Sarjakuvia, sarjakuvia

Sarjakuvia on niin ihana lukea. Oon lukenut niitä taas paljon ja iso kasa odottaa myös hyllyssä mua.

Hannele Richert: Enimmäkseen hyvä näkyvyys

Oon tykästynyt Hannele Richertin tyyliin. Tää Enimmäkseen hyvä näkyvyys kertoo itsensä ja tulevaisuutensa pohdinnasta. Sitähän me ihmiset tehdään kaiketi läpi elämän? Joskus se oman tien löytäminen on tosi vaikeaa, niinkuin tän sarjakuvan Marjalla. Vaikeaa se on ollu itelleki ja epäilen, että se ei tule helpottumaan.

 Marjane Satrapi: Luumukanaa

Sain viimein luettua viimeisen Satrapilta suomennetun sarjakuvan. Luumukanaa kertoo muusikosta, jonka elämä ei ole oikein mennyt putkeen. Pahinta on, kun vaimon kanssa tulee riita ja vaimo hajottaa hänen soittimensa. Silloin hän päättää kuolla. Tarina on yhtä aikaa traaginen ja monta muuta asiaa.

Suomentanut Taina Aarne.

Yann Lepennetier&Romain Hugault: Burma Banshees

Tästä en oikein tykännyt. Kuvitus sinänsä jees, mutta koko sarjakuva liian seksistinen ja naisvihamielinen, että haluaisin enempää tätä sarjaa lukea.

Kääntänyt Per A. J. Andersson.

(Vahvat naiset- lukuhaaste: Sotakirja jossa nainen tärkeässä roolissa)

Goldi: Lepakko! Viikonlopun rakkautta

Tästäkään en hirveänä tykänny. Eikä näköjään oo muuta sanottavaa edes.

(Queer- lukuhaaste: Sarjakuva)

Rutu Modan: Exit Wounds

Rutu Modan on mun uusi sarjakuvalöytö! Tässä sarjakuvassa Koby saa yhteydenoton naissotilaalta, että Kobyn isä on kuollut pommi-iskussa. Se selittäisi isän katoaminen ja siitä alkaa tutkiminen, että onko isä varmasti kuollut. Tää oli mielenkiintoinen! Tykästyin Modanin tyyliin ja varasin kirjastosta toisen löytämäni albumin häneltä luettavakseni.

Kääntänyt Jessica Cohen.

Rainbow Rowell & Faith Erin Hicks: Viimeinen ilta

Yllätyin, että tämä Rowellin ja Hicksin sarjakuva oli tylsä. Kaiken sen hypen jälkeen, mitä tämä sarjakuva on saanut, tämä olikin tylsä!? Ohhoh. Hicksin kuvituksesta pidin paljon. Muuten tämä on njääh ja plääh.

Suomentanut Taina Wallin.

Tämmösen pläjäyksen sarjakuvia oon lukenu nyt ja lisää on tulossa, jahka saan taas postauksen aikaseksi jossain vaiheessa.

Valkoinen tiikeri 1&2

Törmäsin kirjastossa tällaisiin sarjakuviin ja nappasin vain mukaani.

"Vuonna 1947 sisällissota riehuu Kiinassa. Hongkongin alamaailmassa ottavat armotta yhteen Hänen Majesteettinsa herrasmiesagentit, Suuren Ruorimies Maon punaiset kärpäset, Kolmen Vihreän Bambun triadi ja julmuudestaan kuulut 13 Näkymätöntä. Kaikkien tavoitteena on kaapata itselleen salaperäinen “Fat Girl”.

Vastavalmistunut punainen kärpänen Alix Yin Fu saa ensimmäisen tehtävänsä. Hänen on ratkaistava “Lihavan Tytön” salaisuus. Myös Sir Francis Flake ja uskollinen Aznir ovat samoilla jäljillä. Alkaa kilpajuoksu, josta ei puutu vauhtia eikä vaaratilanteita." Tämä kuvaus Sarjakuvakaupan sivuilta.

Nämä sarjakuvat ovat kyllä täynnä lapsuuden sarjakuvista tuttua menoa ja meininkiä. Monista jutuista en tykännyt, esim. neitsyyden tärkeyden korostamisesta, mutta jokin kumma nostalgisuus sai jatkamaan.

"Edellisessä osassa punainen kärpänen Alix Yin Fu ratkaisi "Lihavan Tytön" salaisuuden. Britit ehtivät kuitenkin ensin ja kaappasivat saaliin itselleen. Nuoren kommunistin on tehtävä vastaisku ja raivattava herrasmiesagentti Sir Francis Flake pois tieltä.

Amerikkalaisetkin ovat saaneet vihiä "Fat Girlistä". Hongkongiin saapuu yökoneella ryhmä armeijan salaisen palvelun agentteja, jotka suunnistavat ensi töikseen ruumishuoneelle. Myös määrätietoinen Lady Flake ja julma salaseura 13 Näkymätöntä ovat pelissä mukana.

Tämä albumi päättää ensimmäisen tarinan. Langanpäitä solmitaan yhteen, ja lukija pääsee myös hieman kurkistamaan Alixin menneisyyteen." Tää kuvaus on Apollo- kustannuksen sivuilta. 

Kiikun näiden kahden kohdalla kahden vaiheilla. Tykkäänkö? En tykkää? Jotain nostalgista näissä on ja se sai mut lainaamaan Valkoisen tiikerin loputkin osat kirjastosta. Ehkä ne luettuani osaan päättää, että tykkäänkö näistä. Ristiriitaiset fiilikset on!