Lise Myhren Nemi - kokoelma-albumit 1-3

Minäki päädyin viimein tutustumaan Nemiin! On hän aikamoinen tyyppi kyllä.

3.

Tän Nemin luin viime vuoden puolella joulukuussa.

2.

Tän luin nyt tammikuussa.

1.

Ja tän ekan albumin luin loppuun nyt vapun lukumaratonin aikaan. Tää on ollu helmikuusta asti kesken.


Albumit tuli luettua vähä väärässä järjestyksessä, mikä ei oikein sovi mun järjestelmälliselle mielelle. Tarinallisesti sen suhteen ei ollut mitään väliä.

Yksi asia, mikä mua näissä häiritsi, oli se että suomennoksessa paikat oli käännettäessä vaihdettu vastaamaan Suomea. Täähän on norjalainen sarjakuva ja oletettavasti Nemi asuu Oslossa? Näissä suomennoksissa hän asuukin Helsingissä/pääkaupunkiseudulla ja pääkaupunkiseudun paikkojen nimet vilahteli sarjakuvassa. En tykännyt. Se tökki mulla.

Kaiken kaikkiaan nää on ihan viihdyttäviä sarjakuvia. Jutut tosin toistaa itseään ja mietin, että luenko näitä enempää. Nemin ajatukset ja lohkasut kyllä naurattaa, mutta ne tosiaan pysyy hyvin samankaltaisena läpi albumien, etten tiiä nyt haluanko lukea sitä enempää. Ehkä joskus myöhemmin.

Hopia&Laakko: Kirjaston kissat 1-5

Oo! Kirjaston kissat! Ihastuin näihin tyyppeihin!

Fransis, Kolli ja pikkunen Ziu asuvat Turun kaupunginkirjaston ullakolla. Vanhemmat kissat opettavat pientä kissaa tavoille. Oli kyllä mulle sopivaa huumoria jo heti alkuun, kun seurasi kissojen menoa. Ei voinut ääneen nauramatta lukea! Tän ekan osan luin viime vuoden puolella.

Francis opettaa Ziulle tärkeitä asioita, että tämä pärjäisi elämässä. Välillä vaan osat kääntyy vähän päälaelleen.

Ziu on kyllä mainio tyyppi! <3

Näissä kolmessa osassa astuu kehiin noita, kuolema, nettityttö, opinnäytetyö, uusia sukulaisia Ziulle, Francisin veli jne. On rakkautta ja elämää. Ja hei, kalastusta ei pidä unohtaa! Saatikka elämän filosofiaa.

Näitten parissa kyllä viihtyi ja sai välillä hörähdellä. Tuli olo, että minäki haluan kissaksi Turun kirjaston ullakolle.

Valkoinen tiikeri 3-5

Tässä teille postaus, jonka sai aikaan se, että luvut blogissa ja GoodReadsissa eivät täsmänneet! Rupesin laskemaan, että mitkä sarjakuvat oon lukenu viime vuoden aikana ja täällä blogissa tuli vähemmän, vaikka kuin laskin. Sitten aloin käymään yksitellen läpi näitä postauksia ja huomasin, että Valkoisen tiikerin osat 3-5 jääneet jostain syystä julkaisematta, vaikka oon lukenut ne.

Tässäpä teille siis ne puuttuvat palaset mun palapelistä:

Kolmannessa osassa by GoodReads:

"Hongkong vuonna 1947. On päivä, jolloin kommunistisen Kiinan uudet salaiset agentit saavat toimeksiantonsa. Heistä tulee joko Mettä imeviä kärpäsiä tai Pistäviä kärpäsiä.

Medenimijä on kuin kurtisaani, joka työskentelee vallankumouksen puolesta. Pistäjä on kuin palkkamurhaaja, paitsi että hän tappaa vallankumouksen vuoksi. Nuori Alix Yin Fu tekee valintansa ja matkustaa San Franciscoon opiskelemaan Viidennen onnen taitoa."

Tässä oli sitä tuttua menoa ja meininkiä, mitä sarjan aiemmissakin osissa. 

Neljännessä osassa by GoodReads:

"Kuomintangin salaisen palvelun pelätty päällikkö, kenraali Tai Li, pitää jopa Shanghain alamaailmaa hallitsevat triadit kauhun vallassa. Mutta sitten häntä kuljettava lentokone räjähtää ilmassa.

