3 hyvin erilaista kirjaa menetyksistä

 Kolme kirjaa menetyksistä. Erilaisia asioita, ihmisiä menetetään, mutta yhtäkaikki, se sattuu.

Fríða Á. Sigurðardóttir: Kun yö kuluu

suomentanut Juha Peura

Tää on tarina tyttärestä, joka istuu äitinsä kuolinvuoteella. Siinä istuessa esiin alkaa nousta muistoja menneistä ja tytär alkaa kyseenalaistaa kaikkea, vaikka samaan aikaan yrittää työntää kaiken pois. Miten asiat lopulta menivätkään?

Tää oli mukaansavievä kirja. Jotenkin se tyttären vastahakoinen istuminen äidin vuoteen ääressä odottaessa äidin kuolemaa oli samaistuttavaa. Mieltä kaivelee asiat ja siinä kohti ne joutuukin kohtaamaan ja näkemään ne uudesta kulmasta. Pidin.

Chi Zijian: Puolikuu

suomentanut Rauno Sainio

Tämä kirja vei myös mennessään. Siirrytään ylläolevan kirjan Islannista Kiinaan, ihan toisenlaiseen maahan ja maailmaan. Kirjan päähenkilö muistelee menneitä, elettyä elämää muutosten tuulien puhaltaessa Kiinassa. Tarina on koskettava, pistää miettimään sitä miten erilaisia perinteisiä tapoja halveksutaan ja pidetään jotenkin huonona ja jopa kuvottavana, sivistymättömänä. Kun tapoja aukaistaan, niin voikin huomata osan olevan todella kauniita tarkoitusperiltään, kuten kirjassa tapahtuva tuulihautaaminen, jossa ihminen kuoltuaan nostetaan korkealla puussa olevalle lavalle, eikä haudatakaan maahan. Korkealle siksi, että eläimet eivät pääse raatelemaan ruumiita ja korkealle siksi, että sielu pääsee tuulen mukana tuonpuoleiseen. Tarinassa perinteinen ja moderni kohtaavat paikoin melkoisella rytinällä ja sen vaikutukset ihmisiin eivät ole aina kovin kauniita.

Kirjaa voin suositella lämpimästi kaikille! Tätä tarinaa mietin vieläkin välillä.

Katherine Pancol: Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin 

suomentanut Lotta Toivanen

Tämä kirja. En edes tiedä mitä sanoa. Asiat etenevät monien henkilöiden kautta ja välillä meno on melkoista. Edellinen kirja loppui (SPOILER), kun Josin sisko murhattiin ja tässä jatketaan elämää siitä. Kaikki enemmän tai vähemmän sekoilee. En tiedä mikä tässä pitää otteessaan. Joku kuitenkin. Ehkä olen vain tirkistelynhaluinen ja tässä kirjasarjassa totisesti pääsee tirkistelemään erilaisten ihmisten elämiin ja tunteisiin ja ajatuksiin. Kirjassa myös moni hahmoista menettää jotain ja jotkut saavat sen menettämänsä myös takaisin.

Tää trilogia jatkuu Mimmit-nimisellä trilogialla. Sen kimppuun seuraavaksi!

Chi Ta-Wei: Kalvot

Instagrammissa kirjoitin tästä näin:

"Mitä mää just luin? Aivot nyrjähti. @taweichi kirjoitti ja @rauno_sainio suomensi ja minä luin ja nyt haluan itsekin olla androidi. Haluan myös matkustaa T:n kaupunkiin meren pohjaan."

Tää oli kyllä niin hyvä kirja! Ai että! Varsinkin lopussa alko tulla esiin asioita, joista hämmentyi ja hoksasi, että mikään ei olekaan niinkuin oli kuvitellut. Momoon pystyi samaistumaan monin tavoin. Kirjan maailma oli niin mielenkiintoinen ja sinne haluaisi päästä näkemään, miten kaikki on järjestetty meren pohjassa.

"Vuonna 2100 ihmiskunta on paennut otsonikatoa ja ilmastokriisiä merenpohjaan. Uutta maailmaa suojakalvojen alla hallitsevat mediajätit, ja raskaat työt on sälytetty androideille.

