Sarjakuvia

Muutama sarjakuvakin on löytänyt tiensä mun luo. Nämä kolme ihan erilaisia ja eri aiheista.

Einat Tsarfati: Mikä sotku

suomentanut Riina Behl

Takakansiteksti:

"Sotkuinen ihminen, et ole ainoa

Miksi jotkut ovat sotkuisia? (Eikä nyt tarkoiteta niitä, jotka sanovat olevansa sotkuisia mutta säilyttävät keittiön kuivatuotteita nimikoiduissa lasipurkeissa.) Vaikka he kuinka yrittäisivät ryhdistäytyä, pikkuhiljaa kaaos aina valtaa heidän kotinsa, työpöytänsä ja mielensä. Onko sotkuinen ihminen tuomittu elämään sotkunsa keskellä?

Pilke silmäkulmassa tehty omakohtainen sarjakuva perkaa sotkuisen ihmisen mielenmaisemaa ja arjen haasteita. Se sisältää humoristisia testejä oman sotkutason tunnistamiseksi, mutta esittää myös teräviä havaintoja kamppailusta yhteiskunnan vahvoja siisteysoletuksia vastaan.

Kirja on loistava vertaistuki muille epäjärjestelmällisille ihmisille, ja lisäksi se tarjoaa ymmärrystä sotkuisen ihmisen siisteille kanssaeläjille.

Einat Tsarfati on israelilainen kirjailija ja kuvittaja, jonka kuvakirjoja on käännetty 20 kielelle. Mikä sotku on hänen ensimmäinen sarjakuvakirjansa aikuisille. Kirja syntyi hänen suositun Things That Annoy Me -Facebook-sivunsa pohjalta."

Tämä sarjakuva ei ihan iskenyt muhun. Jotenkin mun mielestä liiankin mustavalkoisesti nähtiin tämä asia, eli sotkuisuus. Ihmiset joko on tai ei ole sotkuisia. Eli aikas plääh. Muuten tämä oli kyllä ihan jees.

Asuka Miyazaki: X-gender

kääntänyt Kathryn Henzler

Yksinkertaisuudessaan tämä sarjakuva kuvaa Asukan heräämistä omaan sukupuoleensa. Hän ymmärtää, ettei olekaan sitä mitä on luullut eli hän ei ole nainen eikä mies. Mikä hän sitten on? Tämä on siis etsintäretki. Aivan mainio teos tämä. Luultavasti luen jatko-osatkin.

Johanna Aulén: Tšernobylin koirat

Tarina koirista, jotka elävät Tšernobylin alueella. Suomalainen turistiryhmä vierailee siellä ja ihmettelee koiria ja kaikkea. Tarina ja kerronta hirveän selkeää ja tykkäsin piirrostyylistäkin. Kirjan lopussa on myös tietopläjäys ja avattu asioita, kuten esim. miten ydinvoimala toimii yms. Ei tämä turhaan saanut Finlandia-palkintoa!

Ajatuksia herättäviä sarjakuvia

Oon lukenut aika paljon sarjakuvia. Tässä niitä lisää.

Lize Meddings: The sad ghost club

Tän sarjakuvan aihe oli yksinäisyys. Yksinäiset ihmiset ovat siinä kuin surullisia haamuja. Se pisti miettimään yksinäisyyttä ja ystävyyttä. Molempia olen kokenut.

Muuten tämä tarina oli tylsä. Kuvituksesta kuitenkin pidin. Se sopi tarinaan.

 

Alto Yukimura&Miri Mikawa: Hopesokerimestari ja musta keiju 1&2

suomentanut Antti Valkama

Tää oli hyvin viehättävä tarina. Päähenkilö Ann päättää lähteä hopeasokerimestarikilpailuun, mutta tarvitsee matkalle turvaa. Niin hän ostaa itselleen mustan keijun, Scharin, turvaksi matkalleen. Hän lupaa vapauttaa keijun perille päästyä, koska hänestä on väärin, että keijuja pidetään orjina. Matkasta tulee aika seikkailu. Annin kosija Jonas myös sekaantuu matkaan ja huijaa julmasti Annia. Ann myös pelastaa matkalla pikkukeijun, joka onkin aikamoinen persoona. Annin, Scharin ja pikkukeijun matkaa oli mukavaa seurata. Tätä sarjaa sais olla useampikin osa.

