Hanna Vilkka: Akateemisen lukemisen ja kirjoittamisen opas

Lyhyestä virsi kaunis. Luin tätä kirjaa pääsykokeita varten. Ja sitten mun vointi romahti niin pahasti, että jää ne pääsykokeet välistä tänä vuonna sen takia.

 

Tää oli tosiaan opas aiheeseen. Luin ja tein asioista jopa muistiinpanoja. Ei oo hirveesti mitään kummempaa sanottavaa tästä kirjasta, kuin se, että nyt hahmotan tätä asiaa jollain lailla ja ainaki paremmin ku alunperin. Plus se, että tuntuu aika isolta työltä tulla akateemiseksi millään lailla.

Lolá Ákínmádé Åkerström: In every mirror she's black

Tämä se oli mitä mainioin kirja! Upposin näiden kolmen naisen tarinaan ja välillä ei olisi malttanut kirjaa laskea käsistään sitä ahmiessa. Näiden naisten tarinat liikuttivat.

 

Kolme mustaa naista: 

Kemi Adeyemi, joka on menestyvä markkinointipäällikkö ja joka palkataan Ruotsiin sen suurimpaan markkinointifirmaan, jotta firmaan saataisiin parempaan kuntoon rasismin suhteen.

Brittany-Rae Johnson, joka on lentoemäntä ja joka kohtaa lennolla Jonnyn, joka vie jalat alta ja kanssaan Ruotsiin. Jonny on muuten Kemin pomo.

Muna Saheed, pakolainen Somaliasta, jonka perhe hukkui Välimereen ja hän jäi ainoana henkiin. Muna saa turvapaikan Ruotsista ja päätyy työskentelemään siivoojana samaan firmaan Kemin kanssa ja näin näiden naisten tiet risteävät.

Kirjassa seurataan näiden naisten elämää Ruotsissa. Kenelläkään ei ole helppoa. Kemi on vähän hukassa itsensä ja rakkauselämänsä kanssa ja uusi työ uudessa maassa ei olekaan ihan helppoa. Brittany on rakastanut ja raskaana ja sopeutumassa Ruotsiin, mutta häntä ei hyväksytä Ruotsin kermaa olevaan perheeseen miniänä ihon värinsä takia. Muna on traumatisoitunut ja yrittää vain selvitä ensin vastaanottokeskukessa ja sitten omassa asunnossa. Jokainen heistä yrittää myös selvitä rasismin kanssa.

Tämä oli tosiaan ahmittava kirja. Kirjan loppu oli semmonen, että olisin halunnu vain huutaa eeeeeiiiiiii. Kemille tilanne pääty hyvin, mutta Brittany on miehensä rakentamassa vankilassa ja Muna taas pääty ratkasuun, joka on ymmärrettävä, mutta ääääääääääää. Vaikuttava kirja, koska näitä naisia miettii vielä kauan kirjan lukemisen jälkeenkin, mitä tapahtuu harvoin.

Ali Benjamin: Mitä sain tietää meduusoista

Mua kiinnostaa aina välillä lukea kirjoja surusta. Kun etsin aiheesta tehtyjä kirjoja, tämä Ali Benjaminin kirja tuli vastaan.

 

Juoni on selkeä. Suzyn ja Frannyn välillä tapahtuu asioita ja Franny kuolee ennen kuin Suzy kerkiää pyytää häneltä anteeksi. Koska Frannyn kuolee, jää välien selvittely tekemättä ja siksi Suzy lakkaa puhumasta. Hän alkaa tutkia sitä mahdollisuutta, että meduusat tappoivat hänen ystävänsä. Koska miten muuten hyvä uimari voisi sillä lailla hukkua?

Kirja on Suzyn surun kuvaus. Välillä se liikutti mua ja nosti kyyneleet silmiin. Välillä vähän huvitti lapsen logiikka asioiden suhteen. Onneksi kaikki päättyy hyvin!

Patricia Lockwood: Kukaan ei puhu tästä

Tähän kirjaan tartuin, koska kiinnosti lukea somen vaikutuksista elämään kaunokirjallisessa muodossa. Ja no, olihan tää kirja kokemus.

 

Ensinnä pitää sanoa, että tää ei ollu mikään hauska kirja, vaikka niin tätä mainostetaan. Mua ei naurattanu tätä lukiessa. Samaistuin kyllä monin paikoin. Ärsyynnyin monin paikoin. Mutta naurattanut ei kertaakaan. Siksi tuntui hassulta lukea tätä, ku odotin pääseväni nauramaan hauskoille jutuille ja nauru pysyi poissa. 

Tää kirja oli hyvin kuvaava esitys somesta. Asiat olivat tuttuja. Miten some kuohuu ja asiat nousevat esille ja pian vähin äänin katoavat someavaruuteen ja unohtuu, että ne oli koskaan olleetkaan framilla. Sillainhan some toimii. Kirjassa ei mainita nimeltä somea, portaalia, jota kirjan päähenkilö käyttää, mutta itse oletin sen olevan twitter ja paikoin ehkä jopa facebook.

Kirjoitukset olivat lyhyitä henkäyksiä ja muutamia pitempiä. Eli just niinku vaikka tviitit tai facekirjoitukset. Se myös loi oman tunnelman tähän kirjaan, kun aihe vaihtui salamannopeasti, kuten somefiidissäkin tapahtuu. Kirjaa lukiessa muistin taas, että miksi en ole ollut somessa yli vuoteen. En jaksa tällaista hyppelyä. Se on rasittavaa.

Kirja oli kuitenkin vallan mainio ja lukemisen arvoinen. Hyvä muistutus siitä, että nykyään meidän elämä on internetin ja somen armoilla. Kaikki on netissä. Enää ei voi sanoa, että se todellinen elämä on muualla. Kyllä netti ja some on nykyään oleellinen osa sitä todellista elämää.

Georgia Pritchett: My mess is a bit of a life

Tartuin tähän kirjaan, koska: 

"Multi-award-winning television writer and producer Georgia Pritchett knows a thing or two about anxiety.

