Lapasesta lähteny kirjapino vapun lukumaratonille

Kuunnellut äänikirjat- blogissa pistettiin pystöön vapun lukumaraton ja tietenki mää osallistun siihen! Varsinki nyt ku oon kipeenä, ni en oo paljo muuta tehnykään ku lukenu. Joo ja mulla on lähteny tää kesken olevien kirjojen lukumäärä taas ihan lapasesta. 😅

Kirjapino, jossa 16 kirjaa:

Qiu Xiaolong: Punapukuiset naiset

Elea Renko: Minataron mysteeri

Stefano Mancuso: Kasvien tasavalta

Erika L. Sanchez: I am not your perfect mexican daughter

Kathryn Nicolai: Unisatuja rauhattomille aikuisille

Hannele Lampela: Lumikuningattaren lumous

Jenni Multisilta: Yksi teistä kuolee

Andy Weir: Operaatio Ave Maria

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Annukka Salama: Ripley

Tuomo Pirttimaa: Tirri

Jean-Philipp Sendker: Sydäntemme kaihoisa syke

Anette Palssa & Maare Kauppinen: Tunnesyöminen

Toim. Suvi Ahola & Satu Koskimies: Joka tytön runokirja

Alice Jäske, Priska Niemi-Sampan & Janina Waenthongkham: Mixed

Katarina Meskanen & Heidi Strengell: Rakas keho

Alottelen maratoonaamisen tänään. Katotaan, mitä saan aikaan. 

Luulen, että Weirin ja Mancuson kirjat saan loppuun. Ehkä myös Xiaolongin.

Leena Krohn: Auringon lapsia

Puutarhurina tämä tarina upposi täysin! Oli ihana!

 

"Orvokki on pieni koulutyttö, joka asuu kaupungissa äitinsä, tätinsä, enonsa ja mummonsa kanssa. Eräänä päivänä lähikadun kukkakauppias neiti Horsma pyytää apua, ja Orvokista tulee viikoksi kukkakaupan lähetti.

Jokaisella viikonpäivällä on oma kukkansa ja oma jännittävä lähettitehtävänsä. Orvokki joutuu viemään kukkalähetyksiä vastasyntyneelle, ylioppilaalle, sairaalaan, vankilaan, kaupungin kauneimmalle tytölle, kiinalaiselle professorille, pormestarille, oopperalaulajattarelle ja taikurin hautajaisiin.

Auringon lapsia on kuvitettu Inari Krohnin grafiikalla. Se on viisas ja lämmin tarina, jossa Orvokki oppii viikon aikana uusia asioita sekä kukista että ihmisistä - elämän suurista ja pienistä ihmeistä."

Tää oli kyllä hurmaava tarina. Pidin tän tyylistä ja koska rakastan kukkia, se upposi muhun hyvin. Inari Krohn oli tehnyt kauniit kuvitukset eri kukista, joskin mun oli välillä vaikea tunnistaa niitä. Ne oli tehty semmosella tyylillä nimittäin. Kokonaisuutena tää oli todella hyvä kirja. Lisää, kiitos!

Kaksi runokirjaa: Ruotsalainen ja Erämaja

Tämä vuosi tuntuu olevan mulla runojen vuosi. Oon lukenu melkosen monta runokirjaa ja kirjahyllyssä niitä oottaa vielä monta lisää.

 Nelli Ruotsalainen: Täällä en pyydä enää anteeksi

"miehet on tottuneet

määrittelemään mikä on taidetta

vartoi niiden reviiriä

kielioppisäännöillä

niiden näköalattomuus

tuntuu lähinnä ikävältä

raiskausrunot ei ehkä mahdu

niiden antologiaan

mutta mä kutsun

kaikki mun kaverit mukaan

kirjoitan mun runot puhekielellä

kerään kuukausien kivut

painan omakustanteen verellä"

Nää oli tosiaan anteeksipyytelemättömiä runoja. Välillä nauratti, välillä ärsytti, monessa kohtaa pystyi samaistumaan paljon. Diggailen. Tahdon lukea lisää Ruotsalaisen runoja!

Anja Erämaja: Olen nyt täällä metsässä 

"Kyllä olisin halunnut heilahtaa männystä mäntyyn minäkin.

Sellaisen kiepin tehdä että ei jalkoja tuntisi.

Olisin halunnut tietää millaista se sitten olisi edes vartti

vartissakin ehtii tehdä muistiinpanoja.

Olisin halunnut heittäytyä valjaiden varaan kuin lapsi

huomaan köydet ja kettingit pitävät ote pitää

männyt kaarnahaarniskoissaan isät ja äidit.

Katsokaa nyt tätäkin pinsettiotetta ei kaukaa niin erota.

Ette te sitten työelämässä ole tähän aikaan voitte kiipeillä

kivuta arjen yläpuolelle horisontissa mitä näkyy.

Niin olisin halunnut heilahtaa kuin gibboni vähän tuulettua.

Mutta talvi tulee ja pakastin on tyhjä siis näkemiin."

"Ja jos minä johonkin uskon niin mustikkaan, jos minä jossain olen vilpitön

niin mustikkametsässä, jos minulta sielu löytyy, se on sininen ja pyöreä."

Erämajan runot oli aika mustikkaisia, mutta tykkäsin näistä kovasti. Joki näiden rytmissä ja sanankäänteissä kiehtoo minua. Valloittava runokirja! Janoan lukea lisää Erämajan runoja!

Eve Kulmala: Hauskan tytön käsikirja

Mielenkiinnosta tartuin tähän Eve Kulmalan kirjaan.

 

Tää oli hyvin napakka ja hyvällä huumorilla kirjoitettu kirja. Kulmala käy läpi erilaisia feministisiä teemoja ja kaikki luvut ovat sopivan pituisia. Kulmala ammentaa omista kokemuksistaan tyttönä ja naisena ja se tuo asiat lähemmäs ja ymmärrettävimmiksi. Tunnistin todellakin monen asian kirjan teksteistä. Ihanaa, että tällaisia kirjoja tehdään!

Janne Ahjopalo & Olga Palo: Rakastan ihmistä - keskusteluja biseksuaalisuudesta

Tulipas nähty olo tän kirjan lukemisen myötä! Aika vähän on kirjoja bi-seksuaalisuudesta, tai ainakaan en ole törmänny kovin moneen. Aion lukea vielä Jenny Kangasvuon kirjan Bi- ja pan-seksuaalisuus.

Tässä kirjassa Ahjopalo ja Palo keskustelevat eri aiheista bi-seksuaalisuuteen liittyen. Keskustelujen lomassa on bi-seksuaalien ihmisten kokemuksia ja ajatuksia aiheesta. Näitä kokemuksia oli mielenkiintoista lukea. Oli mahtavaa lukea myös siitä, että kaikille ei-heterous ei ole mikään kriisi. Ei ole mullekaan koskaan ollu. Se on mulle samanlainen asia, ku vaikka mun silmien väri eli asia, johon ei voi ite mitenkään vaikuttaa ja sillä siisti.

Poiminta kirjasta, joka herättelee:

"Annukka Lahden mukaan biseksuaalisuus tekee näkyväksi monogamiaan liittyvät ristiriidat. Vahva länsimainen tarina romanttisesta rakkaudesta pitää sisällään ajatuksen, jonka mukaan Se Oikea, yksi ainnoa ihminen, täyttää kaikki halumme ja tarpeemme. Hieman ristiriitaisesti tämän yhden kumppanin tulee tarjota sekä turvaa ja kumppanuutta että jännitystä ja uutuutta. Lahden mukaan biseksuaalisuus tekee tällaisen ideaalin mahdottomuuden näkyväksi. Tämä ei tarkoita, että biseksuaalit olisivat ailahtelevampia kuin muutkaan - yleinen stereotypia - mutta näyttää sen, kuinka osia ihmisen seksuaalisuudesta jää aina väistämättä toteutumatta."