Kiinan KGB:n julma johtaja, Kang Sheng, on huolissaan, sillä koneen hylystä löytynyttä ruumista ei voida tunnistaa. Olisiko vakoojamestari junaillut itse oman kuolemansa?

Alix Yin Fu saa Kang Shengiltä tehtävän, jonka suorittamisesta riippuu koko Kiinan sisällissodan lopputulos."

Joo, välillä vähä hämmentää nää kaikki kiemurat tässä menossa. Pistäny silmään tuo naisen asema myös aiemmissa osissa. Naiset kulkee vähissä ja paljastavissa asuissa ja esim. tuo Alixin asu ei oo mun mielestä aina ees kovin käytännöllinen tohon hommaan.

Sitten viimeinen eli viides osa ja by Kvaak.fi:

"On vuosi 1947. Viehättävä mutta vaarallinen (mm. elivoiman vievän chencang-iskun taitava) sankarittaremme Alix osallistuu Valkoisten Tiikereiden kokoukseen, jossa kuolo korjaa satoa. Alix joutuu selvittämään tapausta, myös siitä syystä, että hänen itsensä epäillään olevan petturi. Loppupeli käydään Lontoossa, kuvioissa on mukana myös salaisen palvelun agentti 005. Entä kuka onkaan se oikea vastapuolen kätyri?"

Sinänsä ihan viihdyttävä ollu tämä sarja. Täytyy silti myöntää, että jos tähän tulee jatkoa vielä, ni en välttis tarttuis tähän enää. 

Ihmenainen

Miten on syntynyt Ihmenainen, Wonder Woman? Tämä sarjakuva kertoo hänen syntytarinansa.

En halua spoilata, joten en kerro juonesta mitään. Tarina oli mielenkiintoinen! Itselle Ihmenainen ja muut supersankarit on aika tuntemattomia. En tiedä heistä oikein mitään, koska supersankarit eivät oo mua koskaan pahemmin kiinnostaneet. Tähän sarjakuvaan tartuin, kun kirjastossa sattui käteen ja selasin tätä ja kuvitus oli niin hieno, että sitten lainasin tän. 

Tarina on tunteita herättävä. Välillä revin hiuksia Ihmenaisen takia. Kuin raivostuttava tyyppi! Kuitenkin tää on sellainen kasvutarina. Ja loppu oli yhtä aikaa surullinen ja toivoa herättävä. Haluaisin tietää, miten tarina jatkuu! Herätti siis mun kiinnostuksen tää Ihmenainen.

Voin suositella tän sarjakuvan lukemista. Pitänee googlata, että oisko tälle jatkoa.

George

Tää taitaa olla ensimmäinen romaani, jonka luen transsukupuolisuudesta. Joitain sarjakuvia olen tainnut lukea, mutta en romaania.

Tää oli ihana kirja. Kirja kuvas Georgen kamppailua oman sukupuolensa kanssa. Sitä kuinka hän ei uskalla pukeutua ja käyttäytyä kuin tyttö, koska pelkää saamaansa kohtelua. Kuinka hänen parhaalle ystävälleen asia on täysin ok. Kuinka hänen äitinsä ei halua hyväksyä asiaa. George haluaa koulun näytelmässä tytöille tarkoitetun pääosan ja hakee sitä, mutta opettaja pitää asiaa pelkkänä vitsinä. Miten kaikki järjestyy? 

Pidin kirjasta. Se oli rosoinen, koskettava, toiveikas. Ihaninta oli se, kuinka George pääsi yhden päivän olemaan oma itsensä, Melissa. Se antoi hänelle voimaa ja toivoa jatkaa, että hän saa jonain päivänä olla kokonaan oma itsensä. Sitä toivon kaikille lapsille ja kaikille aikuisillekin.

Artemis

Tässäpä kirja, jonka luettuani voin sanoa, että onneksi luin. Tää nimittäin lähti käyntiin niin tahmeasti, että 50 sivua luettuani mietin jo jättäväni kesken.

Jostain syystä en silti jättänyt tätä kesken. Ehkä Yksin Marsissa kirjan takia, ku se oli hyvä. Jatkoin lukemista ja sitten juoni nytkähti yhtäkkiä kunnolla eteenpäin ja sen myötä kirja nappasi imuunsa. Sen jälkeen kirjaa ei halunnut enää laskea käsistään!

