessa ja Billiessä näkyy sodan arvet, Billiessä päällepäin myös.

 

Innolla jatkan sarjan lukemista! Oon niin tykästynyt Maisiehen ja myös hänen apulaiseensa Billieen. 

Hanni Maula: Vintagea ja veritekoja 

Ai että mikä herkkupala tämä dekkari onkaan! Onneksi löysi tiensä minun rakastaviin käsiini.

 

 Tällain ku keski-ikää lähestyy ja 40 tulee täyteen ensi vuoden alussa ni on ihan parasta lukea kirjoja, joissa päähenkilöt ovat oman ikäisiä tai vanhempia. Tässä päähenkilö Helvi Helve on 70-vuotias ja äksy mummu äksyn puudelinsa kanssa.

 

Antiikinharrastaja kuolee Helvin naapurissa ja hän tietenkin pistää nokkansa asiaan. Mitäpä muuta sitä eläköitynyt kirjastonhoitaja tekiskään? Hän ällyyttää mukaansa naapurin Riitan, joka perinnekorjaa miehensä kanssa naapuritaloa, ja kyläkauppias Hannun, joka on entinen vankilakundi. Tällä porukalla sitten aletaan ratkomaan tätä kuolemaa ja meno on sen mukaista.

 

Ahmin tän. Oli niin viihdyttävää menoa ja henkilöt niin ihanan erilaisia. Erittäin onnelliseksi teki se, että kansiliepeessä kerrottiin seuraavan osan ilmestyvän suht pian! Ehdottomasti luen jatko-osan! 

 

Eva Frantz: On lähtösi huoleton 

suomentanut Ulla Lempinen

 

Äääääää. Toistaiseksi viimeinen Anna Glad -dekkari! Tykkään tästä sarjasta ihan älyttömän paljon!

 

 Kirja lähtete siitä, kun neljän hengen naisporukka kokoontuu illanviettoon ja seuraavana aamuna heistä löytyy vain kaksi. Mitä ihmettä on tapahtunut??? 

 

Anna Glad on hoitovapaalla ja seuraa vierestä ku puolisonsa Tomas ratkoo tapausta. Ja ai että ku Annalla on vaikiaa pitää näppinsä poissa työasioista.

 

Asioita alkaa paljastua tästä neljän hengen naisporukasta, eikä kaikki ole mitään kovin kivaa. Kyllä oli taas meikä niinku pässi narussa ku luki tätä ja ihmetteli kaikkia salaisuuksia ja mitä niistä oli seurannut näitten naisten elämässä.

 

Mää todella toivon, että Frantz vielä kirjoittaa tähän sarjaan jatkoa! Tykkään tästä niin paljon! 

Saila-Mari Kohtala: Kallan lapset & Ramona Emerson: Shutter & Sarah Pearse: Retriitti

 Mahtavia dekkareita taas tarjolla!

 

 

 

Saila-Mari Kohtala: Kallan lapset 

Ihastuin ihan kunnolla Kohtalan ekaan dekkariin Kannuksen kadonneet ja tää Kallan lapset sai mut sitte rakastumaan. Tässä dekkarissa Liza ja Nils koittavat toipua edellisen kirjan tapahtumista ja lähtevät sitte Kallaan, joka on saari Kalajoen edustalla merellä. Kalajoella sitte tapahtuukin kummia, kun teinipoika kuolee ja eihän tää kaksikko lopulta pysty pitämään näppejään erossa tapauksesta. Tutkimusten ja Lizan ja Nilsin suhdekiemuroiden seuraaminen oli viihdyttävää ja aikamoinen tää murhatapauskin lopulta oli!

Sarah Pearse: Retriitti

suomentanut Jenni Viljanen

 

 Olipas jännää lukea Pearsea suomeksi, kun tän ekan Elin Warner -sarjan kirjan luin englanniksi. Tuntu, että sain suomeksi tästä paljon enemmän irti. Siis ku vertaa ekaan osaan. Mun pitää varmaan lukea se suomeksi ja vertailla lopputulemaa.

No, Elin pääsee tutkimaan lomakeskuksessa tapahtunutta murhaa. Erityisen siitä tekee se, että se on saaressa, jolla on menneisyys. Tämä tapaus oliki aika kimurantti ja innolla luin menemään. Tarina koukutti pahasti! Lisäksi tuo saarimiljöö anto kyllä oman lisänsä kirjan vetävyyteen.

 

Sarjan kolmas osaki on suomennettu ja luen senki ehottomasti! 

 

  

 

Ramona Emerson: Shutter

 

Törmäsin netissä tällaiseen dekkaristiin, joka kuuluu alkuperäiskansaan Yhdysvalloissa. Kiinnostuin hänen kirjasta, koska tän kirjan päähahmo, Rita Todacheene, poliisin valokuvaaja ja lisäksi näkee kuolleita eli aaveita. Tän kykynsä ansiosta Rita pystyy ottaan tosi tarkkoja kuvia ja aaveiden vinkit auttaa ratkasemaan rikoksia. Mutta nyt, kun hän on mukana ratkaisemassa oletettua naisen tekemää itsemurhaa, naisen aave ei jätäkään Ritaa rauhaa ja tilanne alkaa riistäytyä käsistä. Rita joutuu pakenemaan isoäitinsä luo Navajo-reservaattiin että sais hetken rauhaa vihaisilta aaveilta, jotka kaikki nyt vaatii häneltä ratkaisua johonkin.

