Kirjabloggaajien joulukalenteri 2022: luukku 17

 Osallistuin 2v sitten ekaa kertaa kirjabloggaajien joulukalenteriin. Silloin kirjoitin jouluahdistuksesta ja siitä, miten joulu ei ole kaikille ihana juhla ja ihanin aika vuodesta. Samasta aiheesta kirjoitti aivotutkija Katri Saarikivi Ylen kolumnissaan viime viikolla. Tällä kertaa mennään täällä kuitenkin ihan erilaiseen meininkiin. Nimittäin neljään jouluaiheiseen elokuvaan, joita minunlaisenikin jouluahdistuja pystyy katsomaan. Näistä yksi on kotimainen elokuva.

Kuva by Yöpöydän kirjat- blogin Niina

Nämä kaikki neljä ovat sellaisia hyvän mielen elokuvia. Kaikissa on myös jotain surullista ja liikuttavaa, sillä jokaista elokuvaa katsoessa alkoi itkettää ja kyyneleet valua silmistä. Kaikissa oli myös hauskuutta ja kohtia, joissa alkoi naurattaa. Lisäksi, mikä parasta, kaikissa on onnellinen loppu. Ainut huono puoli oli näissä ulkomaisissa elokuvissa se puhe joulumielestä ja jouluihmeistä ja joulun ainutlaatuisuudesta. Mielestäni se kuuluu kuitenkin asiaan rahan takia. Jouluhan on ennen kaikkea tosi iso business, kulutusjuhla ja rahasampo ja nämä ovat jouluelokuvia, joilla tehdään rahaa. Tosin kaikki nämä elokuvat olisivat mielestäni hyviä silloinkin, kun ne eivät liittyisi jouluun mitenkään. Pääidea näissä kaikissa elokuvissa on toisten auttaminen pyyteettömästi ja se on tässä meidän maailmassa aina hyvä ja arvostettava asia.

Joulukoira: joulun jäljillä

2010, 1h36min

Tämän elokuvan olen katsonut ensimmäistä kertaa muistaakseni 2011. Muistan, kun katsoin sitä pikkusisarusteni kanssa ja me kaikki itkettiin ja naurettiin ja jännitettiin tätä katsoessa. Sen jälkeen olen katsonut tämän kaksi kertaa. Viimeksi nyt marraskuun lopulla.

Elokuva kertoo Joulupukista, joka menettää muistinsa New Yorkissa, Tassusta, hänen koiranpennustaan, orpokodin tytöistä Quinnista ja Willistä, jotka yrittävät auttaa Tassua löytämään Joulupukin ja pelastamaan joulun sekä lapsettomasta pariskunnasta Kate ja James Hucklebucklesta, jotka perivät lelukaupan, joka pitää saada menestymään, jotta he saavat sen lopullisesti itselleen. 

Orpokoti on karsea paikka, jonka johtaja välittää vain orpojen huolehtimisesta saamistaan rahoista. Orpokodissa on kielletty leikki ja laulu ja äänekkyys ja oikeastaan kaikki, mitä lapset ovat luonnostaan ja orpokodin sisustus on karua. Orpokodin johtaja aiheuttaa kyyneliä teoillaan elokuvan aikana, joka katsomiskerta samassa kohdassa näköjään. Mutta mitä siitä seuraakaan kun joulukoira Tassu päätyy salaa sinne orpokotiin? Sitä oli hauskaa katsoa.

Tää elokuva on jännittävä ja liikuttava ja hauska ja mielikuvituskin pääsee lentämään tähän eläytyessä. 

Elokuvassa on hienoa myös Pohjoisnavalla sijaitseva Joulupukin maa. Joulupukin päätontut ja muut tontut ja heidän lahjatehtaansa, jossa käy kova hyörinä. Se paikka oli jotenkin idyllinen revontulineen kaikkineen. Niin ja suuri joulujääpuikko! Se oli mielenkiintoinen. Joulujääpuikko on taikaa täynnä ja kasvaa ja kutistuu sen mukaan, mikä määrä joulumieltä on maailmassa. Nämä elementit ovat mukana myös näissä muissa Disneyn elokuvissa.

