Sain isosiskoltani joskus Taivalkosken kirjaston poistoja. Runokirjoja! Niitten mukana oli tää Eija Partasen runokirja.
Ei itseään voi selittää oli täynnä lyhyitä runoja ja ajatuksia. Nopeaa luettavaa, ehkä vähän turhankin nopeaa.
Ajatukset ovat kuin kyyneleet:
Pitkän pidättämisen jälkeen ne tulevat
tulvana ryöppyen.
Pidin näistä. Jotain näissä lyhyissä ja tiiviissä runoissa ja ajatuksissa on.
Sille, joka löytää rajansa
on mahdollista ne ylittää.
Hyllyssä odottaa toinenkin Partasen runokirja. Aion kyllä lukea!