 

Tää tarina vei ihan mennessään! Oli jännää seurata Ritan kamppailua työn ja kiukkusten aaveiden keskellä. Tarinaan tuli tietysti myös mukaan alkuperäiskansojen viisautta ja keinoja suojella itteensä hengiltä. Tykästyin Emersonin kirjaan paljon ja onnekseni huomasin, että häneltä on tullut jatko-osakin tälle ekalle kirjalle! 

Stina Jackson: Erämaa & Paula Hawkins: Sokea piste & Maria Burrow: Friimannin kirous

Dekkareita. Näitä ku rakastan lukea!

Stina Jackson: Erämaa

suomentanut Jaana Nikula

Tämä se taas oli melkoinen! Jacksonilla on kyllä taito kirjoittaa tunnelmia kirjoihinsa.

 

"Liv asuu pienessä Ödesmarkin kylässä isänsä ja teini-ikäisen poikansa kanssa. Kurjistuvassa taajamassa he ovat silmiinpistävä perhe. Liv tuntee nahoissaan naapurien katseet ja asiakkaiden tuijotuksen, kun hän on töissä iltavuorossa huoltoasemalla.

Kylällä ihmetellään, miksi Liv on jäänyt Lapin unohdettuun nurkkaan isänsä luo. Huhutaan isän omaisuudesta, siitä kuinka rikas tämä varmasti on metsäkauppojensa jälkeen. Ja kuinka helppoa riistaa perhe on." 

 

Tästä lähtökohdasta lähdettiin ja ei kyllä pystyny sanomaan monessakaan kohdassa, että mihin tämä kirja tulee viemään. Livin isä oli helkkarin raivostuttava ukko, Liv iteki suht turhauttava alistumisineen. Heidän suhdettaan ja Livin suhdetta poikaansa ku seuras ni oli välillä toiveikas ja välillä ärsyyntynyt. Mutta kirja vain vei mennessään! Mukana oli myös huumetyyppejä ja tosiaan niitä kaunaisia naapureita, ni olihan tää soppa.

Paula Hawkins: Sokea piste

suomentanut Antti Autio

 

Hawkinsin jännittävä pienoisromaani tää! Jännittävä oli kyllä ihan tosissaan! 

"Edie, Jake ja Ryan ovat olleet jo lapsesta saakka erottamaton kolmikko. Edie kuvitteli, että tämä yhteys oli rikkumattoman luja. Kun Jake murhataan raa'asti ja Ryania epäillään syylliseksi, Edien maailma murenee.

Edie on nyt ensimmäistä kertaa vuosiin yksin ja asuu syrjäisessä talossa, jonka hän ennen jakoi Jaken kanssa. Hän on surun murtama ja peloissaan - syystä. Joku nimittäin pitää häntä silmällä. Joku on odottanut tätä hetkeä. Nyt Edie on yksin, ja hänen pakoilemansa menneisyys on saamassa hänet viimein kiinni. Mitä kaikkea onkaan jäänyt katseilta piiloon?"

 

Tässä oli kyllä jännitystä 122 sivun edestä. Vähän epäröiden tartuin tähän tän pituuden takia, mutta kyllä kannatti tarttua. Näihin sivuihin mahtu monta mutkaa ja sai jännittää Edien puolesta ihan tosissaan. 

 

Maria Burrow: Friimannin kirous

"Hailuoto"-sarjan toinen osa. Miellän niin vahvasti tän kirjan miljöön Hailuodoksi, etten pääse siitä ajatuksesta eroon.

 

"Poliisikonstaapeli Mikko Laine aloittaa työt Rosholmin saaren uudella poliisiasemalla. Saarella järjestettävät häät peruuntuvat outojen tapahtumien seurauksena, ja samaan aikaan kolme retkeilijää katoaa läheisellä Friimannin saarella, jonka menneisyyteen tuntuu liittyvän jotain synkkää. Mikko saa selvitettäväkseen visaisia tapauksia, joita tutkiessaan hän joutuu itsekin vaaraan.

Miksi kalastajakylän asukkaat ovat aikoinaan paenneet Friimannin saarelta, ja minkä vuoksi saaren kaikki kellot näyttävät pysähtyneen samaan aikaan? Ketkä kantavat mukanaan salaisuuksia, ja onko vanhana uskomuksena pidetty Friimannin kirous sittenkin totta?"

 

 Tääkin kirja vei ihan mennessään, kuten edellinen osakin. Oon tykästyny kovasti tohon päähenkilö Mikkoon, hän jotenkin niin kvia tyyppi. Samaten äitinsä. Näissä kirjoissa on myös ollut juoni semmonen, että innolla seurannut, että mitä ihmettä täälä tapahtuu. Samaten myös Mikon romanssin poikanen on tosi kiva, varsinkin ku se ei oo pääosassa.

 

Innolla ootan, että pääsen lukemaan Burrowin kolmatta dekkaria! Se oottaakin mua jo hyllyssä! 

Anna Breitholtz Monsén: Kuolema linnassa & Sarah Waters: Vieras kartanossa & Shari Lapena: Vieras talossa

 Parit dekkarit taas! Näitä kyllä on menny alas paljon viime aikoinakin. Ne postaan joskus hamassa tulevaisuudessa, kuhan saan nämä viime vuoden luetut viimein tänne kaikki.

