Tullut vähän luettua esseekokoelmia

Ja luin tän kasan, kun valmistauduin yliopiston pääsykokeisiin.

Toni Morrison: Toiseuden synty

Morrisonin esseistä ei oo kyllä jäänyt kauheana mitään mieleen. Se vaan, että kaikkea en ymmärtänyt, mutta asiat pisti silti miettimään. Tässä oli myös se outous, että jälkisanoissa oli sisältövaroitus, mikä ois mun mielestä kuulunut olla kirjan alussa, eikä kirjan lopussa. Hyödytön se sisältövaroitus on kirjan lopussa. Minä en ainakaan lue jälkisanoja ekana.

Suomentanut Koko Hubara ja Astrid Swan.

Morrison on Nobel-palkittu kirjailija.

Silvia Hosseini: Tie, totuus ja kuolema

Nää Hosseinin esseet on nautinto lukea. Pidän hänen tyylistään. Näistä esseistä sain enemmän irti kuin Pölyn ylistyksessä olleista. 

Johanna Venho (toim.): Mitä essee tarkoittaa?

Esseekokoelma esseistä ja siitä, mitä se on. Ehkä ymmärrän esseetä nyt paremmin.

Kirjoittajat:

Virpi Hämeen-Anttila

Kuisma Korhonen

Jukka Koskelainen

Bodil Lindfors

Olli Löytty

Tommi Melender

Maaria Pääjärvi

Mirkka Rekola: Esittävästä todellisuudesta

Tää Rekolan esseekokoelma oli kyllä kryptinen. Tästä jäi mieleen se, miten Rekola väänteli englanninkielisistä sanoista suomalaisia, vaikka suomenkielinenki sana olis ollu olemassa. Esimerkiksi jäi mieleen sana frustraatio. Turhauttavaa tommonen.

Paula Hotti: Mustia syntejä: kahvilaesseitä

Hottin esseekokoelmaa rakastin. Tää oli siitä harvinainen teos, että tätä lukiessa tuli tyytyväinen olo. Viihdyin esseiden parissa, nautin niiden lukemisesta, oisin voinu jatkaa lukemista toisen mokoman verran. Kiitos Hotti tästä!

Monika Fagerholm & Martin Johnson: Meri: neljä lyyristä esseetä

Tästä esseekokoelmasta en ihan päässyt kärryille. Välillä juttu jotenkin pomppi niin, että olin ihan hukassa, että missä mennään ja mitä nyt tapahtuu. Hetkittäin teksti oli kaunista. 

Suomentanut Asko Sahlberg.

Anelma Järvenpää-Summanen: Jätetään sut tolle kivelle - sarjakuvia ja esseitä

Tää oli kiva kokoelma. Esseitä ja sarjakuvia, jee. Pidin molemmista.

Monenlaisia esseekokoelmia tosiaan tullut luettua. Pidin tästä esseerupeamastani. Löysin itsestäni uuden puolen esseiden kanssa. Nimittäin pidän esseistä.

Pölyn ylistys

Olen eksynyt esseiden ja novellien maailmaan! Silvia Hosseinin Pölyn ylistys kiinnosti ja päädyin sitten lainaamaan ja lukemaan tämän.

Ja minkälaisia esseitä nämä olivatkaan! Aiheet olivat kyllä minulle outoja. En tunne Leonard Cohenin musiikkia, enkä osaa nimetä ainuttakaan hänen kappalettaan. En ole katsonut Sons of Anarchyä jaksoakaan. En ole myöskään lukenut Camusin Sivullista jne. Melkein kaikki esseiden aiheet olivat minulle outoja ja siksi jutut jäivät minulle etäisiksi. Silti se ei haitannut yhtään lukukokemusta.

Hosseinin teksti on oivaltavaa ja ajatuksia herättävää ja raikkaan rehellistä ja vähän ristiriitaistakin minun ajatuksissani. Välillä hämmennyin siitä, että ai, näinkin voi ajatella jostain asiasta. Koin esseet hyvin virkistävinä ja herättelevinä tässä omassa kuplassani, jossa en tiedä kaiken maailman Leonard Coheneistaa ja Sons of Anarchyistä oikein mitään. Herättelyä sitä aina välillä kaipaakin ja sitä kyllä sain Pölyn ylistyksen avulla.