24 heinäkuuta, 2019

Kirahvin kyyneleet

Voi Mma Ramotswe, kun sinua on vähän hankala vastustaa. Tai no, tässä kirjassa vähän ärsytit kyllä minua. En jaksaisi millään lukea siitä, että kuinka miehet ja naiset on erilaisia ja semmosia ja tämmösiä ja ku aina on ollut näin ja siksi sitä ja siksi tätä.




Tuosta ärsytyksestä kun pääsi yli niin kirjan parissa kyllä viihtyi: "Kalaharin autiomaahan on kadonnut nuori amerikkalainen mies, muodikasta aviovaimoa epäillään syrjähypystä ja eräs epäluotettava kotiapulainen hautoo kostoa - Botswanan ainoan naispuolisen yksityisetsivän, Mma Ramotswen, viisautta ja harkintaa tarvitaan jälleen. Yksityiselämässään Mma Ramotswen avioliittosuunnitelmat Gaboronen parhaimpiin kuuluvan miehen, autokorjaamon omistajan J. L. B. Matekonin, kanssa saavat yllättävän käänteen, kun perheen pääluku odottamatta kasvaa kahdella." Siinä juoni GoodReadsista kopsattuna.

Edelleen pidän näiden kirjojen rauhallisesta menosta. Soft crimeä parhaimmillaan. Mma Ramotswen ja Mma Makutsin päättelyä on mukavaa seurata ja kirjojen tunnelma on rennon letkeä. Seuraavankin osan tästä kirjasarjasta luen, kunhan saan omaa lukuruuhkaani vähän pienemmäksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti