Keigo Higashino: Namiyan puodin ihmeet

 Tää kirja oli aivan mielettömän ihana kirja! Ellibsin äänikirjatarjontaa selatessa tämä tuli vastaan ja vaan painoin play. Tää veikin äkkiä mennessään.

Vähän semmoset onnettomat tunarivarkaat päätyy hylättyyn Namiyan puotiin paetessaan lain pitkää kouraa. Siellä heidät yllättää odottamaton kirje, johon he päättävät vastata ja siitä lähteekin sitten kerimään suurempi tarina. Useamman eri henkilön tarina kuullaan kirjeiden välityksellä ja kaikki ne liittyvät jotenkin Namiyaan. Ahmien kuuntelin tätä kirjaa ja nautin tarinoista. Tuli mulle jotenkin niin sopivaan saumaan tämä elämän karseiden stressien keskellä ja sain tästä lohtua. Tää oli ihana! Ei tätä turhaan oo kehua reposteltu pitkin poikin. 💖

Keigo Higashino: Myrkyllinen liitto

 Tämäpä oli kirja! Mukavan upottavaa menoa.

Takakansiteksti:

"Menestyvä yritysjohtaja keittää itselleen kahvit ja kuolee.

Yoshita Mashiba löytyy myrkytettynä kotinsa lattialta. Mikään ei viittaa itsemurhaan, mutta jälkiä rikoksesta ei löydy. Epäilykset kääntyvät nopeasti vaimoon, joka kuitenkin oli tapahtumahetkellä satojen kilometrien päässä kotoaan. Miten on, onnistuuko myrkytys etänä?

Mitä pidemmälle poliisien tutkimus etenee, sitä mahdottomammalta tapaus näyttää. Lopulta poliisien on käännyttävä vanhan tuttunsa, fysiikan professori Yukawan puoleen. Mutta on "Galileo-senseistäkään" apua, jos kyseessä on täydellinen rikos?"

Sivulla 136-137 aloin miettiä myrkyn lähteenä kukkien kasteluvettä tai jotain kasvimyrkkyä. Ajatus ei ihan hirveän kauas heittäny, vaikka heittiki. Kastelukannun avulla sitten saatiin myrkyttäjä kiinni. Mutta, oli kyllä melkonen juoni ja murhanselvitys! Oli kyllä hauskaa lukea! Ja oli kivaa tavata edellisen kirjan henkilöitä uudelleen. Toivottavasti tätä Galileo-sarjaa suomennetaan vielä paljon lisää! Tässä sarjassa on nimittäin ainakin 6 osaa.

Keigo Higashino: Uskollinen naapuri

Pääsinpä minäki viimein lukemaan Higashinoa. Tää kirja ei ihan heti vienyt mukanaan, mutta pikkuhiljaa nappas kyytiin.

 

Loppu oli tässä kirjassa odottamaton ja nosti tän kirjan kolmesta tähdestä neljään.

Mutta se juoni: "Yksinhuoltaja Yasukon arki särkyy, kun ahne ja väkivaltainen ex-mies ilmestyy yllättäen hänen ovelleen. Vierailu päättyy sanaharkkaan, tappeluun – ja miehen kuolemaan. Murtunut Yasuko on soittamaisillaan poliisille tunnustaakseen tekonsa, kun ovikello soi toistamiseen. Hiljainen ja huippuälykäs naapuri on kuullut kaiken ja tarjoaa Yasukolle apuaan.

Poliisi ryhtyy selvittämään tapahtumia, mutta palaset eivät millään loksahda kohdalleen. Pääepäillyllä eli Yasukolla näyttää olevan täydellinen alibi, kiitos uskollisen naapurin."

Parasta antia oli lopulta professori Yukawa, jonka ystävä rikosetsivä Kusanagi ratkoi juttua työssään.Tän Yukawan mukaan tää sarja on saanut nimensäkin: etsivä Galileo. Miksi Galileo, sen voit lukea esim. tästä kirjasta. Kuten senkin, että millanen hahmo tää professori on!

Lainasin jo seuraavan kirjan tähän sarjaan: Myrkyllinen liitto. Jännä nähä, että millanen se sitten on.

Takashi Hiraide: Kissavieras

Tämäpä oli rauhallinen ja rentouttava lukukokemus. Alkuun tuntu tylsätä ja mietin, että jätän tän kesken. Kuitenkin jatkoin ja sitten tämä imaisi otteeseensa ja nautin kirjan rauhallisesta menosta.

Tässä kirjassa ei tapahdu juuri mitään. Fokus on kissassa, Chibissä, joka tulee ja menee mielensä mukaan ja siinä sivussa valloittaa kirjan kertojan ja etenkin hänen vaimonsa. Siinä oikeastaan kaikki, mitä kirjassa tapahtuu. Kerronta tuntu aluksi tosiaan ihan tylsältä, mutta joku sai jatkamaan ja yhtäkkiä huomasin olevani tämän hidastempoisen tarinan imussa. Taisi Chibi ottaa minutkin haltuunsa! Tää kirja oli lopulta todellakin hyvä lukukokemus. Harvasa kirjasta voi sanoa, että se oli rentouttava lukukokemus, mutta tästä kirjasta niin voi kyllä sanoa.

Sekalainen fantasiapläjäys

Tää fantasiakirjallisuus on kyllä vallannu mun elämän. Oon tainnu lukea tänä vuonna fantasiaa enemmän ku ikinä.

 Zoë Tucker & Zoe Persico: Greta och jättarna

Tää oli hyvä tarina ja kuvitus oli kaunista. Just sellainen satu, joista tykkään. Jätit tuhoavat metsää rakentaakseen tilalle kaupunkeja yms. Greta ja metsän ystävät tajuavat, että kaikki häviää, jos luontoa ei enää ole ja alkavat taistella metsän puolesta. Vaikeuksien kautta voittoon ja onnellinen loppu. Kivaa oli myös lukea ruotsiksi pitkästä aikaa.