From worrying about the monsters under her bed as a child (Were they comfy enough?), to embracing womanhood, (One way of knowing you have crossed from girlhood to womanhood is that men stop furtively masturbating at you from bushes and start shouting things at you from cars. It's a beautiful moment) worry has accompanied her at every turn.

This memoir is a joyful reflection on just how to live - and sometimes even thrive (sometimes not) - with anxiety."

Tässä kirjassa oli kyllä paljon samaistuttavaa ahdistuksen suhteen. Pritchett kirjoittaa niin hyvin erilaisista ahdistuksen aiheistaan. Pidin myös siitä, että kirjoitukset olivat hyvin lyhyitä tai vaan muutaman sivun pituisia. Kirja on Pritchettin muistelmat, vaikka se kyllä välillä vähän unohtui, kun niin upposi lukemaan. Tarinan kaari on kronologinen, alkaa lapsuudesta ja päätyy nykyhetkeen. Ahdistuksen aiheet ovat hyvin laajalla skaalalla, niinkuin voi vain kuvitella elämässä niiden olevankin. Mielenkiintoinen kokoelma kirjoituksia! Suosittelen kyllä lukemaan! Välillä sai vähän nauraakin asioille ja toisinaan hiukkasen vitutti.

Åsa Larsson: Isien pahat teot

Vihdoin ja viimein pääsi lukemaan jatkoa Rebecka Martinssonin tarinaan! Mutta samalla olin, että ääääääää, ku tää on viimenen kirja tähän sarjaan.

 

Tää oli just niin hyvä, ku sarjan aiemmatkin kirjat. Viihdyttävä, tunteita herättävä, ahmittava. Ja oli tosiaan haikea olo lukiessa, ku tiesi, ettei tää jatku tästä enää. Että viimeistä viedään. 

Tarina alkaa siitä, kun pieneltä saarelta vanhasta talosta löydetään ruumis pakastimesta. Paljastuu, että ruumis on 60 vuotta sitten kadonnut nyrkkeilijä ja että hänet on tapettu. Asioita mutkistaa se, että tää talo, josta ruumis löytyi, on Rebecka Martinssonin sukulaisten talo. Sukulaisten, joiden kanssa hän ei tule toimeen ja jos pikkutarkkoja ollaan, ni eivät he ole biologisia sukulaisia, koska he olivat Rebeckan äidin ottoperhe. 

Tarina polveilee eteenpäin ja sivut vain kääntyilivät menemään, kun murhatutkinta etenee.Oli mukavaa olla vanhojen tuttujen hahmojen parissa, vaikka hieman joutu kyllä vuosien jälkeen pinnistelemään, että kuka oli kuka jne. Ja varsinkin, kun patologi kuoli, olin että ääh ja kun muitakin kuolemia tuli ni meno vaan parani tai paheni. No, joka tapauksessa, tää oli todella hyvä kirja!

Mää niin toivon, että Larsson jatkais tätä sarjaa tai alottas vaikka uuden dekkarisarjan.

Aikuisten ystäväkirja

 Tämä haaste on bongattu ja poimittu Astu harhaan- blogista. Olipa vaikeita kysymyksiä osa, mutta hauskaa miettiä vastauksia niihin!

Tässäpä alkaa kysymykset ja vastaukset:

Kuinka pitkä olet?

162cm.

Silmien väri?

Vihreä

Meikä ja pieni junamatka.

Koulupolku?

Ala-aste kolmessa eri koulussa. Yläaste kolmessa eri koulussa. Lukio. Ammattikoulu. Kaks kesken jäänyttä ammattikorkeakoulututkintoa.

Keskiarvo?

Se oli koulussa aina hyvä, 8-9.

Viihdyitkö koulussa?

Kyllä kai. Ei oo jääny mitään kummempiakaan mieleen.

Meijän MiniMotsut Roark, Uma ja Robus Arabica Kahvipapu Panda.

Onko sinulla sisaruksia?

Onhan nuita 11 kappaletta. Tosin oon tekemisissä vain kahden nuorimman kanssa. Ite oon esikoinen.

Pidätkö sukulaisistasi?

Ainaki muutamasta pidän.

Vuoden takainen pajun kukinto.

Lempivuodenaika?

Pidän kyllä kaikista, mutta kyllä se kevät on mieluisin, kun talvi antaa periksi ja alkaa olla lämmintä ja luonto herää ja ei enää tarvi pukeutua niin monin kerroksin ja mielialaki kirkastuu ilman myötä.

Lempiväri?

Ehdottomasti punainen!

Viime vuonna vihdoin pääsin käymään Tuiran alppiruusupuistoon ihasteleen kukintaa.

Paras lukemasi kirja?

Tää on kyllä hankala kysymys. Vastaan, että kaikki ne kirjat, jotka lukee toisenkin kerran tai vielä useammin.

Paras näkemäsi elokuva?

Hmph. Tääki hankala kysymys. Maleficent-elokuvat. Forrest Gump. Star Wars- leffojen kuus ekaa. Rohkea. Kätyri-leffat niistä kohin, missä kätyrit tekee jotain.

Lempiyhtyeesi?

Aina vaan vaikeammaksi menee kysymykset. Mm. Kwan, Amy Winehouse, Muse, Nightwish, Laleh. 

Mikä biisi soi nyt? 

Muse: Time is running out

Tälle vuodelle en oo vielä ehtiny ostaa orvokeita parvekkeelle.

Mitä rakastat?

Lukemista, aamukahvia, kävelyä, itseäni, läheisiäni, rooibos-teetä, yhteyttä toisiin ihmisiin, yksinoloa, puolison kainalossa oloa, hyviä sarjoja, hyviä leffoja, aamuauringon valoa, kesäyön hämärää, puita, orvokkeja, kirjoittamista, musiikkia, chai lattea, mäntymetsän tuoksua...

Mitä inhoat?

Tökkimistä, säikyttelyä, liiallista vaativaisuutta, raudanpuutetta, astmaa, unettomuutta, hidasta nettiä, ilkeyttä, märkiä kenkiä, liukastumista, pahanmakuista kahvia...

Mitä odotat tällä hetkellä?

Että saisin mun voinnin täältä alhosta jotenkin ylös.

Mun ja puolisoni frisbeegolfbägit. Mun on tuo pinkki!

