Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira

 Aah, luin Conan Doylelta ensimmäisen kirjan ja vieläpä tämän Baskervillen koiran, joka on tosi mielenkiintoinen jakso myös televisio-sarjassa. Yksi parhaita jaksoja siinä Holmesissa, jossa Cumberbatch ja Freeman näyttelee.

Pidin kirjan tyylistä paljon. Lisäksi juonen kiemurat oli mainioita. Watson on aina ollu mun lemppari tv-sarjoissa (Holmes NYC ja Uusi Sherlock) ja niin oli myös tässä kirjassa, jossa hän on kertoja. 

"Dartmoorin nummilla kerrotaan ikivanhaa tarinaa Baskervillen kirouksesta. Suvun miehiä uhkaa kauhistuttava, hohtavasilmäinen hornan hurtta, ja sen uhriksi on äskettäin joutunut Baskervillen kartanon isäntä. Onko myös suvun viimeinen vesa, Amerikasta saapunut nuori perijä, käymässä kohti synkkää kohtaloa? Kiperän yliluonnollista arvoitusta ratkaisemaan kutsutaan tunnettu nero Sherlock Holmes, apunaan tohtori Watson."

Baskervillen koirassa olikin mielenkiintoisia juttuja, että mikä on kaiken takana. Välillä ihan odottamattomia kiemuroita. Loppuratkaisu ja se, että mikä tää hornan hurtta lopulta oli, olikin jännä.

Sherlock on kyllä ärsyttävä hahmo, mutta onneksi Watson pelastaa kaiken sen suhteen niin tässä kirjassa kuin tv-sarjoissakin. Haluan silti lukea loputkin kirjat. Oikein muuten ihmettelin, ettei näitä kirjoja ole enempää kuin neljä ja sitten on novellikokoelmia. En ollut tiennyt! Jotenkin kuvittelin, että ainakin 10 kirjaa olis tässä sarjassa. Toivottavasti kirjat suomennetaan uudelleen suoraan alkuteoksista, koska aiemmat suomennokset on tehty ruotsinnosten pohjalta.

Joël Dicker: Alaska Sandersin tapaus & Stef Penney: Erämaan armo

 Dekkareitaaaa. Dickerin dekkaria ootin kovasti. Penneyn dekkari oli mahtava yllätys.

Joël Dicker: Alaska Sandersin tapaus

suomentanut Kira Poutanen

Marcus Goldman kiinnostuu Alaska Sandersin tapauksesta ja alkaa tonkia sitä. Kaikenlaista tapahtuu sen seurauksena. Tarina kulkee kahdessa aikatasossa. Siinäpä se. Oli hyvä ja vastasi odotuksiini ja sai minut ahmimaan kirjaa. Kirjasta ei tän enempää kerrottavaa edes, taattua Dickeriä kuitenkin. Se että tarina sijoittuu edellisten kirjojen väliin jonkin verran häiritsi mua.

Stef Penney: Erämaan armo

suomentanut Jaakko Kankaanpää

Kanada 1867. Talvi on tulossa ja tapahtuu raaka murha. Tapaus saa Dove Riverin kylän sekaisin ja ihmisiä katoaa. Heitä lähdetään etsimään, kuka mistäkin syystä. Niin lähtee myös kadonneen pojan, Francisin, äiti, joka ei voi uskoa pojan tappaneen ketään. Pojan äiti on kirjan päähenkilö ja hänen nimeään ei koskaan kerrota muutoin kuin, että hän on Mrs. Ross.

Kirja polveilee etsintöjen ympärillä ja avaa tarinoita ja ihmissuhteiden solmuja. Loppua kohden sai yllätyksiä ja se oli kiinnostavaa. En osannut edes ajatella murhan syitä ja muita tapettuun Laurent Jammetiin liittyviä juttuja. Eli hyvä kirja siis! 

Tää kirja teki sen verran ison vaikutuksen, että haluan lukea Penneyn muutkin kirjat. Ainakin yksi lisää on suomennettu, mutta muut pitää englanniksi lukea.