30-vuotias palkittu ihonhoitospesialisti Momo ei tunne sopivansa maailmaan ympärillään, vaan pysyttelee omissa oloissaan. Häntä kalvaa etääntyminen äidistä, joka katosi hänen elämästään, kun Momo joutui pikkutyttönä vaikeaan leikkaukseen.

Äidin yllättävä yhteydenotto 20 vuoden jälkeen panee Momon hiljalleen kyseenalaistamaan sukupuolensa, muistinsa, koko todellisuutensa rajat.

Kalvot on kaunis ja hämmentävä, pikkuhiljaa auki punoutuva mysteeri, jota on verrattu esimerkiksi Kazuo Ishiguron teoksiin."

Toivottavasti Chi Ta-Weiltä suomennetaan vielä lisää kirjoja! Haluan päästä lukemaan!

Liu Cixin: Pallosalama

Elegian kanssa luettiin Cixinin kirja yhdessä. Harmi, ku tää ei ollu niin hyvä ku Cixinin trilogia oli!

Juoni eli takakansiteksti:

"Kun valtava pallosalama polttaa Chenin vanhemmat tuhkaksi hänen silmiensä edessä, Chen ottaa elämäntehtäväkseen selvittää tuon arvaamattoman ja tappavan luonnonilmiön salaisuuden. Etsintä johtaa Chenin myrskyisille vuorenrinteille, kokeelliseen armeijan aselaboratorioon ja hylätylle Neuvostoliiton aikaiselle tiedeasemalle. Chen ymmärtää vähitellen, että hänen tiensä päässä on jotain ennennäkemätöntä. Mutta Chen ei ole ainut, joka seuraa samoja jälkiä. Häikäilemättömät armeijan joukot ja tiedemiehet haluavat valjastaa vaarallisen pallosalaman mahdin omaan käyttöönsä."

Siinäpä se kirja sitten olikin käytännössä! Kyllä tän luki, sujuvaa tekstiä jne. Mutta. Pallosalama ei aiheena ollu kauhean mielenkiintoinen ja se, miten aihetta kirjassa käsiteltiin oli aika ykspuolinen lopuissaan eli se ase, ase, ase. Välillä sivuttiin Chenin asioita ja tunteita, välillä muiden henkilöiden, mutta he jäivät silti etäisiksi kaikki. Heihin ei kiinnittyny, eikä heistä välittäny paskaakaan. Toisaalta se on myös Cixinin tyyliä, mutta silti. Trilogiassa välitin enämpi henkilöistä ku tässä kirjassa. Kirjassa oli myös jonkin verran moraalista pohdiskelua, kun tuli tilanteita, missä pallosalama-asetta ns. pakko käyttää, mutta jotka oli kyseenalaisia silti joltain kantilta. Mutta joo.

Että että. Ei mua harmita, että tän luki, koska nyt on kokemus tällaisestaki scifistä. Ei ehkä ollu mun juttu? Vai pallosalama ei ollu mun juttu? No, joka tapauksessa, jos ja kun Cixiniltä suomennetaan vielä jotain lisää ni aion lukea!

Liu Cixin: Kuolema on ikuinen

Muistoja planeetta Maasta- trilogian viimeinen osa. Aikamoinen trilogia onkin! En oo aiemmin lukenu tätä niin kutsuttua kovaa scifiä. 

En ees tiiä, mitä tästä kirjasta kertos. Hyvin vetävää luettavaa oli, niinku aiemmat osatkin. Tässä jatkettiin siitä, mihin jäätiinkin. Tarina eteni ja minä vaan luin menemään, kunnes tuli lukujumi ja kirja jäi tauolle moneksi viikoksi. Sitte ku pystyin taas lukemaan, luin alle viikossa tän järkäleen loppuun. 

Melkosia juonen käänteitä on luvassa tätä lukiessa. Esim. sofonit pakotti Maan kaikki ihmiset muuttamaan Australiaan. Melkoista menoa siis. Loppu oli aika yllättävä. Linnunradan tuho. Maan tuho. Muutaman jäljelle jääneen ihmisen tarina. Suosittelen lukemaan!

Liu Cixin: Muistoja planeetta maasta- trilogian kaksi ekaa osaa

Spefi-lukupiirin kanssa luettiin Liu Cixinin scifiä ja olipas melkoista scifiä! 