Harrastatko liikuntaa?

Joo, kävelyä ja frisbeegolffia. Ehkä tänä vuonna taas pyöräilyä. Kuntosali on just nyt melkoi heikoissa kantimissa mun voinnin takia. Oikeasti kaikki liikunta.

Soitatko mitään soitinta?

Pianoa. Tosin en oo soittanu nyt 10 vuoteen, ku ei oo ollu pianoa saatavilla.

Mitä harrastuksia sinulla on? 

Liikunnan lisäksi ainakin lukeminen, kirjoittaminen, palapelit, jääkiekon seuraaminen.

Mikä kamera sinulla on?

Puhelimen.

Yksi monista palapeleistäni.

Syötkö suklaata? 

Jo vain!

Suklaa vai salmiakki? 

Mikä kysymys tää ees on? Riippuu tilanteesta.

Tää on sitä parasta salmiakkia!

Lempijäätelö?

Aino-jäätelön Unelmien kookos ja suklaa, jota ei oo saanu enää moneen vuoteen ja oon siitä vieläkin ihan surullinen. Tällä hetkellä Aino-jäätelön Ihana maitosuklaa ja Suklainen mokkaunelma ja Ben&Jerry'sin Oh my banoffee pie on suosikkeja, ku ei snif tuota kookosunelmaa saa.

Suhteesi saunaan?

Käyn harvoin, vaikka sellainen olisikin asunnossani.

Perämeri.

Paras paikka missä olet käynyt?

Wales

Maa, johon haluaisit matkusta?

Iso-Britannia, Irlanti, Islanti, Uusi-Seelanti ainakin.

Klassinen: kohtahan se on taas syksy. Äääääää.

Kadutko jotain?

Joitain asioita joo, mutta myös ymmärrän, että oon ollu niissä tilanteissa niin toope, etten oo osannu toimia toisin.

Haluaisitko muuttaa jotain itsessäsi? 

Kyllä ja työn alla on se, että toimisin myötätuntoisesti itseäni kohtaan. Se on tosi vaikeaa!

Lempijuhlasi? 

Synttärit. Hieno tapa juhlia elämää.

Kummitytön synttärikakku.

Välitätkö muiden mielipiteistä?

Riippuu asiasta ja tilanteesta.

Mistä ostat vaatteesi?

Tokmannilta ja Lidlistä lähinnä.

Tuomitsetko ennen kuin tunnet? 

Kyllä. Nykyään jo tunnistan sen itsessäni. Rasittavan ennakkoluuloinenkin olen.

Suomen eka olympiakulta jääkiekossa oli kova juttu.

Mistä haaveilet?

Lottovoitosta, jolla voi toteuttaa materiaaliset haaveet, kuten oman pianon.

Mitä teet tänään?

Luultavasti en mitään ihmeellistä tai arjesta poikkeavaa.

Tää oli tosi kiva tehä. Tehkeepä te muutkin!

Huhtikuun kooste

 Huhtikuu on mennyt hirmusen väsymyksen vallassa ja se näkyy kyllä lukumäärässä suoraan. Ei vaan jaksa tarttua kirjaan ja mieluummin vaan tuijottaa jotain ja se taas näkyy leffamäärissä, mitä tullu katottua. 

Luetut: 11

Georgia Pritchett: My mess is a bit of a life

Patricia Lockwood: Kukaan ei puhu tästä

Brandon Sanderson: Viimeinen valtakunta

Nikki May: Wahala

Ali Benjamin: Mitä sain tietää meduusoista

Lolá Ákínmádé Åkerström: In every mirror she's black

Laura Kolbe: Keho - matkoja ikään, mieleen ja minuuteen

Hanna Vilkka: Akateemisen lukemisen ja kirjoittamisen opas

Jia Tolentino: Trikkipeili - ajatuksia aikamme itsepetoksesta

Qiu Xiaolong: Musta sydän

Saku Tuominen: Kaikki on hyvin riippumatta siitä miten kaikki on

Kuun alussa lunta tuli hitokseen.

Katsotut: 13

Panda eksyksissä

2019, 1h24min

Jadesoturi

2006, 1h50min

Miss Marple: Kuolema ilmoittaa lehdessä

2005, 1h34min

Miss Marple: The Sittaford mystery

2006, 1h40min

Captain Marvel

2019, 2h3min

Itse ilkimys 2

2013, 1h38min

Itse ilkimys 3

2017, 1h29min

Iron man

2008, 2h6min

Iron man 2

2010, 2h4min

Thor

2011, 1h55min

Ajan lapsi

2017, 1h22min

The Avengers

2012, 2h3min

Wonder woman

2017, 2h21min

Kuun lopulla oli jo aurinkoisempaa ja lämpimämpää.

Haasteet:

Pääsiäisen lukumaraton

Semmonen oli mun huhtikuu. Tuntuu, etten muuta muista koko kuusta ku väsymyksen ja unettomuuden ja kamalan stressin. Ja ison läjän elokuvia ja dokkareita.

Heli Järnefelt: Hyvän unen avaimet - opas unettomuuden itsehoitoon

Tää on kolmas kirja unettomuudesta, jonka oon lukenut.

 

Tästä en enää saanut mitään sen kummempia vinkkejä tai apuja oman unettomuuteni taklaamiseen. Käytännössä oli vanhan kertausta. Ihan hyvä oli silti kerrata. Yksi käyttökelpoinen vinkki tässä kirjassa oli kuitenkin se, että miten saa ajatustulvan loppumaan. Valitsee jonkun neutraalin sanan (esim. se tai rentoudu) ja sanoo sen mielessään tasaisin tihein väliajoin (parin sekunnin välein), jolloin muut ajatukset eivät pääse nousemaan ja vaeltamaan mielessä ja sitä kautta rupeaa rauhoittumaan. Tämä on niin sanottu ajatuseste.

Tää kirja oli tämmönen perustietopaketti unettomuudesta ja sen hoidosta. 

Pirjo Suhonen: Vapaus valita

22 naisen tarinat siitä, miten valinnat ovat vaikuttaneet heidän elämiinsä.