Kirjan päähenkilö Jazz on aikamoinen tapaus. Toisaalta vähän ärsytti ja kyllästyttikin se tyyli, miten hän asioista ajatteli ja kommentoi. Tiiättekö sen semmosen rempseän ja räväkän menon? Joka on aluksi hauskaa, mutta jatkuessaan alkaa tylsistyttää. Sitä tässä kirjassa oli paljon ja en tykännyt. Juoni oli kuitenkin niin vetävä, kun vauhtiin pääsi, että se antoi anteeksi paljon. Ja se rikos, se oli melkoinen ja ainakin itselleni odottamaton. Kirjan miljöö on kans mielenkiintoinen.

Kokonaisuudessaan kirja oli hyvä ja melkein haluais jatkoa tälle, että mitä Jazz on sitten toheloinut.

Tarinoita suomalaisista tytöistä jotka muuttivat maailmaa

Mää oon suuresti tykästyny näihin tän kaltaisiin kirjoihin. Tosisatuihin.

Tää kirja on niin samankaltainen ku aiemmin lukemani vastaavat, etten osaa oikein sanoa sen kummemmin juuta taikka jaata. Hyvää oli, että tutustuin itselleni aiemmin tuntemattomiin suomalaisiin tyttöihin/naisiin ja se oli mahtavaa. Kirjan kuvitus oli kivaa. Tarinat sopivan pituisia.

Lukemisen arvoinen kirja kuitenkin! Nyt pidän ehkä taukoa näistä, koska väkisin nämä tämän kaltaiset kirjat toistavat itseään. Päähenkilöt vain vaihtuvat.

Ennen olin pakolainen

Kirja täynnä tarinoita.

Kirjassa on monen Suomeen pakolaisena tulleen suomalaisen tarina. Tarinat on koskettavia ja osa hyvinkin karuja. Tarinoissa on myös paljon toivoa, toivoa paremmasta.

Kirjan luettua jäin miettiin, että näiden ihmisten tarinoille olisi mukavaa kuulla jatkoa.

Musta on todella hyvä, että tällaisia kirjoja tehdään! Tehtäis vaan enämpi! 

Kamala luonto ja eläimen tarkoitus

Jei, taas yks Kamala luonto luettu!

Ilves ja Kärppä ja kumppanit ei petä! Huvitti monet kerrat tätä lukiessa.

Pitäiskö iteki rueta pitämään syntymäpäivien sijaan kasvamispäiviä?

Mun olo on joskus niinku tolla sisiliskolla.

Nää Kamala luonnot on täydellisiä kevennyksiä kirjojen väliin ja auttavat lukujumeissa ja saavat ahdistuksenkin hetkeksi lievittymään. Löytyy syvällisempää ja vähemmän syvällisempää sanomaa. Ja sitä huumoria ennen kaikkea!

Vauvattomuusbuumi

Tää taitaa olla jo kolmas kirja, jonka luen (vapaaehtoisesta) lapsettomuudesta. 

Tässä kirjassa aihetta käsitellään useammalta kantilta, niin lapsettomuuteen ajautuneiden, tahattomasti lapsettomien ja lapsettomuuden valinneiden kantilta. Ihmistarinoiden lomassa tuodaan aina kyseisen luvun aiheen pohjalta tietoa, esim. lapsettomien ihmisten vanhuudesta jne. Kirja oli sopiva tietopaketti. 

Kirjassa käsitellään myös uskomuksia lapsettomuuden suhteen. Esimerkiksi yks hyvä uskomus on se, että lasten uskotaan tekevän onnelliseksi ja lapsettomat on näin ollen onnettomia, vaikka tutkimusten mukaan lapsettomat ihmiset ovat yhtä onnellisia ku lapsellisetkin. Niin myös lopulta nekin, jotka tahtomattaan ovat lapsettomia, koska ihminen sopeutuu. Toinen, jota en ollut ite tajunnu ajatellakaan, on se, että lapsettomuutta käsitellään yleensä aina puutteen kautta. Ristiriitaista mulle, koska ite en oo koskaan kokenu, että mun elämästä puuttuis jotain, ku mulla ei oo lapsia. Moni myös ajattelee, että elämästä puuttuis tarkoitus, jos ei oo lapsia. Tää tuntuu hassulta, ku en mää jotenkin osaa jättää mun elämän tarkotusta toisten ihmisten varaan ja toisten taakaksi. Kyllä mun elämän tarkotus on ihan minä itse. Tuntuis kauhean itsekkäältä tehä lapsia vaan siksi, että mun elämällä ois joku tarkotus. 