Anna Breitholtz Monsén: Kuolema linnassa

suomentanut Jänis Louhivuori

Lina pääsee taas ratkomaan murhaa isoisänsä Eskilin kanssa. Heidän joulunviettonsa keskeytyy, kun läheisen linnan pihalta löytyy ihmisen jäänteitä roskiksesta ja kun linnan omistaja, joka on 80-vuotias, on ilmoitettu kadonneeksi. Siinäpä sitten parit pähkinät purtavaksi Linan ja ukilleen! 

 

Tää oli kyllä yhtä vetävä ku eka osa tässä sarjassa. Viihdyin niin hyvin ja sivut vaan kääntyi. Toivon totisesti, että tätä sarjaa suomennetaan lisää! Tai sitten mun pitää rueta lukemaan ruotsiksi tätä. 

  

Sarah Waters: Vieras kartanossa

suomentanut Helene Bützow

 

Tämä kirja oli taas aika ristiriitainen lukukokemus! Siis: tapahtumat mielenkiintoisia, ihmiset rasittavia, kerronta paikoin tosi tylsää. Kirjan miljöö oli upea, ku oli kartano ja oli 1940-luku. Päähenkilö Faraday, joka on lääkäri, on ihan huoh ihminen, argh. Sitten taas Caroline, kartanontytär, jota Faraday kosiskelee, on vähän tylsänpuoleinen. Kartanon tapahtumat, jotka vaikuttaa yliluonnollisilta, on aika pelottaviakin. Kirjassa on semmonen kiva pieni uhkan tuntu koko ajan leijumassa yllä. Silti tää kirja ei kyllä päässy mun suosikeihin ollenkaan. Mutta tulipahan luettua!

Shari Lapena: Vieras talossa

suomentanut Antti Saarilahti

 

Taas rakasta Lapenaani. Lapenasta on kyllä tullu yks mun lemppari dekkaristi! 

 

Tää oli jännä, kun päähenkilö Karen herää sairaalasta ja hänellä ei ole mitään mielikuvaa siitä, että miksi hän on sinne joutunut. Lisäksi on tapahtunut myös murha. Onko Karen syyllinen siihen? Vai mitä ihmettä on tapahtunut? Sitä sitten lähetään kerimään auki ja aika solmuja onkin mukana tässä kerässä! Meikällä kyllä taas sivut kääntyili menemään! Ai että rakastan tätä Lapenan juonenkuljetusta ja näitä tarinoiden kiemuroita.

Jenni Multisilta: Kuinka tähdet kuolevat & Carin Hjulström: Pikku murha vain & Claudia Piñeiro: Elena knows

 Monta hyvää dekkaria lisää! Oon tehny kyllä kaks hyvää löytöä dekkarien saralla.

Jenni Multisilta: Kuinka tähdet kuolevat

Luokkakokous tässä aiheena, suljetun huoneen mysteeri. Tosi kivaa, ku itellä ois ens kuussa tulossa luokkakokous. En tosin oo vielä päättäny, että meenkö.

No, tässäkin on keskiössä musiikkiluokka, niinku Iida Rauman Hävityksessä. Tässä on vaan ihan erilaiset kuviot. Ja kuolema. Multisilta osaa kyllä napata otteeseensa ja meikä menee perässä ihan kiltisti kuola valuen, ku haluan lukea lisää ja tietää mitä tapahtuu ja miksi ja mitähäh. Että olipa tässäkin kiemuransa taas. 

Joko kerroin, että rakastan Multisillan dekkareita?

Carin Hjulström: Pikku murha vain

suomentanut Nina Mäki-Kihniä

Tää Hjulströmin dekkari oli todella ilahduttava, ku tässä on päähenkilönä 50+ ikäinen nainen. Ihanaa, ku näitä keski-ikäisiä ja sitä vanhempia naishahmoja on omalla mutullani tullut enämpi dekkareiden päähenkilöiksi.

 Siri on näyttelijä, joka pakenee Tukholman humua Ruotsin maaseudulle hulttion veljenpoikansa jostain hommaamalle puutarhalle. Kauaa ei Siri kerkiä olla Antonin puutarhalla, ku läheisessä kartanossa tapahtuu murha ja utelias Siri sekaantuu murhan tutkimiseen. 

Tää oli virkistävää luettavaa! Tykkäsin eritoten tosta puutarhasta kasvihuoneineen miljöönä, ku iteki oon puutarhuri aiemmalta ammatiltani. Ku tän kirjan sain luettua ni varasin heti seuraavan osan luettavaksi. Sen verta paljon tykkäsin tästä. Varsinkin, ku kivan lisän tähän anto myös Antonin vanhemmat, jotka on kadonneet.

Claudia Piñeiro: Elena knows

kääntänyt Frances Riddle

Elenan tytär Rita löydetään kuolleena kirkon tornista. Elena ei suostu hyväksymään ainoan lapsensa kuolemaa ja alkaa tutkia sitä. Tutkimuksia vaikeuttaa Elenan etenevä sairaus, joka tekee liikkumisen vaikeaksi. Niin Elena silti matkustaa ympäri Buenos Airesia etsiessään syyllistä Ritan kuolemaa. 

Tää oli kyllä mielenkiintoinen lukukokemus! Elena ei oo mikään miellyttävä persoona ja hän näkee asiat just niinku haluaa nähdä ja sillä siisti. Lopputuloskin oli sinänsä odottamaton, sinänsä ei. Voin suositella lämpimästi tän lukemista!