Joulukoira 2: suuri jouluhulina

2012, 1h28min

Joulukoira 2:n katsoin nyt toista kertaa. Tässä ekan osan Joulukoirasta on tullut isä ja hän on saanut neljä pentua: Hopen, Jinglen, Charityn ja Noblen. Suomalaisittain Toivo, Kilinä, Ilona ja Jalo. Hieman ehkä huvitti nimien suomennokset, eritoten tuo Kilinä, koska pennun persoona.

Elokuvan alussa kylässä nimeltä Pineville tapahtuu jotain, joka notkauttaa pahasti joulumieltä. Pineville on ollut aina suuren suuri joulun ystävä ja nyt siellä puhaltavat surkeat tuulet. Joulumuori lähtee ottamaan asiasta selvää ja joulupennut salamatkustavat mukana, koska hekin haluavat auttaa. Suuressa auttamisinnossaan pennut kuitenkin pahentavat asiaa ja siitä syntyykin aikamoinen soppa joulumielen suhteen.

Pinevillessä asuu perhe, jonka äiti, supersuuri jouluttaja, on kuollut. Isä ja lapset yrittävät selvitä surustaan. Perheen tytär Sarah on kuitenkin säilyttänyt uskonsa jouluun. Poika Carter on taas koko ajan vihainen ja ei haluaisi joulua ollenkaan äitinsä kuoleman takia. Tähän perheeseen Joulumuori päätyy lastenhoitajaksi selvittäessään kylän asioita.

Kaikki onneksi kääntyy lopulta parhain päin ja asiat selviävät ja saadaan rauha maahan ja Pineville takaisin jouluraiteilleen. Tätäkin katsoessa välillä kyynelehti ja välillä nauroi. Pentujen sekoilu oli hupaisaa seurattavaa ja kevensi elokuvan tunnelmaa. 

Pentujengi ja Joulupentu

2009, 1h28min

Tämän elokuvan katsoin nyt ekaa kertaa. Tää on vanhempi elokuva kuin kaksi edellistä, joten ei liity varsinaisesti niihin, ellei elokuvan Joulupentu ole tulevien joulupentujen esi-isä. 

Joulu lähenee ja Joulupentua ketuttaa kaikki siihen liittyvä. Häntä ei kiinnosta pätkääkään olla tuleva Joulukoira. Hän haluaisi olla ihan vain tavallinen pentu. Niinpä hän salamatkustaa Joulupukin päätonttujen kyydissä pentujengin asuinkaupunkiin. Joulupentu toivoo heidän voivan opettaa hänelle miten olla tavallinen pentu. Mikään ei oikein ota silti sujuakseen ja Joulupentu saa aikaan vain kaaosta. Samaan aikaan Pohjoisnavalla ollaan huolissaan, kun joulumieli vähenee ja Joulumaa alkaa kaatua sen myötä ja joulujääpuikko sulaa sulamistaan. Niinpä Joulupukin Päätontut lähtevät tutkimaan asiaa ja etsimään Joulupentua.

Ollessaan pentujengin (Budderball, B-Dawg, Rosebud, Buddha ja MudBud) kanssa ja jouduttuaan äkäisen rankkurin kouriin ja häkkiin, Joulupentu alkaa pikkuhiljaa ymmärtää joulun merkitystä. Varsinkin supersöpö piskuruinen Tiny-niminen koira valaisee asiaa hyvin Joulupennulle. Joulupentu alkaa myös viimein ymmärtää, ettei hän voi olla tavallinen pentu, vaan hän on Joulupentu luitaan ja ytimiään myöten.

Tarinan liikuttavin osio oli ehdottomasti sairas pikkupoika, joka toivoo kovasti itselleen koiraa joululahjaksi ja seuralaiseksi, etteivät hänen vanhempansa joutuisi olemaan koko ajan niin huolissaan hänestä. Tämä pikkupoika kirjeineen ja Tiny saavat jopa rankkurin kovan sydämen heltiämään ja elokuvan lopussa rankkuri salakuljettaa Tinyn joululahjaksi pojan kotioven taas, soittaa ovikelloa ja häipyy. Homman kruunaa sitten se, kun perhe käy pyytämässä rankkuria heille viettämään joulua. Lopuksi myös Joulupentu palaa Pohjoisnavalle ja saa sovittua asiat Joulupukin ja isänsä Joulukoiran kanssa. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Joulutarina