Tuo oli hyvä huomio, että miksi yhden kumppanin pitäis pystyä kaikkeen? Eihän se ole edes mahdollista. Ei kukaan oo mikään yli-ihminen. Toisaalta se on myös lohdullista ja armollista, että ei munkaan tarvi pystyä kaikkeen.

Uusi termi minulle: omniseksuaali eli ihminen, jolle romanttisen ja/tai seksuaalisen halun kohteen sukupuolella ei ole merkitystä. Itse olen omniseksuaali. Toki lapsena ei ollu muuta sanaa ku bi-seksuaali ja sen olen silloin ottanut itselleni kuvaamaan itseäni. Oon siis 13-vuotiaana tajunnu, että en oo hetero. 

Kaiken kaikkiaan tää oli vallan mainio kirja. Sopivan kevyt ote, mutta myös syvällisyyttä kansien välissä. Iso plussa myös Apila Pepita Miettisen kuvituksesta. Tykkään Miettisen tyylistä paljon.

Oona Pohjolainen & Adile Sevimli: Kärsimyskukkauuteaddiktio

Spefi-lukupiirin kanssa luettiin tää kirja ja kerkesinkin jo odottaa, että pääsen lukemaan tän. Tää vaikutti niin kiinnostavalta!

Saatte vähän erilaisen postauksen. Poimin lukupiirikeskustelusta kaikki omat kommenttini ja laitoin ne tähän postaukseen. Voipi olla vähän sekavaa ja surkea postaus, mutten jaksa välittää. Kommentit neljän lukuviikon ajalta ja irrotettu keskustelusta, hehee. Spoilerivaroitus, jos haluat lukea tän kirjan!

 

"Kirja etenee kyllä hyvin, mutta hahmot jääny vielä etäisiksi."

"Mää haluaisin olla tommonen noita!😍"

"Toivottavasti Juno ja Sadin muuttuu läheisemmiksi henkilöinä."

"Määki oon seuraillu Junon uutteen käyttöä. Että onko jo koukussa."

"Tota määki mietin! Että silläkö pitää noitavoimiaan kurissa?"

"On tässä monta tämmöstä mielenkiintoista kysymystä, joihin toivon vastausta, ku kirjaa lukee eteenpäin."

"Miten on kirja edistyny? Mulla tää nyt vähä paremmin imas otteeseensa, vaikka ei nuo henkilöt vieläkään oo tullu läheisemmiksi. Etäisiä edelleen."

"Tuo musta magia on aika kiinnostavaa nyt tässä. Toivottavasti siitä selviää lisää."

"Niinpä! Ja mitä ihmettä sielä viidennessä kerroksessa tapahtu? En tajunnu."

"Mietin, että oliko ittellä niin kovat odotukset tän kirjan suhteen? Aihe kuitenkin tosi mielenkiintoinen! Ja siksi harmittaa hahmojen etäisyys. Hyvä puoli on kuitenkin se, että tää on kirjoitettu niin sujuvalla tyylillä, että kuitenkin mukavaa lukea ja haluaa lukea kaikesta huolimatta."

"Tuo keveys on varmaan just se, mikä tätä kirjaa saa jatkamaan ja joka tekee tästä hyvän. Hyvä ehkä huono sana, mutta en parempaakaan just nyt keksi."

"Lopulta tykkäsin paljonkin. Loppu pelasti! Se valkoisen ja mustan magian yhdistäminen oli musta aika upeaa. En tykänny siitä ihmisuhrista ja siitä, että miten se pedattiin. Paljo parempi ois, jos se uhri kerättäis kollektiivisesti yms. Mutta se, että valkoset noidat myönty kuitenkin mustan noituuden puoleen oli hyvä."

"Ois tästä maailmasta voinu saada vielä paremman tarinan."

"Tälle kirjalle vois olla kiva saada jatkoa. Että miten homma tosta sitten kehittyy?"

"Sitä ei kerrottu, etän kenen tekosia se hirvi. Ja sitten sekin, että mihin se Max katos?"

"Aika paljo tässä kirjassa jätettiin auki asioita. Ehkä vähä turhanki paljon."

Kaiken kaikkiaan kirja oli hyvä. Tykkäsin epäkohdista huolimatta. Maailma oli mielenkiintoinen, vaikka henkilöt oliki vähä plääh ku jäivät etäisiksi. Loppu pelasti mun kohdalla tän kirjan. Se loppuhomma oli mun mielestä niin upea! Toivon, että tähän tulis jatkoa ja että syvennyttäis vielä enemmän tähän maailmaan.

Carmen Baltzar & Aurora Lemma (toim.): Ohi - kirjoituksia kuolemasta ja sen vierestä

Ihan mahtavaa, miten monella eri tavalla kuolemaa voi ajatella ja käsitellä! Hetkittäin mykistyin näiden kirjoitusten kanssa, uusien ajatusten kanssa. kaiken kanssa. Kuolema. Mikä mieletön voima.

Kirjoitin ylös jokaisesta esseestä niitä ajatuksia, jotka halusin talteen, jotta voin palata näihin vielä uudelleen.

 Niillas Holmberg: Jäljettömyyden jälki

"Kun vanha luonnonihminen kuolee tänään, me tiedostamme, että hänen mukanaan saattaa katketa  jonkin taidon tai tiedon vuosituhansia  sukupolvelta toiselle siirtynyt ketju. 

Siinä. Tämä on kuolemaa."

Maija Butters: Antroposeenin kuoleman paradoksi

"Joukkosukupuutto on äärimmäinen kuoleman ilmentymä."

"Vaikka minä kuolee, elämä jatkuu."

Maryan Abdulkarim: Kuolematon sielu

"Olen kuullut sanottavan, että ihminen lakkaa olemasta vasta silloin, kun viimeinen häntä muistava ihminen kuolee. Tästä syntyy ajatus, että elävien vastuu kuolleista on heidän muistonsa elossa pitäminen."

Warda Ahmed: Toisinaan matka voi kestää vain hetken

"Jakaminen on aivan muuta. Se on surun kohtaamista. Sanoittamista. Suru saa olla läsnä elämässä. Mutta surua pitää ensin käsitellä. Ei rakentaa muureja, jotka tukahduttavat. Näyttää siltä, ettet ole tehnyt sitä työtä. Et ole kohdannut suruasi, jakanut suruasi."

Laura Eklund Nhaga: Musta surma, musta elämä

"Tarkoitus ei voi olla vain se, että kuolema loppuisi, vaan myös että elämä alkaisi.

Black Lives Matter"

Ndéla Faye: Ketjureaktio

"Kuinka paljon sota ja pula-aika ovat muovanneet sitä, miten kokonainen sukupolvi suhtautuu ja käyttäytyy lapsiaan kohtaan? Kuinka suuri vaikutus näiden lasten kokemuksilla on ollut siihen, miten he ovat kasvattaneet omat lapsensa ja kuinka paljon he ovat puolestaan siirtäneet eteenpäin kolmannelle sukupolvelle? Kuinka paljon ylisukupolvisia taakkoja kannamme harteillamme?"

Saara Hannus: Puoliksi tyhjä

"Tylsyyden ja tyhjyyden kokemukset ovat masennusta, jota en oikein osaa kuvailla muutoin kuin jonkinlaisena välitilana, jossa on vain loputtomiin venyvä hetki ja paikka, jotka nekin tuntuvat vierailta ja kaukaisilta."

