Dekkariviikot: Satu Rämö: Rósa ja Björk

Innolla odotin saavani tän Rämön dekkarisarjan toisen osan käsiini, enkä joutunu pettymään sitä lukiessani.

Ekan osan luin loppuvuodesta ja tykkäsin Hildurista tosi paljon. Se oli mulle viiden tähden kirja. Ihastuin niin paljon Hilduriin ja Jakobiin ja Islantiin.

 

Takakansiteksti:

"Kun vallanhimo iskee, tulee ruumiita!

Rósa & Björk on toinen osa nordic noirille uskollista Hildur-dekkarisarjaa, jossa on ripaus islantilaista mystiikkaa.

Syrjäisillä Islannin vuonoilla tapahtuu outo murha. Vaikutusvaltainen kunnallispoliitikko löydetään ammuttuna hiihtoladulta. Murhaa tutkiessaan rikosetsivä, Atlantin hyisissä aalloissa surffaava Hildur Rúnarsdóttir ja suomalainen poliisiharjoittelija, villapaitojen neulomiseen hurahtanut Jakob Johanson joutuvat vaikean kysymyksen eteen. Kannattaako kaikkia salaisuuksia selvittää?

Hildurin lapsuudessa syntyneet traumat palaavat, kun kauan sitten kadonneiden siskojen, Rósan ja Björkin, mysteeri alkaa aueta. Jakob yrittää pitää päänsä kylmänä keskellä vaikeaa huoltajuusriitaa.

Paha löytyy usein läheltä, mutta ihmisten läheisyys on silti suurin voimavara, joka meillä on."

Juoni oli mielenkiintoinen. Poliitikon murha ja mistä asti sen syyt lähtivät liikkeelle ja miksi. Homma kietoutui moniin lankoihin ja iteki vasta kirjan loppupuolella keksin murhaajan. Ja siihen liittyi vielä kaikkea jännää lisäksi. Sitten vielä Hildurin siskojen kohtalo. Oli hyvä veto liittää kertojaääneksi myös Hildurin äiti! Se avasi tarinaa lisää. Huh, mitä kaikkea siihen liittyykään! Oli todella kiinnostavaa lukea siitäkin. Ja miten kirja loppui! Äääääääää!!! En ehkä kestä oottaa sarjan seuraavan osan, Jakobin, ilmestymistä loppuvuodesta. 

Tää oli mulle todellakin viiden tähden kirja. Wau! Rämö on kyllä saanut mut kiintymään Hilduriin ja Jakobiin.

Satu Rämö: Hildur

Minäkin pääsin nyt Satu Rämö- funclubiin Hildurin luettuani! Varasin seuraavan osan, Rósa ja Björk, heti tän luettuani ja pääsin varaussijalle 230. Rósa ja Björk ilmestyy ensi vuoden puolella.

 

On Hildur. Poliisi, jolla on omat ongelmansa ja menneisyyden varjonsa ja joka rakastaa surffata kylmän Atlantin aalloilla.

On Jakob, poliisiharjoittelija, joka koittaa selvitä avioeron tuomasta huoltajuuskiistasta ja eksänsä tekemästä vieraannuttamisesta heidän lapseensa. Jakob neuloo, jotta saa ajatukset pois solmusta.

On murhat, joissa uhrin suusta löytyy vaaleita hiuksia. Miten nämä edes liittyvät toisiinsa? Jäljet vievät kauas ja niissä onkin setviminen. Jakob yrittää pysytellä tutkinnassa mukana, vaikka ei osaa islantia. Hildur taas yrittää selvitä, kun yksi murhan uhreista onkin hänen epävirallinen miesystävänsä. 

Kun murhat lopulta selvisivät niin syy oli yllättävä. En osannut odottaa. Looginen kyllä, mutta yllättävä. Oli hauskaa tulla yllätetyksi!

Odotan seuraavaa osaa tähän sarjaan! Siinä selvinnee Hildurin sisarusten kohtalo, jota tässä kirjassa jo vähän auottiin. Mielenkiinnolla luen myös Jakobin tarinaa eteenpäin.

Aivot narikkaan eli kasa dekkareita

 Alkuvuodesta olen lukenut dekkareitakin. Tässäpä lyhyesti ajatuksiani niistä.