Dan Brown: Da Vinci -koodi & Joël Dicker: Villipeto & Saila-Mari Kohtala: Kannuksen kadonneet

 Lisää kauan luonnoksissa roikkuneita asioita.

Dan Brown: Da Vinci -koodi

suomentanut Pirkko Biström

Brownin kirjat on siitä ihanan ristiriitaisia, että ne on juoneltaan tosi vetäviä ja hyviä, mutta sitten on niin paljon seksismiä ja vastaavaa, että ihan huokasuttaa. Tän Da Vinci -koodin juonen käänteitä ei tarvinne kertoa sen kummemmin. Niin tunnettu taitaa tää olla. Sen voin sanoa, että keskeisin juonen käänne Jeesuksen jälkeläisistä oli todella tajunnan räjäyttävä sillon ku tää kirja ilmesty suomeksi ja joskus tuolloin tän ekan kerran luin. Nyt se ei enää räjäyttäny, mutta onhan se tosi kutkuttava ajatus edelleen! Kui siistiä ois ko nii ois.

Joël Dicker: Villipeto

suomentanut Kira Poutanen

Dickerin uusin suomennos. Tämä jätti vähä kylmäksi. Toki juoni oli mielenkiintoinen, mutta nää hahmot. En lämmenny heille juurikaan, joten ei kait siinä. Kirja meni osin kahdessa aikatasossa, mikä kyllä lisäs mielenkiintoa lukea tätä. Lisäksi paljastui odottamattomia asioita. Eli tää oli semmonen perushyvä Dicker. Eipä kyllä taida olla Harry Quebertin tapausta voittanutta Dickerillä ja tuleekokaanhan enää? Jokatapauksessa luen kyllä aina uusimman suomennoksen Dickeriltä ku sellainen tulee. 

Saila-Mari Kohtala: Kannuksen kadonneet 

Minun uusi suuri dekkari-ihastus Kohtala!

Instassa kirjoitin tätä näin:

"Suomalaiset naiset on niin hyviä kirjoittaan dekkareita! Rakastan! Tääki Kohtalan dekkari tuli ahmaistua päivässä. Pääosassa Liza, n.50v nainen ja kaverina tonkimassa asioita Nils, n.60v ex-vankilakundi. Tutkitaan outoja katoamisia, joista yksi on Lizan oma isä, joka katosi Lizan ollessa pieni. Monenlaista nousee esiin tutkimusten pyörteissä. En ollu vielä lukenu tätä ees loppuun, ku varasin kirjastosta jo tokan osan. Ja se loppu! Iik, selviääkö se todellinen murhaaja Lizalle ja Nilsille jossain vaiheessa!? Mikä koukku!?"

Rakastan sitä, ku tulee dekkari ja vie mielen ja jalat alta. Tämä sen teki.

Colleen McCullough: Okalinnut & Lee Welch: Mr Collins in love & Jodi Picoult: Yhdeksäntoista minuuttia

 Tässäpä kolme lukupiireissä luettua kirjaa.

Colleen McCullough: Okalinnut

suomentanut Eva Siikarla

Tää oli hurja kirja! Outo, tunteisiin menevä, rankka, rakastava, vaikka ja mitä. Kunnon tiiliskivi ja todellakin lukemisen arvoinen! Suvun tarina ja se olikin kyllä tarina, huh. Viime kesänä luin ja vieläkin tää tulee välillä mieleen. Henkilöt oli mahtavia, osa kammottavia, osa ihania ja osa siltä väliltä. Mustaa ja valkoista ei juurikaan ollut, harmaata senkin edestä. Monin tavoin raakaa ollut elämä Australian takamailla luonnon armoilla.

Lee Welch: Mr Collins in love

Hehee! Tää oli spinoffi Jane Austenin Ylpeydelle ja ennakkoluulolle. Tai oikeastaan sen inspiroima tarina herra Collinsista, joka onkin homo ja tää on romanssi. Kiva suupala oli! Eipä siitä sen kummempia oo jääny mieleen.

Jodi Picoult: Yhdeksäntoista minuuttia

suomentanut Tytti Träff

Tää taas oli aika vavisuttavakin kirja. Yhdeksäntoista minuuttia, jonka aikana Peter kerkiää tappaa monia koulutovereitaan ja opettajan ja haavoittaa vielä useampaa. Tää on tarina tätä kouluammunnasta ja monen ihmisen näkökulmasta kerrottuna. Oli aika wow koko kirja! Tässä uidaan syviin vesiin, että miksi Peter teki sen ja kenen syy jne. Huh huh! 

Akwaeke Emezi: Vivek Ojin kuolema & Shehan Karunatilaka: Seven moons of Maali Almeida

 Lisää upeita ja ahmittavia kirjoja!

Akwaeke Emezi: Vivek Ojin kuolema

suomentanut Sari Karhulahti

Emezistä on tullu yks mun lempikirjailijoista. Tähän mennessä oon tykänny kaikesta mitä oon häneltä lukenu. Ja tämäkään kirja ei tuottanut pettymystä.

Vivek Oji löydetään kuolleena kotiportailtaan. Hänen äitinsä alkaa selvittää, että mitä tapahtui. Hän käy läpi lapsensa ystävät ja periksiantamatta tutkii asiaa. Vivekin elämästä paljastuu uusia asioita äidille, sellaisiakin, jotka eivät miellytä ollenkaan. Siinä kohti punnitaan äidinrakkaus. 

Tän ahmin melkein kerrasta. Ai että! Emeziin voi aina luottaa!

