24 marraskuuta, 2021

Muutama dekkari

Mulla on vähentynyt tää dekkareiden lukeminen. Jännää. Mitä on tapahtunut?


Qiu Xiaolong: Punaisen merkin tanssija
suomentanut Leena Peltomaa

Elegian kanssa luetaan tätä Chen Cao- sarjaa meijän lukupiirissä. Tää on toinen osa ja omasta hyllystä. 

Tässä kirjassa Yhdysvallatkin on menossa mukana. Cao saa tehtäväkseen hostata yhdysvaltalasta komisariota Catherine Rohnia, joka tulee Shanghaihin saattaakseen todistajan oikeuteen Usaan. Todistaja katoaa ja Cao ja Yu yrittävät selvittää asiaa ja Rohn tietysti sekaantuu mukaan ja meno on sitten mitä on. Tapahtumat etenivät melko rauhallisesti ja nautin ihan suunnattomasti siitä, miten kirjassa runot ja sanonnat tuovat lukemiseen iloa ja rentoutta. Ne tekevät tämän sarjan lukemisesta ihanaa.



 

Sarah Pearse: The Sanatorium

Tää oliki aikamoinen dekkari! Elin saapuu puolisonsa kanssa Alpeille juhlimaan Elinin veljen kihlajaisia. Veljen kihlattu katoaa ja muitakin ihmisiä katoaa. Lisäksi tulee lumimyrsky ja ihmiset jäävät jumiin hotellille. Elin on poliisi, joka on saikulla. Hän alkaa tutkia katoamisia ja samalla selvittää omaa menneisyyttään, joka vaivaa takaumina. Tutkimusten mukana selviää hotellin karmiva menneisyys ja miten se liittyy katoamisiin. Välillä mua ärsytti Elinin yksin vaaraa tutkimaan- hommat niin paljon, että teki mieli heittää kirja seinään. Miksi niin pitää tehdä, kun murhaajaa liikkuu sielä? Mua turhautti ihan hirveästi se. Mulle se ei luonu oikeanlaista jännitystä. Haluaisin joskus lukea dekkarin, jossa ei tommosta paskaa tehä vaan toimitaan järkevästi ja turvallisuus huomioiden. Kyllä se jännitys syntyy muustakin ku tommosesta typeryydestä. Aloin ihan kihiseen kiukusta ku kirjotan tätä. 😅 Elegialle hieman avauduinkin asiasta, ku välttelin kirjan pahoinpitelyä. 

Noh, tää kirja jäi semmoseen kohtaan, että uskon lukevani seuraavan osankin, sitten ku se joskus ilmestyy. Huolimatta kiukusta.




Semmosta. Onko kellään tullu lukemisen aikana oloa, että haluaa heittää kirjan seinään?

6 kommenttia:

  1. Aah, pitäs hommata jostain tuo Chen Cao -sarjan kolmas kirja! Olis kiva päästä jatkamaan sarjan parissa, tykkään kovasti ja minustahan tämä toinen kirja oli vielä parempi kuin se ensimmäinen!

    Nuo yksin tutkailut vaaratilanteissa käy todella hermoille – sama juttu sammuvien kännyköiden kanssa. Ihme tumpelomeininkiä :DD Ehkä luen kuitenkin tämän kirjan joskus, olen sitä kirjastossa kosketellut mutta en ole lainannut toistaiseksi.

    Joskus tulee lukiessa sellainen olo, että tekisi mieli repiä hiukset päästä ja paiskata kirja seinään (esim. Metroa lukiessa tuli tällaisia fiiliksiä, haha) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin pitäis se kolmas kirja hommata! Pitää ehkä joululahjaksi ittelle. :D

      Oli ihanaa, ku annoit vertaistukea tohon kirjojen paiskomiseen. <3 Helpotti tuskaa. :D

      Poista
  2. Haha, minuakin ärsyttää ihan suunnattomasti tuollaiset kohtaukset, joissa joku älyvapaa tyyppi lähtee yksin johonkin vaaralliseen tilanteeseen kerjäämään verta nenästään ja joutuu sitten pulaan - ja sitten aivan viime hetkellä ihmeellisesti joku tulee pelastamaan hänet... Voi apua!!

    Tuota Chen Cao -sarjaa minunkin pitäisi vihdoin jatkaa, kun olen lukenut vain yhden osan siitä. Tykkäsin kyllä tosi paljon. Juuri tällä hetkellä keskittymiskyky on kyllä tosi huono. Muutaman lähinnä tosi ohuen kirjan olen lukenut tässä kuussa, ja monet kiinnostavatkin kirjat jäävät nyt lukematta, vaikka yritystä on ollut. Pari dekkariakin on lainassa, mutta en vain ole jaksanut aloittaa niitäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, just tuo, että sitten saapuu ihmepelastuminen yms. Huokaus.

      Tätä keskittymiskyvyn huonontumista tuntuu olevan yhellä jos toisella nyt. Itelläki hetkittäin vaivaa.

      Poista
  3. Ei ole tullut mieleen heittää kirjaa seinään. Lopetan aika nopeasti kirjan lukemisen, jos se takkuaa. Usein eka sivut riittävät näyttämään kannattaako jatkaa lukemista. Lukufiilis on aina omasta mielialasta kiinni. Jos ei lukeminen maistu, teen jotain muuta. Tällä hetkellä lukupinossa on vain dekkareita ja fiilis on sellainen, että voisin lukea jotain muuta, jotain jouluista ja kivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Määki nykyään osaan jättää kirjan kesken. Tän dekkarin kans tuli vaan muutamia turhautumisen hetkiä.

      Poista