30 kesäkuuta, 2022

Díaz Canales & Guarnido: Blacksad - kissa varjoisilta kujilta

Tää sarjakuva ei uponnu muhun, vaikka toivoin sitä tästä lukemieni juttujen perusteella.



 

En osaa oikein edes sanoa, että mikä tässä tökki, mutta niin kävi. Tykkäsin kuvituksesta, mutta ite tarina ei vaan lähteny. No, tällaista käy joskus, kaikesta ei vaan voi tykätä! Ja ei sitä voi tietää tykkäämisestä, jos ei edes kokeile jonkun lukemista.

Ps: Muokkasin pikkuisen blogin ulkoasua. 

28 kesäkuuta, 2022

Mei Noguchi: Finlandia

Suomeen sijoittuva manga! Tää oli kiva, koska Noguchi oli ottanut selvää Suomesta ja moni asia oli oikein. Jonkinlainen Suomen tuntu siis on tässä kaksiosaisessa mangassa.



 

Airi tulee Suomeen opiskelemaan jouluhommia, koska on suuri joulufani. Airi asuu perheessä, jossa on isä-Nils, äiti-Tarja ja pojat Tuure ja Cain. Airi haluaa onnistua tonttuna ja hän yrittää kaikkensa, että se onnistuu. Harjoittelussa hän saa tietää Cainista aivan uusia asioita ja tottakai myös ihastuu syvästi Cainiin. Cain taas ei ole niin vastaanottavainen asialle. 




Toisessa osassa tarina jatkuu siitä, mihin se jäi ekassa osassa. Airi on edelleen yhtä pakkomielteinen tonttuudesta ja Cainista. Pakkomielle on syntynyt siitä, että Airi lapsena kävi Suomessa ja eksyi metsään, josta hänet pelasti tonttu. Selviää, että pelastaja oli Cainin kuollut isoveli. Lopuissaan kaikki ratkeaa kuitenkin ihan hyvin ja Cainin ja Airin välille saadaan rauha ja Airikaan ei ole enää nii mahdoton. 😁

27 kesäkuuta, 2022

#pridelukuhaaste: Janne Puhakka & Risto Pakarinen: Ulos kopista

Vielä yksi kirja mukaan Pride-lukuhaasteeseen!




Tää on jääkiekkoilija Janne Puhakan tarina ja ei pelkästään se, vaan tässä kirjassa käytiin läpi asiaa laajemminkin seksuaalivähemmistöjä suhteen niin jääkiekon kuin muun urheilun parissa.



 

Ensin Puhakka kertoo oman tarinansa itsensä löytämisestä ja ns. kaapista ulos tulosta uran loputtua. Sitten Puhakan perhettä haastatellaan ja myös Puhakan puoliso Rolfia omissa luvuissaan. 

Näitten jälkeen kuullaan Puhakan pelikavereita, pelaaja-agentteja ja valmentajia. Seitsemännessä luvussa haastatellaan aiheesta jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajaa Jukka Jalosta ja ex-jääkiekkoilija Ville Leinoa (Billebeinon perustaja). Sitten ääneen pääsevät leijona Ronja Savolainen ja ex-jellona Venla Hovi.

Hypätään hetkeksi maailmalle ja kuullaan ensimmäistä avoimesti homoa jääkiekkotuomaria Dre Baronea ja ensimmäistä julkisesti homoa pelaaja-agenttia Bayne Pettingeriä. Sitten päästään vielä asiantuntija-haastatteluihin. Dosentti ja tutkija Marjo Kokkonen ja Olympiakomitean vastuullisuuspäällikkö Elina Laine puhuvat seksuaalivähemmistöistä tutkimusten ja työn tuoman tiedon kautta. Lorun lopuksi vielä Puhakka kirjoittaa elämästään nykyhetkessä.

