Parit dekkarit taas! Näitä kyllä on menny alas paljon viime aikoinakin. Ne postaan joskus hamassa tulevaisuudessa, kuhan saan nämä viime vuoden luetut viimein tänne kaikki.
Anna Breitholtz Monsén: Kuolema linnassa
suomentanut Jänis Louhivuori
Lina pääsee taas ratkomaan murhaa isoisänsä Eskilin kanssa. Heidän joulunviettonsa keskeytyy, kun läheisen linnan pihalta löytyy ihmisen jäänteitä roskiksesta ja kun linnan omistaja, joka on 80-vuotias, on ilmoitettu kadonneeksi. Siinäpä sitten parit pähkinät purtavaksi Linan ja ukilleen!
Tää oli kyllä yhtä vetävä ku eka osa tässä sarjassa. Viihdyin niin hyvin ja sivut vaan kääntyi. Toivon totisesti, että tätä sarjaa suomennetaan lisää! Tai sitten mun pitää rueta lukemaan ruotsiksi tätä.
Sarah Waters: Vieras kartanossa
suomentanut Helene Bützow
Tämä kirja oli taas aika ristiriitainen lukukokemus! Siis: tapahtumat mielenkiintoisia, ihmiset rasittavia, kerronta paikoin tosi tylsää. Kirjan miljöö oli upea, ku oli kartano ja oli 1940-luku. Päähenkilö Faraday, joka on lääkäri, on ihan huoh ihminen, argh. Sitten taas Caroline, kartanontytär, jota Faraday kosiskelee, on vähän tylsänpuoleinen. Kartanon tapahtumat, jotka vaikuttaa yliluonnollisilta, on aika pelottaviakin. Kirjassa on semmonen kiva pieni uhkan tuntu koko ajan leijumassa yllä. Silti tää kirja ei kyllä päässy mun suosikeihin ollenkaan. Mutta tulipahan luettua!
Shari Lapena: Vieras talossa
suomentanut Antti Saarilahti
Taas rakasta Lapenaani. Lapenasta on kyllä tullu yks mun lemppari dekkaristi!
Tää oli jännä, kun päähenkilö Karen herää sairaalasta ja hänellä ei ole mitään mielikuvaa siitä, että miksi hän on sinne joutunut. Lisäksi on tapahtunut myös murha. Onko Karen syyllinen siihen? Vai mitä ihmettä on tapahtunut? Sitä sitten lähetään kerimään auki ja aika solmuja onkin mukana tässä kerässä! Meikällä kyllä taas sivut kääntyili menemään! Ai että rakastan tätä Lapenan juonenkuljetusta ja näitä tarinoiden kiemuroita.