"Masentunut elämä on kuollutta elämää, elämää vailla elämisen kokemusta, eräänlaista kuolemaa odottavaa elämää. Näköalaa peittävä sumuverho leijailee lähellä, ja sen toisella puolella ei ole mitään."

Teo Ala-Ruona: Kummitukselleni

"Fanittamani traumaterapeutti ja seksuaalikasvattaja Andrea Glik puhuu Tina Hornin toimittamassa Why Are People Into That?- podcastissa queerien kokemasta häpeästä ja kuinka se aktivoituu ruumiissa samalla tavalla kuin trauma. Glik puhuu ruumiista tiloina parantumiselle. Hän uskoo parantumisen mahdollistuvan, kun teemme työtä löytääksemme itsestämme kohdat, joissa erilaiset tunteet oleilevat. Hän tietää traumatisoituneissa ruumiissa voivan olla kivun ja pelon lisäksi tilaa levolle. Trauman hän määrittelee traumaspesialisti Resmaa Menakemin sanojen mukaisesti "ruumiin suojaavaksi reaktioksi uhkaavaa tilannetta kohtaan". Menakem lähestyy traumaa tietona, joka on varastoitu ruumiisiimme sanattomina tarinoina siitä, mikä kaikki on turvallista ja mikä vaarallista."

"Mietin muutoskammoisuutta, joka purkautuu ihmisestä ulos transfobiana: miten vaikeaa joidenkin cis-ihmisten on vastaanottaa tieto läheistensä transsukupuolisuudesta. Mietin tätä vaikeutta metaforisesti suhteessa kuolemaan. Läheisen fysiologisessa kuolemassa ihminen joutuu luopumaan rakkaansa tai itselleen merkityksellisen henkilön fyysisestä läsnäolosta lopullisesti. Hetkeä määrittää omistajuussuhde: minun ystäväni, minun kumppanini, minun vanhempani tai minun lapseni kuoli. Hetkenä, jona transihminen kertoo läheisilleen sukupuolestaan, he joutuvat luopumaan niistä sukupuolittuneista käsityksistä, joiden varaan he olivat rakentaneet ymmärryksensä ja havaintonsa tästä ihmisestä. Sitä, niiden käsityksen mukaista ihmistä, ei enää ole, vaan on samaa ruumista asuttava eri tavoin käsitettävä ihminen. Tämä on prosessi, johon viitataan puhuttaessa siitä, että transitio ei pelkästään koske transihmistä, vaan myös hänen läheistensä tulee "transitioitua" hänen kanssaan."

Aurora Lemma: Lasarus

"Juuri kuoleman lopullisuus tekee siitä lohdutonta ja vaikeaa ymmärtää. Se on ei-mitään, peruuttamatonta ja olematonta. Jotain on, kunnes ei ole. Kuolema karkaa meiltä myös kuolemassa, siinä lopullisessa hetkessä, jota emme oikeastaan koe, koska silloin emme enää koe. Esirippu laskee ja valot sammuvat. "Kuten kuolemassakaan maailma ei muutu, vaan lakkaa olemasta", kirjoittaa Wittgenstein Tractacus logico-philosophicus- teoksessaan. Kuolema ei ole jotain, mitä voimme kokea, sillä se ei ole tapahtuma elämässä vaan eräänlainen jakoviiva olemisen ja olemattomuuden välillä."

"Mikäli elämää kuoleman jälkeen olisi, tarkoittaisi se kuitenkin elämää kehollisten ruumiidemme ulkopuolella."

Olga Palo: Baby Join Me In Death

"Pieni kuolema todistaa mielen ja kehon erillisyyden asemesta niiden voimakkaasta yhteydestä."

Carmen Baltzar: Erilaisia kuolleita, kuolevia ja kuolevaisia

"Elävä kuollut on sellainen, että hän on aivan varma että on kuollut vaikka on elossa. Tätä kutsutaan myös Cotardin oireyhtymäksi tai kävelevä ruumis- syndroomaksi."

"Pystyyn kuollut on elävän kuolleen vastakohta. Siinä missä elävä kuollut luulee olevansa kuollut mutta on elossa, pystyyn kuollut luulee olevansa elossa mutta on kuollut. Siinä missä elävä kuollut kokee oman kuolleisuutensa erityisen vahvasti, mikä tekee hänestä erityisen elossa olevan, pystyyn kuollut ei edes huomaa että on kuollut pystyyn, ja juuri se tekee hänestä erityisen kuolleen. Pystyyn kuollut menee töihin ja ruokakauppaan ja lasilliselle ihan niin kuin muutkin ihmiset. Pystyyn kuollut pelkää eniten elämää."

"Sellainen joka voisi kuolla ei ole sama asia kuin sellainen joka ei enää jaksa elää. Voi haluta kuolla, jos joku tuntuu liian hyvältä tai liian pahalta, tai jos nolottaa liikaa. Voi väsyttää niin paljon, että voisi kuolla, silloin ainakin saisi levätä, mutta se on vain sellaista, tilapäistä."

Iida Sofia Hirvonen: Ikuisen elämän kirous

"Vampyyrit ja niihin kytkeytyvä goottiromantiikka ei kiellä kuolemaa vaan päinvastoin pyrkii kohtaamaan sen ja syleilemään siihen liittyvien rituaalien, rapistumisen ja lopun estetiikkaa. Kuoleman ajattelun ei tarvitse tarkoittaa surua ja nihilististä lamaantumista, vaan se voi toimia myös iloisena muistutuksena elämän voimasta ja sen ainutkertaisuudesta."

"Elämän eksistentiaalisesti vaivaavimpia kysymyksiä on se, että kuolema on ehdoton tapahtuma, joka pysyttelee aina kaukaisena. Kuolemasta ei voi saada kokemusperäistä tietoa, vaikka äärikokemukset, kuten onnettomuudet, voivat tuoda tunteen siitä. Sairaudet ja läheisten kuolemat muistuttavat rajusti kuoleman mahdollisuudesta, mutta silti päivittäinen kokemus elämästä pysyy samanlaisena: huomennakin aurinko nousee, eikä maailma ole vieläkään muuttunut.

Periaatteessa on helpompi kuvitella ikuinen elämä kuin kuolema: eihän elävä ihminen koe juuri muuta kuin olemassaolemisen jatkuvuuden, vaikka kertoisi itselleen päivittäin kuolevansa."

Tää oli kyllä tajunnan räjäyttävä kirja! Voin lämpimästi suositella kaikille!

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Tästä ei nyt tullu mun lempparia. Lepposaa luettavaa oli kyllä ja chick littiä nyt sinänsä on aina kivaa lukea, koska saa aivot narikkaan.

 

Ehkä tää oli Lumon jälkeen liian erilainen lukukokemus Pulkkiselta? Ihan kivaa suhdesekoilua ja omien rajojen ja ehkä vähän oman elämän tarkoituksen hakemista. Niin kevyttä Lumon jälkeen. Kuitenkin tässä oli jokin vetovoima, kun loppuun asti luin. Tää oli semmonen välipalakirja. Ihan jees, viihtyi, mutta siinäpä se. Ei kauheana jääny muistikuvia. Mutta sekin palvelee tarkoitustaan! Ei mun mielestä kaikkien kirjojen pidä jättää jälkeä. Ois aika kamalaa, jos kaikki kirjat ois täynnä merkityksiä ja asiaa. Kaikenlaisille kirjoille on aikansa ja paikkansa.

Amanda Gorman: Kukkula jolle kiipeämme

Pitihän munkin päästä tutustumaan tähän kuuluisaan Yhdysvaltain presidentin virkaanastujaisissa esitettyyn runoon.