Shehan Karunatilaka: Seven moons of Maali Almeida

Sri Lanka. Maan pääkaupungissa Colombossa eletään 1990-lukua. Maalin paloiteltu ruumis löytyy järvestä. Maalin henki on jäänyt välitilaan ja hän alkaa itse selvittää omaa kuolemaansa. Mitä hänelle oikein on tapahtunut? Päästään seuraamaan Maalin tarinaa valokuvaajana, joka kuvaa Sri Lankan sisällissodan tapahtumia ja myös sitä, mitä elämä on homoseksuaalina tuossa ajassa. Ollaan kahdessa aikatasossa, elävän Maalin tarina ja kuolleen Maalin selvitykset omasta kuolemasta. Tää tarina vei mennessään ja sivut käänty menemään. Melkoiset kiemurat oli tässäkin tarinassa. Oli myös kiinnostavaa lukea tarinaa maasta, josta ei tiedä juuri mitään. Tätä kirjaa voi kyllä suositella lämpimästi kaikille!

Jacqueline Winspear: Maisie Dobbsin ensimmäinen juttu & Heidi Silvan: Turha toivo

 Kaksi mukanaan vievää kirjaa. Ai että olivat lukukokemuksia!

Jacqueline Winspear: Maisie Dobbsin ensimmäinen juttu

suomentanut Tuulia Tipa

Ensimmäinen Maisie Dobbs -kirjani! Ihastuin tähän ihan täysiä! Tää on tarina siitä, miten Maisiesta tuli yksityisetsivä ja myös hänen ensimmäinen oma tapauksensa. Mennään siis kahdella aikatasolla. Maisien lapsuudesta nykyhetkeen liikutaan. Nykyhetki on 1920-luvulla. Kirjassa käydään siis myös ensimmäistä maailmansotaa ja sen tuomat traumat näkyvät nykyhetkessä Maisien ratkoessa ensimmäistä tapaustaan, joka liittyy tuohon maailmansotaan.

Tää oli todella viehättävä ja vetävä dekkari. Nautin tän lukemisesta ja tuttuun tapaani varasin seuraavan osan luettavakseni.

Heidi Silvan: Turha toivo

Tää Silvanin kirja oli myös todella vetävä! Tää on nuorille suunnattua jännitystä. Tää sijoittuu 1980-luvulle ja silloin kotibileistä katoaa tyttö. Mitä tapahtui? Kuka sen teki? Sitä tässä seurataan ja olipa kyllä kiemurat, herranen aika! En todellakaan osannu odottaa sitä, että kuka teki ja mitä ja varsinkaan sitä, miten tää kirja lopulta päättyi. Huh huh! Tän lukemisesta on kuukausia ja vieläkin mietin kirjan lopua. Se oli täräyttävä! Että todellakin voin suositella tän lukemista! Silvanin muut kirjat lensivät mun lukulistalle vauhdilla. Tää oli niin vaikuttava tää Turha toivo.

P. D. James: Syystanssiaiset & Katharine McGee: Tuhat kerrosta: Huipulla

Viime keväältä/kesältä kaks kirjaa. Yritän nyt ihan tosissaan saada kirjoitettua näistä postaamattomista ylös edes jotain.

P. D. James: Syystanssiaiset

suomentanut Maija Kauhanen

Tämä oli himpun tylsä historiallinen dekkari. Tää on ikäänkuin jatko-osa Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulolle. Tapahtumat ovat vuosi Austenin kirjan jälkeen. Elizabeth ja Darcy ovat saaneet kaksospojat ja asuvat Darcyn perimässä kartanossa. He ovat järkkäämässä syystanssiaisia, kun alkaa tapahtua. Elizabethin sisko saapuu yllättin kartanoon, että hänen miehensä Wickham on murhattu. Siitäpä alkaakin sitten selvittely, että mitä on tapahtunut. Wickham löytyy verisenä, mutta veri onkin hänen kuolleen ystävänsä verta. Että mitä kuka häh? Olihan tää yhenlainen kokemus. Ääh. Hirveän hitaasti asiat eteni ja murhaaja oli pettymys suoraan sanottuna. Ei jatkoon. En varmaan uskalla tän lukemisen jälkeen koskea Jamesin muihin kirjoihin.

Katharine McGee: Tuhat kerrosta: Huipulla

suomentanut Riie Heikkilä

Tämä oli taas ihan toista maata ku Jamesin kirja. Tää on McGeen trilogian toinen osa ja ai että! Tässä jatkettiin ekan osan jalan jäljissä. Samat henkilöt ja samat ongelmat sinänsä, mutta vähän uudessa paketissa. Kiinnostavana lisänä yksi ihan uusi henkilö, joka saa tornin kiemurat uuteen uskoon. Ai että! Tarinassa myös siirrytään New Yorkista Dubaihin, jossa kannen kaksi tornia ovat. Ahmin tätä ja voivottelin muutamalle hahmolle, ku ovat niin raivostuttavia ja myös mielenkiinnolla seurasin miten juonittelut etenevät tässä kirjassa. Oon niin koukussa! Vaikka se tabu kielletty rakkaus onkin aika ahdistavaa luettavaa.

Jane Harper: Ulkopuoliset & Keigo Higashino: Pahan asialla

Näitä rakkaita dekkareita. Ai juma, että mulla laahaa jäljessä nää postaukset. Mutta minkäs teet, ku elämä on tämmöstä ylä- ja alamäen taaperstamista!