Tää aihe on kyllä mielenkiintoinen kaiken kaikkiaan. Mulla ois vielä ainaki yks suomalainen vapaaehtoiseen lapsettomuuteen liittyvä kirja lukematta, Minna Kontkasen Vapaaehtoisesti lapsettomat, jota ei meijän kirjastosta löydy. Saa vinkata, jos tietää muitakin kun tän Vauvattomuusbuumin, Ei äitimateriaalian ja Aikuisten perheen. Muun, ku suomenkielisiä kirjoja en oo aiheesta vielä ees ettiny, että niitäki saa vinkata.

Pistoja

Pidän siitä ajatuksesta, miten naiset pitää yhtä ja tukee ja puolustaa toisiaan. Tässä Satrapin sarjakuvassa nähdään yksi versio siitä.

Tässä sarjakuvassa käydään läpi yksi Satrapin sukulaisnaistensa kanssa kokema pitkä teehetki, jossa puidaan toisten huolia ja muistellaan menneitä, puhdistutaan. Huumoria löytyy, eikä kyyneliltäkään vältytä. Yhtä aikaa teenjuonti on hyvin arkista, mutta asioiden jakaminen toisten kanssa taas ei niinkään. Toisten valintoja ja miehiä arvostellaan ja asioista puhutaan hyvinkin suoraan. 

Mää oon tykästynyt Satrapin tyyliin. Pitää lukea vielä se Luumukanaakin. Se enää näistä suomennetuista lukematta.

Haudattu jättiläinen

Voi mikä kirja! Jo 50 sivua luettuani, tiesin, että tämä on parhaita kirjoja, mitä oon tänä vuonna lukenu. 

Kirjan taianomainen ja rauhallinen tunnelma vei mennessään jo ensimmäisiltä sivuilta. Mikä on tämä sumu, joka vie muistot? Mitä Axl ja Beatrice ovat unohtaneet? Pääsevätkö he koskaan poikansa luo? Jo tämän kirjan tapahtumien sijoittuminen kuuluisan ja myyttisen kuningas Arthurin valtakauden jälkimaininkeihin oli jännää. Googletin ja kirjan tapahtumat sijoittuvat 500-luvulle ja Iso-Britanniaan. 

Kirjassa on jättiläisiä, hirviöitä, lohikäärmeitä. Kirjassa on ihmisiä ja heidän kohtaloitaan. Tapahtumat etenee rauhallisesti ja jos jouduin jättämään kirjan kesken, paloin halusta päästä takaisin kirjan pariin. Tässä kirjassa oli sitä jotain. Ja sitten se kirjan loppu! Kyyneleet nousivat silmiini, kun tajusin, mikä on tämä Soutaja ja tajusin, mitä Axlille ja Beatricelle tapahtuu. Itketti.

Tämä kirjan sumu, yhdistän sen mielessäni hyvinkin arkiseen dissosiaatioon. Itse kun olen kokenut hyvin vahvan dissosiatiivisen amnesian eli muistinmenetyksen. Mielestäni kirjan sumu kuvasi sitä, liian traumaattisen tapahtuman johdosta tapahtuvaa muistinmenetystä ja sen seurauksia. Axl ja Beatrice kokevat pieniä muistin palautumisia (eli takaumia) ja sama mekanismi on dissosiatiivisen muistinmenetyksen kanssa. Muisti palaa pätkittäin, palasina. Kun kirjassa selviää sumun syy, syy halutaan poistaa. Kun sumun syy poistetaan, jäljelle jää enää muistaminen, trauman kohtaaminen ja sen käsittely.

Kirja oli mielestäni todella kaunis kuvaus rakkaudesta ja kivusta, unohtamisesta ja muistamisesta, tapahtuneiden hyväksymisestä ja anteeksiannosta.

Kirjan lopusta mulle jäi olo, että haluaisin tietää, miten tarina jatkuu. Koin, että loppu jäi sen verran auki, että siihen voisi kirjoittaa vielä jatko-osan. Se olis kyllä ihanaa! Tarina on jääny soimaan minuun, mietin sitä edelleen, päiviä lukemisen jälkeen.

Elämänhallinta on illuusio

Voihan elämä. Miten se voikin olla välillä niin hankalaa hallita?

Kyllä ei taas tienny, että itkiskö vai nauraisko tätä lukiessa. Jotenkin niin osuvasti Andersen kuvaa aikuisuuden ja elämän yleensä tilanteita ja tuntemuksia. Löysin itseni sarjakuvan sivuilta moneen ottteeseen. 