 

Tää oli ihan jees. Hyvin yhdysvaltalaishenkinen, kuten odottaa saattoi, tietenkin. Pidin runossa siitä, että miten se suuntasi tulevaisuuteen. Asenteena oli, että myönnäme virheemme, opimme niistä ja teemme vastaisuudessa paremmin. That's it.

Lola Odusoga: Lolan suuri salaisuus

Kun törmäsin tietoon, että Lola Odusoga julkaisee lastenkirjan, halusin ihan ehdottomasti päästä lukemaan sen! Lola oli mun idoli lapsuudessa. Aina ku leikittiin missikisoja, halusin olla Lola Odusoga. Hän oli minusta niin kaunis, kuin prinsessa. Kun hän menestyi Miss Universum- kisoissa, olin ihan innoissaan! Siitä leikit sai vain lisää draivia ja mun piti Lola Odusogana aina voittaa meijän leikkikisat. Ah, mitä lapsuusmuistoja! 💛😂

 

No, entäs tää kirja? Ehkä vähän pelotti, että onko tää hyvä. Tiedän, että Odusoga osaa kirjoittaa, koska olen seurannut hänen blogiaan ja se asetti ittelle ennakkoajatuksia tästä. Plus lisäksi se, että julkkis kirjoittaa kirjan ja vieläpä lastenkirjan.

Onneksi en joutunut pettymään! Tää tarina oli söpö ja tykkäsin siitä. Päähenkilönä on hyvin omatoiminen tyttö, Lola, jolla on afrohiukset, jotka on ihan vallattomat ja ne lisäksi puhuu Lolalle. Hiukset on Lolan ystävä. Lola lähtee omin päin retkelle ja juttelee hiustensa kanssa. Metsässä puron varrella leikkiessään eräs hänen ikäisensä poika kuulee juttelun. Mitä siitä seuraakaan.

Kuvitus oli todella ihanaa! Saara Obelen kuvitukseen en ollu vielä aiemmin törmännyt ja tykkään ihan tosi paljon hänen tyylistään.

Kokonaisuutena kirja oli hyvä. Tykkään. Toivottavasti Odusoga ja Obele tekevät lisää lastenkirjoja yhdessä!

Harri Virolainen & Ilkka Virolainen: Vapaudu tukahdutetuista tunteista

Tää kirja autto hoksaamaan asioita tunteiden suhteen ja lisäs ymmärrystä ittiä kohtaan. Eli kilometripostausta pukkaa! 

Se takakansiteksti, joka sai tarttumaan tähän kirjaan:

"Suurin osa ihmisistä tukahduttaa omia tunteitaan, koska ei uskalla tai osaa ilmaista niitä.

Tunteiden ja niiden ilmaisemisen tulisi olla ihmisille luontaista. Tunteiden patoaminen vaikuttaa kielteisesti moniin elämän osa-alueisiin, niin terveyteen, ihmissuhteisiin kuin työhönkin. Vapaudu tukahdutetuista tunteista kertoo tutkimustulosten ja käytännöllisten esimerkkien avulla tunteiden ja niiden tukahduttamisen vaikutuksesta ihmisten elämään.

Lisäksi kirja antaa keinoja tukahdutettujen tunteiden käsittelyyn. Kun tunnistat ja tunnustat tunteesi ja työstät niitä, pystyt kokemaan elämässäsi enemmän rauhaa, vapautta sekä elämäniloa.

Tohtorikaksoset Harri ja Ilkka Virolainen ovat perehtyneet kehon ja mielen yhteyteen ja siihen, miten tunteet vaikuttavat suorituskykyyn. He ovat vetäneet tunnetyöpajoja ja luennoineet monissa eri maissa. He valmentavat urheilijoita, johtajia ja eri alojen asiantuntijoita tunteiden käsittelyssä."

Mun poiminnat kirjasta:

"Useiden tutkimusten mukaan tunne menee tyypillisesti ohi viimeistään 90 sekunnin aikana. Tämä siis, mikäli tunteen kokemiseen ei liitetä tarinaa. Sen sijaan erilaiset uhritarinat siitä, kuinka vähän henkilöä rakastetaan ja kuinka jokin asia ei olisi saanut tapahtua, pitävät tunnetta päällä joskus jopa vuosikymmenien ajan."

Tän lukeminen sai ahdistumaan, mutta aikani asiaa mutusteltuani, tajusin, että tää pitää täysin mun kohdalla paikkansa. Auts.

"Tunteiden tukahduttamiseen liittyvät käyttäytymiskaavat:

- välttely

- dramatisointi (tunteiden näyttämisen ylikorostaminen)

- riippuvuus tunteista (esim. viha, mielihyvä)

- älyllistäminen (pään taso)

- turruttaminen

- projisointi

- siirtäminen (purkaa kokemansa tunteen väärään henkilöön)

- autopilotti (samojen tapojen ja käyttäytymiskaavojen toistaminen autopilotin lailla)"

Oi kyllä! Varsinkin välttely, älyllistäminen ja autopilotti mun juttuja.

"Tunteet ovat jotakin, joita sinulla on; eivät jotakin joka olet. -Shannon Alder-"

Tää ois niin hyvä erottaa!

"Menneisyytesi on yhtä kuin tulevaisuutesi, jos keskitys siihen. 

-Eric Edmeales-"

Menneisyydelläsi ei ole tulevaisuutta, mutta sinulla on.

"Tunneperäinen syöminen ei paranna tunneperäisiä ongelmia. 

-Karen Salmanshon-"

Eikö? No voi harmi! T: autopilotilla tunnesyövä

"Emme lakkaa leikkimästä, koska aikuistumme. Vanhenemme, koska lakkaamme leikkimästä. 

-George Bernard Shaw-"

Tää on mielenkiintoinen ajatus. Voi olla näin!

"Pitkän ajan kärsimys tukahdutetuista tunteista on paljon suurempi kuin lyhyen ajan kipu niiden kohtaamisesta. 

-Sam Owen-"

Luulen, että tää on ihan totta. Sitä on vaan oppinu pelkäämään sitä kipua niin paljon.

"Tapoja kokea tunteita:

- tunteiden kieltäminen

- tunteisiin identifioituminen

- tietoisuus tunteiden taustalla olevista tekijöistä

- hyväksyminen

- tunteen kokeminen raakana

- todistajana oleminen"

Huh! Tuohon raakana kokemiseen haluan päästä!

"Aluksi voi tuntua, että vaatii rohkeutta kokea tukahdutettuja tunteita. Ne voivat nostaa pintaan ikäviksi luokiteltuja tunteita. Oleellista on kokea tunne ilman tarinoita ja mielikuvia. Laskemalla irti mielikuvasta ja suuntaamalla fokuksen kehossa olevaan tuntemukseen, edistää tunteen kokemista ja sen vapautumista. Kun ei ole tarinoita, on vain tuntemus kehossa. Tätä kautta tunteen kokeminen ei pelota niin paljon. Tunteen kokemisen myötä muisto on neutraali. Se ei nosta pintaan enää tunteita."

Tää. Tätä alan nyt opettelemaan.

"On hyvä tiedostaa, syyttääkö omasta pahasta olostaan jotakin menneisyyden tapahtumaa, jotain mitä joku toinen ihminen teki tai jätti tekemättä. Oleellista on huomata, että tuo on muisto - mielikuva mielessä. Nyt on nyt. Tuo tilanne ei ole päällä juuri nyt. Kuitenkin henkilö saattaa kokea tapahtuman mielessään muistona ikään kuin se tapahtuisi juuri nyt, ja reaktiot, keholliset tuntemukset ja tunnetila ovat sen mukaisia. Mielessä oleva muistikuva on vain kuva. Täten muistikuvan voi siirtää mielessään syrjään ja keskittyä muistikuvaan liittyvään tunteeseen. Oleellista on kokea muistikuvaan liittyvä tunne ilman tarinaa siitä, mitä itselle tapahtui. Ilman tarinaa tunne palaa tehokkaammin pois.

