20 huhtikuuta, 2023

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Tästä ei nyt tullu mun lempparia. Lepposaa luettavaa oli kyllä ja chick littiä nyt sinänsä on aina kivaa lukea, koska saa aivot narikkaan.



 

Ehkä tää oli Lumon jälkeen liian erilainen lukukokemus Pulkkiselta? Ihan kivaa suhdesekoilua ja omien rajojen ja ehkä vähän oman elämän tarkoituksen hakemista. Niin kevyttä Lumon jälkeen. Kuitenkin tässä oli jokin vetovoima, kun loppuun asti luin. Tää oli semmonen välipalakirja. Ihan jees, viihtyi, mutta siinäpä se. Ei kauheana jääny muistikuvia. Mutta sekin palvelee tarkoitustaan! Ei mun mielestä kaikkien kirjojen pidä jättää jälkeä. Ois aika kamalaa, jos kaikki kirjat ois täynnä merkityksiä ja asiaa. Kaikenlaisille kirjoille on aikansa ja paikkansa.

4 kommenttia:

  1. Viihdyttävää oli, mutta eipä itsellenikään jäänyt vahvaa jälkeä. Tämähän oli alun perin jokin jatkistarina Kauneudessa ja terveydessä.

    VastaaPoista
  2. Minäkin aloitin tätä kerran, mutta en saanut otetta, en jaksanut innostua. Eli kesken jäi melkein heti. Pulkkiselta olen tähän mennessä lukenut vain Rajan. Se oli minusta tosi hyvä. Hyvä pointti kyllä tuo, ettei kaikkien kirjojen ole pakko olla täynnä valtavia merkityksiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännää, että Pulkkisella on niin erilaisia teoksia. Siis hyväki asia, mutta tason kannalta.

      Poista