Näytetään tekstit, joissa on tunniste Terhi Kuusisto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Terhi Kuusisto. Näytä kaikki tekstit

13 lokakuuta, 2025

Katharine McGee: Tuhat kerrosta: Pudotus & Ayọ̀bámi Adébáyọ̀: Onnenkauppaa

 Tässäpä kaks ihan erilaista, mutta älyttömän vetävää kirjaa.




Katharine McGee: Tuhat kerrosta: Pudotus
suomentanut Annika Eräpuro

Tää on ihan supervetävää YA-kirjallisuutta! Sijoittuu tulevaisuuden New Yorkiin ja tuhat kerrosta korkeaan taloon. Tarinassa on tosi monta kertojaa, mutta se ei minua haitannu, koska sai niin monia näkökulmia tapahtumiin. Jännitteenä oli tuo pudotus, kuka putoaa ton hurjan korkean talon katolta ja miksi. Kirja on täynnä kaikenlaista nuorten suhdesoppaa ja se oli oikein viihdyttävää luettavaa. Tykkäsin tästä kirjasta ihan todella paljon. Tää on trilogian eka osa, joten hupia on onneksi vielä kaksi kirjaa tarjolla.




Ayọ̀bámi Adébáyọ̀: Onnenkauppaa
suomentanut Terhi Kuusisto

Tässä kirjassa kietoutuu yhteen ihmissuhteet, perhesalaisuudet, luokkaerot ja lasten ja naisten asema sellaisena kudoksena, että ei oikeasti voinut ku ahmia menemään. Mieleen jäi myös se, että kun asioista ei puhuta niin silloin ihminen voi kuvitella ihan mitä vaan syyksi asioille niinku kirjassa tapahtuikin, kun toinen lapsista sai jatkaa koulua ja toinen joutu lähtemään töihin, kun ei ollut varaa koulumaksuihin. Olettaminen on paha asia usein. Puhumattomuus on paha asia aina. Ei kukaan pysty lukemaan toisen ajatuksia.

Toivon hartaasti, että Adébáyọ̀ kirjoittaa vielä paljon kirjoja ja että ne myös suomennetaan.

27 joulukuuta, 2018

Rakkaudesta aseisiin

Uutisissa oli haastateltu Jennifer Clementiä tai ainakin tästä hänen kirjastaan Rakkaudesta aseisiin oli mainittu siellä. Googletin heti, koska vaikutti mielenkiintoiselta ja varasin kirjan heti. Sainki kirjan alle viikossa käsiini.




Kirja kertoo Pearlista, joka asuu äitinsä kanssa autossa asuntovaunualueen laidalla. Siinä kuvataan heidän elämäänsä, äidin kuolemaa ja Pearlin elämää sen jälkeen. Kirjan kieli oli kaunista ja tarina vie mennessään. Tuntui, että sanat kertoivat niin paljon enemmän, kuin mitä ne nyt kertoivat. Clement osasi mielestäni kuvata hyvin usalaisten asehulluutta tai ainakin sen, minkälaisena se minulle näyttäytyy eli syvänäkin välinpitämättömyytenä sen seurauksista. 

Kirja herätti ajatuksia. Tuli onnellinen olo siitä, että Suomessa aselait ovat tiukat. Kirja oli yhtäaikaa karu ja kaunis. Ja loppu oli sellainen, että toivon, että Pearlin tarina jatkuisi vielä. Jospa Clement jatkaisi sitä!