Pidän Andersenin tyylistä ja jutuista. Suosittelen tutustumaan.

Valoa valoa valoa

Luin riipaisevan rakkaustarinan.

Mariia ja Mimi. Kaksi teinityttöä. Tsernobylin ydinonnettomuus ja sen laskeuma.

Ehjä perhe, rikkinäinen perhe.

Seurustelu, jonka toinen haluaa salata.

Tässä on ainekset rakkaustarinaan, joka loppuu riipaisevasti.

Tyyli oli mulle aika kokeileva. Ei se ehkä sitä oikeasti oo? Ainakaan mitenkään radikaalisti. Yhtä aikaa pidin ja en pitänyt siitä.

Mutta se tarina. Voi että. Lue se.

Deltan kaksoset

Tää sarjakuva pääsi yllättämään. Oli sen verran ovela.

Kaksosten äiti kuolee ja he lähtevät etsimään isäänsä. Matkalla tulee kaikenlaista vastaan. Mitä tapahtuu, kun he löytävät isänsä?

Loppu oli tässä yllättävä. En todellakaan osannut odottaa sellaisia käänteitä. Lukekaa, niin tiedätte, mitä tapahtui.

Deltan kaksosten myötä heräs kiinnostus Kovácsin sarjakuvia kohtaan. Tykkäsin hänen tyylistään paljon.

Kiki - Montparnassen kuningatar

Jos kaikki elämänkerrat ois tällasia, ni lukisin ilomielin elämänkertoja paljon enemmän.

Kiki teki muhun vaikutuksen. Mikä tyyppi! 

GoodReadsin kuvaus:

"Alice Prin nousi köyhästä maalaistytöstä karismaattiseksi "Kikiksi" ranskalaiseen maailmansotien väliseen taidemaailmaan. Kiki oli Pariisin boheemien taiteilijapiirien legendaarinen malli ja muusa, joka innoitti muiden muassa Foujitaa, Moise Kislingiä ja eritoten elämänkumppaniaan Man Rayta. Kikin ystäväpiiriin kuuluivat niin Picasso, Cocteau kuin Hemingway. Hän maalasi itsekin ja menestyi myös levyttävänä laulajana. Kiki rakasti, juhli ja tanssi, mutta elämän varjopuolella vaanivat huumeet ja alkoholin liikakäyttö. Ennen kaikkea Kiki oli 1900-luvun alun emansipoituneen, tunne- ja seksielämän rajoituksista itsensä vapauttaneen naisen perikuva. Vielä nykyäänkin Kikissä henkilöityy Montparnassen kulta-ajan rohkea ja omintakeinen luovuus."

Kävi vielä niin, että tän sarjakuvaromaanin lukemisen jälkeen katsoin Yleltä tulleen kuusi-osaisen dokumenttisarjan Ranskan modernismin kiehtova historia ja siellä myös mainittiin Kiki useampaan otteeseen. Se teki Kikistä vielä todellisemman. Samaten dokumenttisarjassa kerrottiin yllämainituista taiteilijoista tietysti.

Tää sarjakuva oli kyllä semmonen elämys, että suosittelen isosti lukemaan sen!

Saniainen kukkii juhannuksena

Tästä sarjakuvasta lupailtiin, että tarinassa tapahtuu jotain suurta, joka muuttaa sarjakuvan henkilöiden elämän.

No, lupaus pidettiin ja yllättävällä tavalla. Tää on eka sarjakuva, johon eläydyin niin, että kun tuli kirjan juonen kohdalta ratkaisevin hetki, niin mun suusta pääsi spontaani o-ou. Se sama o-ou, ku katon 9-1-1- sarjaa ja tapahtuu jotain yllättävää ja jännittävää. Sarjakuva sai mut siis otteeseensa ja eläytymään tarinaan. Wau!

Tässä sarjakuvassa kerrotaan todellisista tapahtumista vuodelta 1928 ja mitä tapahtui tyttöjen rippikirkossa. Oli kyllä mielenkiintoinen ja pikkiriikkisen jännittäväkin tarina. 

Mun mielenkiinto todella heräs Niemensivun sarjakuvia kohtaan!

Mies joka istutti puita

Lyhyt ja viehättävä tarina. Sellainen on Mies joka istutti puita. 

