Fantasiaa kaksi kappaletta

Lukupiirien kirjoja lisää. Fantasiaa aina vaan. Tai oliko tuo Lasihotelli nyt fantasiaa etes.

 

Emily St. John Mandel: Lasihotelli

suomentanut Aleksi Milonoff

Tämä luettiin Spefi-lukupiirin spin offina. Ikään kuin Asema 11 jatko-osana. Vaikka ei musta tässä ollu muuta samaa ku maailma. Kerran viitattiin Asema 11 tapahtumiin. Ja joku henkilö tais olla sama myös. Ite kun en enää muista ku Aseman lukemisesta jo tovi jos toinenkin. No, Lasihotelli sitten. Tässä on tosi vähän mitään fantasian elementtejä. Ainoastaan "toinen maailma", jossa asiat ovatkin menneet erillain ja sekin jäi jotenkin enämpi taustalle En ihan saanut siitä kiinni. Lukeminen kuitenkin sujui jouhevasti ja päähenkilöt linkittyivät toisiinsa tavalla tai toisella ja Lasihotellin kautta. Lukemisen arvoinen kirja kaiken kaikkiaan, vaikka näköjään tästä ei enää edes muista kauheana, kun en heti kirjoittanut ylös ajatuksiani tästä kirjasta.

Sini Helminen: Hurme

Tän kirjan luin Jennyn kanssa. Oli kyllä aika Hurmeista touhua. (Hehe, kirjan sisäinen vitsi.) No, Seela muuttaa Helsinkiin opiskelemaan ja asuu enonsa luona. Hän auttelee enoaan hautaustoimistossa ja yliopistolla ihastuu Hallaan, jossa on jotain jännää. Seelan tinder-treffit menee pieleen ja siitä alkaa jonkinlainen tapahtumien vyöry, kun Seela huomaa näkevänsä aaveita. Ja Hallakin näkee! Välillä oli kyllä juonen kans aika sekoilua. Ehkä 10-20 vuotta nuorempi minä ois tykänny enämpi tästä. Yksi sivujuonne oli myös se, että Seela on kolmonen ja hänen kolmossisarensa ovat kuolleet autokolarissa n.10v sitten ja ei ole selvinnyt, että kuka oli se kuski, joka pakeni kolaripaikalta sen aiheutettuaan. No, siihenkin tulee valotusta. Parasta kirjassa oli hahmojen moninaisuus! Oispa tämmösiä hahmoja ollu kirjoissa sillon ku ite olin teini. Tämä oli trilogian eka osa, joten katsotaan jatkanko. Ministi kutkuttais. Tällä sais ainakin ittensä rentoutumaan, ku tää ei oo mitään järkälemäisen painavaa asiaa ja Helminen kirjoittaa ihanan sujuvaa ja eteenpäin kulkevaa tekstiä.

 Ai niin, kirjan ehdottomasti paras hahmo oli Seelan kissa Darth Mau! 😍 Mikä nimi kissalla!😍 Mun ja Jennyn kummankin lempihahmo kirjassa.

Bryan Washington: Mitä meistä jää

 Tykkäsin tästä kirjasta hitokseen ja tuntuu vaikealta eritellä syitä, mutta koitanpa tehä niin joka tapauksessa.

Kirjan juoni on se, että Mike ja Ben ovat yhdessä ja sitten Mike saa kuulla, että hänen isänsä on kuolemassa syöpään ja hän päättää lähteä Japaniin isänsä luokse. Samaan aikaan Miken äiti tulee Japanista vierailuille Miken luo Yhdysvaltoihin ja niinpä sitten käy niin, että Miken äiti jää Benin kanssa Miken ja Benin asuntoon ja Mike taas matkustaa Japaniin. Ja miten sitten asiat etenevät tästä pisteestä? Mike ja Ben kertovat vuorollaan.

Miken ja Benin suhde on kriisissä. Se selviää hyvin pian. Minun silmiini suurin ongelma on se, etteivät he puhu toisilleen. Asioita kyllä sanotaan, muttei niitä tärkeimpiä, niitä isoimpia, jotka tarvisi sanoa ääneen. Itse olen oppinut sen, että parisuhde tai ystävyyssuhde ei pysy kasassa, jos ei puhu. Sen taidon voi onneksi oppia! Lisäksi Mikella ja Benillä molemmilla on omat ongelmansa vanhempiensa suhteen. Miken isä on hylännyt hänet lapsena ja äiti huolehtinut hänestä sitten omalla tyylillään. Benin isä taas juo ja vanhemmat ovat eronneet ja Ben jollain tavoin vieraantunut äidistään seen jälkeen. Nämä jutut myös heijastuvat Miken ja Benin parisuhteeseen.