Tässä sarjakuvassa oli ajattelemisen aihetta, kun keijujen asema oli orjuus ja Jonas huijasi Annia ilkeästi, jotta saisi hopeasokerimestarin arvonimen. Tarinassa punnittiin myös luottamusta ja ystävyyttä. Scharin käytöksestä kuvastui hyvin kaltoinkohtelu, jonka jälkeen on vaikeaa luottaa kehenkään.

Toim. Anssi Vieruaho & Karoliina Korhonen: Katkenneita lankoja - tarinoita loppuunpalamisesta

Tässä kokoelmassa on yhdeksän sarjakuvataiteilijan tekemät tarinat työuupumuksesta. Tarinat olivat lyhyehköjä. Kaikissa tarinoissa oli itselleni jotain hyvin tunnistettavaa, vaikka en itse työuupumusta olekaan kokenut. Pohdin, että ehkä ei uupumuksen syyllä ole edes väliä, kun se on kokemuksena silti aika samankaltainen, oli syy mikä tahansa.

Tarinat by:

Tuisku Hiltunen

Emmi Nieminen

Sami Nyyssölä

Niko-Petteri Niva

Mari Ahokoivu

Milla Paloniemi

Henri Tervapuro

Avi Heikkinen

Anssi Vieruaho

Mie Washio: Kuumaa kahvia ja kuumia tunteita

Tää on tarina Hatsuyukista, joka ihastuu työkaveriinsa Misawaan. Hatsuyuki on sitkeä asian suhteen, rohkenee kertoa tunteistaan ja siitä se soppa syntyykin, kun Misawa suuttuu siitä. 

Tää tarina muistutti omista teiniajoista ja vahvoista ihastumisen tunteista. Itsekin olen ollut sellainen, että olen uskaltautunut kertomaan ihastuksistani ihastumisieni kohteille. Tosin vastakaikua en saanut silloin tunteilleni ikinä. Onneksi aikuisena niin on kuitenkin tapahtunut, kun tapasin puolisoni.

Kevin Panetta & Savanna Ganucheau: Bloom

Bloom kertoo Arista, joka työskentelee vanhempiensa leipomossa, mutta haluaa tulevaisuudelta jotain ihan muuta, kuten bändinsä menestystä. Siksi Ari palkkaa leipomoon Hectorin, jotta saisi itse paneutua bändiin paremmin. Arin ja Hectorin välille syntyykin jotain leipomossa työskennellessä ja se saakin Arin pään pyörälle. Mitäs nyt?

Tääki tarina pisti miettimään ihastumisia ja eritoten tulevaisuutta, kun Ari sitä pohtii pää sykkyrällä. Tulevaisuus kun ei aina ole oikein selvää, ei edes se, että mitä itse haluaa siltä. Tulevaisuutta sitä itsekin tässä mietin, kun hain keväällä yliopistoon ja en päässyt sinne. Jäi 2,5 pisteen päähän sisäänpääsy. 

Rutu Modan: The Property

Mica lähtee Varsovaan isoäitinsä Reginan kanssa. Regina on paennut sieltä toisen maailmansodan aikaan ja nyt hän haluaisi takaisin perheen omaisuutta. Tarinassa sitä omaisuutta metsästetään ja samalla paljastuu isoäidin menneistä ihan uusia asioita. 

Tää tarina näyttää hyvin sen, miten menneet vaikuttavat meissä edelleen, vaikka aikaa olisi kulunut kymmeniä vuosia. Eritoten, jos asiaa ei ole käsitellyt oikein mitenkään, niin sehän asian pitää hengissä ja vaivaamassa.

Rutu Modanista on muuten kehkeytynyt mulle uusi lemppari sarjakuvataiteilja.

Tällaisia tullut luettua? Onko mikään näistä tuttu tai kiinnostaisiko joku lukea näistä?

Sarjakuvia, sarjakuvia

Sarjakuvia on niin ihana lukea. Oon lukenut niitä taas paljon ja iso kasa odottaa myös hyllyssä mua.

Hannele Richert: Enimmäkseen hyvä näkyvyys

Oon tykästynyt Hannele Richertin tyyliin. Tää Enimmäkseen hyvä näkyvyys kertoo itsensä ja tulevaisuutensa pohdinnasta. Sitähän me ihmiset tehdään kaiketi läpi elämän? Joskus se oman tien löytäminen on tosi vaikeaa, niinkuin tän sarjakuvan Marjalla. Vaikeaa se on ollu itelleki ja epäilen, että se ei tule helpottumaan.