Sen sijaan että syyttää muita ihmisiä omista reaktioistaan, negatiivisten tunteiden kokemisesta ja onnellisuuden tunteen vähäisyydestä, tulee ottaa vastuu omista tunteistaan. Suotavaa onkin kokea tunteita ilman tarinoita, ja katsoa mikä vaikutus tällä on omaan olotilaan."

Onneksi tätäkin voi oppia. Ei esim. jää takaumien valtaan täysin.

"Tunnetyöskentelyssä oleellista on tiedostaa, miten tunteet ilmenevät kehossa. Tämä helpottaa niiden kokemista. Kun kehoon kiinnittää huomiota, tietoisuus kehosta kehittyy. Samalla tulee tietoiseksi, miten ajatukset ja tunteet vaikuttavat kehollisiin tuntemuksiin, kuten jännityksiin. Keskeistä on myös läsnäolo; oleminen tässä ja nyt edistää kehollisten tuntemusten tiedostamista."

Tää yhteys mulla on katkennu traumojen myötä ja siksi opettelen tuntemaan tunteet kehossa.

"Keinoja tunteiden käsittelyyn:

- tunteista puhuminen

- äänen käyttö

- luonnossa liikkuminen

- liikunta yleisesti

- meditointi

- riittävä nukkuminen

- ilmaiseva kirjoittaminen

- hengitys

- Wim Hof- menetelmä

- tanssi- ja liiketerapia

- piirtäminen ja maalaaminen

- musiikki

- TRE

- Rosen- terapia

- manipulaatiohoidot

- EFT

- Living Inquiries

- minne huomiosi menee, sitä lisäät ja vahvistat

- kiitollisuus"

Mahtava lista! 

Tää kirja herätti paljon ajatuksia ja niitä tunteitakin. Hyvä kirja siis! Tästä sain ittelleni hyviä vinkkejä ja miettimistä, että miten etenen omalla tielläni. Onneksi tällaisia kirjoja on!

Aija Andersson: Eutanasia

 Törmäsin tähän Kodin Kuvalehden juttuun Anderssonista ja kiinnostuin siksi lukemaan hänen runokirjansa.

Takakannesta:

"Eutanasia on runokokoelma parantumattomasti sairaan viimeisestä vuodesta – ajan merkityksistä, kuoleman kulttuurisista käsityksistä ja olemassaolon luonteesta. Samalla teos on kertomus rakkaudesta.

Tarina kuljettaa lukijan sairaalamaisemista avaruuden ja aineen sydämiin, maapallon pinnalta aurinkojen sisuksiin.

vuosi pisteessä avaruudessa

vuosi universumin mykässä tuulessa

röyhelössä rautaytimen jyvä

syttyvää hiiltä, ikuisuus silmänräpäys

Aija Andersson (o.s. Typpö) on äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettaja, Kulttuurivihkojen runoblogisti ja vapaa kirjoittaja. Hänen esikoisteoksensa, runokokoelma Amputaatio (Kulttuurivihkot 2021) sai runsaasti positiivista huomiota julkisuudessa. Eutanasia on Anderssonin toinen julkaistu teos."

Tää runokirja ei ihan hirveästi uponnu muhun. Oli tässä kuitenkin muutama helmi seassa, jonka takia hyvä, että tartuin tähän runokirjaan. 

"Älkää olettako, että kuolemansairaat

olisivat jatkuvasti onnettomia.

Eivät he useinkaan sure elämäänsä!

He ovat juuri käsittäneet, mitä on elää."

"Kun elää,

elää ain,

ja kun kuollut on,

on kuollut vain."

Tää aihe on kyllä nyt pinnalla, koska erään ystäväni sisko on saattohoidossa (tän jutun kirjoittamishetkellä vielä ei kuollut) ja se väkisinkin nostattanu itellä pintaan oman menetykseni samankaltaisessa tilanteessa kuusi vuotta sitten. Andersson käsittelee runoissaan juuri tätä asiaa oman syöpänsä takia. 

Vaikka tää runokirja ei hirveenä uponnu, kiinnostaa mua silti lukea Anderssonin aiempi runokirja Amputaatio. Sen varmaan luenkin tässä keväällä. Kiitos noiden helmien.

Shuichi Tsunoda: Azuki - valloittava kääpiösiili

Ää, olipa vähä tylsä kirja. Huolimatta söpöstä siilistä.

 

Kirjan huumori ei iskeny muhun. Plääh. Jokku kuvat oli kyllä söpöjä, mutta niitä kattoessa mää vaan mietin, että millä nuo siilit on saatu poseeraan noissa kuvissa ja onko niillä ollu kivaa ja mukavaa. Mun ajatukset ei pysyny yhtään tässä söpöstelyssä mukana. No, tulipahan luettua.

Sonja Hellman: Naiset ilman maata

Tää oli ahmittava ja koskettava kirja!

 

"Viisitoista kertomusta maahanmuuttajanaisen elämästä

Maahanmuutto on Suomessa melko tuore ilmiö muuhun Eurooppaan verrattuna. Meillä maahanmuutto laajassa mitassa alkoi vasta 2000-luvulla. Vuoden 2010 lopussa vain 4,2 prosenttia Suomen väestöstä puhui äidinkielenään jotain muuta kuin kotimaisia kieliä. Islaminuskoisia on noin yksi prosentti.

Kirjan viisitoista haastatteluun perustuvaa tarinaa nostavat kuuluviin äänen, joka harvemmin onnistuu tunkeutumaan julkisuuteen. Maahanmuuttajien elämäntarinat kuuluvat naisille, jotka ovat kotoisin yhdeksästä eri maasta – mm. kansanmurhan ja joukkoraiskausten Bosniasta, sisällissodan Somaliasta ja talibanien ajan Afganistanista

Myös naisten tilanne Suomessa vaihtelee yhtä paljon kuin kotipaikkakunta: on lääkäriä, sosiaalityöntekijää ja kielenopettajaa. Samoin on kielitaidon laita – toiset osaavat suomea tai ruotsia hyvin, jotkut eivät vielä juuri lainkaan.

Hellman antaa naisten itse kertoa mutta kuuntelee tarkkaavaisesti. Heidän kohtalonsa ovat koskettavia. Ne saavat miettimään, kuinka on mahdollista, että meillä on varaa antaa inhimillisten resurssien lojua vuosi­kaudet kesannolla. Miksei sen sijaan anneta näiden naisten tulla suomalaisen yhteiskunnan aktiivisiksi jäseniksi.

Kirjan tarinat luettuaan ei tiedä maahanmuuttajanaisista kaikkea mutta paljon, paljon enemmän kuin jättäytymällä valtamedian varaan – kaikenlaisista hommafoorumeista puhumattakaan."

Tää oli kyllä mielestäni onnistunu kirja! Takakansiteksti ei anna ollenkaan oikeutusta tälle kirjalle. Hellman osas tuoda naisten tarinat esiin sellaisina, ku kukin kertoi sen. Ne oli koskettavia, pisti miettimään ja ihmettelemään. Ahmin tän kirjan melkein yhdeltä istumalta. Väkisinkin sitä miettii, että millaista kohtelua itse saisi, jos muuttaisi toiseen maahan ja ihan toiseen kulttuuriin, työn takia tai pakolaisena. Auts. Ite haluaisin tehä jotain tälle asialle, jotain helpottaakseen maahanmuuttajien elämää. Pitää miettiä, että mihin pystyisin. Edes pieneen.

