Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koko Hubara. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koko Hubara. Näytä kaikki tekstit

04 huhtikuuta, 2022

Third Culture Kids Suomi Finland

Kiia Beilinson, Mona Eid, Koko Hubara ja Caroline Suinner ovat koonneet kirjan, jossa kerrotaan nykypäivän suomalaisten tarinoita. Kuka on suomalainen? Mun mielestä hän, joka on Suomen kansalainen ja/tai hän, joka kokee olevansa suomalainen. Ihonväri ei kerro suomalaisuudesta yhtään mitään. Itehän sitä on oppinut olevansa suomalainen, koska sitä mulle on kerrottu pienestä pitäen. Mitä kokisin olevani ilman tuota "aivopesua"? En tiedä.


Tää on muuten iso kirja! Alemmasta kuvasta näkyy, ku laitoin vertailun vuoksi normaalin kokoisen kansion viereen.



Kirjan esittelyteksti kertoo kaiken olennaisen tämän kirjan sisällöstä:
"40 henkilökuvaa tämän päivän suomalaisista, jotka elävät kulttuurien risteyksissä.
Millaista on kasvaa ja elää usean kulttuurin todellisuuksissa samanaikaisesti? Tähän vastaavat suomalaiset, jotka luovat omaa identiteettiään ja määrittelevät uusia olemisen tapoja erilaisten kulttuuritaustojen keskellä. Nämä tarinat kertovat identiteeteistä, jotka ovat liukuvia ja hylkivät kaksinapaisia määrittelyjä. Samalla ne avaavat niitä kipeitä kokemuksia ja voimaantumisia, joiden keskellä yhä useampi suomalainen elää tänä päivänä."

Tarinat olivat mielenkiintoista luettavaa. Myös herätteleviä, koska itse elän hyvin valkoista elämää. Mun elämässä ei ole muita kuin valkoisia ihmisiä perheessä ja ystäväpiirissä. En oikeasti edes tunne ketään ei-valkoista ihmistä, mikä on mun mielestä surullista ja oon miettinyt sitä, että miten asian saisi muutettua. Miten tutustuisin muihinkin, kuin valkoisiin suomalaisiin?

Mutta tää kirja. Kaikkien kannattaa lukea tää ja miettiä näitä asioita, mitä ihmiset kertovat tässä kirjassa. Parhaiten jäi mieleen kirjan alun lapsi, joka kertoi olevansa afroprinsessa. Ihanaa, että saa vapaasti määritellä itsensä! Sen soisin kaikille.

16 heinäkuuta, 2021

Lisää lukuelämyksiä

Se on ihanaa, ku lukuelämyksiä tulee eteen. Tässä niitä muutama lisää.


Koko Hubara: Bechi

Odotin kovasti Bechiä! Enkä joutunut pettymään. 

Tämä kirja vahvisti sen, että Hubara todella on yks mun lempikirjailija. Bechi on ajatuksia herättävä, sinne upposi, siellä eli ja hengitti ja ymmärsi ja ei ymmärtäny. Tekisi mieli lukea samantien uudelleen.



 

Aravind Adiga: Valkoinen tiikeri
suomentanut Tarja Teva

Valkoinen tiikeri oli mun ja Elegian (linkissä Elegian kirjoitus kirjasta) kolmas lukupiirikirja. Tää oli jännä kirja siinä mielessä, että tässä tapahtui hyvin vähän ja silti tämä piti otteessaan koko ajan. Tää kertoo Balram Halwain tarinan menestykseen ja olikin jännä tarina. 




Renée Watson:What momma left me

Serenity muuttaa veljensä Dannyn kanssa isovanhempien luo sen jälkeen kun heidän isänsä on murhannut heidän äitinsä. Tää on yhtäaikaa selviytymistarina, surullinen tarina, ihana tarina. Rakastan tällaisia vaikeuksien kautta voittoon- tarinoita. Ja nimenomaan tällaisia, joissa ne hankalat asiat kohdataan ja niiden kanssa opitaan elämään, eikä sellaisia joissa ne hankaluudet pyyhitään maton alle ja ollaan sitten muka voitettu ne hankalat asiat. Tässäkin kirjassa Serenity ja Danny reagoivat erilailla suruun äidin kuolemasta. Tää on realistinen tarina, tässä näkyy myös isovanhempien suru ja tässä näkyy myös se rakkaus, mitä lasten ja isovanhempien välillä on. Oli ihana tarina.




Meredith Russo: Tyttösi sun
suomentanut Leena Ojalatva

Tää kirja kertoo Amandasta, joka sukupuolen korjauksen jälkeen joutuu muuttamaan isänsä luokse toiseen kaupunkiin rankan koulukiusaamisen seurauksena. Amanda käy lukiota, saa uusia ystäviä ja ihastuu samaa lukiota käyvään Grantiin. Heidän välillään on jotain, mutta uskaltaako Amanda ikinä kertoa Grantille menneisyydestään? Tää on tarina ystävyydestä ja siitä mitä joskus vaatii saada olla oma itsensä. Tää oli kyllä upottava kirja. Tarina vei täysin mennessään ja luinkin tän ahmien parissa päivässä. Toivottavasti Russolta suomennettaisiin lisää! Esim. tämä kirja kiinnostaa todella paljon.




Ootko lukenut mitään näistä? Kiinnostaako lukea?

26 kesäkuuta, 2018

Ruskeat tytöt

Sainpa viimein tartuttua Koko Hubaran kirjoittamaan Ruskeat tytöt- kirjaan. Tähän kirjaan upposi toden teolla!




Hubara osaa kirjoittaa niin, että tekstiin vain uppoaa. Minä upposin sinne toden teolla. Meni alle vuorokausi, että sain luettua kirjan. Ahmin sen.

Jotenkin tuntuu siltä, että tästä kirjasta ei oikein osaa sanoa mitään järkevää. Se herätti tunteita. Se herätti ajatuksia. Se herätti paljon miksi- kysymyksiä. Suurin miksi- kysymys on, että miksi ihonvärillä on mitään merkitystä kenellekään?

Toivon, että Koko Hubara kirjoittaa vielä monta kirjaa. Olen kiitollinen hänelle siitä työstä, mitä hän tekee suomalaisten ruskeiden tyttöjen eteen. Toivon, että itsekin osaltani kykenen jotain tekemään.

Ps: Täältä löytyy Ruskeat Tytöt- sivusto.

Pps: Kirja todella teki muhun vaikutuksen, koska musta ei vaan irtoa tän enempää kirjan suhteen. Yleensä minulle jollain lailla merkittävistä kirjoista irtoaa helpostikin tekstiä. Nyt ei. Olen aika sanaton.