Jostain mulle on nyt tupsahdellu näitä metsänpeittoja. Ihan kirjan nimissä, mutta myös joissain kirjoissa osana juonta. Tässä kaks, joissa se on ihan nimessä.
Sanna Hukkanen & Inkeri Aula: Metsänpeitto
Tää oli sarjakuva. Kiinnostava aihe niin nopeasti hotkaisin! Puissa on jotain ikiaikaista ja ihanaa ja tässä sarjakuvaromaanissa se tuli kyllä hyvin esille. Tykkään.
"Metsänpeitto on sarjakuvataiteilija Sanna Hukkasen ja kulttuurintutkija Inkeri Aulan yhteinen sarjakuva-albumi metsästä ja puista sekä niihin liittyvästä kansanperinteestä, historiasta ja nyky-päivästä. Puihimme liittyy valtava määrä ylisukupolvista tietoa, taitoa ja tarinaperinnettä, joka kuvaa sitä, keitä me olemme ja mistä tulemme.
Kauan sitten maailma oli metsien peittämä. Menneet sukupolvet kunnioittivat ympäristöään vastavuoroisessa suhteessa, jossa luontoa ei nähty vain hyödynnettävänä varastona, vaan elävänä kokonaisuutena johon me kaikki kuulumme. Edelleen kielessä kaikuu ajatus siitä, että emme mene metsään vain keräämään marjoja tai sieniä hyödykkeinä, vaan menemme sieneen tai olemme marjassa. Vastaavasti riistaa ja kalaa pyydetään. Suhteemme puihin on paljon muutakin kuin avohakkuita tekevää biotaloutta, joka halveksuu eri ikäisten puiden ja lahopuun rikastamaa vanhaa metsää. Erityiset puut ja rakkaat puulajit ovat tärkeitä elämän monimuotoisuuden arvostamiselle, josta koko lajimme tulevaisuus riippuu. Mitä tapahtuu puille, tapahtuu ihmisille.
Legenda metsänpeitosta kertoo metsän voiman vaarallisesta puolesta: metsään voi eksyä niin, ettei enää löydä takaisin ja yhteys etsijöiden maailmaan katkeaa. Samalla metsä on kuitenkin myös suojeleva.
Metsänpeitto-albumin yhdeksän sarjakuvaa lähestyvät puita erilaisista näkökulmista: mukana on paikallishistoria Kuhasalon metsälehmuksesta Pohjois-Karjalassa, Suuren tammen runon mukaelma karjalan kielellä Kalevalan alkuperäiskielen kunniaksi, metsäajattelun historiaa Vanhan haavan perspektiivistä sekä hirmuisia loitsuja pyhän pihlajan suojeluksessa.
Tarinat, myytit ja legendat metsästä ja puista matkustavat pitkin maailmaa, eläen ja muuttuen. Ymmärrys monimuotoisen metsän elintärkeästä arvosta on yhteistä kulttuuriperintöämme. Loppujen lopuksi kaikki maailman eri kulttuurien mytologiat nivoutuvat metsän tavoin valtavaksi kudokseksi, peitoksi. Se kietoutuu lämmittämään koko planeettaamme piittaamatta ihmisten keksimistä, metsän ikäpuulla vain silmänräpäyksen kestävistä rajoista."
Leena Krohn: Metsänpeitto
kuvitus Inari Krohn
"Yrtit ja vanhat taiat tunteva mummo tietää, mitä on joutua metsänpeittoon, kadota. Mutta lapsenlapset katsovat huomiseen eivätkä uskomuksista piittaa...
Leena Krohnin runollinen ja tiivistunnelmainen kertomus pohjautuu vanhoihin taruihin, taikoihin ja uskomuksiin ja kiehtoo sekä lapsia että aikuisia. Tarinan kuvituksena on Inari Krohnin grafiikkaa."
Muistin lapsuudessa lukeneeni kirjan metsänpeitosta. Aloin googlata, että mikä ihmeen kirja se olikaan. Löysin sen ja se oli tämä Krohnien yhteistyö. Niinpä varasin sen ja luin. Kuvitus oli jääny lapsuudesta mieleeni, tarina taas ei ollenkaan. Siksi tämä olikin mielenkiintoinen lukukokemus!
Kirja kertoo menneen maailman ja teknologistuvan maailman taitekohdasta. Mummolla on ne vanhat uskomukset ja tavat, lapsenlapsilla taas nokka näyttää kaupunkiin ja tehtaisiin ja vanhat jutut tuntuu naurettavilta. Tää tarina oli koskettavakin, varsinkin mummon yksinäisyys.