Eeva Tenhunen: Nuku hyvin, Punahilkka

Jo kolmas lukemani Tenhunen! Aina vaan tykkään.

 

"Ulla on tullut ensimmäiseen opettajanpaikkaansa, syrjäisen rajapitäjän yhteiskouluun. Hän on juuri toipunut ankarasta hermojärkytyksestä, ollut mielisairaalassakin, mutta siitä ei tiedä kukaan muu kuin koulun rehtori, kaikkien jumaloima Tuomas. Alussa tilanne näyttää valoisalta. Nuorten naisopettajien kaarti pitää iltaisin lystiä omassa piirissään, palvoo Tuomasta, ja koulutyö on terapiaa Ullalle joka pyrkii vapautumaan ikävistä muistoista. Mutta syksyn pimetessä myös tunnelma synkkenee. Ulla rakastuu Tuomaaseen kuten muutkin uudet ennen häntä. Koulussa puhkeaa järjettömien tihutöiden ja varkauksien epidemia. Ja sitten ilmestyvät suden jäljet vastasataneeseen lumeen. Susiko on se öinen tirkistelijä Ullan ikkunan takana? Susiko tyrkkää juoruilevan toisluokkalaisen alas portaita. Tai käy rehtorin kimppuun? Poliisin seuratessa vääriä johtolankoja suden askelet kiertyvät yhä lähemmäs Ullaa, karmean sadun pientä Punahilkkaa."

Tää oli kyllä ihan jännä! Eteni tosi rauhallisesti ja loppua kohen jännitys keri enemmän ja enemmän esiin. Vähän hitaasti yhdistelin asioita toisiinsa. Murhaajanki tajusin melko lopussa vasta. Ajan hengen mukaisesti tuli asiat esiin, esim. miten suhtaudutaan mielenterveysongelmiin jne. Tää siis julkaistu 1973 ja siksi hyvä lukea sellaiset linssit silmillä. Mää tykkään siitä miten Tenhunen rakentaa tarinan ja jännitteen. Nää hänen dekkarit on rentoa luettavaa, muttei kuitenkaan mitään pliisua lällyä.

Kirjalliset aakkoset

Millainen minä olen lukijana, kirjojen ja lukemisen maailmassa paljon aikaa viettävänä ihmisenä? Päätin tutkia asiaa aakkosten kautta ja jokaisen aakkosen kohdalle kirjottaa kirjoihin ja minuun liittyvää asiaa.

Kirja mun ekalta bloggausvuodelta. 

Muistan, että tykkäsin tästä tosi paljon. 

Vois kyllä lukea ihan uudelleen!

A Auer Ilkka. Yks mun lempikirjailijoista.

B Blogi, mun lukupäiväkirja, suuri ilo elämässä, harrastus.

C Classics eli klassikot. Niissä on taklattavaa, koska ovat monesti pelottavia ja jotenkin luotaan työntäviä.

D Dekkarit on mun aivot narikkaan- kirjoja ja rentouttavaa luettavaa. Dekkarit on ihanaa chick litiä mulle!

Annalan Värityskirja on jäänyt vahvasti mieleen.

Tää toiselta bloggausvuodeltani.

E Elämä ilman kirjoja ja lukemista ei oo mulle elämää.

F Fantasiakirjoista oon ruennu aikuisena tykkään enemmän ja enemmän ja spefi-lukupiiri on tuonu niitä mun elämään paljon.

G Gay, Roxane Gay ja hänen kirjansa Hunger jätti minuun lähtemättömän jäljen.

H Haasteet, eli tässä tapauksessa lukuhaasteet ja eritoten lukumaratonit on mun mieleen.

Auerkin mukaan kuviin. Kolmannelta bloggausvuodelta.

I Intohimo, sitä lukeminen mulle on.

J Jatko-osat. Tykkään lukea sarjoja ja trilogioita.

K Kirjasto. Mun ekat muistot kirjastoista on alle kouluikäsenä: Oulun pääkirjastosta ja Myllyojan sivukirjastosta. Oon ollu jotain 4-6-vuotias. Ilman kirjastoja lukeminen on ois mulle tosi hankalaa.

L Lukeminen eri kielillä. Haluan pystyä lukemaan kirjoja kaikilla osaamillani kielillä. Pystyn jo suomen lisäksi lukemaan englanniksi. Ruotsiksi menee jotenkuten. Saksa odottaa treenaamisen aloittamista.

Neljänneltä bloggausvuodelta muistona tämä.

M Montgomeryn Runotytöt ja Anna-kirjat oli suuria suosikkejani lapsena. Myös aikuisena pidän edelleen hänen kirjoistaan.

N Nuortenkirjat ja ya-kirjat uppoaa nyt melkein keski-ikäisenä, luultavasti myös vanhana. Ihanaa, että oon löytäny ne taas!

O Outi Menna ja muut kääntäjät ovat iso juttu, koska muuten lukisi paljon vähemmän ulkomaisia kirjoja.

P Pieni sininen veturi (vai sittenkin juna?) oli se kirja, josta opin lukemaan 5-vuotiaana.

Viides bloggausvuosi ja Putinin trollit.

Q Qiu Xiaolong, kiinalainen dekkaristi. Hänen ihana Chen Cao- sarja on mun ja Elegian lukupiirissä luennassa.

R Runot. Runoja aloin kirjoittamaan 8-vuotiaana. Runoja oon myös lukenu lapsesta asti.

S Saima Harmaja for ever. Suosikkirunoilijoitani.

T Tietokirjoista oon viime vuosina ruennu tykkäämään ihmeen paljon.

Kuudes bloggausvuosi. Tää oli niin hyvä!

U Uusia jaksoja odottelen aina kuuntelemistani kirjapodcasteista.

V Vuosikoosteet. Tykkään niiden tekemisestä tänne blogiin.

W Francois Walthery ja Mie Washio ovat esimerkkejä sarjakuvataiteilijoista, joita oon lukenut.

X Xiaolu Guo ja muut aasialaiset/aasialaistaustaiset kirjailijat kiinnostaa mua tosi paljon.

Bloggausvuosi 7! Ja Åsa Larssonilta viimein tuli jatkoa tähän sarjaan!

Y Yöllä lukeminen. Jos en saa unta tai uni loppuu kesken yön, menen olohuoneen sohvalle lukemaan siihen asti, että alkaa taas väsyttään.

Z Zimbabwelaiset (esim. Petina Gappah) ja muista Afrikan maista olevat kirjailijat kiinnostavat paljon.

Å Åsa Larsson on mun ekoja isompia dekkaristi-ihastuksia.

Ä Äänikirjojen maailmaan en oo vieläkään mennyt. Ei mulla oo aikaa niille lukemiselta ja podcastien ja musiikin kuuntelulta.

Ö Ö-mapissa lukemisen suhteen mulla on raakaa väkivaltaa yksityiskohtaisesti kuvaavat kirjat sekä uskonnolliset/hengelliset kirjat. Ne ei kiinnosta yhtään aiheuttamansa ahdistuksen takia.

Kahdeksannelta eli käynnissä olevalta bloggausvuodelta tää ihana Finlandia-voittaja.

Semmosta! Oli hauskaa ja haastavaa miettiä näitä.

Lukusaldoni pääsiäisen lukumaratonilla

Maratoonasin perjantai-illasta lauantai-iltaan. En tällä kertaa enempää, vaikka mieli kyllä teki. Mutku tulee vieraita, ni ei kerkiä.