Dolores Redondo: Sydämen pohjoispuoli

Redondo on yks mun lempidekkaristeja. Tässä kirjassa mennään ajassa taaksepäin sarjan muihin kirjoihin nähden. Amaia Salazar on New Orleansissa FBI:n koulutuksessa hirmumyrsky Katrinan iskiessä sinne. Samaan aikaan hirmymyrskyn kanssa riehuu sarjamurhaaja, jota agentit jahtaavat. Oli mielenkiintoista luettavaa hirmymyrskyn kuvaus ja jännittävää tuo sarjamurhaajan jahtaaminen.

Suomentanut Sari Selander.

(Vahvat naiset- lukuhaaste: Naisen kirjoittama dekkari)

Carolina Garcia-Aguilera: Kuumat vedet

Uusi dekkarituttavuus tämä. Lupe Solano on Miamissa asuva kuubalaistaustainen naisetsivä. Hän etsii sairaan pikkutytön biologista äitiä ja siitähän ne tapahtumat lähtevät etenemään. Solano salakuljetuttaa itsensä Kuubaankin etsinnöissään. Dekkarista kyllä henkii sen kirjoitusaika 1990-luku, mutta se ei suuremmin lopulta haitannut, koska kirja on sen verran viihdyttävä. Aion lukea toisenkin suomennetun Garcia-Aguileran Soleno-kirjan. 

Suomentanut Jaana Kapari.

Courtney Summers: Sadie

Sadien pikkusisko Mattie murhataan ja Sadien maailma keikahtaa nurin. Murhaajaa ei löydetä, joten lopulta Sadie päättää itse lähteä etsimään sitä. Kirjan rakenne on mielenkiintoinen, koska siinä vuorottelevat podcast-jaksot, joissa radiotoimittaja McCray tutkii tapausta ja tapahtumat Sadien itsensä kertomana. Pidin lopulta paljonkin, vaikka alkuun oli vähän takkuista.

Suomentanut Leena Ojalatva.

Eppu Nuotio: Musta

Luin joskus 10-15 vuotta sitten tämän Pii Marin- sarjan ja halusin lukea uudelleen. Kirjassa tummaihoinen Pii Marin siirtyy toimittajaksi Lounais-Suomeen ja siellä tapahtuu viimeisillään raskaana olevan papin murha. Siitä alkaa murhan selvitystyö Marinin ja poliisin kera. Tässä kirjassa tökki mulla paljon n-sanan viljely. Ehkä se kuvastaa aikaansa, kirja kun julkaistu 2006, mutta en pidä siitä. Mulla se häiritsi kirjasta nauttimista. Kirjan henkilöhahmot ja juoni olivat hyviä ja siitä muistan, miksi olen pitänyt tästä sarjasta aikanaan. En ole varma, jatkanko tämän sarjan lukemista.

(Vahvat naiset- lukuhaaste: Suomalainen naiskirjailija)

Anu Patrakka: Kuolet vain kahdesti

Toinen Patrakan Rui Santos- sarjan kirja. Tää imas mukaansa. Oon tykästynyt Santosiin hahmona ja kirjojen juonetkin ovat mielenkiintoisia. Tässä kirjassa selvitetään erakoituneen naisen murhaa. Se olikin mielenkiintoinen soppa. En hoksannut murhaajaa ennen kuin kirjan loppupuolella. Tän kirjasarjan lukemista aion jatkaa.

Qiu Xialong: Punaisen sankarittaren kuolema

Kanavasta löytyy murhatun naisen ruumis. Chen Cao alkaa tutkia tapausta. Paljastuu, että ruumis kuuluu Puolueen mallikansalaiselle ja jäljet johtavat Puolueessa korkealle tasolle. Tutkintaa yritetään estää ja hidastaa. Tässä dekkarissa asiat etenevät hitaasti, mutta imu pitää ja sivut kääntyvät kuin itsestään. Tää oli ihana dekkari, niin hassulta kuin se kuulostaakin dekkarin kohdalla. Pidin pohdinnoista, mukana olevista runoista (koska Chen on myös runoilija poliisiuden lisäksi), Chenin apulaisesta Yusta ja no, melkeinpä kaikesta tässä kirjassa.

Tää oli ensimmäinen mun ja Elegian lukupiirin kirja. Jokos Elegia oot hommannut sarjan toisen osan, että päästään lukemaan sekin? 😄

Suomentanut Jaakko Kankaanpää.

