Saamelainen lukuhaaste: Mitä luin?

Neeta Inarin- blogissa oli tällainen lukuhaaste, johon tartuin mielenkiinnosta. Oon aiemmin lukenu niin vähän saamelaisten kirjottamia kirjoja. joten haaste tuntui sopivalta tavalta lisätä sitä.

Kaikkiin kohtiin en oo vielä löytäny luettavaa. Ne, joihin en oo vielä lukenu kirjaa, mutta joihin mulla on valmiina kirja, oon merkannu kursiivilla. 

Ensiksi lukemani kirjat, lopuksi pohdinnat.

1. Kirja, jota saamelainen suosittelee

Aikio&Aikio: Tyttö joka muuttui kultaiseksi koskeloksi (Neeta Inarin suositus)

2. Kirja, jonka saamelainen on haukkunut

3. Kirja, jossa yhtenä hahmona on Áillohaš

Huom. Áillohaš tarkoittaa Nils-Aslak Valkeapäätä.

4. Kirja, jonka kannessa on poro, taimen tai muu saamelaisille tärkeä eliö

Elina Helander-Renvall:Auringon tytär: saamelaisia satuja

5. Saamenkielinen kirja — tai kirja, joka on käännetty saamesta, jos et osaa saamea

Kirste Paltto: Valkoinen kivi

6. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat enimmäkseen perinteiselle saamelaisalueelle

Kerttu Vuolab: Valon airut

7. Kirja, jonka nimessä on sana ”perinne”

Vuokko Hirvonen: Sydämeni palava: johdatus saamelaiseen joiku- ja kertomusperinteeseen, taiteeseen ja kirjallisuuteen

8. Jonkun saamelaisen muistelmat tai elämänkerta

Siiri Magga-Miettunen: Siirin elämä

9. Pedar Jalvin tai Áillohašin kirjoittama kirja

Nils-Aslak Valkeapää: Aurinko, isäni

10. Kirja, joka käsittelee Pedar Jalvia tai Áillohašta

Taarna Valtonen, Leena Valkeapää: Minä soin - Mun cuojan

Ja sitten vielä bonuskohdat, jotta vuodesta tulee täysi yhden kirjan kuukausivauhtia:

11. Kirja joka kertoo saamelaisen/saamelaisten asuntolaelämästä

Kerttu Vuolab: Sataprosenttinen

12. Kirja joka kertoo etelään muuttamisesta

Näiden haastekohtien lisäksi oon lukenut:

Elina Helander-Renvall: Silde - saamelaisten myyttejä ja tarinoita

Niillas Holmberg: Jos itseni pelastan itseltäni

Siri Broch Johansen: Sárán päiväkirja

Kirste Paltto: Luohtojärven merkillinen maailma

Inger-Mari Aikio: Aurinko juo kermaa

Eli luin 5/12 kirjaa varsinaiseen haasteeseen ja viisi kirjaa, jotka eivät sopineet haasteeseen. Näitten kirjojen googlettamiseenkin hurahti mukavasti aikaa ja tyhjiin kohtiin en oo löytäny sopivaa kirjaa. Kakkoskohtaan aion kysyä joltain somessa seuraamaltani saamelaiselta sopivaa kirjaa. Sitä en oo vaan saanu aikaseksi. Kolmoskohta on vielä auki, siihen lienee löytyy vaihtoehtoja kyselemällä. Tai sitten pitää ottaa joku monista Valkeapään elämäkerroista luvun alle. Kohtaan 12 mun täytyy myös kysyä saamelaisilta apua, koska googlettamalla en tosiaan löytänyt sopivaa kirjaa siihen.

Se mikä tässä haasteessa on harmittanut, on se, etten osaa saamea. Esim. ihastuin Kirste Paltton kirjoihin kovasti ja niitä ei ole kovin montaa suomennettu. Se harmittaa! Toivon kovasti, että saamelaisten kirjottamia kirjoja suomennettaisiin paljon enemmän..

Aion jatkaa tän haasteen loppuun tän vuoden aikana. 

Elina Helander-Renvall: Auringon tytär

Lisää kansantarinoita!

 

Tässä kirjassa oli jo minulle tuttuja tarinoita. Ne voi lukea suomeksi, pohjoissaameksi ja englanniksi tästä kirjasta. Kuvitus oli todella ihanaa! Kuvittajia oli useita ja se oli tehty Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan fantasiakuvituskurssilla. 

Kaiken kaikkiaan todella kaunis kirja ja mukavaa lukea.