Kirja on täynnä asiaa ja se asia ei ole kauhean positiivista. Urheilumaailma ja eritoten jääkiekkomaailma on tosi vanhoillinen ja ahdas erilaisia ihmisiä kohtaan. Kaikkien pitäisi olla samasta muotista tai joutuu kestämään pelaajakaverien ja jopa valmentajan kiusaamista. Yllättävää oli se, että naisleijonia pidetään suurin piirtein automaattisesti lesboina, kun taas miesleijonat eivät voi olla muuta kuin heteroita. Todella kummallista! 

Se hyvä asia kirjasta tuli kuitenkin esiin, että muutosta parempaan on tapahtunut ja tapahtuu kaiken aikaa, vaikkakin hyvin hitaasti. 

23 kesäkuuta, 2022

#pridelukuhaaste: Patricia G. Bertényi: Salaisuuksien galleria

Viimein mun käsiini löysi tiensä pitkään lukulistalla ollut Bertényin Salaisuuksien galleria. Tää kirja sopii mainiosti pridelukuhaasteeseen, joten otan tällä kirjalla osaa siihen.





Tää oliki vähän erilainen dekkari ja pelkästään hyvällä tavalla! Päähenkilö on entinen FBI:n erikoisasiantuntija Jackie Saratoga, joka kuulee taulut eli niiden puheen, laulun jne. Jackie on myös rakastunut työnantajaansa, asianajaja Robertaan, ja tasapainottelee työn ja rakastumisen kanssa. 



 
Robertan toimisto saa työn kuolleen taiteilijan, Rodolfon, töihin liittyen. Siitä alkaa purkautua melkoinen vyyhti asioita niin Jackieen liittyen, kuin Rodolfoon ja hänen piireihinsä liittyen. Jackiella on erikoinen kyky, joka pikkuhiljaa kirjan edetessä paljastuu ja siinä tulee kirjaan fantasiaelementtejä. Rikosten selvittely on taas päivänselvää jännitys-osastoa. Lisäksi oli kyllä ihan hauskaa seurata Jackien ja Robertan suhteen kehittymistä. Mausteena vielä heidän työkaverinsa Liz, joka on aikamoinen teräsmummo ja hakkeri. Yhdessä he selvittävät rikosvyyhteä ja sitä oli kyllä mielenkiintoista lukea! Ja kun tapahtumat sijoittuvat San Fransiscoon, niin sitä tunsi lukevansa maailman luokan dekkaria. Meinaan, että tässä kirjassa oli sellainen koko maailman tuntu, mitä harvemmin suomalaisissa dekkareissa on.

Jatko-osan Varjojen saari hainkin jo kirjastosta ja se pääsee tässä kesän aikana lukuun. Varmaan piankin, oli nimittäin niin hyvää luettavaa tää eka osa.

21 kesäkuuta, 2022

#pridelukuhaaste: Riina Mattila: Järistyksiä

 Sainpas vihdoin luettua tän Riina Mattilan kirjan Järistyksiä. Se on ollut pitkään mun lukulistalla! Tällä on hyvä myös osallistua Pride-lukuhaasteeseen.




Järistyksiä on lyhyehkö kirja 151 sivullaan. Silti sen sisään mahtuu niin paljon: uusi koulu, uusia ystäviä, rakastuminen, kamppailu sen kanssa, ettei vanhemmat hyväksy lastaan sellaisena kuin hän on.




Eelia aloittaa lukion yhdenlaisessa sisäoppilaitoksessa kaukana kotoaan ja kaukana vanhemmistaan, jotka eivät hyväksy Eeliaa sellaisena kuin hän on eli transsukupuolisena ja ei-heterona. Uudessa koulussa hän ystävystyy Karhun kanssa. Toisena kouluvuotena hän kohtaa Islan ja rakastuu häneen. Heistä tulee pari. 

Järistyksiä kertoo järisyttävästä rakastumisesta, siitä että toinen hyväksyy sinut sellaisena kuin on ja siitä ristiriidasta, että vanhemmat eivät hyväksy. Kirja kuvaa hyvin näitä asioita ja niitä tunteita, mitä se kaikki herättää. Näiden kansien väliin mahtuu paljon, mutta se ei ole silti liikaa. Kaikki on lopulta vain välähdys, tai kuin vain järistys, läpileikkaus pieneen siivuun Eelian elämästä. Pieni siivu ja niin isot asiat! Tän luettua toivois saavan jatko-osan tälle kirjalle, että miten kaikki sitten menee tän kirjan tapahtumien jälkeen.