1. osa: Kolmen kappaleen probleema:

Tää eka osa ei sinänsä suurta vaikutusta tehnyt muhun, mutta sai mut silti ajattelemaan, että wau, olipas tää kirja. En oo aiemmin tällaista scifiä lukenut! Kirjan maailma oli niin erilainen ja kiinnostava, että päätin lukea koko trilogian. Tässä on tieteellistä meininkiä, joka ei mua sytyttänyt yhtään ja oli plääh ja ihan tylsää, koska välillä kirjan eri henkilöt selostivat asioita toisille henkilöille pitkät pätkät ja se oli aina yhen sortin paasausta ja sai ajatukset katkeilemaan. Sitten kun palattiin taas juoneen, alkoi sivut kääntyä kuin itsestään ja innostuin uudelleen kirjasta. Oli siis aika ristiriitainen lukukokemus! 

Kirja lähtee vuodesta 1967, jolloin Kiinasta lähetetään salaa sanoma Maan ulkopuolelle. Siihen vastataan ja se saa aikaan melkoisen tapahtumasarjan ja uhkan maapallolle. Nykyhetkessä taas erilaisia tieteilijöitä ja muita tyyppejä hommataan salaperäisen verkkopelin pariin. Tässä pelissä esitetään tarina ja yritetään ratkaista kolmen kappaleen probleemaa, mikä tuntu alkuun oudolta muun juonen suhteen. Lopulta kaikkien juonien langat yhdistyivät, vaikka aluksi ne tuntui ihan erillisiltä.

2. osa: Synkkä metsä:

Trilogian toinen osa oli ehdottomasti parempi kuin eka osa. Maapallolla odotetaan Trisolariksen joukkoja hyökkäämään ja tuhoamaan Maa. YK laittaa pystyyn Seinänkohtaaja- hankkeen, jossa valitut henkilöt saavat kaikki mahdolliset resurssit ja heidän pitää keksiä keino pelastaa Maa. Trisolaris on virittänyt Maan ylle sofonien verkon, joka estää teknologiaa ja muuta kehittymästä. Seinänkohtaajien pitää keksiä keinot ilman, että se paljastuu Trisolarikselle ja ilman, että paljastaa sitä kenellekään, koska sofonit kuulevat kaiken. Tätä hanketta oli mielenkiintoista seurata. Hetkittäin esiintyi myös ekan osan paasausta, mutta ei niin paljoa kuitenkaan. Kirjassa hypätään ajassa n.200 vuotta ja se hyppy oli tosi mielenkiintoinen. Asiat oli muuttunu paljon sinä aikana ja avaruuslaivastoki saatu tehtyä. Varsinkin loppu oli aika huikea, koin pettymystä, mutta myös mielenkiinto oli kova. Viimeisen sivun luettua olin vaan, että täh, miten tää tarina nyt tästä oikein voi jatkua. 

Trilogian viimeisen osan lukemista odotan kovasti!

A Yi: Täydellinen rikos

Kiinalainen dekkari. En oo ennen lukenutkaan! Suurella mielenkiinnolla tartuin tähän ja varsinkin kun tätä on blogeissa ylistetty. Enkä päässyt pettymään!

 

Tässä dekkarissa herkullista oli se, että kirjan alussa päähenkilö, joka jää nimettömäksi, suunnittelee ja tekee murhan. Murhaa oman luokkakaverinsa. Sitten hän lähtee pakomatkalle. Kirjan jännite syntyi siis ihan muista asioista, mitä normaalisti dekkareissa. Murhaaja pakenee ja hiljokseen hän paljastaa syitä teolleen ja sitä oli jännää seurata. Hän jäi kiinni ja kuulustelijoita kiusatakseen panttasi tietojaan. Siitäki syntyi ihan oma jänniteensä. Saati sitten oikeudenkäynnistä ja muusta. 

Tää todella oli erikoinen ja erilainen dekkari. Pidin, ihan hirmuisen paljon! Dekkarit on mun lempiluettavaa ja tuntui hyvältä lukea välillä vähän erilaista dekkaria, ei aina sillä tutulla kaavalla menevää. Tällaisia haluaisin kyllä lukea lisää. Varsinkin A Yiltä haluaisin lukea lisää kirjoja.