Tällaisella kirjapinkalla lähdin tällä kertaa mukaan:

Katarina Meskanen & Heidi Strengell: Rakas keho

Alice Jäske, Priska Niemi-Sampan & Janina Waenthongkham: Mixed

Andy Weir: Operaatio Ave Maria

Anette Palssa & Maare Kauppinen: Tunnesyöminen

Qiu Xiaolong: Punapukuiset naiset

Sanna Wikström & Reija Könönen: Lempeästi eroon murehtimisesta

Victoria Belim: Punaiset seireenit - ukrainalainen sukutarina

Emilia Kujala: Häpeä

Anja Erämaja: Olen nyt täällä metsässä

Carmen Baltzar & Aurora Lemma (toim.): Ohi - kirjoituksia kuolemasta ja sen vierestä

Jenni Multisilta: Yksi teistä kuolee

Lukumaratonin tavoitteet:

Kuhan nyt saa jottain luettua!

Lukusaldoni:

Andy Weir: Operaatio Ave Maria -> 3h31min ja 105 sivua

Victoria Belim: Punaiset seireenit -> 29min ja 11 sivua

Jenni Multisilta: Yksi teistä kuolee -> 1h28min ja 95 sivua

Emilia Kujala: Häpeä -> 43min ja 35 sivua

Carmen Baltzar & Aurora Lemma (toim.): Ohi -> 23min ja 17 sivua

Alice Jäske, Priska Niemi-Sampan & Janina Waenthongkham: Mixed -> 29min ja 15 sivua

Qiu Xiaolong: Punapukuiset naiset -> 11min ja 9 sivua

Yhteensä:

6h14min ja 287 sivua

Oon tyytyväinen lukumäärääni! Sain mukavasti luettua ja oli kivaa. 

Flow päällä ois kiva jatkaa, mutta nyt ei pysty.

Kirjat pääsiäisen lukumaratonille

Yöpöydän kirjat- blogissa pistettiin pääsiäisen lukumaraton pystyyn. Minä lukumaratonien rakastajana tietenkin halusin mukaan!

Tällaisella kirjapinkalla lähden tällä kertaa mukaan:

Katarina Meskanen & Heidi Strengell: Rakas keho

Alice Jäske, Priska Niemi-Sampan & Janina Waenthongkham: Mixed

Andy Weir: Operaatio Ave Maria

Anette Palssa & Maare Kauppinen: Tunnesyöminen

Qiu Xiaolong: Punapukuiset naiset

Sanna Wikström & Reija Könönen: Lempeästi eroon murehtimisesta

Victoria Belim: Punaiset seireenit - ukrainalainen sukutarina

Emilia Kujala: Häpeä

Anja Erämaja: Olen nyt täällä metsässä

Carmen Baltzar & Aurora Lemma (toim.): Ohi - kirjoituksia kuolemasta ja sen vierestä

Jenni Multisilta: Yksi teistä kuolee

Lukumaratonin tavoitteet:

Kuhan nyt saa jottain luettua!

Abir Mukherjee: A rising man

Tää on kirja, jonka lukemiseen mulla meni vuosi. Unettomuuden myötä alkoi muulla ku suomella lukeminen takkuaan ja oleen hirveen hidasta. Eikä ollu kiinni mistään muusta ku kielestä, tuntu ettei unettomat aivot vaan enää taivu niin hyvin ku aiemmin.

 

Tässä kirjassa on aika mahtava miljöö. Ollaan Intiassa vuodessa 1919 ja siellä Kalkutassa. Päähenkilö Sam Wyndham muuttaa sinne ja aloittaa paikallisella poliisiasemalla työt. Heti ensimmäinen tehtävä onkin murhan tutkiminen työkaverinsa Surrender-not (Surendranath) Banerjeen kanssa ja murhan selvittäminen onkin melko monen mutkan takana. Tutkimuksia oli jännää seurata. Koko se maailma sadan vuoden takaa ja käytännöt. En oo juurikaan lukenu tuon ajan Intiaan ja tosi vähän muutenkin Intiaan sijoittuvia kirjoja. Ainuat taitaa olla Sujata Masseyn Perveen Mistry tutkii- sarja, joka siis myös sijoittuu samaan aikaan. 

Tykkäsin niin paljon tästä kirjasta, että haluan lukea tän jatko-osatkin. Tää on siis kirjasarja! Onneksi!

Marianne Kulmala & Yasu Madmoune: Tuttu tunne - tunneopas

Lisää jatkoa mun tunnetaitojen opetteluun.

Tää oli kyllä ihan loistava tunneopas! Tunteet väännetty rautalangasta hyvin esimerkein. Sitä just kaipasin ja se teki asiasta paljon helpommin ymmärrettävää. Marianne Kulmala on kirjoittanut, Ari Sainio tehny selkomukautuksen ja Yasu Madmoune tehnyt hyvät kuvitukset eri tunteista. Kirjan lopussa oli myös tämä kuvitus tunnetaitokorttien muotoon laadittuna. Ei voi ku suositella!

Linda Bondestam: Elämäni pohjalla - yksinäisen aksolotlin tarina

Yöpöydän kirjat- blogista bongasin tän satukirjan ja varasin saman tien tän kirjastosta, että pääsen itekin pian lukemaan tän.

 

Dystooppinen satu ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksista pienen aksolotlin näkökulmasta. Tää oli tosi ihana! Sävy ei oo tuomitseva, syyllistävä tai edes opettava, vaan asiat todetaan ja seurataan miten aksolotlin elämä sujuu. Kuvitus oli kans mun mieleen. Bondestam itse tehny senkin tarinan lisäksi. 

Ah, tällaisia kirjoja kaipaan luettavakseni! Jotenkin tän lukeminen nyt sopi niin hyvin yhteen uusimman IPCC:n raportoinnin uutisoinnin kanssa. Pisti miettimään. 

Tätä kirjaa voi suositella ihan kaikille! On tässä muitaki teemoja ku ilmastonmuutos, kuten yksinäisyys ja perhe jne. Mun mielestä lapsille sopivalla tavalla käsitelty niitäkin.

Holly Jackson: Kiltin tytön murhaopas

Vihdoin minäki sain luettua tän Jacksonin kirjan ja tykkäsin paljon!

Kirja lähtee tästä käyntiin:

"Viisi vuotta sitten Sal Singh murhasi tyttöystävänsä Andie Bellin. Poliisi tietää, että Sal teki sen. Kaikki kaupungissa tietävät, että Sal teki sen.

Mutta murhan jälkimaininkien kalvamassa pikkukaupungissa kasvanut Pippa Fitz-Amobi ei ole asiasta kuitenkaan niin varma. Kun Pippa valitsee tapauksen kouluprojektinsa aiheeksi, hän pääsee perille salaisuuksista, joita joku on epätoivoisesti yrittänyt pimittää. Jos todellinen tappaja on edelleen vapaalla jalalla, kuinka pitkälle hän on valmis menemään salatakseen tekonsa?"

Tarina etenee monin tavoin! Saa lukea Pipin kertomaa, hänen tutkielmatekstiään, häne äänittämiään puhtaaksikirjoitettuja puhelinhaastatteluja, tekstiviestejä, someviestejä jne. Monenlaista! Tykkäsin tästä tyylistä ja rakenteesta tosi paljon, koska se on erilaista ja se mielestäni sopi tähän kirjaan ja aiheeseen tosi hyvin.