Kirste Paltto: Luohtojärven merkillinen maailma

Olen ihastunut Kirste Paltton kirjoihin. Näissä on jotain tosi viehättävää!

Ritni ja Urban ovat teltassa yötä ja aamulla he huomaavat, että telttaan on yön aikana ilmestynyt ylimääräinen nukkuja. Laksi on tullut telttaan yön aikana nukkumaan ja herättyään pyytää pojat mukaansa. Niin he kolme nousevat Kokko-linnun kyytiin ja lentävät seikkailuun. Ja se seikkailu olikin aika mahtava. 

Mää ahmaisin tän kirjan yhdeltä istumalta. Niin mukanaan vievä tämä oli, ettei voinut jättää kesken. Suosittelen kaikki tutustumaan Paltton kirjoihin!

Taas kerran mietin, että haluaisin oppia saamea, että pystyisin lukemaan kirjoja saameksi. Paltto on kirjoittanut ison määrän kirjoja ja niitä kaikkia ei ole suomennettu. Pitäis vaan osata päättää, että mitä kolmesta saamenkielestä alkais opiskella. Pohjoissaame, jolla Paltto kirjottaa, on elinvoimaisin saamen kieli. Inarinsaame ja kolttasaame taas ovat uhanalaisia kieliä. Toisaalta ihan kannatuksen vuoksi kiinnostais opiskella niitä, esim. inarinsaamea, jolla on n.300 puhujaa. Luultavasti jonain päivänä toteutan nämä mietteeni ja alan opiskella jotain saamenkielistä.

Siri Broch Johansen: Sárán päiväkirja

Koska saamelainen lukuhaaste ni olen etsinyt saamelaisia kirjoittajia. Yksi löytämistäni on Siri Broch Johansen. Hänen kirjoistaan lainasin Sárán päiväkirjan.

Kirja oli nopealukuinen lastenkirja. Siinä kerrotaan miten 11-vuotiaan Sárán elämä muuttuu, kun isä joutuu lähtemään töihin kauemmas kotoa ja mitä sitten tapahtuu. Mukana on hieman maagisia elementtejäkin. Pidin tästä. 

Outi-kirjastoista löytyy toinenkin Broch Johansenin kirja ja aion senkin lukea. Rakastan sitä, miten oma päänsisäinen maailma saa uusia ulottuvuuksia, kun lukee muitakin ku pelkkiä länsimaisten kirjailijoiden kirjoja. Saamelaiset toki ovat länsimaissa asuvia, mutta ovat kuitenkin syrjittyä vähemmistöä.

Niillas Holmberg: Jos itseni pelastan itseltäni

Koska Saamelainen lukuhaaste niin mielenkiinnosta tartuin Niillas Holmbergin runokirjaan. Aiemmin en oo Holmbergilta lukenu mitään.

Kuvitus kirjassa oli upea ja Hanna Lehikoisen käsialaa. Muuten tämä runokirja ei muhun kolahtanu. Paitsi alla oleva runo. Se puhutteli ja puhuttelee edelleen.

Minulla oli vino mieli

sidoin sen mäntyyn

ja vaikka käpyjä tippui

kasvoin suoraksi

Jokin Holmbergin runoissa jäi silti kiehtomaan, ehkä johtuen ylläolevasta runosta, ja aion lukea hänen toisen runokirjansa Jalkapohjan. Katsotaan mitä sitten ajattelen Holmbergin runoista.

Elina Helander-Renvall: Silde - saamelaisten myyttejä ja tarinoita

Vanhat myytit ja tarinat eivät koskaan oo mua pahemmin kiinnostaneet. Ne on tuntunu jotenkin niin vanhanaikaisilta ja tylsiltäkin. Silti tartuin tähän Helander-Renvallin kirjaan. Sen ohuus autto tähän tarttumisessa.

Nämä tarinat oli lyhyitä ja mielenkiintoista luettavaa. Mukana oli myös upeita maalauksia kuvittamassa kirjaa. Pidin kokonaisuudesta. 

Mulla on pikkuhiljaa heränny mielenkiinto saamelaisuutta kohtaan. Kaikkia niitä tarinoita, uskontoa, käsitöitä, taidetta jne kohtaan. Auttanut kyllä saamelainen lukuhaaste siihen. Kieltämättä tämä kirja lisäs mielenkiintoa! Mietin, että vaikuttaako myös ikä tai ylipäätään vanheneminen siihen, että alkaa tällaiset asiat kiinnostaa? Perinteet, kansatarinat jne.