Jane Harper: Ulkopuoliset

suomentanut Maija Lehmuksenoksa

Jane Harper kirjoittaa tasaisen hyviä dekkareita kyllä. Tietää saavansa sitä mitä odottaa, kun tarttuu hänen kirjaansa. Eikä pety.

Tää oli Aaron Falk -sarjan kolmas osa. Falk päätyy tutkimaan kadonneen naisen tapausta. Nainen katoaa ja parkkipaikalle jää vain hänen vauvansa kärryissään. Häntä ei löydy mailta halmeilta. Tapaus olikin jännä! Sai kivaa kieputusta ku seuras, että mistä on kyse. Enkä ihan arvannu lopulta syytä ja seurausta! Että hyvin vedätettiin mua.

Innolla jää oottamaan Harperilta seuraavaa dekkaria.

Keigo Higashino: Pahan asialla

suomentanut Raisa Porrasmaa

Olipa taas Higashinoa parhaimmillaan! Miten hän osaakin kirjoittaa niin kieroja juonia!? Kirjailija murhataan pari päivää ennen hänen muuttoaan maasta. Poliisi alkaa tutkia tapausta ja se onkin sitten kanssa tapaus. Poliisin, Kagan, tuttava onkin murhatun ystävä. Ja mitä kaikkea sieltä taustalta sitten löytyykään, miten murhattu ja tämä hänen ystävänsä ovat kiemuroituneet kaikkeen ja huh. Olipa kyllä oikeasti melkoinen soppa lukea ja sivut vaan käänty menemään. Että millon saadaan seuraava suomennos Higashinoa!?

Lina Areklew: Lumimyrsky & Ann Rosman: Noitavasara

 Naistenviikko ja Lina saa nyt mennä Leenasta. Ann on Linan kylkiäisenä.

Lina Areklew: Lumimyrsky 

suomentanut Terhi Vartia

Vihdoin pääsin jatkamaan tätä sarjaa! Olihan tää jännä!

"Kun pahin tapahtuu – kahdesti. Ihmissuhdevetoisen Ulvönin murhat -sarjan toinen osa on draamatrilleri, jossa hyytävä talviyö muuttaa Svenssonin perheen elämän lopullisesti.

Eräänä sydäntalven yönä katoaa nelivuotias tyttö perheensä kesämökiltä. Karkasiko hän vai siepattiinko hänet? Svenssonin perhe on suunniltaan huolesta. Ja sitten katoaa heidän toinenkin lapsensa. Alkaa kammottava kilpajuoksu aikaa vastaan. Viimeisillään raskaana oleva komisario Sofia Hjortén on vaikeassa tilanteessa, kun entinen rakkaus Fredrik Fröding ilmestyy sotkemaan tutkintaa – ja isyyskysymystä."

En voinu muuta ku lukea eteenpäin. Että mikä tän kaiken takana on. Ja olihan siellä. En ihan osannut odottaa. Ja tuo Sofian raskaus ja että kuka on lapsen isä. Hehee. Monenlaisia kuvioita pyöri tässä kirjassa ja minä pyörin mukana onnellisena, kun sain upota lukemaan. 

Lainasin jo sarjan kolmannen osan kirjastosta. Pitäähän sitä saada tietää, että miten nuo Sofian kuviot menee jatkossa. 

Ann Rosman: Noitavasara

suomentanut Anu Koivunen

Seuraava osa Rosmanin sarjaan! Mun uudelleen luku jatkuu Emilian kanssa.

"Retkellä olevat koululaiset järkyttyvät pahanpäiväisesti löytäessään metsästä päättömän naisen ruumiin, joka on puettu keskiaikaisiin vaatteisiin. Pihaansa hoitava rouva Wilson kauhistuu, kun puutarhasta löytyy ihmisen pää. Ruumis ja pää eivät kuulu yhteen, ja rikostutkija Karin Adler on ymmällään. Pian löytyy toinen surmattu nainen, ja sitten kolmas. Tappaja tuntuu imitoivan 1600-luvun noitaoikeudenkäynneissä langetettuja rangaistuksia, ja keskiaikaan sijoittuvien roolipelien harrastajat herättävät tutkimusryhmän epäilykset."

Olihan taas kuviot. Hyvä, kun en muista tästäkään kirjasta muuta, ku että oon lukenut, ni tää tuntuu siltä ku lukis ekaa kertaa. Tarinan juoni, joka yltää tonne 400 vuoden taa, oli melkoinen. Tuntu hurjalta, että miten sellaiset asiat voi vielä vaikuttaa nykyhetkessä niin, että joku alkaa murhaamaan ihmisiä. Mutta niinpä vain oli! Ja ne syyt. Huh! Nautin kyllä tän lukemisesta. Ja ootan innolla, että pääsen taas jatkamaan sarjaa Emilian kanssa.

Jenni Multisilta: Mitä tapahtui merenneidoille

 Naistenviikko ja vuorossa Jenni!

Tartuin tähän viimein. Olipas kirja! 

"Täydellisyyden tavoittelu ajaa ystävykset vaaralliseen leikkiin yllättävässä psykologisessa trillerissä​. Ilma-akrobaatti Nella valmistautuu elämänsä rooliin, kun hänen paras ystävänsä katoaa. Linda on jättänyt jälkeensä keskeneräisen taideteoksen, jonka kätkemä karmiva salaisuus alkaa vähitellen nousta pintaan. Mysteerin taustalta paljastuu hylätty saari Oulun edustalla ja sadan vuoden takainen veneonnettomuus, jossa hukkui parikymmentä naista. Mitä oikein tapahtui, ja missä on Linda? Miksi jäljet johtavat Nellaan – ja hänen rooliinsa Pienessä merenneidossa?"

