L. Onerva: Mirdja

 Huhhei, mikä kirja tämä olikaan! Aloitin tämän ensin paperikirjana ja ei vaan lähtenyt. Sitten hoksasin, että Areenassa on tämä äänikirjana ja päätin ihan randomisti kokeilla, että miten tää äänikirjana lähtis. No täähän sitten lähtikin sujumaan mainiosti kuunnellen!

Tässä muutamia palasia kirjasta, jotka halusin kirjoittaa ylös:

"Kumpikin olivat he toki maan kuuluja eroottisesta joustavuudestaan."

"Koko tuskaisen aistielämän herkkä mystiikka"

"Pari tuhatta vuotta takaperin olisi minun silloin syntyä pitänyt. Meidän aikanamme ei ole enää lupa ihmisen elää, — ihmisen, joka ei ole muuta kuin ihminen. Kaikkein vainotuimmaksi ja pilkatuimmaksi hän joutuu. Meidän aikanamme pitää olla spesialisti. Se merkitsee: mahdollisimman käytännöllinen työjako-kone. Se merkitsee: mahdollisimman yksipuolinen. Ei ymmärrettävä, ei kehitettävä mitään muuta elämässä kuin yhtä, alusta pitäin määrättyä asiaa, mutta sitä sen sijaan niin erinomaisesti, että menestyksellä voi kilpailla useamman tuhannen samanlaisen viisaan kanssa. Mutta tietysti vain ensimäisen palkinnon saanut on käyttökuntoinen!

Voi meitä muutamia harvoja ihmisiä, joilla ei ole mitään muuta suosittelua noilla suurilla vuossataismarkkinoilla esiintuotavana, kuin että olemme käyttäneet aikamme saavuttaaksemme mahdollisimman tasa- ja monipuolisen elämän-ymmärtämyksen!

Mitä ihmettä me teillä teemme, te tyhjäntoimittajat! huutavat spesialistit ja ajavat rämisevillä työrattaillaan meidän ylitsemme. Sillä sitä loistavampi on heidän uransa, mitä täydellisemmin he ovat ihmisensä hukanneet."

Ajatuksiani:

Tykkäsin kirjasta aivan valtavasti. Mirdja todellakin on persoona ja olisi mahtavaa päästä tutustumaan häneen elävänä ihmisenä. Hänen ajatuksensa ovat olleet radikaaleja kirjan julkaisun aikaan eli 1908. Enkä ihmettele yhtään! Melkein ovat radikaaleja nytkin. 

Kirjassa oli ihania ristiriitoja. Voi helvetti sitä misogynian määrää, mikä kirjan sivuilta asteli esiin. Myös Mirdja oli luonnollisesti sisäistänyt sen. Olenhan minäkin vajaat 80 vuotta myöhemmin. Se rasitti välillä tuo misogynia lukunautintoa. Toisaalta taas oli sitten näitä radikaaleja ja valovoimaisia ajatuksia. Esim. tuossa yllä tuo kolmas lainaus, jonka kirjoitin itselleni ylös. Se kolahti, koska nykyaikakin on ihan just tuollaista. Pitäisi olla vain tuottava olento, eikä mitään muuta. 

Voin suositella tätä kirjaa! Ja ilolla huomasin, että jos joku kirja ei lähde paperilta luettuna niin voi mennä äänikirjana mainiosti.

1. kuuntelemani äänikirja: Maria Jotunin Huojuva talo

 Myönnetään: ensimmäinen sitten lapsuuden (kun kuulet tämän äänen 🎶 on aika kääntää sivua) ja joskus parikymppisenäkin kuuntelin yhden äänikirjan cd:ltä Helsinkiin ja takaisin ajaessa. Tämän kuuntelin puhelimelta kuulokkeiden kautta ja menipä nätisti koko syksy tätä kuunnellessa. 

Maria Jotunin Huojuva talo oli mulle täys viiden tähden kirja. Miten upeasti hän on osannut kuvata sitä tietynlaista vaihtoehdottomuutta, jota lapsena voi jo saada niskaansa ja värittämään omaa näkemystä maailmasta. Lealla on näin ja sen taatta hän menee naimisiin Eeron kanssa sen kummempia miettimättä. Heittää haaveensa opiskeluista menemään ja pinkaisee naimisiin. Siitä se sitten alkaakin, se avioliittohelvetti. Eero on väkivaltainen fyysisesti ja henkisesti. Lea koittaa ymmärtää ja koittaa kestää. He saavat neljä lasta, joista yksi syntyy kuolleena, koska Eeron väkivalta. Eero myös pettää Leaa kaiken aikaa, on pihi eli käyttää myös taloudellista väkivaltaa häneen, valehtelee minkä kerkiää ja kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Ja Lea perkele vaan kestää ja koittaa suojella heidän lapsiaan, Pojua, Piiaa ja Tyttiä, parhaansa mukaan. Pojukin saa tuta Eeron väkivallan luissaan ja nahoissaan. Loppupuolella kirjaa tulee yllättävä käänne, joka sai minut kuuntelemaan ahmien pitkän pätkän tätä kirjaa junassa, että saan selville miten Lealle ja lapsille käy. Loppu on onneksi onnellinen! 

Tää oli todella vaikuttava kirja! Wau! Jotuni on kyllä todella taitava kirjoittamaan ja sanan käänteillään tuomaan asioita esiin. 

Äänikirjan lukija: Erja Manto