Tule tapaamaan minua rannalle

Hilary Boydin kolmas suomennettu kirja on Tule tapaamaan minua rannalle.

Karenia kiukuttaa suuresti aviomiehensä, joka on alkoholisti ja pompottaa häntä kuin haluaa. Mitta alkaa olla täysi hänen suhteensa. Niinpä hän jättää tämän kerran vastaamatta miehen huutoihin. Aamulla hän löytää miehensä kuolleena nojatuolista. Siitä alkaa uusi aika. Tytärpuoli Sophie muuttaa Karenin luo ja Karen alkaa jutella menneistä seurakunnan papin Williamin kanssa.

Karen rakastuu Williamiin ja siitähän alkaa yhdenlainen sotkuinen vyyhti. Sophien kanssakin välit välillä takkuavat ja tytärpuoli aiheuttaa huolta.

Kirja on hyvä muuten, paitsi loppu oli plääh. 

Tykkään Boydin tyylistä ja aion lukea vastakin hänen kirjojaan, jos niitä suomennetaan.

Täydellinen avioliitto

Toinen Hilary Boydin kirja, Täydellinen avioliitto, tuli luettua parissa päivässä. Boydin tarinankerronta iskee minuun täysillä!

Kuva täältä

Kirjan päähenkilön, kuusikymppisen Joannan, mies jättää hänet rakastuttuaan mieheen. Kirja kuvaa Jon toipumista tästä yllättävästä iskusta kolmenkymmenen avioliittovuoden jälkeen. Kirjan lopussa he lopulta palaavat jälleen yhteen monien mutkien jälkeen.

Kirja on viihdyttävä ja mukava lukukokemus. Pidin kaikesta tässä kirjassa, paitsi loppuratkaisusta. Tätä kirjaa voin suositella kaikille. Mukavaa aivot narikkaan- luettavaa maustettuna pienesti synkemmilläkin virroilla.

Torstaisin puistossa

Tätini on kirjastotäti. Häneltä aina joskus kysyn tai saan vinkkejä hyvistä kirjoista tai kirjailijoista. Hilary Boyd on yksi tämän syksyn kirjailijavinkeistä. Minähän googletin ja löysin. Sitten syöksyin OUTI-verkkokirjastoon ja varasin kirjat. Toinen Boydin suomennetuista kirjoista on Torstaisin puistossa.

Kuva täältä

Kirja kertoo 60-vuotiaan Jeanien kariutuvasta avioliitosta ja uudesta rakkaudesta. Heti ensimmäiseltä sivultaan tarina vei minut mukanaan. Tykkään lukea juuri tällaisia kirjoja! Syvällisemmätkin asiat kerrotaan ja pohditaan sopivan kevyellä otteella, eikä niihin jäädä jumittamaan. Tarina etenee letkeästi ja mielenkiinto pysyy yllä koko ajan.

Kirjassa ärsytti Jeanien alistuminen aviomiehensä tallattavaksi. Onneksi tarinan edetessä hän alkoi pyristelemään tossun alta pois ja pääsikin sieltä. Hän uskalsi viimein ilmaista kunnolla mielipiteensä ja pitää niistä kiinni.

Minua ilahdutti suuresti se, että "vanhuus" ei ole este elämänmuutokselle. Vain oma asenne on este! Ei ikä. Eli voin itsekin kuusikymppisenä tehdä mitä vain, jos niikseen tulee. Niin, ja kirjan sanoma on mielestäni, ettei rakkaus ikää katso.

Tätä kirjaa voin ehdottomasti suositella! Kirjan luin melkein kerta-ahmaisulla. Kun se loppui, noukin käsiini Boydin toisen kirjan ja luen sitä parhaillaan. Taitaa sekin mennä parilla ahmaisulla, koska sitä ei malttaisi käsistään laskea.