Nämä molemmat kirjat herättivät paljon tunteita, tosin ihan eri syistä.
Shahad Al Rawi: The Baghdad clock
kääntäjä Luke Leafgren
Tämä irakilaisen Al Rawin kirja kertoo Persianlahden sodasta lapsen näkökulmasta. Mitä on kasvaa pommitusten ja pelon keskellä ja miten se kaikki vaikuttaa kaikkeen. Se, miten lapsi näkee sodan, eroaa monin paikoin täysin siitä, miten aikuinen näkee sen. Lapset voivat niin keskittyä mielikuvitusmaailmoihinsa ja leikkeihinsä ja sitä kautta paeta todellisuutta. Kirja kuvaa hyvin tätä ja kasvamista lapsesta aikuiseksi sodan keskellä, sitten sodan jälkimainingeissa puutteen ja kaiken keskellä. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta, häineen, hautajaisineen, tavallisine elämäntapahtumineen. Tämä oli kyllä vaikuttava kirja. Jäi ajatuksiin soimaan pitkäksi aikaa lukemisen jälkeen.
Marguerite Duras: Rakastaja
suomentanut Jukka Mannerkorpi
esipuhe Anne Fried
Sitten tämä kirja. Huhhuh! Jostain ihmeen syystä tätä pidetään rakkauskertomuksena, mutta minusta tämä on vain ja ainoastaan kertomus seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Päähenkilö on 15-vuotias ja hänen "rakastajansa" jotain 15 vuotta vanhempi. Mitä rakkautta se semmonen on? Ei mitään. Näen haavoitetun tytön, näen myös haavoitetun miehen, mutta se ei ole mikään syy tällaiseen suhteeseen. Puh ja pah.
Että tulipahan luettua. Taidokas joo, mutta ei mun kirja.