Ittelle oli todella kiinnostavaa se, että tapahtumapaikka sijoittui tänne Ouluun. Varjakansaari kun on Oulun edustalla. En ollut kuullut tosta veneonnettomuudesta aiemmin. Mutta ajatuskin veteen uppoamisesta raskaan hameen kanssa. Uh. En halua edes ajatella.

Kirja oli jotenkin ihanan hivuttava lukea. Asiat avautuivat niin pikkuhiljaa. Ja tän loppu! Eikä! Loppu jäi niin auki, että oikein ärsytti! 😂 En tykkää yhtään avoimista lopuista. Mun mielikuvitus kun keksii kaikkea mahdollista, että mitä sitten tapahtuis jne.

Shari Lapena: Viimeinen perheillallinen & Valheiden verkko

 Naistenviikko ja Sarista menee nyt Shari.

Shari Lapena: Viimeinen perheillallinen

suomentanut Paula Takio

Tää oli ahmittava kirja! Todellakin ahmin tän Ivalossa ollessani! Onneksi nappasin tän Ivalon kirjaston hyllystä!

"Tässä perheessä kaikilla on salaisuuksia - jopa kuolleilla.

Yhdellä New Yorkin kalleimmista asuinalueista asuvat Fred ja Sheila Merton murhataan raa'asti kolmen aikuisen lapsensa kanssa syömänsä pääsiäisaterian jälkeen. Heidän lapsensa ovat tapauksesta syvästi järkyttyneitä - vai ovatko?

Vanhempien kuolema tekee lapsista miljonäärejä. Heidän lapsuutensa ei ollut kovin onnellinen julman isän ja välinpitämättömän äidin vuoksi. Napsahtiko jollakin lapsista viimeisen illallisen jälkeen? Vai vihasiko joku Mertoneita vielä enemmän kuin heidän omat lapsensa?"

Joo ja en tosiaan sitä murhaajaa arvannut ku ihan viime metreillä. Oli aika creepy! Kaikkia sitä ihmiset tekee rahan takia! En käsitä. Oli jännittävä kirja! Wow! Onneksi viimein tartuin Lapenan kirjoihin!

Shari Lapena: Valheiden verkko

suomentanut Paula Takio

Niin, ku Ivalosta valuin Rovaniemelle ni siellä kirjastosta nappasin tän luettavakseni. Ja ahmin tänkin parissa päivässä niinkun edellisen.

"William Wooler on kunnon perheenisä, tai siltä hän vaikuttaa. Hänellä on ollut salasuhde, joka päättyi iltapäivällä tienvarsimotellissa. Palatessaan kotiin murtuneena ja vihaisena hän menettää malttinsa yhdeksänvuotiaan Avery-tyttären heittäytyessä hankalaksi.

Parin tunnin päästä Avery ilmoitetaan kadonneeksi, ja lintukotona tunnettu asuinalue ei enää tunnukaan niin turvalliselta. Eikä William ole siellä ainoa, jolla on salattavaa. Kun todistajat antavat lausuntoja, jotka ovat ehkä totta tai sitten eivät, naapurusto menee yhä pahemmin tolaltaan."

Herzygerös taas oikeesti! Lapena vei mua ku pässiä narussa. En todellakaan ois voinu arvata, että kuka on ton tytön kidnappaamisen takana. Semmoset kuviot oli kyllä tässäkin kirjassa, että auta armias. Voinette arvata, että kun pääsin takas kotia Ouluun ni lainasin kirjastosta seuraavan Lapenan kirjan.

Riikka Saarenpää toim.: Miten pärjätä ilmastokriisissä? & E. L. Silvola-Carter: Sinilintujen kutsu

Naistenviikko ja yksi Riikka!

 Tässä on nyt kaksi kirjaa, jotka molemmat käsittelevät ilmastonmuutosta, mutta ihan eri tavalla.

Riikka Saarenpää toim.: 

Miten pärjätä ilmastokriisissä? Tositarinoita maailman köyhimmistä maista

Tässä oli tarinoita Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan maista siitä kuinka ihmiset siellä taistelevat ilmastonmuutosta vastaan ja millä keinoin. Ihmisillä on toivoa ja tahtoa tehdä muutoksia, kun he saavat oikeanlaisia keinoja siihen. Ei voinut kuin ihailla heitä! Tää oli kyllä vaikuttava teos siinä mielessä. Antoi toivoa ittellekin.

E. L. Silvola-Carter: Sinilintujen kutsu

Tää oli aivan mainio kirja, jollei oteta lukuun paikoin olevia poliittisia paasauksia. Ne aina latisti tunnelman ja teki kirjasta tylsän hetkittäin. Valitettavasti! Kiinnostavinta oli kirjan alussa tapahtuva valtava metsäpalo Yhdysvalloisssa ja perhe johon se vaikutti karsealla tavalla ja kirjan keskivaiheen jälkeen tapahtuva myrsky Filippiineillä. Filippiineillä myrskyn keskellä tapahtuvat poliittiset keskustelut oli kohtuullisen mielenkiintoisia. Näkee, että politiikan rattaat pyörii hitaasti, liian hitaasti, että sen avulla pystyis oikeasti vaikuttamaan asioihin tarvittavalla nopeudella. Se kyllä vie toivoa.

