Näytetään tekstit, joissa on tunniste Karin Slaughter. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Karin Slaughter. Näytä kaikki tekstit

05 huhtikuuta, 2018

Hyvä tytär

Piti väliin lukea vähän kevyempääkin. Karin Slaughterin Hyvään tyttäreen siis tartuin.


Kirjan alussa Quinnien kotiin hyökätään. Samanthan ja Charlotten äiti tapetaan ja heidät viedään metsään, jossa tapahtuu kauheita. (Ihan puistatti lukiessa.) 28 vuotta myöhemmine Charlotte on asianajaja, joka joutuu selkkauksiin puolustaessaan kouluampujaa ja selvittäessään tapausta. Samalla menneisyydet tapahtumat nostavat päätään ja sekoittuvat nykyhetkeen monimutkaisin kudoksin.

Kirja on taas niin hyvää ja takuuvarmaa Slaughteria. Erityisesti tykkäsin siitä, ettei juonen kuviot ja syylliset olleet selviä minulle heti kirjan alussa. Pääsin yllättymään kirjan lopussa ja se jos joku on kivaa! 

Aina sitä vaan jää ihmettelemään, että miksi ihmiset ovat niin kamalia. Miksi pitää satuttaa toisia? Ikuinen mysteeri mulle.

Ei siis ollutkaan kovin kevyttä luettavaa, vaikka mukanaan veikin täysin.

01 lokakuuta, 2017

Kahlittu

Kahlittu on Karin Slaughterin dekkari, joka on taas hyvä. Miten jotkut voivat kirjoittaa aina vaan uuden hyvä kirjan?


Kirja alkaa siitä, ku rakennustyömaalta löydetään kuollut poliisi. Will Trent alkaa tutkia tapausta. Pian huomataan, että tapaukseen liittyy Willin vaimo Angie, josta Will haluaa eron ja joka on taas ollut pitkään kateissa. 

Juonen käänteet ovat moninaiset. Koetukselle joutuu niin Sara Willin suhteen kuin Will Saran ja Angien suhteen. Menneisyydessä on paljon pahaa, joka vaikuttaa nykyhetkeen monin tavoin.

Slaughter on vaan aina niin hyvä. Kirjaa lukiessa aloin miettiä, että pitääköhän rueta lukemaan uudelleen kaikki nää kirjat. Ekat Slaughterin kirjat luin jo vuosia sitten, niin vois vähän verestää muistoja.

21 marraskuuta, 2016

Kaunokaiset

Uusi Karin Slaughterin kirja pitkän odotuksen jälkeen saapui käsiini. Eikä pettänyt odotuksia! Melkein yhdeltä istumalta luin Kaunokaiset- kirjan.



Kaunokaiset on jännittävä, vähän pelottavakin, kirja siitä, että ulkokuori voi pettää pahasti. Kirja siitä, että ihmistä ei välttämättä tunne juuri lainkaan, vaikka olisi ollut 20v naimisissa toisen kanssa. 

Claire on rikas nainen, joka on juuri päässyt eroon jalkapannasta. Miehensä kanssa he juhlistavat sitä ja päätyvät sivukujalle seksin perässä, kun yhtäkkiä jostain ilmestyy ryöstäjä. Kahakassa Clairen mies, Paul, kuolee. Paulin yhtiökumppani Adam pyytää Clairelta kopiot Paulin viimeisimmistä töistä. Niitä tietokoneelta etsiessään Claire löytää miehensä koneelta kauhistuttavia videoita, jotka poliisin mukaan ovat vain murhapornoa. Claire ei usko sitä ja alkaa tutkia asiaa. Pian hän huomaa, ettei tunne miestään ollenkaan.

Sivujuonteena kulkee tarinassa mukana Clairen isän kirjeet kadonneelle tyttärelleen Julialle. Toisena juonteena on Clairen toisen siskon, Lydian, tarinaa. Heidän perheensä hajosi Julian kadottua. Mutta miten Paul liittyy tähän kaikkeen? Entä paikallinen poliisi? Tai tunnettu senaattori?

Kirja oli taattua Karin Slaughterin laatua. Ai että! Mun pitää varmaan rueta lukemaan uudelleen koko Slaughterin tuotanto.