Omasta hyllystä.

Arnaldur Indriðason: Menneet ja kadonneet

Tää oli Erlendur- sarjan viimeinen osa. Mitä mää nyt teen? Pidin ihan valtavasti tästä sarjasta ja nyt on kaikki yhdeksän osaa luettuna. Tuntuu isolta kynnykseltä mennä tästä yli ja alkaa lukea muita Arnaldurin kirjoja. 

Tässä kirjassa keskitytään pelkästään Erlenduriin. Hän on lähtenyt kotopuoleensa ja alkaa selvittää kadonneen naisen tarinaa ja samalla myös pikkuveljensä Bergurin katoamista. Juttu etenee ja kadonneen naisen kohtalo selviää pala palalta. Loppu oli aikamoinen. Aikamoinen lopetus sarjalle! Olin vaan, että yyyyäääää. Erlendur, tule takaisin.

Suomentanut Seija Holopainen.

Tällasia dekkareita on tullu luettua alkuvuoden aikana. Kaikki oli lukemisen arvoisia ja tavalla tai toisella nautin niiden lukemisesta. 

Arnaldur Indriðason: Sameissa vesissä & Jyrkänteen reunalla

Tässäpä kaksi Arnaldurin kirjaa, joissa toisessa pääosassa on Elínborg ja toisessa Sigurður Óli. Erlendur ei oo mailla halmeilla, koska hän otti lomaa ja lähti kotikonnuilleen. Kukaan ei saa häntä kiinni ja kukaan ei tiedä, missä hän tarkalleen ottain on.

Tässä osassa Elínborg selvittelee tyrmäystippojen avulla tehtyjä raiskauksia ja niihin liittyvää nuoren miehen murhaa. Siinäpä onkin pähkinä purtavana! Elínborgin perhettäki esitellään tässä kirjassa ja se on mukavaa vaihtelua, kun aiemmissa Erlendur on ollut pääosassa. Enivei, Elínborg pääsee jäljille ja lopputulos olikin mukavan kimurantin rikostutkinnan takana. 

Se mikä ärsytti tässä kirjassa oli se, miten raiskauksia pidetään suunnilleen kuoleman tuomiona ihmiselle. Kun ei se ole! Ei ihmisen elämä ole pilalla tai mitään. Tottakai vakava trauma aiheuttaa pitkäksikin aikaa elämään vaikeuksia, mutta niistä voi toipua niin, että elämä on taas elämisen arvoista. Vituttaa suoraan sanottuna tää raiskauksien uhrien tuomitseminen kylmään ja pimeään. Perkele.

 

Jyrkänteen reunalla oli sitten Sigurður Ólin elämää ruotivaa. Hän joutuu yllättäin todistamaan pahoinpitelyä ja siitä alkaa kiristysvyyhden setvintä. Vyyhti onkin melkoinen ja yllättäväkin. Matkassa ovat mukana myös Sigurður Ólin vanhemmat ja entinen avopuoliso Bergþóra, jonka kanssa Sigurður Óli vielä yrittää setviä välejään. Sigurður Óliin ottaa yhteyttä myös laitapuolenkulkija Andres, jonka lapsuutta hän päätyy selvittämään, saatuaan videonpätkän, jossa Andresia hyväksikäytetään lapsena.

Joo, pauhaanpa vähän lisää tästä seksuaalisen väkivallan seuraamuksista. Tässäkin kirjassa Andresin osalta oikein alleviivataan ja leimataan, miten noista traumaoista ei voi selvitä ja näin päätyy pultsariksi ja ties mitä. Kun se ei mene niin! Ei! Alkoholismi, kodittomuus ja huumeidenkäyttö ovat vain mahdollisia seurauksia vakavista traumoista. Niin voi käydä, jos ei saa apua. Niin voi käydä missä vain vakavissa traumoissa. Tässä oli hyvää se, että tuotiin esiin, että myös miehet kokevat seksuaalista väkivaltaa. Silti vituttaa tuo järjetön toivottomuus, joka asian ylle on laskettu. Traumoista voi toipua. Piste.

No, molemmissa kirjoissa oli mukaansa tempaava juoni, vaikka nuo muutamat asiat ärsyttiki paljon. Tykkään näistä Arnaldurin dekkareista paljon. Varasin seuraavan osan ja se on ilmeisesti viimeinen suomennettu osa tässä sarjassa. Sitte mun pitää siirtyä muiden Arnaldurin dekkareiden pariin. Vähän on snif- olo sen takia.