Samalla ku murhatutkimukset etenee, seurataan Pipin ja Sal Singhin veljen Ravin välille kehittyvää ystävyyttä ja jotain syvempääkin. Lisäksi seurataan myös Pipin perhettä ja Pipin ystäviä. Murhaaja tuli mulle jonkinlaisena yllätyksenä. En ihan osannu odottaa ja koko homma oli minusta tosi surullinen. Ja jos murhasta näin voi sanoa, niin syy oli hyvin inhimillinen. Tykkäsin kirjasta, koska asiat ei oo niin yksinkertaisia, ku miltä monesti näyttää tai ees vois kuvitella. Ihmiset on monimutkaisia ja mykkyräisiä. Sen takia myös varasin tän kirjan jatko-osan Kiltti tyttö, julma kosto. Siinä Pip ja Ravi on päähenkilöitä edelleen, mutta nyt he ovat yliopisto-opiskelijoita ja selkeästi rikostutkimukset saa jatkoa.

Maaliskuun kooste

Maaliskuu on näyttänyt valovoimaisuutensa niin monessa asiassa! Mun mielialalääkettä nostettiin ja mun vointi on parantunu ja energia lisääntyny. Ihanaa! Enää mun aika ei kulu niin paljon semmoseen haahuiluun, ku ei vaan jaksa. Samaten muutaman mun fyysisen sairauden lääkityksien annoksia muutettiin ja senki ansiosta mun vointi on parantunu ja jaksan taas lähtä lenkille. Niin ihanaa! Mun pää on niin kaivannu kävelylenkkejä ja liikuntaa ylipäätään! Ja sitä, että pääkin jaksaa asioita. Harmi ku väsymys ei oo vielä kadonnu minnekään.

Tää kaikki voinnin parantuminen näkyy nyt sitten mun luettujen ja katsottujen määrässä. Postauksiaki oon tehny ja ajastanu ison kasan. 

Alkukuusta mun ja puolisoni parisuhde tuli 10-vuotiaaksi ja saatiin lahjaksi kaks pehmoa.

Luetut: 27

David Mitchell: Pilvikartasto

Minna Salami: Aistien viisaus

Holly Jackson: Kiltin tytön murhaopas

Iida Rauma: Hävitys

Eeva Tenhunen: Nuku hyvin, Punahilkka

Liu Cixin: Pallosalama

Kei Sanbe: Poissa - Erased 7

Kei Sanbe: Poissa - Erased 8

Kei Sanbe: Poissa - Erased 9

Helvi Hämäläinen: Sukupolveni unta

Marianne Kulmala & Yasu Madmoune: Tuttu tunne - tunneopas

Shuichi Tsunoda: Azuki - valloittava kääpiösiili

Linda Bondestam: Elämäni pohjalla - yksinäisen aksolotlin tarina

Sonja Hellman: Naiset ilman maata

Aija Andersson: Eutanasia

Tuomas Aitonurmi: Ruumiin ylittävä ääni

Oona Pohjolainen & Adile Sevimli: Kärsimyskukkauuteaddiktio

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Lilja Kangas: Tahdon elää

Janne Ahjopalo & Olga Palo: Rakastan ihmistä - keskusteluja biseksuaalisuudesta

Eve Kulmala: Hauskan tytön käsikirja

Nelli Ruotsalainen: Täällä en pyydä enää anteeksi

Lola Odusoga & Saara Obele: Lolan suuri salaisuus

Amanda Gorman: Kukkula jolle kiipeämme

Marjatta Tiirola: Orvon tytön koti-ikävä

Leena Krohn: Auringon lapsia

Emmi Nieminen: Menimme kaikki huoneisiimme

Hiihtolomaviikolla kävin Dinosauria-näyttelyssä puolisoni, kummilapseni, ystäväni ja hänen tyttärensä kanssa. Meillä viidellä oli tosi kivaa! Hauska sekin, että kummilapseni ja ystäväni lapsi ovat sukulaisia keskenään.

Katsotut: 17

Elokuvat: 8

Miss Marple: Blue Geranium

2010, 1h27min

Miss Marple: The mirror crack'd from side to side

2010, 1h28min

Miss Marple: A Caribbean mystery

2014, 1h29min

Miss Marple: Greenshaw's Folly

2014, 1h29min

Saapasjalkakissa

2011, 1h30min

Hercule Poirot: The big four

2014, 1h27min

Hercule Poirot: Dead man's folly

2014, 1h29min

Aurora

2019, 1h46min

Jokisuiston jäällä menny jäneksiä. Näin puolikuusta.

Sarjat: 9

Hautalehto: Kylmä syli

Suomi, 2021

1. kausi (8 jaksoa)

Atlantin yli

Suomi, 2022

3. kausi (8 jaksoa)

Happy Valley

Iso-Britannia, 2014

1. kausi (6 jaksoa)

Grand Designs Ruotsi

Ruotsi, 2021

2. kausi (6 jaksoa)

Grand Designs Uusi-Seelanti

Uusi-Seelanti, 2019

5. kausi (8 jaksoa)

Anna a lopussa

Kanada, 2020

3. kausi (10 jaksoa)

Kaaoksen kesyttäjät

Suomi, 2022

1. kausi (10 jaksoa)

Hudson & Rex

Kanada, 2022

4. kausi (16 jaksoa)

Hiljainen todistaja

Iso-Britannia, 2022

25. kausi (6 jaksoa)

Pohdintaa reality- sarjoista:

Oon aina ajatellu, että en tykkää kattoa realityä. Reality on mun päässä Big Brotheria, Love Islandia, Maajussille morsianta, Suurta seikkailua ja vastaavaa. Ne ei oo koskaan uponnu muhun. Kuitenkin ku kattoo tota mun listaa, ni onhan tossa realityä: Atlantin yli, Grand Designs ja Kaaoksen kesyttäjät on myös sitä. Katon Vain elämää, Elämäni biisiä. Huippujengistäki tykkäsin, siitä suomalaisten vuorikiipeilyrealitystä. Elossa 24h on yks ihanimpia realitysarjoja! Tykkään myös esim. Mitä mietit, Ronja Salmi?- tyyppisistä realityistä. Lisäksi katon myös luonto-ohjelmia, esim. Metsien kätkemä on parhaillaan uusintakatsonnassa. Digiboxilla oottaa mm. Antarktinen retkikunta, Hotelli Kash King, Adampourin perhe, Van Life kattomistaan. Kuhan tässä kerkiää! 

Nyt ymmärrän, että mua ei selkeästi kiinnosta realityt, joissa kilpaillaan jostakin ja samalla yleensä kampitetaan jotenkin kanssakilpailijoita. Tykkään tällaisista hyvän mielen reality-sarjoista, joissa ei oo kilpailuista tietoakaan. Tai jos kilpaillaan, ni mitellään ainoastaan ittensä kanssa. Paitsi, tykkään kuitenkin Lego Masters Suomesta, vaikka siinäkin kilpaillaan. Poikkeus joka vahvistaa säännön? Vai onko se tuo aihe, että rakennetaan legoilla hienoja asioita ja hyvässä hengessä?

Mites te? Katotteko realityä ja jos ni millasesta realitystä tykkäät?

Ps: Anna a lopussa on yks ihanimpia sarjoja, joita oon ikinä kattonu. En meinannu raskia kattoo sitä loppuun, ku sitte oisin kattonu sen loppuun. No, nyt se on katottu ja rakastan tota sarjaa ihan valtavasti.

Pps: Hiljaista todistajaa oon tosiaan kattonu 25 kautta. Odotan seuraavaa kautta! Se on tulossa imdb:n mukaan.

On niin kevättä ilmassa ja mahtavat kelit! Loppukuuta kohti vaan parantunu.

Haasteet: 1

Maaliskuun lukumaraton

Unohdin Minna Canth- lukuhaasteen täysin. 😕

Muuta:

oululaisten kirjabloggaajien tapaaminen

Oli niin mukavaa tavata muita bloggaajia, jutella kirjoista jne. 

Maaliskuu oli mulle hyvä kuukausi! Miten teille?