Dmitri Gluhovski: Metro 2033

suomennos Anna Suhonen

Tää oli mun ja Elegian lukupiirikirja ja voi mitä tuskaa tän lukeminen olikaan! Maailma oli mielenkiintoinen. Ihmiset olivat paenneet ydinsotaa metrotunneleihin ja asuivat sielä vielä yli 20v sodan jälkeen, koska maanpäällä ei voinut asua. Nuori Artjom saa tietää kamaluuksista mitä tulee tapahtumaan metrossa ja lähtee pelastamaan metroa. Tapahtumat olivat jännittäviä ja sujuvaa luettavaa, mutta sitten se muu. Lukemiseen tuotti tuskaa pitkät monologit, joita kirjassa oli useampia. Ne monologit olivat ensinnäkin aika tylsiä ja toisekseen ne eivät välillä liittyneet mielestäni kirjaan ja sen tapahtumiin mitenkään. Tämmöstä sivutolkulla. Onneksi se kaikki muu pelasti tän kirjan. Metrotunneleissa oli mutantteja, psykologista uhkaa, kaikenlaisia vaaroja. Lisäksi kirjan loppu oli aika hurja ja odottamaton! Jäin monttu auki ja totesin, että haluan lukea seuravaankin osan, jotta saan tietää, miten tää homma päättyy. Tosin seuraavaa osaa en ala lukemaan ihan heti, ku tästä pitää toipua ensin, että pystyy tarttumaan seuraavaan osaan.

Briitta Hepo-oja: Sydämiä seireeneille

Tää kirja on jatkoa Suomea lohikäärmeille- kirjalle, jonka luin spefi-lukupiirin kanssa. Osa meistä halusi yhdessä lukea tän toisenkin osan. Tässä toisessa osa riitti vauhtia ja tapahtumia, kun Lynxin perään Botnian erämaihin lähti hänen siskonsa Fox, exänsä Franz, Tim ja Timin kuollut tyttöystävä Astrid. Ja lohikäärmettä ei parane unohtaa! Juonta en paljasta, koska se oli mukavan jännä. Loppu oli vähän höh, mutta parasta oli se, miten lohikäärme puhui. Lopusta näki, että tää kirjasarja ei jatku enempää. Se harmittaa minua, koska näitten kirjojen maailma on ihan älyttömän kiinnostava ja hyvin luotu. Toivon palavasti, että Hepo-oja kirjoittaa lisää kirjoja tähän maailmaan sijoittuen.

Sõsuke Natsukawa: Kissa joka suojeli kirjoja

suomennos Raisa Porrasmaa

Tämäkin kirja luettiin yhdessä Elegian kanssa. Tää tosiaan oli semmoinen hyvän mielen kirja, miten tätä mainostettiinkin. Orpo Rintarõ menettää isoisänsä ja isoisän kirjakaupassa ollessaan kaiken surun keskelle ilmestyy puhuva kissa, joka pyytää Rintarõn apua kirjojen pelastamisessa hävityksen ja tuhoamisen keskeltä. Siitä alkaa seikkailu ja seikkailun aikana Rintarõlle selviää, ettei hän ole yksin ja hänestä välitetään. Nää seikkailut labyrintissa oli ihan mielenkiintoisia. Silti tää kirja ei ollut niin hyvä kuin kaikesta hehkutuksesta olisi voinut päätellä. Tää oli oikeastaan vähän laimeahko. Kuitenkin, varsinkin Metron lukemisen jälkeen, tää kirja tuli luettua juuri sopivaan aikaan. Mieli lepäsi tätä lukiessa ja ei tarvinnut pelätä mitään mutantteja pölähtävän yllättäin jostain. Tälle kirjalle on selvästi paikkansa kirjojen universumissa ja voin suositella tätä kaikille, jotka haluaa hetken levähtää kirjan parissa. Vaikka aiheena on sureva nuori, niin suru ei läikehi tässä yli tai oo kovin isossa roolissa loppujen lopuksi. Kissojen ja ystäviensä avulla Rintarõ selviää ja tulevaisuuskin alkaa näyttään valoisalta.

Oisko kellään suositella mulle lisää hyvän mielen kirjoja? Kiinnostais lukea niitä lisää.

Värittömän miehen vaellusvuodet

En oo aiemmin lukenut yhtään Haruki Murakamin kirjaa. Lukuoppaan suosituksesta sitten tartuin Värittömän miehen vaellusvuosiin. 

Kirja kertoo Tsukurusta, joka alkaa tapailla Saraa. Sara pyytää/vaatii Tsukurua selvittämään menneessään tapahtuneen ystävien tekemän hylkäämisen ja sen myötä tulleet tunnesolmut, jotta heidän suhteensa voisi jatkua. Niinpä Tsukuru matkaa menneeseen ja käy läpi asiat ja tapaa ystävänsä.

Kirja oli jotenkin niin ihana. Kieli oli kaunista ja rauhallista. Kirjan tunnelma oli jotenkin niin hyvä ja se jää mieleen vielä leijumaan kirjan loputtuakin. Upposin kirjaan, kun pääsin vauhtiin. Juoni oli sopivan rauhallinen. Pystyin samaistumaan monissa asioissa Tsukurun ajatuksiin ja kokemuksiin. En yhtään ihmettele, että Murakami on suosittu! Huh, mikä kirja! Ihastuin kyllä Murakamin tyyliin ja todellakin aion lukea hänen muutkin kirjansa.