Arnaldur Indriðason: Hyytävä kylmyys

Tästä se taas lähti putki päälle! Nimittäin Arnaldur- putki. Luin vuosi sitten viimeksi Erlendurin tutkimuksista ja nyt taas tartuin näihin kirjoihin.

Tässä kirjassa Erlendur selvittää naisen itsemurhaa ja kauan sitten kadonneiden ihmisten tapauksia. Tapaukset vievät Erlendurin mietteisiin hänen kadonneesta veljestään, joka sekään ei ole selvinnyt. Tutkittavat tapaukset ovat mutkikkaita ja mielenkiintoisia. Kirjassa mukana myös Erlendurin lapset ja hänen tyttärensä kova halu saada vanhempansa puheväleihin.

Tän kyllä ahmas. Ja kun tän oli lukenut, oli pakko saada seuraava tähän sarjaan kuuluva kirja luvun alle. Mulla semmonen dekkarinhimo päällä. Niiden avulla saa aivot ihanasti narikkaan, kun muuten on paljon asioita elämässä stressaamassa.

Talvikaupunki

Aah, lisää Arnalduria ja kylmää rikostutkintaa.

"Tammikuun viima lennättää lunta kuoliaaksi puukotetun kymmenvuotiaan pojan ylle vuokrakerrostalon pimeällä pihalla Reykjavikissa. Lapsen äiti on Thaimaasta, joten syntyy epäilyjä teon rasistisista motiiveista. Rikospoliisit Erlendur, Elínborg ja Sigurður Óli saavat ajatuksia herättävän tehtävän talvisessa kaupungissa, joka voi olla kova ja kylmä." GoodReads

Tässä oli kyllä omanlaisensa tarina. Mun mielestä kirjan loppuratkaisu oli vain ja ainoastaan surullinen ja sitä paljastamatta sen kummemmin, myös itsekäs. Äääää. En tykännyt siitä. Kirja muuten oli juoneltaan hyvä ja meni eteenpäin ja en osannut aavistaa loppuratkaisua. Pieni läkähdys tähän sen lopun takia.

Erlendurin elämän käänteet ovat aina mukavaa seurattavaa ja niin tässäkin kirjassa, kun ne menivät eteenpäin. Pakko saada jo senkin takia pian seuraava tän sarjan osa luvun alle. Toivottavasti Elínborgistaki kerrottais pian enempi. Erlendur ja Sigurður Óli ovat saaneet estradia jo hyvästi.

Mies järvessä

Jotenkin näistä Arnaldurin dekkareista on tullu mulle semmosia kirjoja, joihin tartun kun tarvii aivot narikkaan, mutta seura on taatusti hyvää ja tylsää ei tuu.

"Kleifarvatnin pinta laskee ja pohjalta paljastuu luuranko, johon on sidottu radiolaite. Rikospoliisit Erlendur, Elínborg ja Sigurður Óli joutuvat kaivautumaan kylmän sodan aikaisiin tapahtumiin ja vuosikymmenten takaisiin selvittämättömiin katoamistapauksiin.

Itä-Saksa, 1950-luvun puolivälissä. Islantilaisia nuoria opiskelee Leipzigissa DDR:n valtion stipendillä. Joidenkin silmät avautuvat kriittisyyteen, jotkut säilyttävät uskonsa järjestelmään. Mutta onko joku heistä Stasin avustaja?

Erlendurin oma menneisyys ja nykyinen elämäntilanne kiertyvät auki yhdessä luurangon arvoituksen kanssa, ja menneessä maailmassa alkanut kertomus haihtuneista unelmista ja kadonneista ihmisistä sulkeutuu." Juoni GoodReadsista.

Tää kirja vei kyllä mennessään. Jotenkin vain upposin lukemaan juonen käänteitä, jotka olivat kyllä mielenkiintoisia ja joista en DDR:n osalta tiennyt käytännössä mitään. Vaikka sinänsä nää dekkarit on tyypillisiä poliisi ratkoo- dekkareita, niin jotenkin oon kovasti tykästynyt Erlenduriin ja hänen kollegoihinsa ja heidän kaikkien elämän käänteisiin. Joo ja nää kirjat ei auta yhtään mun matkahaaveita. Haluaisin käydä Islannissa joskus. Nähdä ne laava-aavat ja kaikki.