Tarinat olivat tosi mielenkiintoisia. Ne antoivat mulle uskoa siihen, että löydän itsekin oman tieni, joka tuntuu olevan aikamoisen sumun keskellä juuri nyt. 

Parhaiten näistä kaikista tarinoista jäi mun mieleen Marja-Sisko Aallon ja Ujuni Ahmedin tarinat.

 Tuntuu, etten osaa oikein sanoa mitään kummempaa tästä kirjasta muutakuin: Suosittelen lukemaan!

Katja Klengel: Girlsplaining

Mitähän tästä sarjakuvasta osais sanoa? Monia asioita tunnistin omasta elämästäni. Toisia taas en niinkään.

Tässä oli seitsemän eri tarinaa, joissa Klengel kertoo asioita elämäänsä liittyen. Niistä varmasti suurin osa on kaikkien naisten tunnistettavissa. Asioita käsiteltiin karvoituksesta ja lisääntymiseen ja siltä väliltä. Välillä hyvinkin osuvaa asiaa. Esim. karvoituksen suhteen muistan, ku aloitin säärikarvojen ajelemisen 15-vuotiaana, koska uskoin, että niin pitää tehdä. Voi voi. Monesti oon ollut ärtynyt siitä kuinka paljon vaivaa siinä on ja kuinka sääret ei pysy sileänä kuin hetken, kun jo sänkeä pukkaa. Nyttemmin oon ollu jo yli 3v ajelematta karvojani. Oon siitä onnellisessa asemassa, että mun karvat on tosi vaaleita ni ei sitä oikeastaan edes huomaa, etten enää aja esim. säärikarvoja. Kainalokarvat taas mulla on kummat, kun niitä ei juurikaan edes ole, joten tarve niiden ajeluun on vähäinen. Ja silti niitäkin vähiä ajelin vuositolkulla, koska niin nyt vaan piti tehdä. Argh. Ja kukaan ei vaadi näitä miehiltä, vaikka aihetta oiskin siinä mielessä, että heillähän niitä karvoja vasta onkin! Toinen argh. Mutta joo, kyllähän tää sarjakuva-albumi herätti tällaisia ajatuksia hetkittäin paljonkin. Karvarauha ois erittäin suotavaa kaikille ihmisille, oli niitä karvoja sitten paljon tai vähän. Samaten rauha kasvaa ilman tällaisia kummia paineita ois hyvä kaikille lapsille ja nuorille.

Marko Vapa & Päivi Peltoniemi: Kehon kuuntelun opas

Tää oli lyhyt ja selkeä opas kehon kuunteluun. 

 

Tässä oli tosiaan lyhyesti ja selkeästi kerrottu asiat kehon kuunteluun liittyen. Oli myös harjoituksia ja ohjeita, miten se tapahtuu. Sanosin, että kattava kirja, vaikka sivuja ei paljoa ollutkaan. Jotain kummaa jäin silti vielä kaipaamaan ja en osaa sanoa, että mitä se on. 

Emilia Laatikainen: Kadonneet & Zara Slattery: Coma

Parit sarjakuvat tähän väliin. Nää kaks ihan erilaisia.

Emilia Laatikainen: Kadonneet 

Tää oli kirja Suomessa kadonneista ihmisistä. Jokaisesta oli tehty sivun mittainen tarina, tuntomerkkejä, katoamisen tapahtumat, pohdintaa asiasta jne. Sinänsä ihan mielenkiintoinen, mutta ei kauheasti liikuttanut mua suuntaan taikka toiseen. Vaikka ainahan ihmisten katoamiset pohdituttaa. Vielä ei oo omalle kohdalle sattunut sellaista, mutta sekin on aina mahdollista.

Zara Slattery: Coma

Coma on tarina Zaran elämästä, kun hänen kurkkunsa tulee kipeäksi ja hän päätyykin sairaalaan ja koomaan, koska saa niin pahan bakteeri-infektion ja taistelee elämästään. Tarina kuvataan hänen puolisonsa kautta, joka kertoo itse tapahtumat ja Zaran kautta, kun hän kuvaa omia koomapainajaisiaan. Tää oli mielenkiintoinen ja koskettavakin tarina. Kuvitus oli hienoa ja varsinkin painajaisia kuvatessa toi tunnelman hyvin esiin.

Sellaisia.

Charlie Mackesy: Poika, myyrä, kettu ja hevonen

Tää kirja osu ja uppos muhun. En osannu ees oottaa, että tää tällain tekee vaikutuksen muhun.

 

Nää pojan, myyrän, ketun ja hevosen tuumailut oli vaan niin osuvia ja ihania, että mää ahmin tän kirjan yheltä istumalta. Kuvitus oli tommosta nättiä ja kirjotus tolla kaunolla, mitä kannessakin. Tekstit oli lyhyitä, mutta ajatuksella tehtyjä. Otin kuvia varmaan puolesta kirjasta, ku halusin talteen niitä ajatuksia ja palata niihin myöhemmin. 

Iso ja lämmin suositus tälle kirjalle! Iteki olin tapani mukaan ennakkoluulonen tän kirjan suhteen, ku tätä niin hehkutettu. No, olinpa taas väärässä.

Carolina Garcia-Aguilera: Kuuma häpeä

Oli niin mukavaa lukea taas tällainen totaalisesti aivot narikkaan- dekkari. Lupe Solanot ovat hyvin viihdyttäviä! 

 

Lupea pyydetään tutkimaan asiaa, jossa varakasta kauppiasta syytetään murhasta. Sen tiimoilta alkaakin sitten melkoinen pyöritys ja jopa hänen ystävänsä Margarita soittaa ja kertoo tietävänsä jotain. Margarita kuitenkin kuolee ennen kuin pääsee kertomaan asiasta. Niin lupee ratkoo murha-asiaa ja ystävänsä kuolemaa ja hän itsekin joutuu siepatuksi ennen kuin kaikki ratkeaa. Melkoinen seikkailu!

Tää oli todellakin viihdyttävä dekkari! Ja tässä näkyy myös kirjoittamisen ajankohta 20 vuoden takaa. Jostain syystä oon tykännyt näissä kirjoissa siitä.