Tää kirja on aika symppis ja Washington on osannu kirjoittaa parisuhteen koukeroista tyylillä, joka sai jatkamaan kirjan lukemista sivun toisensa jälkeen. Yllättävää, kun itteeni ku ei oikein kauheena jaksa parisuhdedraamat kiinnostaa lukea tai kattoa. Mieluummin luen ystävyydestä ja muista ihmissuhteista. Mutta tää kirja oli kyllä lukemisen arvoinen! Ja loppukin jäi mielenkiintoisesti auki. Tähän kirjaan jos sais jatkoa, niin lukisin!

Haruki Murakamin 1Q84- trilogia

Tää 1Q84 paljastu aivan erilaiseksi kuin mitä odotin tästä kuultujen hehkutusten perusteella. Oikeastaan tää oli vähä pettymys. Varsinkin ku oon lukenu Murakamilta aiemmin Värittömän miehen vaellusvuodet ja tykänny siitä niin paljon.

 

Tän kirjan juoni oli minusta hyvä ja mielenkiintonen ja sen plus lukupiirin yhteisluvun takia sain luettua koko trilogian, vaikka oli hetkiä, jolloin teki mieli lopettaa. Se pettymys johtui tän kirjan setäilyseksismistä. Se oikeasti tökki mulla välillä pahasti. Miten kuvataan peniksiä niin upeiksi ja mahtaviksi ja miten kuvataan rintoja upeiksi tai surkeiksi jne jne jne. Se oli epämiellyttävää. Ja se ei tuntunut liittyvän mitenkään tähän kirjaan, edes juonen kannalta. Nuo kommentit oli jotenkin niin päälleliimattuja. Ja niitä riitti koko trilogian läpi. Ilman noita kommentteja, tää trilogia ois ollu paljon parempi.

Sitten se juoni. Aomame, liikunnanohjaaja ja palkkaamurhaaja, joka tappaa väkivaltaisia miehiä, joutuu vuodesta 1984 vuoteen 1Q84. Hänen tehtävänään on tappaa erään lahkon, Sakigaken, uskonnollinen johtaja. Ja sen hän tekeekin monen mutkan jälkeen ja luonnollisesti sillä on seurauksia. Sitten taas Tengo, opettaja ja kirjailija, on Ilmakotelo-nimisen kirjan haamukirjoittaja ja tän kirjan julkaisemisesta on taas hänelle seurauksia. Ilmakotelon kuvaama maailma paljastuu pikkuhiljaa niin Aomamelle kuin Tengollekin ja heidän tiensä risteävät lopulta ja mitä sitten tapahtuukaan.

Sivuhahmot olivat minusta paljon mielenkiintoisempia kuin nämä päähenkilöt Aomame ja Tengo. Esim. Ilmakotelon alkuperäinen kirjoittaja Fuka-Eri oli aika mahtava hahmo jo pelkästään puhetyyliltään. Samaten Ushikawa (lyhytkasvuinen mies, jota kuvattiin rumasti), joka oli yksityisetsivä ja Sakigake palkannut etsimään Tengo ja Aomame. Ushikawa oli mielenkiintoinen hahmo. Pidin myös Aomamen palkkamurhatyönantajasta, vanhasta rouvasta ja tämän rouvan asioidenhoitajasta Tamarusta. Tamaru oli kans mielenkiintonen tyyppi. Minusta nämä sivuhahmot oli kirjoitettu paljon paremmin kuin päähenkilöt.

En usko, että tuun tätä trilogiaa lukemaan toista kertaa. Ei ole sen arvoinen. Uteliaisuuttaan sai tän luettua loppuun ja koska lukupiirissä yhdessä luettiin ja valitettiin tästä. Kiitos spefi-lukupiiriläisille yhteisluvusta. Meijän keskustelut oli antosia!

Kuka muu lukenut tän? Mitä olet tykännyt tästä trilogiasta?