Nils-Aslak Valkeapää: Aurinko, isäni

Valkeapään runoja? Kyllä kiitos!

Tää kirja ei tehnyt ihan niin suurta vaikutusta ku aiempi lukemani Valkeapään runokirja. En jotenkin päässyt näihin runoihin sisään kunnolla. Muutamia helmiä oli välissä kyllä. Pidän edelleen Valkeapään tyylistä ja siitä, kuinka hän osaa sanoa asioita niin upealla tavalla. Silti tää kokonaisuutena jäi nyt himmeämmäksi. Aion silti lukea lisää Valkeapään runoja. Jokin niissä janottaa.

Kerttu Vuolab: Valon airut

Saamelaista kirjallisuutta lisää, olkaa hyvät!

Tää oli sadunomainen kirja. Tarinoita monessa eri tasossa, jotka kuitenkin liittyvät jollain lailla toisiinsa. Mielenkiintoinen! Tykkään tällaisista vanhoista tarinoista, mytologiasta, siitä miten asioita on ennen kuvattu ja kerrottu tarinoiden avulla. Siis ihan eri tavalla ja eri tasolla kuin nykyään. Tässä oli päähenkilöinä aurinko, tuuli, vesi, maa, tuli jne. Heidän elämäänsä seurattiin ihmiselämien rinnalla. Pidin siitä, miten näitä elementtejä inhimillistettiin.

Alkuun en meinannu päästä vauhtiin tän kanssa. Onneksi tämä kuitenkin otti ja vei. Loppua kohti tää parani niin, että oisin voinu lukea toisen tällaisen kirjan putkeen ilomielin.

Suosittelen lukemaan tämän. Jotenkin tätä lukiessa pääsi sellaiseen satujen lukemisen tunnelmaan, mitä lapsena koin lukiessa, kun eläydyin niihin.

Kirste Paltto: Valkoinen kivi

Luinpas kuulkaa ihanan lastenkirjan! Ihmislapsen ja maahislapsen ystävyys kuulostaa jo pelkkänä ajatuksena sellaiselta, että minä haluan lukea siitä.

Tätä kirjaa ei voinut laskea käsistään. Ahmaisin kirjan yhdeltä istumalta. Kirjan maailmaan upposi niin. Halusin niin tietää, että mitä Elle kohtaa ja mitä tapahtuu ja miten Ellen ja Saijan ystävyys sujuu. Mielenkiintoinen lisä tarinaan oli myös Ellen isoäidin salaisuus, joka oli kyllä aikamoinen. Tarina oli siis sopivan jännittäväkin.

Oisin lapsena tykänny tästä ihan valtavasti. Niinkuin tykkäsin nytkin. Haluaisin myös lukea lisää Ellestä! Kirjan kuvituskin oli myös kivaa. Hauskaa kirjassa oli myös se miten mielikuvitus ja todellisuus sekoittui hienoisesti. Niinkuin se lapsena meillä kaikilla tekee.

Iso suositus tälle Palton kirjalle!

Aikio & Aikio: Tyttö joka muuttui kultaiseksi koskeloksi

Satuja välille minullekin! En ookaan pitkään aikaan lukenu satuja. Innostuin osallistumaan saamelaiseen lukuhaasteeseen ja tästä yks kirja siihen.

Tää oli tämmönen aika perus satu. Juoneltaan ja kaikeltaan hyvin tuttua tavaraa. Erotuksena tietysti se, että tässä henkilöt olivat saamelaisia ja tämä tarina kuuluu saamelaisten kansansatuihin. 

Kuvitus kirjassa oli kaunista. Sen oli tehnyt Mika Launis.

GoodReadsista juonen kuvaus:

"Annukka ja Samuli Aikio ovat kirjoittaneet tämän tarinan vanhan saamelaisen sadun mukaan, jota satoja vuosia on kerrottu useissa muodoissa eri puolilla Lapinmaata. Tarinan juoni liittyy kahteen myyttiseen hahmoon, Naavisemoon ja Luhtakkaan, oikeiden ihmisten ja iljettävien elukoiden kantaäiteihin. Naavisemon kaunis tytär naitetaan kuninkaanpojalle, mutta matkalla linnaan Luhtakan tytär kateudessaan noituu morsiamen kultaiseksi koskeloksi. Satu on kertomus hyvästä ja pahasta, valheen paljastumisesta ja oikeuden voitosta."