Ääni kuin enkelin

Muhun iski pieni ahdistusblokki päälle ja tartuin siksi seuraavaan Arnaldur Indridasonin dekkariin. Ääni kuin enkelin sai mut irti pahimmasta ahdistuksesta tarinallaan.

Just joulun alla hotellin kellarikerroksessa murhataan joulupukki. Hänet löydetään kirjaimellisesti housut kintuissa. Erlendur alkaa selvittää murhaa työkavereidensa kanssa joulun painaessa päälle. Murhatun joulupukin tarina paljastuu ja se onkin aika mielenkiintoinen ja surullinen. Kaikenlaista sitä ihmiset! Murhatutkinnan lomassa Erlendurin tytär käy tökkimässä isäänsä ja sitä touhuakin on hauskaa seurata. 

Vitsi mää tykkään näistä dekkareista, missä päähenkilön menneisyyden jutut kulkee tälleen kätevästi rinnalla toisena tarinana. Jokin tällaisessa tarinankerronnassa kiehtoo minua. Ehkä se on myös sitä, ettei pääse "tylsistymään" kirjan aikana, kun monta tarinaa menee yhtäaikaa.

Haudanhiljaista

Olen nyt vähän ihastunut Arnaldur Indrisasonin dekkareihin! Haudanhiljaista oli kyllä yhtä hyvä kuin edeltäjänsä Räme. 

Tässä kirjassa Erlendur pääsee tutkimaan luulöydöstä. Luut ovat olleet jo hyvän tovin maassa. Selviää, että luitten löytöpaikan lähellä on ollut talo ja talossa asunut perhe, jota isä terrorisoi väkivallalla. Mitä heille tapahtui? Entä kenen luut ovat? Erlendurin huolena on myös hänen narkkarityttärensä, joka on raskaana ja kadonnut. Tarina etenee kahdessa aikatasossa, Erlendurin ja kollegoidensa tutkimusten etenemissä sekä Erlendurin tyttären etsimisessä sekä löytöpaikan vieressä olleen talon menneissä tapahtumissa.

Hah, jotenkin tuntuu, ettei osaa sanoa mitään tästä. Minä vain luin onnellisena tarinaa. Kiinnostavaa kirjassa rikostutkimusten lisäksi oli tosiaan Erlendurin henkilökohtainen elämä ja mitä tyttären raskauden myötä sieltä kaivautui esiin. Ihmiset ovat niin monimutkaisia ja kiinnostavia otuksia!

Ps: Eihän kukaan arvannut, että seuraava osa tätä sarjaa jo odottaa mun hyllyssä lukemistaan?

Räme

Vihdoin ja viimein minäkin tartuin islantilaiseen dekkariin! On pitänyt jo kauan tehdä niin! Arnaldur Indridasonin Räme koukutti minut kyllä tiukasti.

Reykjavikin pohjoisosassa on kaupunginosa nimeltään Pohjoisräme. Sieltä löydetään kellariasunnosta kuolleena vanha mies. Ruumiin päälle on jätetty lappu, jossa lukee minä olen hän. Poliisit saapuvat paikalle ja rikostutkinta alkaa. Rikospoliisi Erlendur on ihanan rosoinen ja myös samaistuttava päähenkilö. Hänen kanssaan rikosta tutkivat Sigurdur Oli ja Elinborg. Pikkuhiljaa he saavat selville, että kyseessä on seksuaalirikollinen ja murha liittyy murhatun vanhan miehen, Holbergin, tekemiin raiskauksiin ja sitä kautta geenitutkimukseen, jossa kartoitetaan kaikki islantilaiset.

Kirjan tunnelma oli hyvin syksyinen ja vesisateinen. Ei mielestäni liian raskas kuitenkaan. Murhan selvityksen lomassa oli mukavaa saada lukea Erlendurin ja hänen työkavereidensa yksityiselämästäkin paloja. Minuun kirja kyllä upposi kuin veitsi sulavoihin. Haluan ehdottomasti lukea koko sarjan! Oli mukavaa saada jollain lailla erilainen dekkarisarja luettavaksi. Islanti tekee siitä erilaisen ja kutkuttavan. Pitää ottaa kyllä selvää muistakin islantilaisista dekkaristeista!