2007, 1h23min

Joulutarina on koskettava elokuva menetyksestä, yhteisöllisyydestä, auttamisen halusta ja antamisen ilosta. Tämä elokuva on suorastaan vaatimaton verrattuna ylläoleviin elokuviin. Elokuva lähtee liikkeelle siitä, kun Nikolaksen vanhemmat lähtevät viemään Nikolaksen pikkusiskoa kylälle, koska vauvalla on kova kuume. Matkalla he putoavat jäihin ja kuolevat. Sen seurauksena Nikolaksesta tulee orpo ja hänen kohtalostaan päättää koko kylä. He sopivat, että Nikolas asuu vuoden vuorollaan kunkin perheen luona ja jouluna on aina perheen vaihto. 

Kuuden vuoden päästä on katovuosi ja Nikolas muuttaakin pelottavan Iisakin luo, koska kellään ei ole varaa ottaa Nikolasta kotiinsa. Iisakin luona Nikolas oppii puusepän taitoja. Nikolas on veistänyt leluja lahjaksi joka jouluksi ja niin hän tekee Iisakin luona, tosin salaa. Kun se selviää Iisakille, ei tulekaan tupenrapinat, vaan he aloittavat yhteistyön. Lopulta Nikolas jää asumaan Iisakin luo kokonaan. Kun Iisakki lähtee, Nikolas perii Iisakin talon ja puusepän verstaan. Niin Nikolas jatkaa lahjojen tekemistä, ostaa porovaljakon, hommaa punaisen asun, jotta porot tottelisivat häntä paremmin ja käy viemässä lahjoja joka jouluyö. 

Kun Nikolaksen ystävän, Eemelin tytär Aada saa selville Nikolaksen puuhat, siitä alkaa heidän yhteistyönsä. Jouluperinne jatkuu vuosi toisensa jälkeen Aadan avustuksella. Kun Nikolas alkaa olla jo tosi vanha, Aada vannottaa, että tämä saa luvan olla viimeinen joulu. Niin siitä tuleekin, mutta tapahtuu jotain yllättävää ja hyvin, hmm, jouluista.

Katsoin tämän elokuvan nyt toista kertaa. Muistiin ei ollut jäänyt kuin elokuvan surullinen alku. Tämäkin elokuva on sellainen, että luultavasti tuun kattomaan tämän vielä joskus uudelleen. Koskettavinta elokuvassa oli se, kun Nikolas joka joulu vei kuollelle siskolleen joululahjan järven jäälle kohtaan, jossa perhe upposi jäihin. Se liikutti mua. Samaten Nikolaksen halu ilahduttaa muita ja antaa lahjoja. Se oli kaunista. Niin ja tässäkin elokuvassa on onnellinen loppu!

Mun kaikkien aikojen lempparein joulukuusi, joka vuosi upeana Oulun kaupungintalon edessä.

Tykkäsin näiden ulkomaisten elokuvien joulumusiikista, koska se ei ole perinteistä suomalaista harrasta ja synkkää ja ilotonta menoa, vaan menevää ja iloista ja jota alkaa hyräillä mukana. Tosin olen huomannut, että siedän hyvin ja välillä jopa nautin joulumusiikista, joka ei ole tuttua ja/tai perinteistä suomalaista synkistelyä. Esimerkiksi Tarja Turusen From Spirits and Ghosts- albumi on upea ja sitä kuuntelen tähän aikaan vuodesta repeatilla välillä. Joulutarina- elokuvassa ei ollut joulumusiikkia ollenkaan ja se oli kiva, vaikka aiheena olikin joulupukki.

Hauskana nippelitietona kerrottakoon, että Joulukoira 1:n Quinn, Joulukoira 2:n Sarah ja Pentujengi- elokuvan Tinyn ääni ovat yksi ja sama henkilö. Kaitlyn Maher on kyllä ollut juuri sopiva näyttelijä näihin kolmeen rooliin.

Näiden neljän elokuvan myötä toivotan kaikille joulun viettäjille rauhallista joulua ja kaikille meille, jotka emme vietä joulua, mukavia ja leppoisia arkipäiviä. Toivon jokaiselle just omanlaista joulukuun lopun viettoa!

Ps: Huomenna aukeaa luukku Kirjapöllön huhuiluja- blogissa!