Kirahvin kyyneleet

Voi Mma Ramotswe, kun sinua on vähän hankala vastustaa. Tai no, tässä kirjassa vähän ärsytit kyllä minua. En jaksaisi millään lukea siitä, että kuinka miehet ja naiset on erilaisia ja semmosia ja tämmösiä ja ku aina on ollut näin ja siksi sitä ja siksi tätä.

Tuosta ärsytyksestä kun pääsi yli niin kirjan parissa kyllä viihtyi: "Kalaharin autiomaahan on kadonnut nuori amerikkalainen mies, muodikasta aviovaimoa epäillään syrjähypystä ja eräs epäluotettava kotiapulainen hautoo kostoa - Botswanan ainoan naispuolisen yksityisetsivän, Mma Ramotswen, viisautta ja harkintaa tarvitaan jälleen. Yksityiselämässään Mma Ramotswen avioliittosuunnitelmat Gaboronen parhaimpiin kuuluvan miehen, autokorjaamon omistajan J. L. B. Matekonin, kanssa saavat yllättävän käänteen, kun perheen pääluku odottamatta kasvaa kahdella." Siinä juoni GoodReadsista kopsattuna.

Edelleen pidän näiden kirjojen rauhallisesta menosta. Soft crimeä parhaimmillaan. Mma Ramotswen ja Mma Makutsin päättelyä on mukavaa seurata ja kirjojen tunnelma on rennon letkeä. Seuraavankin osan tästä kirjasarjasta luen, kunhan saan omaa lukuruuhkaani vähän pienemmäksi.

Naisten etsivätoimisto nro 1

Voi, luin Alexander McCall Smithin kirjat joskus kymmisen vuotta sitten. Nyt aloitin uudelleen lukemaan ne ja Mma Ramotswe tutkii- sarjan ensimmäinen kirjahan on Naisten etsivätoimisto nro 1.

Kirjan alussa kerrotaan Mma Ramotswen tarina siitä, kuinka hänestä tuli yksityisetsivä ja sitten hänen tutkimiaan tapauksia, jotka ovat kyllä mielenkiintoisia. Eniten rakastan näissä kirjoissa sitä ihanaa ja rauhallista ja lempeää tunnelmaa, joka kirjan sivuilta hohkaa. Voi sanoa, että sielu oikeasti lepää lukiessa. Minäkin stressaaja tunnen, kuinka verenpaine ja kierrokset kropassa laskee Mma Ramotswen tutkimuksia ahmiessa. Tuntuu, ettei minulla ole kertakaikkiaan edes sanoja kuvata sitä tunnelmaa ja letkeyttä ja rauhallisuutta, mihin näissä kirjoissa uppoaa.

Kirjassa myös kauniisti kuvataan Botswanan luontoa ja ihmisiä. Afrikan kauneus tulee lähelle tällaiselle valkoihoiselle koskaan missään muualla kuin Euroopassa matkustaneelle ihmiselle niin, että haluaisi lähteä käymään ja tutustua tuohon maanosaan ja kaikkiin sen maihin.

Haluaisin ehdottomasti lukea lisää afrikkalaisia dekkareita. Onko kellään ehdotuksia?

Artemis Fowl: Tehtävä pohjoisessa

Tämä sarjakuva on mieheni lainaama ja tartuin tähän sarjakuvan tuskissani.

 Tarinan päähenkilö on Artemis Howl nuorempi. Poika on 13-vuotias ja superälykäs. Isänsä kadottua hänellä on paljon ongelmia. Hän päättää lähteä etsimään isäänsä ja tuoda hänet takaisin. Artemis juniorin seikkailu sotkeutuu hiisien metkuihin, joita hän keijujen kanssa alkaa selvittää. Maan alla sattuu ja tapahtuu. Poika saa selville, että isä on vangittuna kaukana pohjoisessa. Sinne hän matkaa henkivartijansa ja keijujen kanssa.

Ihmettelin miehelleni, että miksi nimi Eoin Colfer kuulostaa niin tutulta. No, kröhöm, Colfer on kirjoittanut monia kirjoja ja Artemis Fowl on kirjasarja. Meidän kirjahyllystämmekin löytyy yksi Colferin kirja. Aukenipa taas maailma vähän lisää minulle kirjojen saralla.

Artemis Fowl vaikuttaa kirjasarjalta ja sarjakuvalta, johon haluan tutustua enämpi.