Kimalaisia ja noitia eli kaksi lastenkirjaa

Luin kaksi hyvin erilaista, mutta idealtaan samanlaista kirjaa. 

Toinen kirja 1800-luvulta ja toinen 2000-luvulta.

George Sand: Poika ja kimalainen

Tämä oli tämmöinen klassinen satu hyvän ja pahan taistelusta. Viehättävä tarina ja kaunis kuvitus. Toisaalta tää oli myös tyly kuvaus siitä, miten vanhempien rakkautta ei ole tai se on ehdollista eli onko se edes rakkautta silloin. Onneksi Karl-Kasperin tarinan loppu oli kuitenkin hyvä.

Suomentanut Marja Kyrö.

Kuvittanut Gennadi Spirin.

(Vahvat naiset- lukuhaaste: Salanimellä kirjoittava nainen) 

Eppu Nuotio & Marjo Nygård: Maailman viimeiset noidat

Maailman viimeiset noidat joutuvat tositoimiin, kun alkaa tapahtua kummia. Suvun musta lammas haluaa valtaa ja sitä vastaan on taisteltava. Tää oli mukava tarina noidista ja miten paha kukistetaan. Aina ei tarvita muuta ku taikoa paha sammaloituneeksi kiveksi. 😂 Eli oli viihdyttävä kirja myös aikuiselle.

(Vahvat naiset- lukuhaaste: Kirja noidista)

 

Olis kyllä hyvä lukea enemmän lasten kirjoja. Näitten parissa viihtyy aikuinenkin aivan hyvin!

Maresi

Maresi on Maria Turtschaninoffin Punaisen luostarin kronikoita- trilogian ensimmäinen osa. Seuraava osa Naondel ilmestyy ensikuussa.

Olen pitänyt hurjasti aiemmin lukemistani Turtschaninoffin kirjoista. Tämä kirja ei ihan samalla tavalla sytyttänyt, vaan jäi jotenkin vajaaksi. Silti haluan lukea jatko-osat tähän tarinaan.

Maresi on tyttö, joka on tullut Punaiseen luostariin neljä vuotta aiemmin. Punainen luostari on saarella, jossa saa olla vain naisia. Eräänä päivänä saarelle ilmestyy nuori tyttö, Jai. Jain tarina paljastuu pikkuhiljaa Maresille ja luostarin naisille. Eikä aikaakaan, kun Jain pelot käyvät toteen ja kaikki saarella asuvat saavat tuta Jain isän kostonhimon. 

Maresi on tarina itsensä löytämisestä ja myös omien pelkojen voittamisesta. Tarina rohkeudesta kohdata asioita, jotka pelottavat ja joita ei haluaisi kohdata. Silti tämä tarina jäi minun kohdallani vähän vaisuksi. Höh.

Arra

Maria Turtschaninoff osaa kirjoittaa sellaisia kirjoja, joiden maailmaan minä vain uppoan.

Kuva täältä

Arran elämän alku on surullinen. Hän syntyy ei-toivottuna lapsena. Hänestä huolehditaan hyvin heikosti. Arra ei puhu, joten häntä pidetään viallisena ja hänen edessään tehdään pahankarkoitusmerkkejä. Mutta Arra kyllä kuulee, hän kuulee metsän laulun, maan laulun, veden laulun, tulen laulun. Eräänä päivänä kaikki kauheus purkautuu hänestä tulen lauluna ja hänen vanhempansa kuolevat tuleen. Niin Arra siskonsa Kardin kanssa muuttaa Lavoraan, siskonsa Evian luokse.

Lavorassa Arran kurja kohtelu jatkuu. Arra kutoo upeita kuvakudoksia ja Evia vie kunnian niistä. Arra kohtaa prinssi Surandon ja hänen sisällään herää rakkaus. Sitten tulee sota ja Surando lähtee sotimaan. Kotona Arran elämä vain pahenee, kunnes taas tulen laulu saa hänet valtaansa ja Arra lähtee etsimään Surandoa. Matkallaan Surandon luo Arra joutuu kohtaamaan itsensä ja kokemansa.

Arra on tarina siitä, kuinka löytää itsensä, kuinka kohdata lapsuuden pahat kokemukset ja kuinka selvitä kaikesta. Arran tarina on koskettava, ihana ja toivoa antava. Upposin kirjan maailmaan täysin. Samaistuin Arran kokemuksiin ja elämän mutkiin täysin. Kertakaikkiaan upea kirja! Fanitan Turtschaninoffia.

Ps: Ei se prinssi Surandon elämäkään niin helppoa ja rakkaudentäyteistä ole ollut.

Anache

Maria Turtschaninoffin kirjaa Anache en voi kuin ylistää! Suunnilleen kirjan ensimmäiset rivit jo veivät minut mennessään. Enkä muista milloin viimeksi olisin lukenut kirjan, jonka ääreen palastan ollessani pois kotoa. Esim. ruokakaupassa piti käydä hyvin, hyvin äkkiä, jotta voin palata mahdollisimman nopeasti jatkamaan lukemista jne.

Kirjan päähenkilö on Anache, akkadityttö, paimentolaiskansaa. Hän elää vanhempiensa ja veljensä kanssa Veljesten lähellä paimentaen lampaitaan. Heor, Anachen veli, opettaa siskolleen miestentaitoja salaa. Anache kasvaa, oppii miesten taitoja ja naisten taitoja. Anachella on myös oma kangar, henkieläin, joka suojelee häntä. Yöllä, nukkuissaan hän tekee myös henkimatkoja, joita vain angakokit voivat tehdä ja joita varsinkaan naiset eivät voi tehdä.

Tulee vaikeita aikoja, jolloin Anache menettää äitinsä ja veljensä jumalten vihan takia. Anachesta tulee veljensä Heor, nuori mies, joka menee naimisiin Nansalin, tytön kanssa. Asia paljastuu ja edessä on taistelu vihamielisen angakokin kanssa. 

Kirja oli kertakaikkisen hyvä. Upposin siihen niin, että sain kuulla kuittailuja siitä, etten kuule ja näe mitään lukiessani. Yksi huono puoli kirjassa on: se loppui kesken. Minulle jäi jano saada lukea lisää Anachesta ja hänen elästään. Toivon sydämeni pohjasta asti, että Maria Turtschaninoff kirjoittaa kirjalle jatko-osan tai parikin.