26 marraskuuta, 2021

Tietokirjoja

Tietokirjat ovat näköjään napanneet musta nyt otteen, joten tässäpä lisää niitäkin.



Eliot Higgins: Me olemme bellingcat

Lyhykäisyydessään tää on Bellingcatin tarina: kuinka se syntyi ja mitä se tekee. Mulle tässä ei lopulta ollut ihan hirveästi mitään uutta, koska olin aika vasta katsonut dokumentin Bellingcatista. Kirja oli jokatapauksessa mielenkiintoinen luettava, koska Bellingcatin tutkimat tapaukset ovat mielenkiintoisia (esim. Sergei Skripalin myrkytys ja MH-17- lentokoneen tiputtaminen) ja heidän tutkimusmetodinsa on kiinnostava.



 

Jenni Räinä: Kulkijat - naisia metsissä, soilla ja tuntureilla

Eräkirjathan ovat perinteisesti miesten heiniä. Tää kirja rikkoo sitä kuvastoa ja kertoo naisista, jotka kulkevat metsissä, soilla ja tuntureillä. Räinä on haastatellut ja viettänyt aikaa jokaisen haastattelemansa naisen kanssa luonnossa. Erityisesti mulle jäi mieleen Itäkairan prinsessa Sirkka Ikonen, jonka itse henkilökohtaisesti olen myös tavannut, kun hän puolisonsa kanssa kävi ylioppilasjuhlissani aikanaan. Ikosesta on tehty kirjakin, jonka haluaisin kyllä lukea. 

Tää kirja muistutti itseäni siitä, että miksi tykkään viettää aikaa luonnossa. Vaikka en vaelluksella ole ikinä käynyt, niin rakastan kävellä metsissä ja meren rannoilla ja viettää aikaa esim. frisbeegolffaten.






Katri Norrlin & Nelli Kenttä: Vitun ruma

Tää on kirja sosiaalisesta mediasta ja sen luomista ulkonäköpaineista. Kenttä ja Norrlin paneutuvat asiaan ja mukana on myös monipuolisesti haastatteluja erilaisilta ihmisiltä asiaan liittyen. Tää oli mielenkiintosta luettavaa! Uskon, että kaikki ihmiset tuntevat jossain määrin ulkonäköpaineita. Ollaanhan me kaikki kasvettu tähän laihuutta ihannoivaan maailmaan, jossa miesten kuuluu olla tämmösiä ja naisten tommosia ja muita sukupuolia ei ookaan. Onneksi nämä asiat ovat murroksessa ja muuttumassa. Se näkyy myös kirjan teksteissä. Kenttä ja Norrlin ovat ottaneet mukaan myös instagram-kyselyjen tuloksia ja ne olivat aikamoista luettavaa kans. 





Irene Vallejo: Papyrus - kirjan katkeamaton tarina

Tässä on kunnos opus! Painavaa tekstiä n.600 sivua. Miten kirjat ovat syntyneet ja muuttaneet muotoaan. Vallejo on todella paneutunut asiaan! Tarina lähtee liikkeelle muinaisesta Egyptistä ja pääsemme nykypäivään asti. Kirjan tarina on yli 2000 vuotta vanha. Se tuntuu ihan huimalta ajatella. Oli mielenkiintoista lukea kirjan vaiheista antiikin Kreikassa ja Roomassa. Aikamoista on ollut. Väliin on pätkiä muilta ajoilta ja Vallejon omastakin elämästä. Ne helpottivat lukemista, koska tietoa pukkaa paljon ja välikevennykset tekivät terää. Tällaiselle lukemista ja kirjoittamista rakastavalle ihmiselle tää oli aika mahtava kirja lukea, vaikka hetkittäin raskassoutuinenkin.




Sellaisia tällä kertaa. Oletko lukenut näistä jonkun?

6 kommenttia:

  1. En ole lukenut noista mitään, mutta Kulkijat ja Vitun ruma kuulostavat kiinnostavilta. Itsekin tykkään liikkua luonnossa, ja reilusti ylipainoa on, joten ulkonäköihanteita joutuu miettimään. Ihme kyllä minun ylipainoani ei ole morkannut kukaan muu kuin äiti (jolta sellaista sopii odottaakin). Some luo kyllä paineita, mutta itse en enää edes ole siellä, kun väsähdin ihan totaalisesti. Se väsähdys ei kylläkään liittynyt ulkonäköjuttuihin, vaan muihin asioihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää oon kans lihava ja ulkonäköhommat oli varsinkin nuorempana paljo mielessä ja jossain määrin edelleen. Määki oon pois somesta, ollu nyt 9kk ku loppu jaksaminen. Somettomuus tehny kyllä hyvää.

      Poista
  2. Minuakin kiinnostaa Kulkijat ja Vitun ruma. Käyn yleensä vähintään kerran vuodessa about kolmen viikon patikalla täkäläisillä "vuorilla" Lake Districtissä, mutta Koronan takia jäi tämä vuosi välistä. Toki muutenkin liikun luonnossa, mutta tuo nollauspatikan puuttuminen vähän ahdistaa. Onneksi Suomessa sai sentään fillarilla hurjastella suunnilleen keskellä ei mitään. :D

    Itse en ole ylipainoinen, mutta samastun vitun rumaksi. Ulkonäöstä on piikitelty (en mahdu suomalaiseen muottiin) ja myös painoa on kytätty ilkeässä mielessä. Ihan sama mitä on, aina jollain ollut jotain sanottavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää haluaisin rueta patikoimaan, se on mun haave. Elämäni aikana en oo montaa kertaa patikoinu. Walesissa pari kertaa!

      Mää oon ollu aina vääränkokoinen, ylipainoinen. Saanu siitä kuulla. Nykyään ymmärrän, ettei kukaan jää ilman inhottavia kommentteja, mikä on ihan perseestä.

      Poista
  3. Kuten edelliset, minäkin haluaisin lukea tuon Vitun ruman. Ulkonäköpaineita on vaikea paeta, kun ne pukkaavat joka tuutista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niitä kyllä pääse pakeneen ikinä. Iteki oon koittanu opetella, että ei mun tarvi näyttää hyvältä enkä oo kenellekään velkaa ulkonäköäni.

      Poista