Piti väliin lukea vähän kevyempääkin. Karin Slaughterin Hyvään tyttäreen siis tartuin.
Kirjan alussa Quinnien kotiin hyökätään. Samanthan ja Charlotten äiti tapetaan ja heidät viedään metsään, jossa tapahtuu kauheita. (Ihan puistatti lukiessa.) 28 vuotta myöhemmine Charlotte on asianajaja, joka joutuu selkkauksiin puolustaessaan kouluampujaa ja selvittäessään tapausta. Samalla menneisyydet tapahtumat nostavat päätään ja sekoittuvat nykyhetkeen monimutkaisin kudoksin.
Kirja on taas niin hyvää ja takuuvarmaa Slaughteria. Erityisesti tykkäsin siitä, ettei juonen kuviot ja syylliset olleet selviä minulle heti kirjan alussa. Pääsin yllättymään kirjan lopussa ja se jos joku on kivaa!
Aina sitä vaan jää ihmettelemään, että miksi ihmiset ovat niin kamalia. Miksi pitää satuttaa toisia? Ikuinen mysteeri mulle.
Ei siis ollutkaan kovin kevyttä luettavaa, vaikka mukanaan veikin täysin.
Ei siis ollutkaan kovin kevyttä luettavaa, vaikka mukanaan veikin täysin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti