Sydämen ääntä ei voi unohtaa

Sendkerin aiempi kirja teki muhun niin vaikutuksen, että halusin ehdottomasti lukea kirjan itsenäisen jatko-osan, jossa Julia palaa isänsä kotimaahan ruettuaan kuulemaan ääniä.

Julia Win käy töissä ja välillä kaipaa Burmaan, jossa ei ole käynyt kymmeneen vuoteen. Hän paahtaa uraputkessaan eteenpäin, mutta eräänä päivänä hän kuulee naisen ääneen sisällään. Ääni ei jätä häntä rauhaan ja Julia luulee seonneensa. Äänen myötä hän päätyy lähtemään Burmaan veljensä luo. Veljensä kanssa hän alkaa selvittää äänen tarinaa. Se tarina onkin melkoinen. 

Sendker osaa luoda ihania tarinoita. Ne ovat täynnä rakkautta ja kaikkia elämään kuuluvia asioita sellaisena ihanana ja lempeänä sekoituksena. Mikään ei ole täysin mustavalkoista ja lukijanakin sitä jää pähkäilemään sen asian edessä. Kaikella on myös harmaakin puolensa ja sekös ärsyttää ja hämmentää, ainakin minua välillä. Julian tarina, hänen sisällään kuuluneen äänen naisen tarina, kaikki ne kietoutuvat yhteen tavalla, jossa kirjaa ei lasketa kädestä ihan vähällä. Olen Sendker-fani. Jotenkin Sendkerin tyyli on sellainen ihana, ei liian osoitteleva, vaan lukijaa arvostava. Lempeästi ja oivaltavasti hän vie vaikeiden asioiden ja tunteiden läpi sivu toisensa jälkeen ja lukijalle jää lämmin olo.