No, joka tapauksessa, aion lukea jatko-osan, jos sellainen joskus tulee.

#dekkariviikko - Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä

Eka Virpi Hämeen-Anttilan kirja, jonka oon lukenu!

Tää sijoittuu 1920-luvun alun Helsinkiin. Vesitornista löytyy ruumis ja siitä alkaakin sitten murhan selvittely. Kalle (Karl Axel Björk) on hallinnon virkamies ja poliisin ystävä ja päätyy siksi tutkimaan murhaa. Kirja käynnisty aika hitaasti, mutta sitten ku se käynnisty ni johan alko sivut kääntyillä.

 Miljöönä sadan vuoden takainen Helsinki oli mielenkiintoinen, autot ihan uus juttu ja enimmäkseen kulettiin hevosrattailla ja vossikoilla kävelyn lisäksi. Kartan perässä en pysyny yhtään. Helsinki ei kauhean tuttu ittelle oo, ku se on niin syrjässä ja kaukana.

Itse murhan ratkaisu jäi tavallaan vaiheeseen. Murhaaja löydettiin, mutta kuka murhasi murhaajan? Lisäksi kirjan loppuun tuli semmonen koukku, että pakkohan se on seuraavakin osa tästä sarjasta lukea! Ai että!

#dekkariviikko - Anniina Tarasova: Venäläiset tilikirjani

Mää luin tätä Tarasovan kirjaa ja olin vaan ooh ja aah, mää tahon myös Pietariin ja mitä ihmettä täällä tapahtuu. Tää oli kyllä wow!

Reija saa työkomennuksen Pietariin tutkimaan konsernin sisäisiä asioita. Jo junamatkalla tapahtuu outoja asioita ja sama meno jatkuu tietysti sitten perillä Pietarissa. Firmassa on outoja juttuja, kuten kadonnut/itsemurhan tehnyt työntekijä. Reijan työntekoa yritetään sabotoida, mutta jääräpää ei anna periksi. Ei sittenkään, kun tilanne menee enemmän kuin vaaralliseksi. Suomalaisuus ja venäläisyys törmäilevät toisiinsa monin paikoin, varsinkin kun Reija pistää nenäänsä joka paikkaan.

Reijasta ei voinu olla tykkäämättä. Vähän on omanlaisensa kaveri, mutta jotain tosi symppistä hänessä on. Tätä kirjaa oli myös vaikea laskea käsistään. Onneksi Tarasova on tehnyt tälle jatkoa ainakin yhden kirjan verran. Toivottavasti vielä lisääkin tulee!

#dekkariviikko - Aurora Sainio: Älä anna syntejäni anteeksi

Sainion esikoisdekkari vei mut mennessään. Tätä lukiessa näkee, kun Suomi ja Japani kohtaa.

Heti jo tän kirjan nimi houkuttaa. Tällee vanhoillislestadiolaistaustaisena saa kyllä myös vibat omasta taustastaan. Liekö ollu tahallista vai tahatonta kirjailijalta tämä?

Kirjaan. Oulussa tapahtuu murha, jonka on tehnyt Näkki. Japanin Kurumessa taas murhan on tehnyt Kappa. Tällain yksinkertaistetusti. Näitä murhia ratkoo sitten poliisit molemmissa maissa. Suomen päässä Lilja, joka on jumissa väkivaltaisessa parisuhteessa ja Japanin päässä Okawa, joka yrittää epätoivoisesti saada isältään hyväksyntää. Sainio kuvaa ahdistavan hyvin Liljan ja Okawan tunteita ja traumoja.

Näkki ja Kappa pitävät toisiinsa yhteyttä Tor-verkossa ja sitä kautta kehittelevät murhiaan. Näitä keskusteluja myös saadaan kirjassa lukea. Mielenkiintoinen hengähdystauko aina kaiken menon keskellä! Kirjan loppua kohti kierrokset vain kasvoi. Ja se loppu, aivot vähä poksu ku yhdistelin palikoita ja että kuka on Näkki ja kuka on Kappa ja mitä täällä oikein tapahtuu.

Ootan kyllä, että saan käsiini jatko-osan tälle! Huh mitä menoa!

#dekkariviikko - Eeva Tenhunen: Hyvän tytön hautajaiset

Mitäpä ois dekkariviikko ilman Tenhusta? Kysynpä vain!

Tämä tarina se olikin kunnon juonivänkkyrä! Hohhei! Siinä minua lukijaparkaa kyllä pyöriteltiin iloisesti. Innoissaan luin, vaikka murhattu oli 17-vuotias tyttö. Ehkä koska se tapahtui luokkaretkellä ja ehkä koska mua vietiin ku pässiä narussa?

Murhattu tyttö, Erica, oli kaiken päälle vielä raskaana. Mitensse nyt sillain, ku pyhimyksestä kyse äidin silmäterästä? Noh, saadaan paikalle Martti Halla, Tenhusen aiemmista dekkareista tuttu poliisi. No, en ollut onneksi ainut, jota vietiin suuntaan jos toiseen. Ai että! Kyllä sai Halla ja hänen vaimonsakin vähän narutusta maistaa.

Tykkään Tenhusen dekkareista niin paljon. Ihanaa vanhahtavaa tunnelmaa, sivut kääntyy vaan ja voi muuta nauttia lukumatkasta.