Harmini on iso, ettei Lupe Solanoja ole suomennettu enempää! Ääh vaan. Googlasin niin tän sarjan jatko-osat löytyis e-kirjoina ja ekaa kertaa harkitsen vakavasti alkavani lukea e-kirjoja. En nimittäin ole niitä lukenut kuin ihan muutaman vaivaisen. Ja nämä on niin viihdyttäviä ja aivot narikoittavia kirjoja, että tosissaan on vakavan harkinnan paikka mulla nyt. Yks ongelma on se, että pitäis varmaan hommata tabletti, niin ois mukavampaa lukea e-kirjoja siltä ku läppäriltä. Puhelimelta en ala lukea, kun sen akun kesto on nykyään niin onneton. Saas nähä miten tää homma ratkeaa.

Zadie Smith: Aavistuksia - kuusi esseetä eristysajasta

Tää on toinen kirja, jonka oon lukenu Zadie Smithiltä.

 

Tää esseekokoelma ei oikein mua napannu. En tavoittanut esseiden juttua kuin paikoin. En saanut kiinni niistä. En tiedä johtuiko se aiheen läheisyydestä, vai oliko ne mulle liian abstrakteja vai mikä oli ongelma. Tunnistin kyllä Smithin kirjoittamisesta sen hienouden, miten hän osaa sanat asettaa ja saa jutun etenemään vaivattomasti. Mua harmittaa, että tää ei ollu mulle napakymppi, varsinkin kun pidin Swing timesta niin paljon.

Mitä sain luettua pääsiäisen lukumaratonilla?

 Lukumaraton on taputeltu. Mulla se veny kaheksi vuorokaudeksi ja silti en saanu kovin paljoa luettua. Jotain kuitenkin!

Mun lukupino oli tämmönen:

Saku Tuominen: Kaikki on hyvin riippumatta siitä, miten kaikki on

Sanni Lehtinen, Amanda Pasanen, Silja Uusikangas: Huijareiden vallankumous

Johan Eklöf: Maailma ilman pimeää

Abir Mukherjee: A rising man

Angela Carter toim.: Pahoja tyttöjä & villejä naisia

Maarit Lassander: Rahaviisaus

Hanna Vilkka: Akateemisen lukemisen ja kirjoittamisen opas

Jia Tolentino: Trikkipeili

Laura Kolbe: Keho

Maaza Mengiste: Varjokuningas

Lolá Ákínmádé Åkerström: In every mirror she's black

Liu Cixin: Kolmen kappaleen probleema

Mielenterveyden ensiapu 1

Ja sain luettua tämän verran 2vrk:n aikana:

8h ja 37min

218 sivua

Ákínmádé Åkerstömin kirjan sain luettua loppuun. Ahmittava kirja!

Vilkan kirja edisty peräti 21 sivua. Oon koittanu tahkota tätä.

Cixinin kirja vei mennessään heti alusta asti. Kiinan kulttuurivallankumous on kyllä melkoinen aihe edelleen, vaikka useamman kirjan lukenu aiheesta tai sitä sivuten.

Kolben kirja edisty jonkin verran. Pitäis saada torstaihin mennessä luettua se.

Ei nyt ihan putkeen menny tää. Viime aikoina lukeminen ei oo ihan sujunu väsymyksen takia. 

Mietin, että pitäisköhän vapuksi järkätä seuraava lukumaraton? Tekis kyllä mieli lukumaratoonata taas piakkoin.

Kirjat pääsiäisen lukumaratonille

 Jiihaa! Pääsee taas lukumaratoonaan! Yöpöydän kirjoissa julkaistiin pääsiäisen lukumaraton ja minä uskollisen innoissani otan tietysti osaa.

Kirjapino on taas karsee ja 13 kirjaa sisällään:

Saku Tuominen: Kaikki on hyvin riippumatta siitä, miten kaikki on

Sanni Lehtinen, Amanda Pasanen, Silja Uusikangas: Huijareiden vallankumous

Johan Eklöf: Maailma ilman pimeää

Abir Mukherjee: A rising man

Angela Carter toim.: Pahoja tyttöjä & villejä naisia

Maarit Lassander: Rahaviisaus

Hanna Vilkka: Akateemisen lukemisen ja kirjoittamisen opas

Jia Tolentino: Trikkipeili

Laura Kolbe: Keho

Maaza Mengiste: Varjokuningas

Lolá Ákínmádé Åkerström: In every mirror she's black

Liu Cixin: Kolmen kappaleen probleema

Mielenterveyden ensiapu 1

Mun ainut tavoite on, että kuhan saan edistettyä näitä kirjoja ni hyvä. En vielä edes tiedä, että alotanko tänään vai huomena ja pidänkö yks vai kaks vuorokautta tätä maratonia. Katsotaan, katsotaan.

Tuuli Kalliainen: Harmauden lauluja

Löysin itseni tän runokirjan sivuilta, ajatuksen juoksusta, sanoista, tunteista.

Monet runot puhuttelivat mua:

 

Hankalaa on rakastaa

kun katsoo maailmaa

epätoivon linssin läpi

tai

Teen asioita

jotta en muistaisi

kipua

ilmassa väreileviä sanoja

sanoja rakkaudesta

ja sen puutteesta

tai

Savu kämmenelläni

solmu sisässäni

valun katkeraa naurua

tai

Viiltävä polte rinnassa

syövyttävä palo sielussa

minulla on tahto

vaan ei voimaa

tai

Syvä synkkä metsä

valoa vain murto-osa

pienen kasvin kasvaa

kuitenkin

se kukkii

loistaa hämärässä

puhuu omaa kieltään

ei antaudu olosuhteille

ei pakolle

Nämä Kalliaisen runot puhuttelivat minua monella tavalla. Tavoitin tuttuja tunteita ja ajatuksia. Tavoitin itseäni runojen sanoissa. Toivottavasti Kalliainen julkaisee vielä lisää runoja.

Paula Fox: The Eagle Kite

Tää oli ihana tarina Liamista, jonka isä sairastuu hiviin ja paljastuu homoksi.