19 kesäkuuta, 2022

Lukumaratonin kooste

 Lukumaraton meni paremmin kuin osasin oottaakaan!




Sain luettua:
4h24min ja 170 sivua

Alotin perjantaina illalla. Luin Cixinin, Ishiguron ja Sandersonin kirjoja. Luin pe-la välisenä yönäki, ku heräsin 4h nukkumisen jälkeen ja valvoin 3h keskellä yötä. 😅 Sitte nukuin 3,5h ku alko taas väsyttään. Unet on kyllä sekasin, huokaus. Mutta! Onneksi on kirjoja, joita voi lukea myös keskellä yötä! 

Toivottavasti on pian taas joku lukumaraton. Mää vaan niin tykkään näistä!💓

17 kesäkuuta, 2022

Kirjapino kirjabloggaajien kesälukumaratonille

Yöpöydän kirjat- blogin Niina järkkäsi lukumaratonin. Aattelin osallistua, vaikka unettomuuden aina vaan jatkuessa (nyt jo 13kk), mun lukeminen on huonontunu pikkuhiljaa. Syy unettomuuteen on löytynyt eli uniapnea, mutta hoitoa ilmeisesti saa odottaa loputtomiin. Että perkules vaan. Pelottaa oman hengen puolesta, koska mun vointi on heikentyny niin paljon.





Mutta ilosempaan eli kirjoihin:

Abir Mukherjee: A rising man
Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko
Brandon Sanderson: Ajan sankari
Liu Cixin: Synkkä metsä
Patricia G. Bertényi: Salaisuuksien galleria

Jospa saisin edes vähän luettua! Varsinkin Mukherjeen kirja on edistyny todella hitaasti. Katsotaan, saanko aloitettua maratonin jo tänään. Toivottavasti!

10 kesäkuuta, 2022

#dekkariviikko #pridelukuhaaste : Miska Karhu: Nimeni on Alex

Tää kirja sopii sekä dekkariviikkoon että pride- lukuhaasteeseen, joten otan kaksi kärpästä yhdellä iskulla kätevästi. Blogin pikaisen selauksen jälkeen tulin siihen tulokseen, etten oo pride-lukuhaasteeseenkaan aiemmin osallistunut, joten siinäkin sitten mukana ekaa kertaa. 




Nimeni on Alex kertoo Alexista, joka katoaa. Oman mutkansa asiaan tuo se, että Alex on transsukupuolinen. Liittyykö se katoamiseen? Onko tapahtunut viharikos? Missä Alex on?




Ääneen pääsevät Alex, Anssi, Alexin poikaystävä, Kerttu, Anssin äiti, joka on aika rock irokeeseineen, Marjut, Alexin äiti, joka raivostuttavasti väärinsukupuolittaa lastaan koko ajan sekä Pasi, Alexin isä, joka ei halua väärinsukupuolittaa lastaan, mutta sompailee Alexin ja vaimonsa välillä. 

Nämä henkilöt kertovat tarinaa eteenpäin vuorotellen. Tarina oli ahmittava ja koskettava. Kirjaan eläytyi mukaan. Pysty tuntemaan Anssin hädän Alexin katoamisesta ja sen pelon ja epäilykset, että onko Alex salannut jotain. Pysty tuntemaan myös Marjutin hädän vaikka samalla halus huutaa hälle, että ekkö sää pöhölö tajua lopettaa tuota väärinsukupuolittamista ja ns. deadnamen käyttöä, ku tolleen toimit väkivaltasesti sun lasta kohtaan. Kerttu ja Pasi jäi enämpi taustahahmoiksi, mutta iloitsin, kun Pasi tohti toimia oikein Alexin suhteen ja riemuitsin kun Kerttu täräytteli Marjutille asioita. Alexin ääni taas kertoi, mitä tapahtui ennen hänen katoamistaan.

