3 hyvin erilaista kirjaa menetyksistä

 Kolme kirjaa menetyksistä. Erilaisia asioita, ihmisiä menetetään, mutta yhtäkaikki, se sattuu.

Fríða Á. Sigurðardóttir: Kun yö kuluu

suomentanut Juha Peura

Tää on tarina tyttärestä, joka istuu äitinsä kuolinvuoteella. Siinä istuessa esiin alkaa nousta muistoja menneistä ja tytär alkaa kyseenalaistaa kaikkea, vaikka samaan aikaan yrittää työntää kaiken pois. Miten asiat lopulta menivätkään?

Tää oli mukaansavievä kirja. Jotenkin se tyttären vastahakoinen istuminen äidin vuoteen ääressä odottaessa äidin kuolemaa oli samaistuttavaa. Mieltä kaivelee asiat ja siinä kohti ne joutuukin kohtaamaan ja näkemään ne uudesta kulmasta. Pidin.

Chi Zijian: Puolikuu

suomentanut Rauno Sainio

Tämä kirja vei myös mennessään. Siirrytään ylläolevan kirjan Islannista Kiinaan, ihan toisenlaiseen maahan ja maailmaan. Kirjan päähenkilö muistelee menneitä, elettyä elämää muutosten tuulien puhaltaessa Kiinassa. Tarina on koskettava, pistää miettimään sitä miten erilaisia perinteisiä tapoja halveksutaan ja pidetään jotenkin huonona ja jopa kuvottavana, sivistymättömänä. Kun tapoja aukaistaan, niin voikin huomata osan olevan todella kauniita tarkoitusperiltään, kuten kirjassa tapahtuva tuulihautaaminen, jossa ihminen kuoltuaan nostetaan korkealla puussa olevalle lavalle, eikä haudatakaan maahan. Korkealle siksi, että eläimet eivät pääse raatelemaan ruumiita ja korkealle siksi, että sielu pääsee tuulen mukana tuonpuoleiseen. Tarinassa perinteinen ja moderni kohtaavat paikoin melkoisella rytinällä ja sen vaikutukset ihmisiin eivät ole aina kovin kauniita.

Kirjaa voin suositella lämpimästi kaikille! Tätä tarinaa mietin vieläkin välillä.

Katherine Pancol: Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin 

suomentanut Lotta Toivanen

Tämä kirja. En edes tiedä mitä sanoa. Asiat etenevät monien henkilöiden kautta ja välillä meno on melkoista. Edellinen kirja loppui (SPOILER), kun Josin sisko murhattiin ja tässä jatketaan elämää siitä. Kaikki enemmän tai vähemmän sekoilee. En tiedä mikä tässä pitää otteessaan. Joku kuitenkin. Ehkä olen vain tirkistelynhaluinen ja tässä kirjasarjassa totisesti pääsee tirkistelemään erilaisten ihmisten elämiin ja tunteisiin ja ajatuksiin. Kirjassa myös moni hahmoista menettää jotain ja jotkut saavat sen menettämänsä myös takaisin.

Tää trilogia jatkuu Mimmit-nimisellä trilogialla. Sen kimppuun seuraavaksi!

Katherine Pancol: Kilpikonnien hidas valssi & Ayọ̀bámi Adébáyọ̀: Älä mene pois

Kaksi paljon ajatuksia herättävää kirjaa. Vaikuttavia erilaisilla tavoilla nämät.

Katherine Pancol: Kilpikonnien hidas valssi

suomentanut Lotta Toivanen

Sinin kanssa jatkettiin tätä kirjasarjaa. Tämä jatkui melkein siitä mihin jäätiin edellisessä osassa.

"Romaanissa Krokotiilin keltaiset silmät saimme tutustua Joséphineen, keski-ikäiseen historiantutkijaan, joka totuttelee avioeron jälkeiseen elämään ja itsenäisyyteen. Jatko-osassa Kilpikonnien hidas valssi Joséphine on ensimmäisen menestysromaaninsa julkaissut kirjailija. Hän on löytänyt oman tapansa elää: hän kirjoittaa, tekee töitä, miettii rakkausasioitaan ja kohtaa arjen päivä kerrallaan. Esikoinen Hortense tavoittelee muotiuraa Lontoossa, kuopus Zoey puolestaan on tullut murrosikään. Joséphine on muuttanut poroporvarilliselle asuinalueelle, jonka rauhan rikkoo naapurustoon iskevä sarjamurhaaja. Myös Joséphine yritetään tappaa. Kuka kumma on tuo mies, ja miksi hän haluaa murhata Joséphinen? Ja mitä merkitsee se, että Joséphine on näkevinään ihmisvilinässä edesmenneen exmiehensä Antoinen?"

Tässä oli kiinnostavaa tuo sarjamurhaajajuoni. Ja myös Josephinen äidin sekoilut kostonhaluissaan. Välillä ärsytti lukea itse kunkin sekoiluja, välillä vaan ahmi menemään. Jotain kummaa viehätystä tässä kirjassa on, vaikka tässä esiintyy ne samat ärsytyksen aiheet ku edellisessäkin osassa. Kirjan loppu oli aika odottamaton. Olin vaan että mitä häh täh täällä tapahtuu. Pieni tauko pitää pitää tästä sarjasta, mutta haluan kyllä lukea lisää näistä ihmisistä. Pancol kirjoittaa kyllä vetävästi ja viihdyttävästi. Sarjan kolmas kirja onkin sitten kunnon järkäles. Huhhei.

Ayọ̀bámi Adébáyọ̀: Älä mene pois

suomentanut Heli Naski

Tämä kirja oli aivan mielettömän hyvä! Huh huh!

Juonen idea tässä on se, että pari ei saa lasta, jota koko suku odottaa. Siksi anoppi hommaa pojalleen toisen vaimon ja siitä alkaakin sitten sotkut. Tätä kaikkea ihmissuhdesoppaa ei voinut ku ahmia. Sinin kans luin tänkin ja ihmeteltiin ja ahmittiin tätä yhdessä. Mulla ei oo oikein edes sanoja kuvaamaan omaa lukukokemusta. Kun jotenkin mikään ei ollut mustavalkoista, vaan esiin tuli kaikki harmaan sävytkin. Tää kirja oli niin wau.