 

Liam saa tietää isänsä sairastavan hiviä ja että kuolema ei ole enää kaukana. Paljastuu, että hänen isänsä on homo ja saanut taudin kumppaniltaan, joka on kuollut siihen. Kuitenkin Liamin vanhemmat ovat naimisissa edelleen. Näissä asioissa on paljon käsiteltävää ja kirja kertoo siitä. Tää oli ihana tarina, vaikka sisältö on aiheiltaan iso ja rankkakin. Jotenkin kaiken lävisti kuitenkin rakkaus ja kirja hetkittäin liikutti minua. Kirjassa ei ole kuin 127 sivua, mutta siinäkin sivumäärässä asioita käsiteltiin hyvin. Niin ja kirjan tapahtumat ovat 1990-luvulta, joka selittää monia asioita kirjassa. Suosittelen kyllä lukemaan!

Iiu Susiraja: Kuivakka ilo

Iiu Susirajan työt eivät olleet minulle tuttuja ja mielenkiinnosta lainasin tän kirjan hänen Kiasman näyttelystään. Susirajan valokuvat ovat kyllä vaikuttavia ja pistivät myös miettimään.

 

"Iiu Susirajan provokatiiviset omakuvat rikkovat monenlaisia sääntöjä. Niissä temppuillaan ruualla, käytetään arkiesineitä oudoilla tavoilla ja kyseenalaistetaan ahtaita kauneusihanteita. Kuvat käsittelevät naiseutta ja ihmissuhteita yhtä aikaa lämpimästi ja rehellisen raa’asti. ”Outo huumori tulee mukaan väistämättä”, taiteilija itse toteaa.

Kuivakka iloon ensimmäinen kirjamuotoinen esittely Iiu Susirajan omalaatuisista valokuva- ja videoteoksista. Se antaa läpileikkauksen taiteilijan koko tuotannosta, niin alkuvaiheen kotona otetuista kuvista kuin viimeaikaisista studiokuvistakin."

Kirja on nopeaa luettu ja kuvat katottu. Mutta se nopeus ei ole huono juttu. Kuvia on paljon ja osa puhutteli minua ja osa ei. Välillä nauratti, välillä vähän ahdisti. Jokatapauksessa Susirajan työt ovat mieleeni. Arvostan hänen tyyliiään tehdä taidetta. Se kolahtaa. Eniten tykkään siitä, että hän on lihava ja ei pyytele anteeksi olemassaoloaan, vaan on vain sitä mitä on. Susirajan meno on kiinnostavaa ja haluan nähdä sitä lisää.

Tiedenaiset: To do: terveys

Kun olin vielä somessa, seurasin Tiedenaisten instatiliä. Niinpä halusin lukea tän heijän tekemän kirjankin, kun hoksasin, että sellainen on tulossa.

 

Tää on selkeä tietokirja terveydestä ja mikä parasta: läpi kirjan kuului viesti armollisuudesta itseä kohtaan ja tekemisestä sen verran ku oikeasti pystyy. Kirja anto paljon miettimisen aiheita, alkaen oppimisesta, elämänhallinnasta päätyen syömiseen ja itsetuntoon ja kaikkea siltä väliltäkin. Kaikkia aiheita käsiteltiin hyvällä tyylillä ja todella tuo armollisuus kuului kaiken läpi ja sitä tuotiin myös esille. Armollisuus ittiä kohtaan ei oo mulle helppoa ja se oli erittäin hyvä muistutus ittelle tästä aiheesta taas kerran. 

Tää kirja kannattee lukea ja tää on muistutus siitä, miten kokonaisvaltainen asia terveys on.

Neil Gaiman: Unohdetut jumalat

Spefi-lukupiirin vuoden eka kirja oli tää. Siis mulle, kun mulla jäi Margaret Atwoodin Oryx&Crake kesken, kun se oli niin tylsä.

Lämpenin vähän hitaammin tälle kirjalle, vaikka juoni vei aika heti mennessään. Päähenkilö Shadow oli aika jännä tyyppi, viilipyttymäinen ja jotenkin hyväksyi kaiken yllättävänkin tapahtuvaksi. Hän pääsee vankilasta ja hänen vaimonsa kuolee, hän haluaa pysyä erossa hankaluuksista, mutta päätyy oudon herra Wednesdayn apulaiseksi ja sitä myötä sotkeentuu vanhojen ja uusien jumalien sekasortoon ja välien selvittelyyn ja kaiken huipuksi hänen vaimonsa ilmestyy kummituksena Shadowin luo. Shadow saa myös itsestään selville ihan uusia asioita. 

Kirja oli kyllä ihan lukemisen arvoinen. Aikamoinen tarina. Olisin varmasti saanut tästä kirjasta paljon enemmän irti, jos olisin jaksanut googlata, että mikä jumala kukin on. Mutta en jaksanu ja se kyllä jonkin verran vaikutti lukumukavuuteen. Olis hyvä, ku olis joku tiedosto rinnalla, josta vois tsekata kaikki jumalat vaikka siinä järjestyksessä, missä ne tässä kirjassa esiinty sivuinumeroineen kaikkineen. Osan kyllä tunnisti tai ne kerrottiin kirjassa, mutta aika paljon mulla jäi pimentoon. Uudet jumalat oli suht helppo tajuta, esim. internetti, uutiset, some jne.

Semmonen kirja tää on. Nyt jälkeenpäin jääny tästä aika hämärä fiilis. Jos joskus luen tän uudelleen, niin sillä kerralla kyllä googlaan jumalat.

Emilie Pine: Tästä on vaikea puhua

Kiinnostuin tästä Emilie Pinen esseekokoelmasta, koska tässä luvattiin puhua kipeistä asioista. Sellainen puhe saa tuntemaan, ettei ole yksin tässä maailmassa. Eikä tämä kokoelma aiheuttanut pettymystä, päinvastoin!

 

Tätä lukiessa mietin, että miten joku osaa niin hyvin tuoda esiin ja ilmaista asioita? Tän kirjan ja näiden esseiden sivuilta löysin itseni, vaikka asiasta ei olisi kokemusta tai vaikka se asia (kuten vanhemmuus) ei minua kiinnostaisi. Pine osaa kirjoittaa tällaisistakin asioista niin, että minäkin jotenkin samaistuin kokemuksiin ja löysin jotain itseäni koskettavaa niistä. Kaikki se kipu, kaikki ne tunteet, kuten häpeä, suru jne. Ne tulivat lähelle. Siksi tämä esseekokoelma kolahti. Tää oli mulle viiden tähden lukukokemus ja jäin vain toivomaan, että Pine kirjoittaa lisää ja hänen kirjoituksiaan suomennettaisiin lisää. 

