P. D. James: Syystanssiaiset & Katharine McGee: Tuhat kerrosta: Huipulla

Viime keväältä/kesältä kaks kirjaa. Yritän nyt ihan tosissaan saada kirjoitettua näistä postaamattomista ylös edes jotain.

P. D. James: Syystanssiaiset

suomentanut Maija Kauhanen

Tämä oli himpun tylsä historiallinen dekkari. Tää on ikäänkuin jatko-osa Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulolle. Tapahtumat ovat vuosi Austenin kirjan jälkeen. Elizabeth ja Darcy ovat saaneet kaksospojat ja asuvat Darcyn perimässä kartanossa. He ovat järkkäämässä syystanssiaisia, kun alkaa tapahtua. Elizabethin sisko saapuu yllättin kartanoon, että hänen miehensä Wickham on murhattu. Siitäpä alkaakin sitten selvittely, että mitä on tapahtunut. Wickham löytyy verisenä, mutta veri onkin hänen kuolleen ystävänsä verta. Että mitä kuka häh? Olihan tää yhenlainen kokemus. Ääh. Hirveän hitaasti asiat eteni ja murhaaja oli pettymys suoraan sanottuna. Ei jatkoon. En varmaan uskalla tän lukemisen jälkeen koskea Jamesin muihin kirjoihin.

Katharine McGee: Tuhat kerrosta: Huipulla

suomentanut Riie Heikkilä

Tämä oli taas ihan toista maata ku Jamesin kirja. Tää on McGeen trilogian toinen osa ja ai että! Tässä jatkettiin ekan osan jalan jäljissä. Samat henkilöt ja samat ongelmat sinänsä, mutta vähän uudessa paketissa. Kiinnostavana lisänä yksi ihan uusi henkilö, joka saa tornin kiemurat uuteen uskoon. Ai että! Tarinassa myös siirrytään New Yorkista Dubaihin, jossa kannen kaksi tornia ovat. Ahmin tätä ja voivottelin muutamalle hahmolle, ku ovat niin raivostuttavia ja myös mielenkiinnolla seurasin miten juonittelut etenevät tässä kirjassa. Oon niin koukussa! Vaikka se tabu kielletty rakkaus onkin aika ahdistavaa luettavaa.

Maggie O'Farrell: Varoitus tukalasta helteestä

Mun eka Maggie O'Farrell ja tykkäsin tästä kirjasta ihan valtavasti.

 

Takakansiteksti, joka sai mut lukemaan tämän kirjan:

"Heinäkuinen Lontoo on helleaallon lamauttama. Sadetta ei ole kuulunut kuukausiin, kirvat ovat vallanneet puutarhat, vettä säännöstellään. Vuosi on 1976, ja Robert Riordan kertoo vaimolleen Grettalle piipahtavansa ulkona ostamassa sanomalehden. Robert Riordan ei palaa aamuostoksiltaan.

Tapahtuma kerää Grettan lapset saman katon alle, takaisin kotiin kaksi toisistaan vieraantunutta siskoa ja yhden veljen joka taiteilee avioeron partaalla ja heistä jokaisella on omat aavistuksensa isän katoamisesta. Heiltä jää huomaamatta, että äidillä saattaisi hyvinkin olla kaikkeen selitys.

Sitä hän ei tosin ole vieläkään valmis jakamaan."

Ja tää kirja oli kyllä tosistaankin hyvä! Tää oli ahmittavaa tekstiä ja niin monin paikoin samaistuttavaa sisaruussuhteiden kuvauksissa. Varsinkin niissä hetkissä, jolloin kokee olevansa omien sisarustensa suhteen ulkopuolinen. Tai ne hetket, kun muut tietävät jotain, mitä sinä et tiedä. Tai kun äiti panttaa tietojaan kadonneesta isästä tai kun paljastuu, että hän on toiminut tekopyhästi ties kuinka kauan ja silti vaatinut muuta lapsiltaan. Ne epäreiluuden kokemukset tällaisina hetkinä. Huh, mitä suhdesoppaa! Just sellaista, mitä oikeassakin elämässä on. Ja siksi niin samaistuttavaa.

Tää kirja oli kyllä kokemus. Iso suositus tälle! 

Lost in Suomi

Tämä kirja on yhdenlainen matka suomalaisuuteen. Yhdysvaltalainen Tim tutustuu suomalaiseen tyttöön, rakastuu ja loppu onkin historiaa.

Tämä kirja on kirjotettu hyvällä tyylillä ja hyvällä otteella. Ehkä Walkerin huumori osui mun huumoriin niin hyvin. Hän kertoo lapsuudestaan, jossa tutustunut naapurustossa asuviin outoihin suomalaisiin, miten teini-ikäisenä rakastuu suomalaiseen tyttöön ja alkaa etäsuhteeseen hänen kanssaan, miten he menevät naimisiin ja lopulta lasten takia päättävät muuttaa Suomeen asumaan, ja millaista on olla Suomessa opettajana, kun on tottunut erilaiseen koulukulttuuriin Yhdysvalloissa.

Kirjaa lukiessa monet kerrat hörähteli menemään ja kappaleessa, jossa käsiteltiin jääkiekkoa, ei voinut kuin nauraa. Joo, saatoin tunnistaa paikoin itseni kirjasta. Kuinkas muutenkaan, kun suomalainen on. 

Kirja on hyvä ja aika nopea lukea. Oli hyvää vaihtelua omaan lukemistoon.

Matalapainetta

Kirjastosta nappasin uusimman Sandra Brownin kirjan ja tämä kirja olikin positiivinen yllätys.

Bellamy Lyston kirjoittaa kirjan lapsuuden tragediastaan, jossa hänen siskonsa tapetaan tornadon riehuessa ympärillä. Kirja saa aikaan melkoisen reaktion ja tapahtumaketjun. Pääepäilty siskon kuolemaan oli hänen poikaystävänsä Dent, joka vältti tuomion ja vankilaan menikin toinen poika. Dentin kanssa Bellamy alkaa selvittää tapahtumia, kun he 18 vuoden jälkeen tapaavat. 

Tämä kirja oli positiivinen yllätys siksi, että kirjan teksti soljuu jotenkin paremmin, kuin aiemmat lukemani Brownit. Sekin oli positiivista, että minulla ei ollut hajuakaan siitä, että kuka oikeasti tappoi Bellamyn siskon. Se tuli yllätyksenä minulle! Kirjan juoni oli hyvä ja ahmaisin tämän kirjan päivässä.