Sofia Chanfreau & Amanda Chanfreau: Kirahvin sydän on tavattoman suuri

Tää Finlandia-palkinnon saanut kirja oli todella ihana! 

 

"Vega on kymmenvuotias ja asuu isänsä kanssa Kirahvisaarella. Vegan elämässä kaikki sujuu tavalliseen tapaan, siis hyvin epätavallisesti. Hän näkee asioita, joita kukaan muu ei näe, kuten mielikuvituseläimiä, jotka pitävät hänelle seuraa arkisin. Kylpyhuoneessa asuu harmaakarhu, jonka turkki on kauttaaltaan shampoovaahdossa, ja koulumatkalla vastassa ovat asfalttimajava Atle ja suojatieseepra Sakarias.

Vega ei ole koskaan tavannut äitiään, ja kun hän kysyy äidistä isältä ja isoisä Hektorilta, nämä puhuvat aivan hämäriä. Kun isä vielä hankkii nuivan tyttöystävän ja Vega saa yllättävän kirjekaverin, hän päättää lähteä seikkailuun saadakseen lisää tietoa äidistä.

Kirahvin sydän on tavattoman suuri on maagisen realismin värittämä kertomus kaipuusta olla osa perhettä, löytää paikkansa maailmassa ja tulla rakastetuksi sellaisena kuin on. Kirja sopii mainiosti luettavaksi yksin tai yhdessä vanhemman kanssa."

Tätä Vegan matkaa oli mielenkiintoinen seurata. Jotenkin vain upposin tarinaan ja eläydyin Vegan äidin etsimiseen. Vega sain myös ensimmäisen ystävän äitiä etsiessään, Nelsonin, joka onkin aika mielenkiintoinen tyyppi. Koko tämä tarina ja kuvitus ja kaikki lämmitti suuresti mun sydäntä ja ihastutti. Kirjassa oli myös mielenkiintoisia otuksia: pallervantit, kauholeikot, hutelopallerot, klohmotassu, kärsäruotiaiset, kärsämöhjöset, kääpiökyttyräiset jne. Mielenkiintoisia mielikuvitusolentoja, jotka ovatkin aivan todellisia. Ja miten Outi Menna onkin osannut kääntää nuo kaikki eläinten nimet? 

Tää oli todellakin todella ihana tarina. Rakastan tällaisia kirjoja! 💗