Mary Beard: Women & Power

Mielenkiinnosta lainasin tän kirjan, kun törmäsin tähän kirjaston sivuilla. Feminismi kiinnostaa aina!

 

Tässä oli kaksi esseetä, jotka oli muodostettu Beardin luentojen pohjalta. Niissä oli esitetty hyvin selkeästi asiat liittyen naisiin ja valtaan. Niitä oli mukavaa lukeakin jopa. Ne pisti miettimään naisia ja valtaa. Ja ne pisti myös haluamaan päästä Beardin luennolle kuulemaan asioista. Asia on kiinnostava! Ja vallassa olevat naisethan ovat mikroskoopin alla kaiken aikaa, eikä heille sallita pienintäkään virhettä. Samasta virheestä nainen joutuisi eroamaan ja mies ei välttämättä saa edes nuhteita. Tasa-arvoon on vielä hirmuinen matka, vaikka asiat ovat parantuneetkin paljon lähtöpisteestään. Mun pitää kyllä ettiä lisää kirjoja aiheeseen liittyen. Saa suositella myös!

Third Culture Kids Suomi Finland

Kiia Beilinson, Mona Eid, Koko Hubara ja Caroline Suinner ovat koonneet kirjan, jossa kerrotaan nykypäivän suomalaisten tarinoita. Kuka on suomalainen? Mun mielestä hän, joka on Suomen kansalainen ja/tai hän, joka kokee olevansa suomalainen. Ihonväri ei kerro suomalaisuudesta yhtään mitään. Itehän sitä on oppinut olevansa suomalainen, koska sitä mulle on kerrottu pienestä pitäen. Mitä kokisin olevani ilman tuota "aivopesua"? En tiedä.

Tää on muuten iso kirja! Alemmasta kuvasta näkyy, ku laitoin vertailun vuoksi normaalin kokoisen kansion viereen.

Kirjan esittelyteksti kertoo kaiken olennaisen tämän kirjan sisällöstä:

"40 henkilökuvaa tämän päivän suomalaisista, jotka elävät kulttuurien risteyksissä.

Millaista on kasvaa ja elää usean kulttuurin todellisuuksissa samanaikaisesti? Tähän vastaavat suomalaiset, jotka luovat omaa identiteettiään ja määrittelevät uusia olemisen tapoja erilaisten kulttuuritaustojen keskellä. Nämä tarinat kertovat identiteeteistä, jotka ovat liukuvia ja hylkivät kaksinapaisia määrittelyjä. Samalla ne avaavat niitä kipeitä kokemuksia ja voimaantumisia, joiden keskellä yhä useampi suomalainen elää tänä päivänä."

Tarinat olivat mielenkiintoista luettavaa. Myös herätteleviä, koska itse elän hyvin valkoista elämää. Mun elämässä ei ole muita kuin valkoisia ihmisiä perheessä ja ystäväpiirissä. En oikeasti edes tunne ketään ei-valkoista ihmistä, mikä on mun mielestä surullista ja oon miettinyt sitä, että miten asian saisi muutettua. Miten tutustuisin muihinkin, kuin valkoisiin suomalaisiin?

Mutta tää kirja. Kaikkien kannattaa lukea tää ja miettiä näitä asioita, mitä ihmiset kertovat tässä kirjassa. Parhaiten jäi mieleen kirjan alun lapsi, joka kertoi olevansa afroprinsessa. Ihanaa, että saa vapaasti määritellä itsensä! Sen soisin kaikille.

Maaliskuun kooste

Oon lukenu maaliskuun aikana ku pöljä. Sain tietää asian, joka on iso suru mulle ja sain tietää toisen asian, joka oli aikamoinen shokki mulle samalla ku valtava helpotus. Nää asiat ja muutama muu ovat pistäneet mut pakenemaan kirjojen maailmaan.

Plaanaoja talviasussaan maaliskuun alkupuolella.

Luetut: 26

Ethan Sacks, Dalibor Talajić, Lee Loughridge: Covid Chronicles

Third Culture Kids Suomi Finland

Mary Beard: Women & Power

Emilie Pine: Tästä on vaikea puhua

Neil Gaiman: Unohdetut jumalat

Tiedenaiset: To do: terveys

Iiu Susiraja: Kuivakka ilo

Paula Fox: The Eagle Kite

Takaaki Kugatsu: Ravintola maailmojen välissä 2

Henderson, Garbett, Fabela & Bowland: Skyward

Jenni Sofia & Milla Paloniemi: Miksi siili kiroilee?

Tuuli Kalliainen: Harmauden lauluja

Zadie Smith: Aavistuksia

Minna Canth: Laulaja ja muita novelleja

Kei Sanbe: Poissa - Erased

Carolina Garcia-Aguilera: Kuuma häpeä

Emilia Laatikainen: Kadonneet

Zara Slattery: Coma

Charlie Mackesy: Poika, myyrä, kettu ja hevonen

Marko Vapa & Päivi Peltoniemi: Kehon kuuntelun opas

Katja Klengel: Girlsplaining

Mei Noguchi: Finlandia

Heli Järnefelt: Hyvän unen avaimet

Pirjo Suhonen: Vapaus valita

Åsa Larsson: Isien pahat teot

Tatsuya Endo: Spy x family 2

Katsotut: 2

Aatos ja Amine

2019, 1h13min

Captain America: the first avenger

2011, 2h4min

Haasteet: 1

Minna Canth- lukuhaaste

Torinrannassa oli erilaista taidetta maaliskuun loppupuolella.

Että semmonen kuukausi. Mites teillä?

Kirjallisuushaaste

 Bongasin Kirjasähkökäyrä-blogista tän haasteen ja aattelinpa sitten tehä, koska vastauksia haastekysymyksiin on aina mielenkiintoista miettiä.