Kirjan kertojaääni matkoillaan kohtaa miehen, joka viettää eläkepäiviään hyvin syrjäisessä paikassa istuttaen joka päivä puita. Lyhyt tarina kertoo kertojaäänen näkökulmasta asiasta ja mitä puiden istuttamisesta seuraa.

Toisaalta tarina oli vanhoja hyviä aikoja ihannoiva, toisaalta taas hyvinkin tulevaisuuteen suuntaava. Mun mielestä tarina antaa myös toivoa. Toivoa siitä, että on olemassa ihmisiä, jotka ajattelevat luontoa, tätä meidän maapalloa, joka jylistää tuhoaan kohti ilmastonmuutoksen myötä. Tarina kuvaa myös sitkeyttä, jota me kaikki tarvitaan.

Sitkeys ja toivo, ne ovat kaksi tärkeää asiaa, mitä me elämässämme tarvitaan.

Vastatuuleen - saamen kansan pakkosuomalaistamisesta

Vastatuuleen on kirja, jonka toivoisin ilmestyneen jo ajat sitten. Kirja, joka mun ois ollu hyvä lukea jo peruskoulussa/lukiossa. Kirja, joka pitäisi kaikkien suomalaisten lukea ja sisäistää.

Täytyy heti ensimmäiseksi myöntää, että en tiennyt kirjan kertomista asioista mitään. En muista kouluajoilta, että saamelaisista ois puhuttu. Lähinnä muistan, että on laulettu joitain lauluja, joissa on puhuttu saamelaisista ja ollu jotain joiuntapaista melodiaa. (Laulu alkaa, että Outamaita ja auvikoita, kellokas poroni laukota noita.)  Lisäys: Googletin ja kyseessä on joiku Utsjoelta.

Kirja on kyllä karu. Saamelaisten kohtelu on ollu ja on vieläkin ihan paskaa.

Saamelaiset on Euroopan ainut alkuperäiskansa ja heitä on Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän alueella. Saamen kieliä on monia ja kolmea niistä puhutaan Suomessa: pohjoissaamea, inarinsaamea ja kolttasaamea. Monia saamen kieliä on kadonnut, Suomen alueelta, esim. Kemin saame.

Kirjaa lukiessa mietin monta kertaa, että miksi me ihmiset ollaan niin helvetin paskoja. Miksi Suomi ei ratifioi ILO169:ä? Mikä siinä nyt on niin vaikeaa oikeasti? Miksi raha menee ihmisten edelle aina? Miksi päätöksiä koskevia ihmisiä ei kuulla ennen päätöksiä?

Tää kirja oli semmonen tietoisku, että tän miettimisessä ja sulattelussa menee aikaa. Mulla tää iski hermoon. Vituttaa helvetisti ihmisten sortaminen. Tää myös iski hermoon siinäki mielessä, että heräs kiinnostus saamelaisia kohtaan. Haluaisin oppia jonkun saamen kielistä ihan vain huvin ja kannatuksen vuoksi.

Todella iso suositus lukea tää kirja. Tää meni heittämällä yhdeksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista.

Lisäys: Anteeksi, kun en tajunnu lisätä tätä ennen kuin postaus tuli julki. Mutta! Jos kiinnostaa niin Neeta Inarin blogissa on Saamelainen lukuhaaste. Aion itse osallistua siihen.

Suden hetki

Suden hetki on ehdottomasti tähän mennessä paras Vera Valan kirja. Vei niin mennessään, että harmitti kun kirja loppui.

Arianna ja Selene ovat muuttaneet Seychellelleille Bartolomeon työn perässä. Saarilla alkaa levitä keuhkorutto ja Bartolomeo katoilee työnsä perässä ja tutkii epäilyttävää rokotekampanjaa. Ariannan menneisyys kurkkii ovista ja hänen muistinmenetyksensä syyt alkavat pikkuhiljaa paljastua. Tarina etenee monella tasolla ja monen henkilön suulla. Kirja piti niin otteessaan ja ihan ärsytti ku tää kirja loppu. Haluan tietää heti, miten Ariannan tarina jatkuu! Oli nimittäin niin jännät tarinan käänteet, että huh! Ääää. Ja loppuki oli just semmonen, että jäi pahasti kutkuttaan, että mitäs sitten. Miten Arianna selviää näistä paljastuneista tiedoista?

Voisitko, ihana Vera Vala, kirjoittaa jatkoa Ariannan tarinalle? Mielellään vielä monta kirjaa.