Ghana ikuisesti on tarina perheestä. Perheestä, jossa kaikki ei sujukaan niinkuin on ajatellut. Perheestä, jonka pakkaa valheet, häpeä ja etäisyys sekoittavat.
On isä, on äiti, on neljä lasta. Elämässä on kaikki hyvin, kunnes isä yhtäkkiä ottaa ja katoaa. Tämä kirja on tarina siitä, miksi isä teki niin ja mitä sen jälkeen tapahtui. Kaikki alkoi Ghanasta, siirtyy Yhdysvaltoihin ja lopulta päättyy takaisin Ghanaan. Lukiessa sivut kääntyvät kuin itsestään, kun tarina imaisee niin mukaansa. Sain perhe on kyllä omanlaisensa ja jokaisen perheen jäsenen tarina mielenkiintoinen. Kirjan lopussa ihan toivoin, että jatkuisipa tämä tarina vielä lisää.
Sitte muihin asioihin. Tämä on viimeinen viime vuonna lukemani kirja ja sain kirjotettua tästä ees jotain. Tästä lähtee nyt mun blogitauko. Tää homma ei vaan suju ja tuntuu suorittamiselta ja vaikealta. Mulla ollu jo melkein vuoden se, etten saa luettua blogeja, enkä tiiä miksi. Samalla tää bloggaaminen on alkanu takkuaan ja nyt talven aikana ooon päätyny tähän, että päätin pitää taukoa tästäki. Ku ei tästä tuu kertakaikkiaan mitään. Pidän taukoa mun kaikista someista: tästä bloggerista plus facebook, twitter ja instagram hiljenevät myös. En tiiä kuin kauan tää kestää, mutta kestää sen mitä kestää. Tulee tarpeeseen!