1. Mikä kirja olisi juuri nyt paras kuvaamaan elämääsi?

Tove Janssonin Näkymätön Ninni. 

2. Luetko runoja?

Luen! Ja kirjoitan. Luen todella vähän runoja verrattuna siihen kuinka paljon tykkään niistä.

3. Käytkö kirjallisuustapahtumissa?

En juuri lainkaan. Kerran oon käyny kirjabloggaajien tapaamisessa ja kerran Raahen kirjamessuilla. Muuten kaikki messut ja vastaavat ovat liian kaukana minulle. 

4. Mistä kirjasta toivoisit tehtävän elokuvan?

Jenny Kangasvuon Sudenveri ois hyvä elokuvana tai minisarjana.

5. Minkä klassikon olet aina halunnut lukea, mutta et ole saanut aikaiseksi?

Ei tuu nyt yhtään mitään mieleen.

6. Onko sinulla lempikirja, jota et kehtaa kysyttäessä (paitsi nyt) tunnustaa.

Ei.

Kuvassa Oulun pääkirjasto vasemmalla ja Oulun linna oikealla.

7. Kenen kirjailijan haluaisit tavata?

En oikein tiedä. Ehkä mukavempi täältä kaukaa ihailla heitä, niin ei säry mielikuvat heistä.

8. Minkä romaanihenkilön haluaisit tavata?

Åsa Larssonin kirjojen Rebecka Martinssonin. 

Qiu Xiaolongin kirjojen Chen Caon ja hänen kollegansa Yun. 

9. Kuka on mielestäsi kiinnostavin kirjailija (vaikka et välttämättä hänen kirjoista pitäisikään)?

Emmi Itäranta nyt ainakin. 

10. Minkä kirjan ostit viimeksi?

Taitaa olla viime vuodelta Qiu Xiaolongin Chen Cao- sarjan puuttuvia osia.

11. Mitä luet juuri nyt?

Uh. Mulla on vissiin 16 kirjaa nyt kesken. En ala ees luetella niitä tähän. Lähteny lapasesta tää homma ja ahistaa se.

Näihin kysymyksiin oli kyllä hauskaa miettiä vastauksia!

Minna Canth- lukuhaaste 19.3.2022

 Yöpöydän kirjat- blogissa julkaistiin Minna Canth- lukuhaaste ja päätin tällä kertaa osallistua siihen, koska en ole lukenut koskaan aiemmin Minna Canthilta mitään.

Tässä kokoelmassa oli seitsemän novellia:

Laulaja

Lapsenpiika

Eräs Puijolla käynti

Epäluulo

Ompelija

"Vanha piika"

Kodista pois

Nää kaikki novellit oli jotenkin päräyttäviä. Jäivät kaihertaan mieltä, varsinkin Eräs Puijolla käynti ja Epäluulo, joiden loput olivat epämiellyttäviä. Toisaalta taas viimeinen novelli Kodista pois oli sillain hyvä, että päähenkilö piti puolensa ja teki niinkuin halusi, vaikka jättikin jälkeensä selvittämättömiä asioita. 

Kaikki novellit ottivat jotenkin kantaa. Näissä näkyi erittäin hyvin naisen asema ja jollain tasolla ne ovat verrattavissa nykyhetkeenkin, vaikka onneksi ei enää suoraan. Pidin myös siitä, että näissä on vanhahtavaa suomen kieltä. Tietenkin, koska nää on kirjoitettu 1800-luvun loppupuolella.

Pidän Canthin tyylistä ja nyt enää ihmettelen, että miksi en ole aiemmin lukenut häneltä mitään!?!? Oon kyllä jäänyt paitsi ilman häntä. Mulle on suositeltu mm. Agnesia ja se pitää kaivaa seuraavaksi Canthiksi mulle. Toivottavasti saan Canthin lukupitooni pian. Jos ei muuten niin viimeistään vuoden päästä tähän samaan haasteeseen.

Elina Hiltunen: Sinä päivänä 20X9 & Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Tässäpä kaksi dystopiaa! Niitä ku nykyään tykkään lukea. 

Elina Hiltunen: Sinä päivänä 20X9

Tää on novellikokoelma, jossa kaikki novellit liittyvät samaan maailmaan. Sama nimettömäksi ja tuntemattomaksi jäävä tyyppi tarkkailee ihmisiä ja pelaa heillä. Ja aikamoista peliä pelaakin! Novellien päähenkilöt joutuvat kohtaamaan erilaisia omaan elämäänsä liittyviä tilanteita ja sillä kaikella on seurauksena, jopa kuolema. 

Tää oli tosi vetävä novellikokoelma! Mulle aiheutti ihan ahmintaa, kun halusi tietää mitä kulloisellekin henkilölle oikein tapahtuu. Suosittelen tätä todella isosti!

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Tän luin Elegian kanssa lukupiirikirjana. Pieni poikkeama meidän normaaliin lukemistoomme tekee aina hyvää!

Tässä kirjassa maailmasta on loppunut vesi jonkin katastrofin seurauksena. Päähenkilö Noria on teemestarien sukua ja valmistuu teemestariksi. Hän myös haluaa tietää, että miksi vesi loppui ja onko sitä enää missään. Siitä hän yrittää ottaa selvää ystävänsä Sanjan kanssa. Heidän kotikyläänsä ja maailmaa, joka on jäljellä, hallitsee armeija. Armeija säännöstelee vettä ja kaikkea tiukasti. 

Asiat etenevät ja kaikkea ei edes selitetä. Isoja juttuja tapahtuu ja jännite pikkuhiljaa kiristyy. Kirjassa on hyvin tunnistettavissa Itärannan tyyli, josta pidän valtavasti. (Oon lukenu hänen muut kirjansa ja Itäranta on hiipinyt mun suosikkikirjailijakaartiin.) Kirja jättää asioita auki monin tavoin ja siitä pidän. Toisaalta tänkin kirjan loppu oli sellainen, että haluaisin tälle jatko-osan.

Ps: Miksi tän kirjan kannen pitää olla niin ruma?

Ootko lukenut kumpaakaan näistä? Mitä pidit? Tai kiinnostaako lukea?