Kirjan loppu oli liikuttava. Anssille selvis Alexin salailun syy ja se nostatti kyyneliä silmiin. Lisäksi kun selvis Alexin kohtalo, ni teki mieli huutaa kirjalle ja kaikille, että äääääääääääääää, ku se oli vähä tylsä ja turhauttava se homma, mikä selvis. Vaikka toisaalta, en tiiä miten tän kirjan ois pitäny loppua.

Nostan hattua Karhulle, että jännite pysyi niin hyvin koko kirjan ajan ja että hän on osannut kirjoittaa nuo henkilöt niin hyvin. Lisäksi kirja on niin monin paikoin samaistuttava, että sekin tuntui hyvältä lukea. Jään odottamaan, että Karhu kirjoittaa lisää kirjoja ja pääsen niitä lukemaan.

09 kesäkuuta, 2022

#dekkariviikko: Karin Erlandsson: Kuolonkielot

 Kirsin Kirjanurkassa julkaistiin tämän vuoden #dekkariviikko. Minäki ekaa kertaa mukana!





Mulla on jo pitkään ollut lukulistalla Karin Erlandssonin kirjat. Vihdoin sain aikaiseksi tarttua tämän ahvenanmaalaisen kirjailijan teokseen! Heti kun sain tämän kirjan loppuun, mun oli pakko varata kirjastosta Saarretut, joka jatkaa Kuolonkielojen tarinaa.




Tää tarina sijoittuu 1990-luvulle. Sara on saanu kesätyön toimittajana pienestä paikallislehdestä. Näin hän saa tarvitsemaansa työkokemusta ja pääsee lähelle paikkakunnalla asuvaa poikaystäväänsä. Paikkakunnalle muutettuaan alkaakin tapahtua. Metsästä löytyy kuollut nainen, jonka ei olisi pitänyt edes olla siellä, mistä hän löytyi. Sara tutkii naisen, paikkakunnalta olevan opettajan, kuolemaa ja yrittää selvitä parisuhteen paineissa, kun Robert on niin vaativa ja mustasukkainen. Paljon on mutkia matkassa, kun mikään ei tunnu olevan sitä, miltä näyttää.

Tää dekkari oli todella mukavaa luettavaa! Iltasin vaan upposin lukemaan tätä. Tänkin ahmaisin parissa illassa, kun oli niin kivaa luettavaa ja juonikaan ei ollut sitä, miltä näytti ensin.

08 kesäkuuta, 2022

#dekkariviikko: Anu Patrakka: Syyllisyyden ranta

Kirsin Kirjanurkassa julkaistiin tämän vuoden #dekkariviikko. Minäki ekaa kertaa mukaan!





Luin Rui Santos- sarjan kolmannen osan. Olipa mukavaa palata näihin kirjoihin ja kirjojen maailmaan. Oli niin mukavaa ja viihdyttävää, että ahmin tän dekkarin parissa päivässä. Tässä kirjassa tutkitaan suomalaisen taiteilijan katoamista. Santos pohtiikin, että miten hälle kerääntyy tälleen näitä suomalaisiin liittyviä rikosjuttuja.



 

Taiteilija, Rafael, katoaa, rannalta löytyy ruumis ja pian myös taiteilijan vaimo, Pia, häviää maisemista. Rui Santos haroo tyhjää kollegansa Rita Pereiran kanssa, Tässä oliki sitten aikamoinen soppa tutkittavaksi ja lukijana jännää seurata, että miten kaikki oikein menikään. Rafael ja Pia nimittäin olivat keksineet ovelan juonen, jolla kääriä rahaa, mutta kaikki ei meekään niin kuin he ajattelivat. Miten asiaan liittyy Pian veli? Entä paikallisen baarin tarjoilija? Tai Rafaelin ja Pian poika, joka asuu Milanossa? En kerro juonesta sen enempää, koska se pilais kirjan lukemisen. Santos ja Pereira kuitenkin pääsevät hommasta jäljille ja oli tosiaan melkoiset kuviot tässä. Kaiken kaikkiaan rentoa luettavaa ja jännite pysyi hyvin yllä!

