06 huhtikuuta, 2020

Kirste Paltto: Valkoinen kivi

Luinpas kuulkaa ihanan lastenkirjan! Ihmislapsen ja maahislapsen ystävyys kuulostaa jo pelkkänä ajatuksena sellaiselta, että minä haluan lukea siitä.




Tätä kirjaa ei voinut laskea käsistään. Ahmaisin kirjan yhdeltä istumalta. Kirjan maailmaan upposi niin. Halusin niin tietää, että mitä Elle kohtaa ja mitä tapahtuu ja miten Ellen ja Saijan ystävyys sujuu. Mielenkiintoinen lisä tarinaan oli myös Ellen isoäidin salaisuus, joka oli kyllä aikamoinen. Tarina oli siis sopivan jännittäväkin.

Oisin lapsena tykänny tästä ihan valtavasti. Niinkuin tykkäsin nytkin. Haluaisin myös lukea lisää Ellestä! Kirjan kuvituskin oli myös kivaa. Hauskaa kirjassa oli myös se miten mielikuvitus ja todellisuus sekoittui hienoisesti. Niinkuin se lapsena meillä kaikilla tekee.

Iso suositus tälle Palton kirjalle!

2 kommenttia:

  1. Voi miten kaunis kansikuva. Ihana, että tehdään saamelaisuutta tutuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä tärkeää, että sitä tehdään tutuksi!

      Poista