 Marjane Satrapi: Luumukanaa

Sain viimein luettua viimeisen Satrapilta suomennetun sarjakuvan. Luumukanaa kertoo muusikosta, jonka elämä ei ole oikein mennyt putkeen. Pahinta on, kun vaimon kanssa tulee riita ja vaimo hajottaa hänen soittimensa. Silloin hän päättää kuolla. Tarina on yhtä aikaa traaginen ja monta muuta asiaa.

Suomentanut Taina Aarne.

Yann Lepennetier&Romain Hugault: Burma Banshees

Tästä en oikein tykännyt. Kuvitus sinänsä jees, mutta koko sarjakuva liian seksistinen ja naisvihamielinen, että haluaisin enempää tätä sarjaa lukea.

Kääntänyt Per A. J. Andersson.

(Vahvat naiset- lukuhaaste: Sotakirja jossa nainen tärkeässä roolissa)

Goldi: Lepakko! Viikonlopun rakkautta

Tästäkään en hirveänä tykänny. Eikä näköjään oo muuta sanottavaa edes.

(Queer- lukuhaaste: Sarjakuva)

Rutu Modan: Exit Wounds

Rutu Modan on mun uusi sarjakuvalöytö! Tässä sarjakuvassa Koby saa yhteydenoton naissotilaalta, että Kobyn isä on kuollut pommi-iskussa. Se selittäisi isän katoaminen ja siitä alkaa tutkiminen, että onko isä varmasti kuollut. Tää oli mielenkiintoinen! Tykästyin Modanin tyyliin ja varasin kirjastosta toisen löytämäni albumin häneltä luettavakseni.

Kääntänyt Jessica Cohen.

Rainbow Rowell & Faith Erin Hicks: Viimeinen ilta

Yllätyin, että tämä Rowellin ja Hicksin sarjakuva oli tylsä. Kaiken sen hypen jälkeen, mitä tämä sarjakuva on saanut, tämä olikin tylsä!? Ohhoh. Hicksin kuvituksesta pidin paljon. Muuten tämä on njääh ja plääh.

Suomentanut Taina Wallin.

Tämmösen pläjäyksen sarjakuvia oon lukenu nyt ja lisää on tulossa, jahka saan taas postauksen aikaseksi jossain vaiheessa.

Ari Folman & David Polonsky: Anne Frankin päiväkirja - sarjakuvaversio

Luin joskus ala-asteella Anne Frankin päiväkirjan. Siksipä tämän sarjakuvaversion ilmestyessä pistin sen mun lukulistalle ja nyt oon sen lukenu!

Sarjakuvaversio on tietysti typistetty versio Anne Frankin päiväkirjoista. Tämä versio oli mielestäni ihan hyvä. Mulla tökki ainoastaan se, että välillä oli sivuja, joissa oli suora kopio päiväkirjan tekstistä ja ei kuvitusta. Se mielestäni rikkoi sarjakuvan jatkumoa ja teki niillä paikoin raskaaksi lukea. Muuten ei valittamista. Pidin kuvituksesta. Jäin miettimään, että pitäiskö lukea uudelleen Annen päiväkirjat. Aihe on ajankohtainen, kun Suomessa ja Euroopassa ja maailmalla muutenkin äärioikeisto on nousussa.

Kerrasta poikki

Luin myös toisen kirjan pakko-oireista ja -ajatuksista. Israelilainen Edna B. Foa ja yhdysvaltalainen Reid Wilson ovat kirjoittaneet tämän opuksen.

Kirjan periaate oli tässäkin siedätyshoito. Pidin siitä, miten tässä kirjassa oli paljon enemmän ihmisten kertomuksia kamppailuistaan pakko-oireita vastaan. Niitä oli mukavaa lukea ja niistä sai myös perspektiiviä. Tarinoiden ja tiedon lomassa oli tehtäviä, kuinka rueta hallitsemaan omia pakko-oireita. Kaiken kaikkiaan kirja oli selkeä ja mielestäni hyvä. Pidin siitä. Tämän kirjan avulla varmasti saa omat oireet hallintaan.