Santos- sarjan eka osa täällä ja toka osa täällä. Neljännen osan varasinkin heti kirjan loputtua ja se oottaakin jo hyllyssä, että tartun siihen.

07 kesäkuuta, 2022

#dekkariviikko: Qiu Xiaolong: Musta sydän

Kirsin Kirjanurkassa julkaistiin tämän vuoden #dekkariviikko. Minäki ekaa kertaa mukana!




Tää Qiu Xiaolongin Chen Cao- dekkarisarja on ihan mun lemppari. Luen tätä Elegian kanssa meijän yhteisessä lukupiirissä. Ja tää on niin rentouttavaa luettavaa! Tykkään eritoten kirjojen rauhallisuudesta ja runojen katkelmista. Tässä sarjan kolmannessaki osassa ratkottiin murhaa ja niin hyvällä tyylillä, että lukemisesta voinu ku nauttia. Silti juoni ei ole mitenkään tylsä, vaan pohditutti, että mikä tän kaiken takana on ja miksi.



 

Ja niinhän se tässäkin oli lopulta, että murhan motiivi oli raha. Mutta se, kuka teki murhan, tuli mulle yllätyksenä, koska kyseistä henkilöä ei kirjassa nähty kuin ihan pienesti, melkein sivulauseessa. Isompi osa kirjasta meni politiikkaan ja korruptioon, mitkä tuntuu olevan Kiinassa se juttu. Tässä sarjassa se esitetään niin hyvällä tavalla, ettei se tylsistytä yhtään lukea. Chen Cao on lomalla ja tekee käännöstyötä, josta saa isot rahat ja tässä tulee se korruptio esiin. Koska Chen on lomalla niin hänen kollegansa Yi ratkoo tätä kirjailija Yin Ligen murhaa, johon liittyy taas politiikka, koska Lige kirjoitti kulttuurivallankumouksesta. Koska tapaus on monimutkainen ja poliittisesti arka, niin Chenin on pakko lomallaan myös yrittää ratkoa tätä murhaa ja samalla tehdä käännöstyö aikataulun puitteissa loppuun. Chen Cao myös mietti paljon sitä, että Yin perhe ei päässytkään muuttamaan isompaan asuntoon ja keksi sitten ratkaisun siihen. Tähän asuntoasiaan liittyy myös sekä korruptio että politiikka. Sitä oli kyllä kieltämättä ihan mielenkiintoista lukea. 

Tää oli taas niin mukavaa luettavaa! Jotenkin Qiu Xiaolong on onnistunu luomaan tähän dekkarisarjaan niin hyvän tunnelman ja hyvät henkilöt, että aina oottaa innolla, että pääsis lukemaan seuraavaa osaa.

Sarjan ensimmäinen osa täällä ja toinen osa täällä

06 kesäkuuta, 2022

#dekkariviikko: Nikki May: Wahala

Kirsin Kirjanurkassa julkaistiin tämän vuoden #dekkariviikko. Minäki ekaa kertaa mukana!





Nikki Mayn Wahala oli todella ahmittava kirja ja esikoisromaani. Se kertoo ystävyydestä ja kostosta. Ystävät Boo, Ronke ja Simi ovat anglo-nigerialaisia (toinen vanhempi musta ja toinen valkoinen) ja asuvat Lontoossa. He ovat olleet ystäviä pitkään ja sitten heidän kolmipyöräisensä saa neljännen pyörän, kun Isobel ilmestyy heidän elämäänsä ja sekottaa pakkaa oikein urakalla.



 

Tarina etenee vuoroin Ronken, Simin ja Boon kertomana. He kertovat elämästään ja siitä, miten Isobel luikertelee heidän kaikkien elämään tavalla tai toisella. Se oli todella mielenkiintoista luettavaa! Kaikki tapahtuu räikeän vaivihkaa ja sivut vain kääntyivät, kun halusin tietää lisää ja lisää tapahtumista. Varsinkin syy Isobelin toimintaa kesti saada tietää ja se olikin mielenkiintoinen se syy, kun ajattelee kuinka kauan sen syyn tapahtumista oli. Isobel oli aika piinaavaa hahmo.

