Blake Crouch: Pimeää ainetta

Spefi-lukupiirin kanssa luettiin tää scifi-trilleri.

 

Juoni yksinkertaisena: Jason Dessen lähtee käymään tuttunsa juhlissa ja kotimatkalla hänet siepataan. Hänet huumataan ja tungetaan outoon kuutioon. Herätessään hän huomaa olevansa toisessa maailmassa, saman nimisenä, oma elämä hieman erilaisena versiona kuin mistä hän lähti. Siitä alkaa hänen epätoivonen matkansa päästä takaisin omaan maailmaan vaimonsa ja lapsensa luo.

Tää oli ihan jännä! Juoni oli kyllä vetävä. Itsessään Jason oli hahmo, josta ei välittäny juurikaan. Haluan kiintyä hahmoihin ja tässä niin ei päässy käymään. Vetävä kirja kuitenkin ja lukemisen väärti. Scifi-kirjojen synti on vissiin se, ettei hahmoja kirjoteta hyvin tai ainakaan niin, että niistä alkaisi välittää. Näin ainakin olen kuullut.

David Casarett: Tiikkipuulehdon arvoitus

GoodReadsiin kirjoitin tästä: "Nää on ollu niin mahtavia kirjoja, että nyt harmittaa kun tätä sarjaa ei oo enempää tehty".

Tässä Casarettin kirjasarjassa on jotenkin niin ihana tunnelma, että on ollu nautinto lukea näitä. Asiat etenee rauhallisesti ja päähenkilö Ladarat Patalungin mietteitä on mukavaa seurata. Tässä kirjassa oli hauskaa se, että ei alkuun edes tiennyt, että onko jotain rikosta tapahtunut vai ei, oli vain epäilys siitä. Että mihin ihmisiä katoaa? Tai mikä on tää papukaijakassihomma linja-autoasemalla, salakuljetustako? Lopulta kaikki sitten selviää mutkien kautta. 

Mää niin toivon, että Casarett kirjoittaa lisää tätä sarjaa! Ja ehkä Ladaratkin tajuaa joku päivä olevansa surkea autokuski. :D

Tappava salaisuus

Jes! Tess Gerritseniltä tullut uusi kirja! Semmoset aatokset mulla oli, kun tartuin Tappavaan salaisuuteen. Varsinkin, ku se edellinen kirja oli niin vaikuttava.

Tämä kirja kuuluu Rizzoli&Isles- sarjaan. Jane ja Maura saavat tutkittavakseen nuoren naisen murhan. Naiselta on kaivettu silmät päästä. Jonkin ajan kuluttua löytyy murhattuna myös nuori mies, jonka rintaan on ammuttu nuolia. Miten he liittyvät toisiinsa? Taustalla kertoo myös minä-kertoja tapahtumia omasta näkökulmastaan.

Kirja oli hyvä! Juoni mielenkiintoinen pyhimyksineen. Gerritsen on myös näitä kirjailijoita, jotka eivät koskaan petä mua.

Salametsästäjä

Tess Gerritsen ei petä minua! Löysin kirjastosta uusimman Gerritsenin dekkarin ja saatoin hypähtää pienesti ilosta. Olen lukenut kaikki Gerritsenit vuosien varrella ja aina olen niistä pitänyt.

Kuva täältä

Salametsästäjässä on tuttu parivaljakko, Rizzoli ja Isles, tutkimassa murhia. Tarina alkaa Afrikan savanneilta ja päättyy Bostonissa. Kertomus vuorottelee savannin tapahtumien ja Bostonin rikostutkimusten välillä. Jännitystä on sopivasti minulle. Tapahtumat etenevät sopivalla tahdilla. Mikä parasta: Salametsästäjän eli murhaajan henkilöllisyys tuli ainakin minulle lopussa yllätyksenä.

Gerritsen taitaa olla ensimmäinen kirjailija, jonka dekkareita luin. En voi muuta, kuin suositella! Pidän siitä, että kirjoissa on ne tietyt hahmot samoja. Vaikka tokihan Gerritsenillä on kirjoja, joissa Rizzoli ja Isles eivät ole mukana ja pidän niistäkin paljon.

Rizzoli&Islesistä on tehty myös tv-sarja, joka pyörii maikkarilla. Tästä sarjasta en pidä hirveästi. Hahmot ja tarina ovat liian kaukana kirjojen maailmasta mielestäni. Jos sarjaa katsoo ilman kirjojen lukemista, se on paljon parempi. Myönnettäköön, että silti tulee katsottua sarjaa ja onhan se viihdyttävä muuten. Katsoissa koitan unohtaa kirjojen henkilöt ja maailman, jolloin katsomisnautinto on  paljon parempi.