Kaksi runokirjaa: Ruotsalainen ja Erämaja

Tämä vuosi tuntuu olevan mulla runojen vuosi. Oon lukenu melkosen monta runokirjaa ja kirjahyllyssä niitä oottaa vielä monta lisää.

 Nelli Ruotsalainen: Täällä en pyydä enää anteeksi

"miehet on tottuneet

määrittelemään mikä on taidetta

vartoi niiden reviiriä

kielioppisäännöillä

niiden näköalattomuus

tuntuu lähinnä ikävältä

raiskausrunot ei ehkä mahdu

niiden antologiaan

mutta mä kutsun

kaikki mun kaverit mukaan

kirjoitan mun runot puhekielellä

kerään kuukausien kivut

painan omakustanteen verellä"

Nää oli tosiaan anteeksipyytelemättömiä runoja. Välillä nauratti, välillä ärsytti, monessa kohtaa pystyi samaistumaan paljon. Diggailen. Tahdon lukea lisää Ruotsalaisen runoja!

Anja Erämaja: Olen nyt täällä metsässä 

"Kyllä olisin halunnut heilahtaa männystä mäntyyn minäkin.

Sellaisen kiepin tehdä että ei jalkoja tuntisi.

Olisin halunnut tietää millaista se sitten olisi edes vartti

vartissakin ehtii tehdä muistiinpanoja.

Olisin halunnut heittäytyä valjaiden varaan kuin lapsi

huomaan köydet ja kettingit pitävät ote pitää

männyt kaarnahaarniskoissaan isät ja äidit.

Katsokaa nyt tätäkin pinsettiotetta ei kaukaa niin erota.

Ette te sitten työelämässä ole tähän aikaan voitte kiipeillä

kivuta arjen yläpuolelle horisontissa mitä näkyy.

Niin olisin halunnut heilahtaa kuin gibboni vähän tuulettua.

Mutta talvi tulee ja pakastin on tyhjä siis näkemiin."

"Ja jos minä johonkin uskon niin mustikkaan, jos minä jossain olen vilpitön

niin mustikkametsässä, jos minulta sielu löytyy, se on sininen ja pyöreä."

Erämajan runot oli aika mustikkaisia, mutta tykkäsin näistä kovasti. Joki näiden rytmissä ja sanankäänteissä kiehtoo minua. Valloittava runokirja! Janoan lukea lisää Erämajan runoja!