En voi kuin suositella tätä kirjaa! Todellakin ahmittava ja May osaa pitää jännitettä yllä todella hyvin. Toivottavasti pääsen lukemaan Mayltä vielä monia, monia kirjoja.

03 kesäkuuta, 2022

Lisää laatua koulutukseen & Ryhmästä enemmän- oppaat

Mulla jäi ne pääsykokeet välistä, mutta laitanpa tänne blogiin näitä juttuja aiheeseen liittyen. Oon käyny muutamissa vapaaehtoistyöhön liittyvissä koulutuksissa ja nämä kirjat saanu sieltä.


Hanna Alaniska & Mia Valanne: Lisää laatua koulutukseen - opas järjestön kouluttajalle

Tää on selkeä ja kattava opas siitä, mitä kouluttajan tulee ottaa huomioon rakentaessaan koulutuksia ja niiden koulutuksien aikana. Vähän kuin aapinen. 



 

Veli Kaukkila & Elisa Lehtonen: Ryhmästä enemmän - käsikirja ryhmänohjaajan taitoja tarvitsevalle

Tän kirjasen sain kun osallistuin vertaisryhmänohjaajan koulutukseen. Tää on hyvä peruspaketti ryhmänohjaamiseen. Asiaa ryhmän muotoutumisesta, sen vaiheista, ongelmista jne. Tämäki ku aapinen.



Näihin molempiin oppaisiin tuun varmasti palaamaan tarvittaessa. Näistä voi tsekata asioita, muistuttaa itteensä eri jutuista yms.

01 kesäkuuta, 2022

Toukokuun kooste

Niin se vain toukokuukin tuli ja meni. Huhheijaa. Oli kyllä raskas kuukausi. Mun vointi romahti loppukuusta totaalisesti ja tässä sitä nyt ollaan. Avunpiiriin pääsin ni katotaan mitä siitä seuraa. Kun ihminen on koko ikänsä sinnitelly ja pinnistelly niin jossain kohti ne voimat yksinkertaisesti vaan loppuu, kun isoja asioita kasaantuu tarpeeksi. Pelkkä pyykkikoneen täyttäminen saa mun olon todella uupuneeksi ja joutuu levähtään, että jaksaa sitten jotain muuta, esim. syödä. En oo ikinä ennen ollu näin totaalisen loppu, niin tää vähän pelottaa mua.


11.5. oli melkoinen sumu päivällä.


Luetut: 12

Tatsuya Endo: Spy x family 3
Liu Cixin: Kolmen kappaleen probleema
Anu Patrakka: Syyllisyyden ranta
Mia Malmi (toim.): Hullu akka! - kirjoituksia naiseuden pimeältä puolelta
Díaz Canales & Guarnido: Blacksad - kissa varjoisilta kujilta
Hanna Alaniska & Mia Valanne: Lisää laatua koulutukseen
Karin Erlandsson: Kuolonkielot
Veli Kaukila & Elisa Lehtonen: Ryhmästä enemmän
Miska Karhu: Nimeni on Alex
Takaaki Kugatsu: Ravintola maailmojen välillä 3
Siiri Viljakka: Kohti sumua
Brandon Sanderson: Ylenemisen kaivo



15.5. aloitettiin frisbeegolfkausi ja meri oli vielä näin jäässä.


Katsotut: 9

Pacific Rim: Kapina
2018, 1h51min

Ghost in the shell
2017, 1h47min

Thor: The dark world
2013, 1h52min

Hulk
2003, 2h18min

Wonder woman 1984
2020, 2h31min

Iron sky
2012, 1h33min

The incredible Hulk
2008, 1h52min

Ice Age: Törmäyskurssilla
2016, 1h40min

Jeti (Abominable)
2019, 1h37min



29.5. oli jo vaahterassakin pienet lehdet ja kukinnot.


Että semmonen kuukausi mulla takana.
Mites teillä meni toukokuu?